Suomessa minulla ei ole koskaan ole ollut mahdollisuutta pelata caddien kanssa. Ulkomaan matkoilla sen sijaa useastikin. Kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia. Voi keskittyä pelkästään pelaamiseen ilman välineiden kanssa säätämistä. Edut korostuvat merkittävästi olosuhteiden ollessa haasteelliset.
Käytännössä Suomen hyvinvointiyhteiskunnan ja minimipalkka-ajattelun konsepti estää tämänkaltaiseten palveluiden olemassaolon suomessa. Jos toimitaan lain säädösten ja minimipalkkojen ja sivukulujen ym mukaisesti, kustannuksesta tulee yksinkertaisesti niin korkea, että palvelulle ei ole riittämissä määrin kysyntää.
Otetaan karkea esimerkki. Nuori tarvitsee kesätöitä. Mäkissä on työtä tarkolla, 8h päivässä, 8e / tunti. Päiväansioksi muodostuu 64 euroa, eli käteen jää pienellä veroprosentilla reilut 50 euroa. Mikäli sama summa halutaa tienata caddiena, tulisi siis caddien tehdä kaksi kierrota töitä 32 euroa per kierros. Tähän kun laitetaan sivukulut päälle, niin palvelun käyttäjän tulee maksaa kierroksesta ainakin 40 euroa (olettaen, että toiminnan järjestäjä ei halua tästä mitään voittoa).
Käsitykseni mukaan 40 euron hinta ylittää jo useimman suomalaisen golfarin maksuhalukkuuden. Eikä myöskään ole mitään takeita siitä, että caddien saisi näitä kahta asiakasta päivässä, tai edes yhtä. Yhtälö on siis hankala.
Uskoisin, että jos palvelun hinta olisi n.20 euroa, niin sille voisi ainakin tietyissä paikoissa olla kysyntää. Jotta siitä jäisi caddielle millään lailla järkevä tuntikorvaus, tulisi raha maksaa hänelle suoraan käteen. Tätä ei kuitenkaan lainsäädäntö mahdollista.
Mikäli tämänkaltaiset pienpalvelut vapautettaisi valvonnasta, syntyisi varmasti yhtä sun toista pientä mukavaa palvelua. Samalla varmaan syntyisi sitten uudenlainen alaluokka yhteiskuntaa, joka tekisi tätä hyvin halpaa työtä.
Golfkentillä nämä palvelut ilmentyisivät esim. caddie toimintana ja mailanhuolto- ja säilytyspalveluina. Maailmalla on myös pukuhuoneissa henkilökuntaa, jotka huoltavat kengät jne.
Olisiko se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanne, että valtio maksaa kotona makaaville erilaisia korvauksia ilman työvelvoitetta. Käteen jäävä summa on varmaan molemmissa tapauksissa sama, toisessa tilanteessa vain tehdään jotain hyödyllistä työtä.
Ainakin sen luulisi vähentävän mielenterveys- ja syrjaytymis ongelmia, jotka keskittyvät hyvin voimakkaasti tähän porukkaan, joilla mitään järkevää tekemistä ei ole.
Ollaankin suurempien kysymysten äärellä.