Otin kantaa kirjoituksen tyhjyyteen, toisin sanoen siihen, että siinä kirjoittaja (tapansa mukaan) latelee tyhjänpäiväisyyksiä ilman mitään varsinaista sanottavaa. Niinkin pitkään kirjoitelmaan olisi luullut mahtuvan edes jotakin sanomisen arvoista, jotain joka olisi vienyt keskustelua eteenpäin tai tuonut siihen uuden näkökulman tai toimintaehdotuksia, tai ihan mitä tahansa, josta keskustelulle olisi voinut työstää jatkoa.
