2-puoleinen chipperi ja kauppiaiden moraali

[J-PS]

Satuinpa tuossa muutama viikko sitten törmäämään moiseen mailaan melko ikävissä merkeissä (diskaus, pelaajalle vähintään 1.000€:n turha kuluerä, molemminpuolinen paha mieli etc.) ja jäin ihmettelemään välinevalmistajien ja -kauppiaiden moraalia näiden laittomien mailojen osalta. Tottahan jokaisen pelaajan velvollisuus on tuntea säännöt, mutta nyt käsi sydämelle kaikki ei-sääntöharrastajat: kuinka moni on lukenut sieltä sääntökirjan lopusta ne englanninkieliset appendixit, joissa tämä asia kerrotaan? Niinpä, ei montaa handua noussut. Toinen paikka mistä mailan laittomuus selviäisi, on Decisions on the Rules of Golf -teos, joka sekään ei kuulu ns. normaalin pelaajan varustukseen. Eli tieto mailan laittomuudesta on sangen hankalasti saatavana, eikä sitä monikaan edes ajattele selvittävänsä kun kerran mailoja yleisessä myynnissä on. Silloin kun nämä ns. trampoliinimääräykset tulivat ajureihin, laittoivat valmistajat sentään lyöntipintaan tarroja, joista kunkin mailan status selvisi yhdellä vilkaisulla. Kaksipuoleisessa chipperissä ainoa tarra ostettaessa oli hintalappu. Jotenkin näin kaupunkilaisjärjellä tuntuu siltä, että jos ostaa golfmailan golfliikkeen golfmailaosastolta, pitäisi voida luottaa siihen, että kyseessä todellakin on golfmaila. Tuntuu kohtuuttomalta edellyttää pelaajalta asian varmistamista. Ainoastaan kauppiaiden moraaliton ahneusko estää laittamasta chipperin MOLEMPIIN lyöntipintoihin tarraa, jossa kerottaisiin mailan käyttämisen olevan kiellettyä kilpailu- ja tasoituskierroksilla? Surullista.

J-P Salakari