Etusivu›Foorumit›Säännöt›Helppo juttu, vai onko sittenkään..?›Vastaa aiheeseen: Helppo juttu, vai onko sittenkään..?
KL1, logiikkani on se, että pelaaja tunnisti pallonsa siltä osin, kuin se säännön 18.3c (2) kannalta oli tarpeen. Siinä tapauksessa, että pelaaja olisi myöhemmin huomannut pelanneensa jotain muuta, kuin omaa palloaan, hän olisi syyllistynyt väärän pallon pelaamiseen ja seuraamukset olisivat olleet sen mukaiset. Jos taas pelaaja olisi lyönyt alkuperäisen pallonsa ja varapallonsa eri alueille, ko. säännön soveltaminen ei myöskään olisi tullut kysymykseen.
Pelaaja siis luuli pelaavansa varapalloaan, koska luuli pystyneensä tunnistamaan löydetyn pallon varapallokseen. Molemmat luulemiset osoittautuivat myöhemmin vääriksi. On siis tehtävä uusi arvio tapahtumista sekä tunnistamisen että pelaamisen osalta. Minun logiikallani pallon statuksen tahaton virheellinen tunnistaminen tarkoittaa pystymättömyyttä erottaa pallojen statuksia toisistaan. Onneksi tässä tapauksessa se ei ole tarpeenkaan 🙂 Kaikki säännön 18.3c(2) soveltamisen ehdot täyttyvät.
KL1, mikä on tuomiosi, jos pelaaja tuossa casessasi olisi heti pallon löytymisen jälkeen sanonut ”Tämä on mun pallo” (eikä ”Tämä on mun varapallo”) ja enemmittä selityksittä jatkanut pelaamistaan löytämällään pallolla todeten jälkeenpäin: ”Ahaa, tämä onkin mun alkuperäinen pallo. Raffista sitä lyödessäni luulin, että se on mun varapallo”.