Etusivu›Foorumit›Yleistä›Kiitos Timo Rauhala!›Re: Kiitos Timo Rauhala!
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 20:54:56)
Lipulle kirjoitti: (28.2.2011 20:33:32)
Husqvarna kirjoitti: (28.2.2011 19:55:12)Totta kai mukana pitää ollla tietty määrä lahjakkuutta, mutta harjoittelun määrä on huomattavasti tärkeämpi tekijä.
Tuon määrän lisäksi nostaisin myös oikeiden asioiden tekemisen tärkeyden.
Mikään määrä väärien asioiden harjoittelua ei vie lähemmäksi tavoitetta, joka voisi olla:
Haluan tulla parhaaksi golfariksi, joka potentiaalillani on mahdollista saavuttaa.
Varmaan näin. Toinen asia, jonka nostaisin tärkeydessä tuon määrätietoisen ja laadukkaan harjoittelun rinnalle, on voittamisen halu. Huipulla on niin tasaista, että loppujen lopuksi tahto voittaa on usein ratkaiseva tekijä. Minusta tuo näkyy nyt Oslossa parhaimmillaan Nortin ja Björgenin suorituksissa. Heillä tuo tahto on niin kova, että he saavat itsestään paljon enemmän irti kuin muut (katsokaapa missä tilassa he ovat maaliin tulon jälkeen).
Suomalainen henkinen ilmapiiri ei valitettavasti tue tuollaista asennetta, koska täällä on kaikki opetettu siihen, että muiden yläpuolelle ei saa nousta. Tästä kertovat mm. lukemattomat sananlaskut tyyliin ’Kuka kuuseen kurkottaa, se …’, ’Pidä vakan alla kynttilää’, ’Kell onni on, se…’. Kaikki halutaan tasapäistää ja paremmuutta ei sallita. Hyvänä esimerkkinä taas YLEn urheilutoimittajat, jotka puhuvat aina, että ’Suomi sai mitali’, ’Suomen mitalitili…’, ja yksilö häivytetään jonnekin taustalle pakollisena pahana.
Osittain samoilla linjoilla, mutta golf ja hiihto eivät ole sinällään vertailukelpoisia kyseisten lajien huipputasolla.
Voittamaan toki molemmissa lajeissa startissa lähdetään, mutta lajien ”ominassisällöt” poikkeavat kuitenkin toisistaan, vaikka pääosin yksilölajeja ovatkin.
Usein unohdettu asia on tukiryhmän ja harjoitteluseuran/- seurannan merkitys. jota molemmissa lajeissa toki esiintyy.
Eka pointtini golfharjoittelussa on pelinomainen kisailu ja sen lisääminen.
Toinen, miksi hyvässä seurassa / ryhmässä / valmennuksessa harjoittelu on tehokasta ja esitän esimerkkinä niinkin kaukaa haetun ajatuksen – miksi mm. painonvartjiat- ryhmät ovat olleet suht´menestykkääksi ns. ”kartalla” näinkin pitkään.
Joskus jopa on ihmetelty, miksi esim. Korean naispelaajat pääosin treenaavat ryhmänä.
Tulokset puhukoon puolestaan.
No menipä vähän filosofiseksi ja heitän ”simppelin” vinkin lähipelin kehittämiseen:
Aina kun mahdollista, niin treenaa pallon pomputtelua ja ”lähipelitatsi” paranee kuin itsestään – ikäänkuin kuin lieveilmiönä …