Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›kestääkö tämä pää- keskustelu?›Re: kestääkö tämä pää- keskustelu?
Arsu kirjoitti: (31.12.2012 13:06:00)
Aloitan vaikka tällä mietteellä kun en muista tarkallleen mihin jäätiin. Niin ja sana vapaa ja mielellään saa hieman rönsyillä aiheen ympärilläkin. Mikä ikinä se sitten onkaan?
Jotenkin tuntuu oudolta välillä erottaa kilpagolffarit muista. Siis ainakin mentaalipuolella. Toki kun sitä tekee työkseen on siinä erojakin.
Kuitenkin uskon, että aloittelijakin tuntee jopa isompaa jännitystä kuin kokenut tour- pelaaja. Tai yhtä isoa ja pientä. Ainakin olen kuullut niitä tarinoita missä muutama sivullinen seuraa ja tuntematon ryhmä odottaa kun vasta vähän pelannut yrittää lyödä harjoituskierroksen avausta pienen vesiesteen yli. Miksi hänen hermostuneisuus ei voisi vastata Ryder Cup- joukkueen ensikertalaista? Kuka osaa mitata jännitystä? Aikaisemminkin olen maininnut, että mielestäni jännityksen vastakohta voi olla ammattitaito. Monet sanoo, että rentous. Itse en ole tätä mieltä.
Kaikilla on aina se lyönti mikä pitäisi onnistua lyömään oikeaan kohtaan. Oman tasonsa rajoissa.
Mielestäni jännitys on aina samanlaista, mutta toki riippuu henkilöstä meneekö maha sekaisin, jalat tärisee vai jotain muuta. Jollekin jännityksen laukaisee esitelmän pitäminen kolmelle ihmiselle, toiselle pelaaminen vieraassa ryhmässä ja kolmannelle käveleminen 1. teelle Ryder Cupissa. Golffin huipuilla täytyy olla erinomaiset taidot sietää ja pystyä parhaimpaansa paineen alla.
Jännitystä tai pelkoa mitataan kysymällä. Yksinkertaisuudessaan kysymys kuuluu, kuinka paljon jännitit asteikolla 1-10. Mielestäni jännityksen vastakohta on hermojen hallinta. Ammattitaitoisella pitää olla hyvät keinot käsitellä jännitystä, eli samaa mieltä ollaan. Mitä vikaa on rentoudessa? Kuitenkin esim. alkuasento, swingin liike yms. lähtee rentoudesta.