Lottoa tai ei, mutta vuosia sitten olin markerina eräälle ilmeisesti jonkin verran silmää tekevälle, mutta vähintään yhtä *askalle tuupparille kuin minä.
Pelattiin suhteellisen lyhyttä par-5:sta, jossa hän oli lyönyt venttiili-raudan greenin yli bunuun, jonka reunalle jostain syystä menin seuraamaan hänen työskentelyään. Kysymys ei ollut siitä, etten olisi häneen luottanut, mutta jokin sai minut kuitenkin tarkkailemaan häntä sillä kertaa.
Taakseviennissä hän lakaisi muutaman hiekanjyvän selkeästi pois pallon takaa ja suoritti onnistuneen poistumisen bunkkerista. Kun hän sitten iloissaan teki olevinaan sand-saven, sanoin, että tuplahan siitä tuli, kun lakaisit bunkkerissa hiekkaa taakseviennissä.
– Niinkö tein?
– Niin teit, vai oletko eri mieltä?
Sen jälkeen oli hetken ruotsin kirjasta tuttu tilanne – pinsam tystnad, joka katkesi pelaajani kommenttiin:
– Ai, peli sai tällaisen luonteen.
En vaivaitunut kommentoimaan, mutta ei hän toisaalta väittänyt enempää vastaankaan ja kirjasin hänelle ’yhteisymmärryksessä’ kaksi lisälyöntiä väylän tulokseen seuraavalla tiillä. *aska makuhan tosta jäi, mutta silti tuitttuiluttaa asenne, joka paistaa vastaväitteestä ja etenkin siitä äänensävystä, jolla se sanottiin.
Vaikkei pb-kisa niin vakavaa olekaan, niin jotain palkintoja sielläkin jaetaan ja siinä mielessä pitää palkintosijoille riittävä tulos olla mielestäni pelattu lajin sääntöjen mukaisesti. Tuloslistan muiden sijojen kohtalo on ihan sama – useinhan ne loput pinaalit arvotaankin.