Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Harjoittele, harjoittele, harjoittele…›Re: Harjoittele, … Pappa Tykki
Pappa Tykki kirjoitti: (4.10.2006 14:15:25)
Ei kait kukaan kiellä sitä, etteikö harjoittelemalla kehittyisi paremmaksi pelaajaksi.Minulle ja monille muille klubituuppareille releavntti kysymys on se, että koska minulla on käytettävissä kuitenkin golfiin vain hyvin rajallinen aika, niin miten se kannattaa jakaa pelaamisen ja harjoittelun välillä, jos tavoitteena on saada tasoaan parannettua (tai ainakin pidettyä samana ikääntymisen viedessä sitä luonnostaan huonompaan suuntaan).
Tähän vastaukseni itselleni on ollut:
– pelitaktiikan miettiminen ja harjoittelu pelitilanteessa kentällä antaa parhaan tulosparannus/käytety aika -suhteen [erityisen tehokasta on käyttää taktisten asioiden miettimiseen vaikkapa tehottomia kokouksia, joissa silloin tällöin joutuu istumaan]
– pelaamisen ulkopuolisessa harjoittelussa puttiharjoittelu (1-5 m putit) antaa parhaan tulosparannus/käytetty aika -suhteen.
Ymmärrän yskäsi Pappa Tykki. Tänne kirjoittelusi perusteella oletan, että olet luonteeltasi analyyttinen henkilö, joka esim. golffaajana pyrkii selvittämään asiat perin pohjin. Tutkit mielelläsi svingiä, teet tilastoja, punnitset panos/tuotos-suhteita.
Rangeharjoittelussa kokeilet uutta, puntaroit tunteitasi ja analysoit syy/seuraus-suhteita. Koska mielesi ja tekemisesi kulkevat erilaisten onnistumisten ja epäonnistumisen perässä, sinulle on vaikeata pysyä yhdessä tai kahdessa harjoiteltavassa asiassa. Näinollen lihasmuistiinkaan ei tallennu mitään, vaan liikeratojen hermotus on ’yhtä sotkuinen’ kuin mieli. Koska asiat eivät ratkea rangella, ongelmat seuraavat sinua kentälle.
Edellä mainituin perustein uskon todellakin, että SINULLE paras tapa kehittää tulosta on hypätä ulos tuosta noidankehästä ja kohdistaa ajatukset muuhun kuin svingiin. Tämän voisin kuvitella koskevan myös VP:tä.
Analyyttinen ihminen tarvitsee paljon aikaa harjoitteluun, taustojen pitää olla kunnossa, mikään ei saa häiritä. Vielä ennen kierrosta täytyy lämmitellä ja hakea pari hyvää svingiavainta rangelta. Jos siihen ei ole aikaa, hommaa kaatuu.
On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat harjoitteluun eri tavalla. He tekevät pron ohjeiden mukaan. He pysyvät yhdessä/kahdessa asiassa, jota treenaavat välittämättä hirveästi siitä, miksi muutama lyönti silloin tällöin epäonnistuu. Heille harjoittelu on hyödyllistä edellyttäen, että ohjeet ovat oikeat.
Tottakai lähipeli, pelitaktiikka jne. ovat asioita, joissa jokainen voi kehittyä. Näen kentillä kuitenkin enemmän sellaisia täysjärkisesti ajattelevia, hyvän pallosilmän omaavia pelureita, joiden peliin pron tunti, rangeharjoittelu tai jokin tietty svingin olennaisen asian oivaltaminen tuottaa paljon enemmän hyötyä kuin pelinhallinta tai mielikuvaharjoittelu.
Kun lyönti on hukassa, se tuntuu lihaksissa, joten pallolle asettuessa näkee jokaisen out-paalun, bunkkerin ja vesiesteen. Kun olet tehnyt voitavasi, harjoitellut tunnollisesti ja muuttelematta jatkuvasti svingiäsi, lyönti tuntuu lihasmuistissa jo etukäteen ja voit levollisin mielin asettua pallolle ja katsoa tikulle – muuta ei näy.