Keeper kirjoitti: (25.2.2009 9:24:56)
KL kirjoitti: (25.2.2009 9:00:22)
Lentopallossa rusahti poikki. Edellisen kerran meni sulkapallossa vasemmasta jalasta, nyt meni oikeasta.Kyseiset lajit ovat niin uusia, että niiden soveltuvuudesta ihmislajille ei voida varmuudella sanoa yhtään mitään. Vahvasti näyttää siltä että eivät sovi.
noin 500 vuotta lienee lyhin tarkastelujakso, jonka perusteella lajia voi suositella.
Siis nythän on niin, että ihmislajin edustajat ovat jo vuosituhansia huitoneet milloin minkäkinlaisilla kepeillä kaikkea eteen sattuvaa, myös sulkapäällysteisiä lentäviä esineitä, eli ns. lintuja. Toki on heti myönnettävä, että ennen lajin kehittymistä varsinaiseksi urheilumuodoksi tuon huitomisen taustalla oli halu saada itselleen ja yhteisölleen proteiinipitoista ravintoa ja lisäksi henkilökohtaiseen koristeluun ja oman hierarkiastatuksen ilmaisemiseen soveltuvia sulkamaisia tarvikkeita.
Tämän perusteella voidaan suurella varmuudella väittää, että sulkapallo on lajina huomattavasti vanhempi kuin vaikkapa golf ja levinnyt kaikkiin maailman kolkkiin, ehkä napajäätiköitä lukuun ottamatta, siellä kun ei liiemmälti ole lentäviä eläinlajeja.
Mitä tulee lajin soveltuvuuteen ihmislajille, niin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tehdyt havainnot ovat osoittaneet, että ihminen on kyennyt pelkällä metsästyksellä tappamaan joitakin lintulajeja kokonaan sukupuuttoon. Tästä voisi päätellä, että sulkapallo on soveltunut mainiosti ihmislajille, mutta perin kehnosti sukupuuttoon kuolleille eläinlajeille.
Nuo aikaisemmin mainitut havainnot, tai muutkaan asiaan liittyvät tiedot, eivät kuitenkaan ole tuoneet valaistusta siihen kysymykseen, kuinka paljon akillesjänteitä tahi ihmiskehon luita napsahteli poikki kyseistä lajia harrastettaessa näinä kuluneina tuhansina vuosina. Kuuluiko siis metsistä ja pelloilta tasainen napsuna ja tuskanhuutojen kailotus vai oliko vammojen määrä pieni ja vaikeasti havaittava kuin metsäpäästäinen kuuttomana yönä sademetsän karikkeen alla. Mikäli asiaa tarkastelee vakuutusyhtiöiden näkökulmasta, niin edellinen vaihtoehto lienee todennäköisempi. Jos näin on, saataneen siitä myös hieman valaistusta siihen, miksi esimerkiksi Neanderthalin ihminen kulki jossaini määrin vaappuvalla tyylillä. Onhan selvää, ettei katkenneilla akillesjänteillä astella soreasti kuin missit, vaan väkisinkin askel lyhenee ja naama vääntyy turhautuneeseen virneeseen pelkkien kantapäiden varassa taivallettaessa. Voi poloisia.