Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Kuinka pitkälle pro…›Re: Kuinka pitkälle pro…
Uskon vakaasti että ’Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.’-menttaliteetti Suomen urheilussa kokonaisuudessaan on syy tilanteeseen missä ollaan tänään (loogista) ja seurauksena siitä on että kukaan ei uskalla mitään tavoitteita julistaa saati sitten niitä tavoitella. Kotoisella ilmapiirillä on tietysti oma osansa, vrt. Suomalainen (mies-)jalkapallo ei koskaan pääse arvoturnaukseen etc.
Mutta eihän ’Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.’ ole edes mikään tavoite, konkretia puuttuu tyystin. Siksi näitä komentteja kovin ihmettelenkin (PR ihmiset herätys). Voin myös hyvin mielin todeta etta ainoassa (ja toistaiseksi ensimmäisessä) lyöntipelikisassani pelasin hienot 122 lyöntiä (luet aivan oikein) ja kovin tein parhaani, vaan mihin se riitti? Yllätys yllätys, viimeiseen sijaan. Täytyy sitten olla tyytyväinen kun kaikkeni kuitenkin sinä päivänä tein, mutta mailat oli huonot ja vielä likaiset, tuuli liikaa, flightissa pelikaverit tuijjotti ja mitä vielä..
Kuten useat jo ovat todenneet, paljon se vaatii joka osa-alueelta jos kärkiä lähtee hamuamaan ja silloin pitää pääkopan asiat olla kunnossa jotta kulissien takaista (hikistä) työtä jaksaa joka päivä tehdä. Mutta tavoitteiden vuosi usein jaksaa pidempää kuin ilman. Tuskin Tiikerikään vain lahjojensa takia on #1.
Näistä syistä ennustankin että seuraava Suomen huippu on naapuriketjussa keskusteltu Antti Ahokas, henkiset ominaisuudet ovat kaverilla erinomaiset, vaikka kovin etäältä hänet vain tunnen. Ja vasurit kunniaan!