Jos tarkastellaan vain täyden svingin suuria linjoja, kaikkien lyönnit ovat suunnilleen identtisiä. Melkein kaikki seisovat lyödessään maassa kahdella jalalla ja pitävät molemmin käsin mailasta kiinni. Suurin osa pelaajista haluaa osua palloon suurin piirtein samalla tavalla eli niin, että divot kaapataan vasta osuman jälkeen eikä ennen sitä. juuri kukaan ei lyö palloa selkä menosuuntaan, selkänsä takaa tai jalkojen välistä.
Yksityiskohtia tarkasteltaessa voidaan havaita eroja; hieman erilaisia mailaotteita ja mailaa puristetaan joko kovaa tai hiljempaa.
Tarkemmissa mittauksissa voidaan todeta, että erot ovat a) varsin pieniä, senttejä tai sekunin kymmenyksiä, mutta b) hyvien pelaajien keskinäiset erot ovat selkeästi pienempiä ja c) määrätyt suoritustavat ovat huonommille pelaajille tyyypillisiä ja parempien joukossa niitä havaitaan joko äärimmäisen vähän tai ei ollenkaan. Voidaan siis objektiivisesti sanoa, että on olemassa parempi tai jopa paras tapa suorittaa lyönti ja lukuisa joukko muita, huuonompia tapoja. Jos hyvien joukosta joku poikkeus löytyy, hän pärjää siitä erosta huolimatta, ei niinkään sen takia.
Minnin ennätyskierros päättyi reilun parinkymmenenmetrisen putin upottamiseen, joka ei edes ollut ainoa sillä kierroksella. Kuinkahan monta palloa uppoaisi, jos sen putin joutuisi uusimaan vaikka parikymmentä kertaa?
On ihan totta, että jokaisella on svingissä omat juttunsa. Paremmilla pelaajilla ne jutut vaan ovat aika lailla yhteiset.