Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›kestääkö tämä pää- keskustelu?›Re: kestääkö tämä pää- keskustelu?
Joskus on käynyt niin, että oon katellut lähtöaikoja edellisenä päivänä todeten, että onpa hemmetin ahdasta, mutta löytänyt yksittäisen paikan, johon tasurillani olen juuri ja juuri saanut itseni lusikoitua.
Töistä vähän liukuen olen sitten kaahannut tiille ja yllätyksekseni huomannut nököttäväni yksin odottamassa lähtöaikaani minuutin ennen h-hetkeä. Tarkistettuani nettivarauksen olen huomannut muiden keksineen parempaa tekemistä, kuin pelata sinä valitsemanaan aikana. Aika sanattomaksi on vetänyt.
Tohon, mitä Rauski tuumi, täytyy sanoa, että parhaita kierroksiani on sävyttänyt monesti ennakkoon saamani kehotus neuvoa kanssapelaajia, jotka ovat harrastuksensa alkutaipaleella. Kisoissa sen sijaan tuppaa tulemaan isoja virheitä, joiden syitä voin enimmäkseen vain arvailla.
Ryhmän sisäinen kemia ja keskinäinen viihtyvyys, toisen pelirauhan kunnioittaminen ja pyynnöstä opastaminen tuntuu vaikuttavan positiivisesti tulokseen. Ennen kaikkea kierroksen kesto, myös rivakalla kiepillä on sen verran pitkä, että ikävässä ilmapiirissä ei tahdo homma sujua. Tuppisuurundilla harvemmin tulee hyvin pelattua, mutta joskus onnistuu.
Ehkä kokonaisuus kuitenkin on se, mikä ratkaisee. Hyväntuulinen ja höseltämätön eteneminen ja positiivinen vuorovaikutus ensin itsensä ja sitten kanssapelaajien kanssa. Keskeisin mielestäni lienee kuitenkin ajatus siitä, että pelin jälkeen olen edelleen itseni paras kaveri, eikä tuloskorttini määritä minua ihmisenä. Se vain kertoo päivän pelikunnon.