Etusivu›Foorumit›Yleistä›Golf herrasmiesten laji?›Re: jaaenmävaatierä
Olen pelannut nyt vähän reilun vuoden ja lyönti on vielä aika epävarmaa. Huonojen lyöntien sattuessa on kiva saada rakentavia kommentteja ja vinkkejä tutuilta pelikavereilta. Ja jossei kentällä ole ruuhkaa, niin vaikeimmista kohdista voi yrittää rauhassa lyödä vaikka toisen tai kolmannenkin kerran ihan vaan harjoituksen vuoksi… Lähes poikkeuksetta, jos seurueeseen on tullut joku ulkopuolinen (peliseuralokkeilija) ei tämä enää onnistu, vaan alkaa äänekäs huokailu ja vihjailu rangella harjoittelusta (nimenomaan tämän yksittäisen pelaajan suunnalta). Siinä on sitten pelifiilis ko. kierroksen osalta ohi parhaimmillaan jo 1. tai 2. väylän jälkeen.
Esim. viime vuonna ensimmäisellä rundillani (urani ehkä noin 5 rundi) sattui peliseurueeseen eräs naishenkilö, jonka asenne oli alusta saakka avoimen kyräilevä. Suunnilleen 5 väylällä, ehkä noin kuudennen lyöntini jälkeen tämä kyseinen naishenkilö katsoi parhaimmaksi neuvoa, että kai olen tietoinen, että ’sitä palloa ei ole pakko joka väylällä saada reikään asti, vaan sen voi myös nostaa taskuun, jos peli ei suju’. Jäi aika karsea fiilis siitä rundista (loppurundilla tosiaankin aloin nostella palloa taskuun, kun aloittelevan golffaajan itsetuntoni ei enää kestänyt tämän ’ammattilaisen’ kyräilyä).
En tiedä, jäikö tuosta sitten jotain elinikäisiä traumoja, mutta tuon jälkeen olen itse suhtaunut aika nuivasti oman tutun peliseurueeni ulkopuolisiin pelaajiin. Mielestäni minullakin on kuitenkin oikeus harkoitella lyöntejäni rangen lisäksi myös kentällä, vaikken ihan aina tasoitukseeni pääsekään (enkä oikeastikaan monine lyönteineni pelaa edes mitenkään hitaasti).