Joo.. näitä juttuja on hieman vaikea kuvata tarkkaan sanallisesti. Pitäs varmaan postata joku videopätkä. Mutta bsw:sta ja dsw’stä vielä hieman tarkennusta. Mun mielestä tuntus luonnolliselta että bsw alkais enemmänkin ylhäältä alaspäin. Näin sais ladattua kiertojännitys kroppaan ja suunnanvaihdossa koko paketti olis kätevästi valmiiksi ladattu, sen kun laittaa vaan ( jalkatyöllä ) lantion liikkeelle. Mutta ei tässä ole mitään isoa viivettä vartalon osien välillä ole. Selän kierto johtoajatuksena bsw:ssä on sikäli selkeää, että siinä on isot lihakset liikkeellä ja se on jotenkin helpompi saada aikaan. Jos ajattelen aloittavani käsillä niin tulee ylipitkä bäkäri ihan takuulla. Tokihan selän kierrolla aloitettu bsw tarvii sen tuen maahan ja varmaankin jaloissa joku lihas hermottuu, koska selän kierron vastavoiman jalat tuottaa maata vasten, ( jos tekisin bsw’n painottomana avaruudessa, jalat kiertäs auki bsw:n vaikutuksesta) mut _johtoajatuksena_ teen bsw’n selän kiertona. Koitin talvella sitäkin että lantio aloittaa backswingin, mutta siinä tuntu mailan rata menevän aivan liian sisälle planeen nähden.
Esim. tässä pätkässä Mr. Hogan näyttäs ainakin mun mielestä johtavan bsw’ä selän kierrolla. Vasen polvi ( katsojan näkövinkkelistä oikea) pysyy pitkään paikallaan.
Ja siitä polvien kevyestä kohdistamisesta toisiaan kohti: se ei ole mikään mammuttimainen runttaus pihtikinttuasentoon, vaan pieni paineistusmuutos alkuasennossa. Ja tämän paineistusmuutoksen vaikutuksen halusin tuoda tähän keskusteluketjuun alunperin esiin. Eli että on helpompi viedä reipas swinkula tasapainoiseen loppuasentoon, jos suuntaa hieman polvia toisiaan kohti. Myös suunnanvaihto bsw’n ja dsw’n välillä tuntuu pysyvän pienemmässä tilassa.