-
JulkaisijaArtikkelit
-
Skineissä tulee kuultua joskus aika kovaakin psyykkaamista kiepin aikana. Jokainen alle 200m avauslyönti on nysä(siirryhän nysä avaamaan punaisilta niin voit jopa saada 200m täyteen ) ja olet pihalla reiän voitosta jne…Olet duffimaisteri, Mr.Duffi, kapteeni Koukku slaissin vuoksi jne… Itsekin paljon muille kommenttia ja v*****lua muille antaneena sekä myös sitä saaneena kysynkin kokemuksianne verbaalisesta kuittailusta kiepin aikana. Parhaiten muistiin jääneet kuitit: hyvä kaveri tokaisi minulle ’ Olet sä PASKA ’ viimeinen sana vahvasti painoitettuna…tuo reiän mahdollisesti voittavan lyöntini epäonnistuttua ! Eihän tuota verbaalista psyykkausta voi harrastaa kuin tutussa peliseurassa ja siltikin se joskus jopa särähtää omaankin korvaan. Peliin kuuluu kannustus, mutta entäpä se kuittailu… kuuluuko se kentälle ja missä määrin ? Kokemuksianne ja mieleenpainuvimmat kuittinne ?
Tämä liittyy suomalaisuuteen laajemminkin. Kova jätkä kuittailee aina kun on paikka ja vähän muulloinkin. Ja kukapa ei haluaisi olla kova jätkä.
Mutta niitä mieleenjääneitä:
– ’Toi oli hyvä lyönti SULTA!’
Tuleppa joskus Tarinaan pelaamaan skinit niin tuntuu normaalit skinisi vielä ihan asiallisilta. Meillä vit***lu alkaa jo kun ollaan porukalle aikoja varaamassa. Eikä meilläpäin vit***lu tai kuittailu kuten meilläpäin sanotaan kuulu vaan ainoastaan skineihin vaan se on jo osa koko golf harrastusta.
Golfista ja korttipelistä jos jättää kuittailun pois, ni eipä paljon jää jäljelle.
Jos aivan rehellisiä ollaan, en aivan täysin ymmärrä tuollaista tolkutonta suunsoittoa golfkentällä. Jossain oikein tutussa kaveriporukassa ehkä tietyissä rajoissa, mutta ei todellakaan tuntemattomien ihmisten kanssa.
Golf-kenttä edustaa ainakin meikäläiselle jonkin näköistä rauhan tyyssijaa. Mukava kulkea siistillä kentällä hyvin käyttäytyvässä seurassa ja keskittyä rauhassa peliin. Työelämässä ja muualla arjessa jätkien kanssa saa aivan tarpeeksi kuunnella ja harrastaa suun soittoa.
Kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu se, että JÄLKIKÄTEEN pitää vittuilla, kun lyönti on epäonnistunut. Mitä hyötyä tuosta enää on?
No kukin hoitaa hommat tyylillään. Toivottavsti meikäiselle ei ala vieraat ihmiset soittamaan suutaan kentällä. Ei anna kovin hyvää kuvaa ihmisestä.
Kuulostaa pienimunaisten eqoilulta. Taitaa olla näitä samoja kavereita, jotka juoksee ympäri kentää ja lyö palloja edellä kulkevien aloittelijoiden nilkoille.
Hyvä kuitti auttaa kaveria pääsemään huonon suorituksen yli.
Kuitti kuuluu nimenomaan reikäpeliin/skineihin. Niitähän on syytä pelata sopivista summista ja ainoastaan tuttujen kesken. Tuntemattoman ehdottaessa pientä rahapeliä kannattaa aina tarkasta ettei bägistä pilkota käytetyn näköistä rautakakkosta. (Paitsi Laviksen tapauksessa, silloin voi tuplata summan).
Jos kyseessä on kaveriporukan välinen juttu niin myös paineennostokuitti on sallittua. Mielestäni paras paikka on silloin kun on upottanut ekana pidemmän putin ja kaverilla on vielä yli metrinen jäljellä.
On myös kohteliasta varoittaa slaissaajaa tiukoissa avauspaikoissa ’Varo auttia oikealla.’
Kuittaamista kestämättömille ei tarvitse edes kuitata. Yleensä sellaisella brakaa hermot aivan oma-aloitteisesti kun esim orava juoksee äänekkäästi viereisellä väylällä juuri ennen hänen lyöntivuoroaan.
Yksi parjaista kuiteista oli kyllä se kun kaveri puttasi pisimmältä sen verran pitkäksi että oli edelleen pisimmällä: Hyvä putti ei mennyt edes lyöntivuoro.
Kaveeiden kesken kuittailu ok. Vieraiden pelaajien kanssa samassa ryhmässä kuitit on hyvä heittää itselleen upeiden suoritusten jälkeen, luo rennompaa ilmapiiriä.
Viime suvelta jäi mieleen pelikaveri, joka oli kyllä lukenut sutkauttelun sanakirjaa!
Sattuipa Nurmijärvellä nimittäin tapaus ku pelailtiin kolmen henkilön ryhmässä ja edellämme pelasi samankokoinen ryhmä + tosi iso mailapoika.
Oltiin venttailemassa kakkoslyöntejä par-vitosella ja katottiin, että nyt näkyy kolme tyyppiä greenillä kumartuneena mittailemassa puttilinjojaan. Tottakai alettiin lyödä greeniä edeltävää laaksonpohjaa tavoitellen, kuka milläkin mailalla.
Oltiin saateltu pallomme matkaan ja lähdetty talsimaan kohti greeniä kun tuo iso mailapoika huojuu vastaan kumpareen takaa huutaen ihan raivona, naama sinipunasena. Muistaakseni äijä toivotti meille hyvää matkaa huitsinv***uun. Ja kehotti lukeen etikettiä ym. jatkuvasti raivoten.
Yritettiin pyydellä anteeksi jos tuli lähelle mut äijä ei ottanut kuuleviin korviin vaan jatkoi omaa sauhuamistaan. Itse ajattelin jo hetken, että käyköhän toi kundi käsiksi johonkin meistä kunhan voimasanavarastonsa on tullut käytetyksi.
Oltiin jo noin 50 m etäisyydellä tosta karjusta, joka oli juuri vetämässä henkeä, valmistautuen ilmeisesti loppukiriin meidän suolaamisessa.
Sit mulle entuudestaan tuntematon pelikaveri, meidä ryhmästä huikkas tolle miehelle, muistaakseni sanoin ’Mites muuten päivä on sujunut!’.
Ukko veti ihan äimäksi ja käänty kannuksillaan lähtien oman ryhmänsä perään ihan aimovauhdilla, sanomatta enää sanaakaan.
Mulla meinas pelibyysat revetä ku nauratti niin lujaa toi tilanteen koomisuus ja pelikaverin sutkautus.
Jep, ja jotta kukaan ei luulsi (aivan oikein), että meikäläinen on huumorintajuton, pientä selittelyä.
Mielestäni vittuilu ja kuittailu ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos kjaverin peli ei kulje, mielestäni on todella mautonta alkaa pielä haukkumaan kaveria paskaksi huonon lyönnin jälkeen. Jossain rajan on oltava.
Jos kaksi kaverusta pelaa, tottakai sitä aina pientä kuittia lentää… Mutta on osattava lukea tilannetta. Aina ei ihan älyttömästi (esim. stressaavan työviikon jälkeen) jaksa naureskella pirteän kaverin jatkuvalle suunsoitolle. Mukavinta olisi vaan pelata rauhassa kierrosta.
Kavereiden kesken OK, siis huumori.
Mutta tylyintä mikä kohdalleni on sattunut…
Kaverin kanssa etelässä ja seurueeseen liittyi herra 45 tyttärensä kanssa, hcp about 10. Muutaman reiän jälkeen hän päätti haastaa siihen asti surkeasti pelanneen kaverini. Kaverini voitti yllättäen muutaman unelmalyönnin ansiosta ja siitäkös herne herra 45 nenään meni. Pahaa oloa oli purettava jollakin tavalla ja kohteeksi jouduin minä: ’opettele poika pelaamaan golfia!’. Kyllä otti kupoliin.
Hyvä kommentti tuli yhdeltä pelikaverilta (seuran mestari) hänen lyötyään täysin epäonnistunut lyönti, mikä oli hänelle harvinaista, niin muut odottivat häneltä jotain tyypillistä kiroilua tai muuta sellaista, niin hän tokaisi > ei huono, olis se voinu huonompikin olla. Sitä on käytetty senjälkeen kuittina kaverin huonoista lyönneistä.
Enpä muista pahempaa könöilyä – ehkä puhdas kehuminen tuntuu joskus yritykseltä hhhhheermosssstutttaa !!!!!!??????
Aloin pelaamisen USA.ssa ja siellä porukka oli tosi upeeta sekä kolohvikentillä että autostraadoilla !!!
Pahinta vinoilua lie se, että Sarfvikissa tein kolohvinyo-kirjoitusisa jonkin etikettivirheen kenttäsuorituksessa – jäiköhän joku osa pivotista tasoittamastta – ja en saanut green gardia. Olin USA;ssa pelannut jo 30 kierrosta ja lyönnit nolin jo suorittanut –
itse asiassa se greengaarti jäi suorittamati – menin sitten Nevakseen 1989 ja aloin pelaamaan kuten USA:ssa.Samanlaista pöyhkeilyä koloohvin osaamisesta olen kyllä saanut jatkuvasti kumma kyllä paljon womaneilta Suomesa ?? Ne tuntuu nipottijilta – varsinkin jos niillä on kiltti ukkosensa kylessään.
Ukot sitteen yrittävät hymytä : hehe hhehe hhehehe ehehehe !! Niinkuin Ploiri assiserenaatissa.
Ei ehkä ihan vi***lua, mutta kuitti kuitenkin.
Pelaattin vaimon kanssa kierrosta ja hän löi TOSI huonon lyönnin, totesi sitten, että lyö sinäkin samanlainen. Löin sitten myös. Harmitti, että sellainen vaikutti minuun, ja päätin kuitata.
Seuraavalla tiillä pyysin vaimoa varomaan vasenta outia, jonne hän sitten varoituksesta huolimatta löi.
Loppukierros menikin sitten molemmilla ihan omissa oloissa ja omia asioita ajatellessa.
Noniin, katsokaa, sillä tavalla.
Kuittailu on turhaa ja epäkorrektia.
Hävityn reiän tai kierroksen jälkeen kannattaa pelikaverille antaa tunnustusta, vaikka seuraavasti: ’Täytyy rehdisti sanoa, että en tällä kertaa paremmalleni hävinnyt’
Pelaan paljon skiniä (lähes joka kierros), aina scratch’istä ja usein itseäni parempia (siis pienempi HCP) pelimiehiä vastaan.
Meillä ei ole tapana vittuilla pelikavereille. Kuitteja toki tulee, ns. psyykkausta ja hyvällä huumorilla varustettuja kommentteja omista (!) lyönneistä.
Huumorin pitää lähteä aina omista tekemisistä. On liian halpamaista nähdä epäonnistumisen hauskuus vain kaverin suorituksen kohdalla.
Vaikka joskus ’potissa’ voi olla muutamia satoja euroja, niin kannustan aina ja mielelläni pelikumppaneita. Hienointa on että saa itse takaisin samanlaista kannustusta.
Psyykkauksessakin pitää kuitenkin olla jotain hienovaraista, tapana on sanoa että ’kuljetusta’.
Esimerkiksi, siirtymätaipaleella saatan ottaa puheeksi seuraavan väylän griinibunkkerin, joka tunnetusti on hankala slaissi-avauksen jälkeen. (’ikäänkuin muistamatta’ että edellisellä yhteisellä kierroksella kaverini löi ko. bunkkerista kaksi kertaa).
Tai vastaavasti huomiosta kuinka voimakkaasti tuuli taivuttaa puiden latvoja vasemmalle. (yllättäen seuraavalla väylällä onkin out, tai vesieste vaarana vasemmalla reunalla.
Samoin kun tietää että kaverilla karkaa ylipitkäksi yritetty drive usein slaissiksi, niin vaivihkaa tähdennetään kuinka paljon helpottaa ko. väylän pelaamista, jos pääsee avauksella mahdollisimman pitkälle.
Parhaat jutut ovat sellaisia että kaveri ymmärtää jujun vasta muutaman lyönnin jälkeen. Näin on käynyt myös itselleni eräänkin kerran.
yhdelle kaverille sanottiin kerran par3 avauksen jälkeen ’luulisi tuolla händärillä greeniin osuvan…’ 😀 minun mielestä aika tyly ja kyllä siinä varmaan peli fiilikset menee.
Gamesmanship kuuluu golfiin olennaisena osana ja erityisesti reikä-, skini- tms. pelissä jossa kisa on peliryhmän sisäinen.
Kuinka rankkaa voi heittää riippuu toki pelikavereista. Golf on sosiaalinen peli ja sosiaalisuuteen voi kuulua myös itseä kyrsiviäkin aspekteja.
Jos ei niitä kestä, voi vaikka ruveta mäkihyppääjäksi.
Golfareitakin löytyy joka lähtöön ja yleensä keskenään viihtyvät likimain samanlaisia sosiaalisia ’arvoja’ hyväksyvät/noudattavat ihmiset.
Itse en viitsi edes kulkea sellaisessa porukassa mukana jossa pelaajat vittuilee toisilleen.
Päin vastoin, minulle sopii paremmin pelikavereiden kunnioittaminen ja kannustaminen. Niin kovaa kilpailua tai panosta ei pelistä löydä ettenkö ehtisisi tilaisuuden tullen auttamaan kaveria pallon etsimisessä, bunkkerin haravoimisessa, huomauttamaan jos vastustaja meinaa greenillä unohtaa merkin siirron jne.
Tiedän tapauksia jossa joku reikä on voitettu, kun kaveri ei ole huomannut palauttaa greenillä siirrettyä merkkiä oikeaan paikkaan ja vastustaja tietäen tilanteen ei ole huomauttanut pelaajaa ennen pallon asettamista.
Vaikka muutaman pelaajat oikein kyttäävät vastustajilta tällaisia virheitä niin tämäntyyliset jutut ovat mielestäni todella halpamaisia tapauksia.
Samalla tavoin saattaa vastustaja epähuomiossa tiiata pallonsa hieman sivuun merkkien linjalta tai esim seisoa lyömässä korjattavan alueen puolella vapaan dropin jälkeen jne.
Joskus kuulee kuinka joku on onnistunut astumaan kilpakumppanin pallon piiloon maan sisään tai potkaisemaan huomaamatta oman pallonsa out’ista takaisin kentän puolelle tms.
Mutta kuten sanottu, kentillä pyörii niin monenlaista golfaajaa, tulkoot jokainen onnelliseksi omalla tavallaan.
NimetönOn myös sellaisia, jotka harrastavat vain kilpagolfia, kukin omalla tasollaan. Tällöin ei seuraansa voi valita vaan aina tutustuu pariin uuteen kaveriin joskin myös vanhoihin tuttuihin törmää. Tämä on pelkästään hyvä asia.
Tällaisessa porukassa kuittailu kesken kilpailun on varsinaista kellosepän hommaa: yleensä kovin suunsoittaja ja huumormies antaa kierroksen kuluessa kymmenen-kaksikymmentä sääntöjen vastaista neuvoa, itse sitä huomaamatta.
Itse en ole niille korvaani lotkauttanut mutta yritän omalta kohdaltani varoa. Esim. juuri kun on tokaisemassa tuon iänikuisen ’karsee vastatuuli taas’ kannattaa nielaista sanat takaisin.
Viiden metrin putti ja pallo jää kurkkimaan reiän reunalle:
’Ei lähelläkään!’
Miten ihmeessä vedit yhtäsuuruusmerkin ***uilun ja sääntöjen noudattamattomuuden välille?
***uilua on montaa lajia ja se mistä minä puhun on pelikumppaneiden välistä, ajoittain rankkaakin verbaaliakrobatiaa ja jota harrastetaan toisten samanhenkisten kanssa.
Jos saisin valita, ottaisin aina sellaisen peliseuraksi verrattuna omassa hermeettisessä kuplassaan neljä tuntia viihtyvään ihmiseen.
En koskaan ole törmännyt kuvailemaasi sääntöjenvastaiseen kaverin pelin tuhoamiseen edes silloin kun on ollut rahaakin potissa.
Vedetäänpä analogia Hollannissa nyt tapahtuneisiin ikävyyksiin joita eräs ei etnisesti paikallinen ajattelia kommentoi näin: Voit huitoa käsiäsi kasvojeni edessä niin paljon kuin haluat, mutta raja kulkee siinä milloin käsivartesi koskettaa nenääni.
Minä ainakin voin henkilökohtaisesti myöntää että harrastan tätä erittäin paljon.. En pahassa mielessä vaan mitä nyt kavereiden kanssa tylytetään toisiamme.. It´s part of the game!
Kuluneella kaudella pelasin kolmen kaveruksen kanssa joilla oli erikoinen tapa kannustaa toisiaan. Olipa lyönti millainen tahansa, esim. 20 metriä edennyt viheliäinen toppi, niin kaverit kannustivat sanomalla:
– On se KONE! – Joo, on se KONE.
Tai kun pallo meni lepikkoon: -Löit sen sitten mielipaikallesi. -Joo, nythän se on sun mielipaikallasi.
Tätä psyykkaamista kesti tietenkin koko rundin ja sitä oli hauska seurata.
Mistä sää sen mäkihypyn korvikelajiksi löysi ???? – luuleks ettei mäkimiehet v**** le toisilleen tornissa, vaikka siellä usein haudanvakavuutta tuulella tai isoissa mäissä eri olla oikein hyvälä tuulella yleensäkään.
Mulle tehtiin jekkuja Lahen suurmäsessä ku stadilaisena olin siellä ekaa kertaa hyndaamassa, just kun olin lähdösssä , luvan kanssa , lähtee ylempää yks punanuttu tahallaan mun laduille luukkua ylempää. Arvaa klongsahtiko kurgull ku just ekoja kertoja oot lähdössä isosta – no se on olevinaan koiranleikkiä
Monet tuulikisat on kyllä voitettu suulla ’ katos vaan tää tuulihan voi
viedä tuomaritorniin ” . Seinäjoella SM kisoissa 1962 oli kaikki kolme ambulanssia viemässä hyppääjää sairaalaan ku oli hyppyvuorossa – oli sellainen myräkkä ja tuuli ..’ kerrotaan, etä tää mejän Matti- vanki ois yhen joukkuemäen ykkössijan vienyt Masahirolta ja Jaappanilta pelkällä katseellaan ,
kun he viimeisinä miehinä odottelivat hyppyvuorojaan .Mäkimiehet ovat muuten mitä erilaismpia ihmistyyppeinä – ei ne pelkästään ole rohkeita – monet ovat hyvin herkkiä , kuten Tauno Käyhkö, ja Markku Maatela vain jonkun mainitakseni.
-
JulkaisijaArtikkelit