Vastaa aiheeseen: Pallon läpsiminen vai strategisesti pelaaminen?

[Pappa Tykki]

Kirjoittelin muistaakseni pelitaktiikasta (ei -strategiasta) joitakin vuosia sitten enemmänkin tällä palstalla, mutten näy löytävän niitä tekstejä enkä voi siten viitata niihin.

Yhteenvetona kuitenkin seuraava:
– Golf on mitä suuremmissa määrin suunnittelupeli. Kun lyödään paikoillaan olevaa palloa, analyyttiselle ajattelulle on aikaa eli mennään slow thinking -periaatteella; vrt. tennis joka on fast thinking -laji (slow/fast thinking, viite Kahneman).
– Golfin suunnittelulle on tyypillistä se, että toimenpiteiden seurauksiin liittyy merkittävää epävarmuutta. Matemaattisesti tällaista suunnittelua kutsutaan Markovin päätösprosessiksi. Tällöin minimoidaan kierrostuloksen odotusarvoa. Jos tavoite on toisenlainen (esim maksimoidaan todennäköisyys, että tulos on parempi kuin annettu tavoiteluku), tehtävä on matemaattisesti haastavampi.
– Suunnitteluprosessin syötteenä on todennäköisyydet. Mitä realistisempia todennäköisyydet ovat, sitä paremmin taktiikka optimoituu eli mallivirheet (virheelliset todennäköisyydet) johtavat alioptimaalisiin ratkaisuihin.
– Tutulla kentällä tutuissa sääoloissa todennäköisyydet ovat paljon paremmin hallussa kuin uudella kentällä tai poikkeuksellisissa olosuhteissa. Periaatteessa todennäköisyyksiin liittyvät epävarmuudet tarkoittavat, että onnistumisen todennäköisyyttä pitää rukata lähemmäs arvoa 0.5.
– Kentälle muodostuu pelikirja (= suunnitelma siitä, miten peliä jatketaan mistä tahansa kentän pisteestä) kokemukseni mukaan 40-100 kierroksen jälkeen.
– Toisaalta iän ja toisaalta pelitaidon kehittyminen muuttavat tietysti todennäköisyyksiä ja siten optimaalista pelitaktiikkaa/pelikirjaa.
– Suunnittelun vapausasteina ovat lyöntivalinnat eli mailan valinta ja lyöntikaaren (draw vai fade; tai matala vai korkea) valinta. Luonnollisesti hyvällä pelaajalla jälkimmäisiä on enemmän, kun tavallisella pelaajalla (hcp 10) tietyllä mailalla on tyypillisesti yksi luotettava lyöntikaari ja toinen kohtalaisesti hallittu, mutta loput seitsemän perusmallia eivät ole hanskassa.
– Reikäpeli on peliteoreettisesti Markovilainen peli ja on huomattavasti vaikeammin analysoitavissa kuin kierrostuloksen odotusarvon minimointiin tähtäävä suunnittelu.

Pelikavereita seuratessa usein ihmetyttää mm
– pitääkö tiiltä lyödä aina (par 3 -väyliä) lukuunottamatta draiveria
– pitääkö lähestymisessä jahdata lippua silloinkin, kun lipun linjalla on kaikenlaisia esteitä, mutta griinin keskelle olisi esteetön linja (Anekdootti: viime kierroksella löin kaksi pahaa kylkkäriä lähestymisissä, toisen 120 m ja toisen 160 m etäisyydeltä, mutta koska olin valinnut esteettömän linjan griinin keskelle, molemmat lyönnit päätyivät griinille ja johtivat pariin; lipulle suunnattuina olisivat menneet bunkkereihin)

Itse olen kokenut eduksi, että draiverini missit ovat oikealla, mutta hybridillä ja rauta-3:lla vasemmalla, joten mailavalinnalla voin melko tehokkaasti pelata pois hankaluuksia – ei tietenkään auta, jos väylällä ei ole turvapuolta, mutta tällaisia väyliä on lopulta aika vähän.