Re: Jäsenten svingit

[Pappa Tykki]

Yritän vierottua näistä keskusteluista, mutta vähän tuntuu olevan vaikeaa. Scoop esitti -asiallisesti tapansa mukaan, kiitos asiallisesta asenteesta kaikkia näkökulmia kohtaan – kysymyksen:

Scoop kirjoitti: (22.7.2008 14:36:18)
Jonkun aikaa sitten sinä (Iranin pres.) esitit tällaisen väitteen keskustelussa, joka koski hankaluutta saada pitkät raudat toimimaan väylältä:

Tuo pitkien rautojen toimivuus väylältä ei riipu mistään erityisistä swingitekniikan
mietelmistä vaan ne on mahdollista saada toimimaan seuraavin edellytyksin.
1. Riittävä mailanpään nopeus ja/tai nopeussuunta ’yhdistelmänä sopiva’ ja/tai dynaaminen loft ’yhdistelmänä sopiva’
2. Riittävän pieni osumakohdan hajonta

Periaatteessa väitteesi on aika tautologinen, koska 1:tä ja 2:ta käytettäneen aika usein toimivuuden kriteereinä. No, siitä huolimatta, minä kysyin, ja kysyn uudelleen, ovatko edellytysten 1 ja 2 täyttyminen todellakin mielestäsi swingitekniikasta riippumatonta?

Väitit myös, että…

Opetuksessahan luulisi olla hyvä tietää, mitä nuo sopivat yhdistelmät [kohtiin 1 ja 2 viitaten] mahtaisivat olla ja miten niihin päästään.

…joka implikoi, että edellytyksien 1 ja 2 jonkinlaisesta ratkaisusta voidaan johtaa se, miten niihin päästään. Jos kerran olet sitä mieltä, niin tarkennapa miten se käytännössä tapahtuu? Sitenkö, että kun sinä lasket, että 5 mph lisää mailanpään nopeutta tuottaisi optimaalisen lähtönopeuden, annat tuupparille ohjeeksi lyödä vähän kovempaa? Tai jos 2 astetta muutosta dynaamiseen loftiin tuottaisi optimaalisen lähtökulman, annat tuupparille ohjeeksi tulla palloon vähän jyrkemmässä kulmassa?

Yritän nyt vastata yleisessä mallikontekstissa, mutta koska tunnen DP:n parhaiten, tämä vastaus on hieman sinne päin kallellaan valittujen käsitteiden osalta.

Mielestäni data jakaa aivan oiken svingianalyysinsä kahteen osaan: 1) mitä tapahtuu osumassa ja 2) millä KAIKILLA MAHDOLLISILLA tavoilla tietty osumatilanne voidaan saada aikaan. Ensimmäistä käsittelee mailanpään liiketilan ja pallon kohtaamisen fysiikka riippumatta siitä, mikä mailanpään liiketilan on saanut aikaan. Toista käsittelee svingimalli, vaikkapa DP, joka kertoo miten voimantuotto mallissa määritellyillä käsittelillä (DP:ssä kaksi ajasta riippuvaa vääntömomenttia) saa aikaan tietyn mailanpään liiketilan osumahetkellä.

Matemaattisesti kakkoskohdassa ollaan siis ratkaisemassa inversio-ongelmaa: mitkä inputit (DP:ssä kaksi-ulotteinen ajan funktio) saavat aikaan valitsemamme lopputuloksen.

Tämä ei tietenkään vielä ratkaise sitä, miten pelaaja sitten lopulta tuottaa nuo vääntömomentit, eikä datakaan tätä mielestäni väitä. Kuitenkin voisi kysyä esimerkiksi jotain seuraavaa: miten RR ja S&T (tai jotkut muut) eroavat momentintuotoltaan toisistaan vai erovatko olenkaan? Tai vastaavasti voisi kysyä, että kun lyödään driverilla tiilta tai r3:lla väylältä tai r8:lla väylältä tai raffista tietyllä svingitekniikalla, miten silloin momentintuoton ajoitukset poikkeavat toisistaan. Minusta tästä voisi olla hyötyä jopa valmennuksessa, jossa sitten paneudutaan ko voimantuoton biomekaniikkaan.

Tiedän, että ts:n kanta tähän on, että väärin kysytty, koska DP ei svingimalliksi kelpaa ja parempaa ei ole menemättä yksityiskohtaisiin biomekaanisiin malleihin. Normaalista poiketen olen tässä kuitenkin opti- ellen peräti opportunisti ja ajattelen: kiinnostaisi tietää, mitä tästä saisi irti ja sitten virittää hieman DP.tä sen mukaan.

Perusajatus on siis suunnilleen tämä, että on kolme tasoa.
– osuman fysiikka
– mailanpään liiketilan mekaniikka
– biomekaniikka
ja sitten pitäisi invertoimalla laskea, MILLÄ VAIHTOEHTOISILLA TAVOILLA pallon lentorata voidaan saada aikaan. Ymmärtääkseni data on hieman samoilla linjoilla.

Tietysti voisi olla fiksua, jos keskustelu jakautuisi jatkossa kahteen haaraan seuraavasti:
– esitetty perusajatus on skeidaa ja hyödytöntä
– esitetyssä perusajatuksessa on pieni hippunen mahdollisuutta ja sitä pitää kehittää eteenpäin

Ensiksi mainittuun keskusteluun minulla ei ole kuin meta-annettavaa keskustelijoiden käytöstavoista. Jälkimmäisessä minua juuri nyt kiinnostaa eniten ranteiden kierto varren pituusakselin ympäri DP:ssä ja mm raffilyönnin tarkastelu tältä kannalta [pelissäni on jo pitkään ollut ongelmana, että raffista kyllä lähtee lyönti tavoiteltuna pikku-drawna haluttuun suuntaan, mutta keskeltä väylää ollaan 15 m vasemmalla tai oikealla riippuen siitä, mitä lantion kierron ja ranteiden kierron yhdistelmää tulee pallolle tarjoiltua].