Jylan kirjoitti: (1.2.2009 20:19:01)
Parti kirjoitti: (1.2.2009 19:02:16)
A:n tai B:n osakkaana voin riitauttaa asian. Perusteena se että kenttäni yhtiöjärjestyksen mukaan pelaaminen kentällä perustuu osakkeeseen. Pooli ei omista kentän osakkeita eikä voi antaa pelioikeutta kentälle.Ei se pelaaminen pelkästään osakkeeseen perustu.
Juurihan tässä on mainittu että ko. naapurikentän osakkaat joutuvat maksamaan 150 € greenfeen (tai ainakin sen verran kortti maksaa). Muutenkin kentillä on tapana myydä greenfee-pelaamista monenlaisilla perusteilla. Osakkaan vieraat pääsevät usein halvemmalla jne.
Otataan taas esimerkki:
Yhtiö-A:n vuosikokouksessa käsitellään naapurikenttien (B,C ja D) osakkaiden pelaamista yhtiö-A:n kentällä, tähän tarkoitukseen suunnitellulla vuosikortilla.
Ehdotetaan että ko. vuosikortilla pelaaminen rajoitetaan vain vain (yhtiöiden B, C ja D) pelaavien osakkaiden keskeiseksi. Suurin osa osakkaista puoltaa tätä ratkaisua. Muutama osakas (esim. sellainen on vuokrannut pelioikeutensa pois) esittää että pitäisi hyväksyä vuosikorttipelaajiksi kaikki naapurikenttien pelioikeuden haltijat (vaikka he eivät olisikaan itse osakkaita). Suoritetaan äänestys ja ja enemmistön kanta voittaa.
Tässä tapauksesa ei ole millään tavalla rikottu yhtiö-A:n osakkaiden keskinäistä tasavertaisuutta. Sitähän ei ole edes käsitelty, siinä päätettiin vain ja ainoastaan naapurikenttien osakkaiden vastikkeellisen vieraspelaamisen ehdoista.Samalla tavalla tekevät aikanaan päätöksensä naapurikenttien B, C ja D:n vuosikokoukset. Jolloin saadaan kaikille pelaaville osakkaille vastavuoroinen vuosikortti-käytäntö. Kysymys ei ole edes edusta, koska sehän riippuu loppuviimeksi siitä kuinka monta kierrosta kortinhaltija pelaa 150 €:n kortillaan.
Eli käytännössä kaikki yhtiöt päättivät, kukin erikseen, myöntää maksullisen palvelun tarkoin rajatulle kohderyhmälle.
Kenttäyhtiöiden kannalta on perusteltua sitoa kyseinen, rahalliseen vastikkeeseen perustuva, mahdollisuus (mahdollinen etu/hyöty) osakkeen omistajuuteen. Voisihan sen tarjouksen antaan muillakin perusteilla. Tässä tapauksessa nyt kuitenkin meni näin. Useimmissa kenttäyhtiöissä(niiden yhtiöjärjestyksen valtuuttamana) vastikkeellisesta pelaamisesta päättää kenttäyhtiön hallitus eikä asiaa edes tarvitsisi viedä vuosikokoukseen. Toki jälkeenpäin, seuraavassa vuosikokouksessa, voisi joku osakas asettaa hallituksen päätöksen kyseenalaisiksi.
Uskoisin että tätä järjestelmää on mietitty asiansa tuntevien lakimiesten avustuksella. Vaikea siitä on löytää sellaista eriarvoisuutta jonka perusteella kenenkään kannattaisi lähteä riitelemään oikeudessa. Siinä nimittäin saattaa tärveltyä oikeuskuluihin muutaman vuoden osakevuokrat.
Tuo poolimalli juuri tosiasiassa saattaa osakkeet eriarvoiseen asemaan. Se, että jollain järjestelyllä (tässä poolimalli) yritetään muodollisesti kiertää osakeyhtiölain yhdenvertaisuutta, ei tee menettelystä sallittua. Lain kannalta ratkaisevaa on tosiasiallinen tilanne. Ei se, miten se muodollisesti on järjestetty. Jos tosiasiassa toisilla osakkeilla ei ole samoja etuja kuin toisilla, ei yhdenvertaisuus toteudu.
Ratkaisevaa tässä koko hommassa on se, että tuo etu on liitetty osakkeen omistamiseen. Silloin pitää olla tarkka siitä, että tosiasiassa kaikki osakkeet saavat saman kohtelun.
Myös pelioikeuden ja green feen ostatus ei täällä kirjoittajilla taida olla ihan mietitty. Green fee ja pelioikeus ovat itseasiassa lähes samoja asioita. Green fee-nimitys on vaan annettu kierroksen tai päivän mittaiselle pelioikeudelle. Vuoden pelioikeutta ei kyllä millään ilveellä voida rinnastaa tavalliseen kierros- tai päivä green feehen. Vuoden mittaisista pelioikeuksista on määräykset yhtiöjärjestyksessä. Ja ne tosiaan ovat vuodenmittaisia pelioikeuksia, koska ne ovat riippuvaisia vuosittain maksettavasta vastikkeesta.
En itseasiassa ihmettelisi, että joku verotarkastaja voisi asiaan perehdyttyään tehdä sellaisen päätöksen, että tämä poolimalli olisi tosiasiassa osakeyhtiön laitonta varojenjakoa. Tässähän osakeyhtiöt sopivat keskenään ja vastavuoroisesti alihintaisen palvelun suorittamisesta toisen osakeyhtiön osakkeenomistajille. Avainasemassa on se, että palvelu voidaan suorittaa vain osakkeenomistajalle. Jo kolmas tai neljäs kierros saa aikaan palvelun alihintaisuuden. Parilla kymmenellä kierroksella saatu etu on jo merkittävä verrattuna panokseen. Verottajallahan on jotain etuuden arvoa laskiessa tapana ottaa huomioon se, kunka paljon sitä etua olisi ollut mahdollisuus käyttää, eikä sitä, kuinka paljon sitä on tosiasiassa käytetty. Näin toimitaan mm. firman mökkien, veneiden ym. verotusarvoa jälkikäteen laskettaessa.