-
JulkaisijaArtikkelit
-
Käytiinpä lauantaina vaimon kanssa pelaamassa Master Golfin Forest-kenttä pitkästä aikaa. Molemmat pidämme kovasti kentän layoutista eikä tämänkertainenkaan käynti ollut sen puolesta pettymys. Sen sijaan viheriöiden osalta jäin miettimään mikä oikein omasta mielestäni on niiden ominaisuuksissa tärkeää. Forestin viheriöt olivat hyvin nopeat, tasaiset ja tasalaatuiset, siis loistavat putata. Sen sijaan pallon pysähtyminen niille ja spinnaaminen oli heikkoa ellei peräti erittäin heikkoa. Vaikken mikään huippuspinnaaja olekaan, niin kyllä lyhyillä raudoilla väylältä lyötynä pallo pääosin pysähtyy lyhyelle matkalle tai pakittaa hieman. Forestissa PW:lläkin lyöty pallo vieri tuommoiset 7-10 metriä alastulojäljestään. Ja tuo alastulojälki oli semmoinen pieni painallus griinin pinnassa eikä mikään selkeä kuoppa. Tuo griinien kovuus teki pelaamisen hyvin vaikeaksi, koska pallo piti yrittää pudottaa griinin eteen eikä griinille, kuten normaalisti ruukataan pelata. Ikävä kyllä varsin monen griinin edessä on bunkkeri ja liputkin oli sijoitettu pääosin etuosaan viheriötä, joten se ensimmäinen putti oli yleensä 8-10 metriä pitkä. Hyvin kuvaavaa oli 15 väylän (tiialueelta huikean kaunis näkymä!!) lähestyminen 70 metristä lobilla (tosin kevyestä raffista): pudotin pallon griinin eteen, josta se pomppi ja vieri yli kymmenen metrin päähän griinin etureunasta. Pelaa siinä sitten tarkasti. Summa summarum: jos minä saisin valita, haluaisin mieluummin pitävät ja hitaat griinit kuin nopeat ja kovat. Vaikka puttaaminen olikin todellinen nautinto, niin varsinainen pelin idea, eli pallon lyöminen mahdollisimman lähelle reikää, oli liian hankalaa. Se ainoa birkkukin tuli noin kymmenmetrisellä putilla takaysin parkolkilla.
Pidän nopeista viheriöistä. Se tarkoittaa todennäköisemmin usempia putteja. Tärkeintä greeneissä on kuitenkin niiden tasalaatuisuus. Kaikkein ikävimmät greenit ovat sellaisia, jotka ovat jostain kohdasta nopeita, jostain hitaita tai pomppuisia.
Jos greenit ovat nopeat ja tasalaatuiset, niin ei kannata paljoa Suomessa valittaa. Mutta ehkä paikkasi on isommilla toureilla?
Hitaat greenit ovat myrkkyä meille normaaleille klubipelaajille.sixties kirjoitti: (8.7.2008 1:21:48)
Jos greenit ovat nopeat ja tasalaatuiset, niin ei kannata paljoa Suomessa valittaa.Hitaat greenit ovat myrkkyä meille normaaleille klubipelaajille.
Jaa. Omien kokemusteni perusteella klubipelaajalle nopeat griinit ovat yleensä vaikeammat kuin hitaat, koska tavallisen klubipelaajan putterin käyttö on turhan krouvia nopeille griineille, ts kosketus palloon ei ole riittävän pehmeä. Lisäksi nopeilla griineillä sellaisetkin kallistukset vaikuttavat, jotka hitailla griineillä eivät, mikä vaikeuttaa puttien lukemista aivan olennaisesti.
Enkä minä valittanut griinien nopeudesta enkä tasalaatuisuudestakaan, päin vastoin. Kritisoin sitä, että palloa ei saanut pysähtymään ko. griineille järkevällä matkalla. Uskoisin senkin olevan ongelma ’normaaleille klubipelaajillekin’. Vai onko mukavampaa chipata griinin takaa kuin putata birkkua parista metristä?
Hitaalla viheriöllä putatessa putin pituuden säätely on vaikeampaa, tosi hitailla, jopa mahdotonta, koska suuresta vierintävastuksesta johtuen pallon hidastuvuus on nopeaa. Joudut lyömään n. viiden metrin puttiin n. 50 cm:n pituisella puttisvingillä, joka on jo lähes maksimi, jos ajatellaan pallon osumista yleensäkin. Tatsin hakemista eri svinginopeuksilla ei ole hyötyä, putti tullee yleensä jäämään lyhyeksi.
Nopeilla viheriöillä pituuden säätely tulee mahdolliseksi, koska pallolla on mahdollisuus vieriä puttausnopeuden tai puttisvingin pituuden mukaisesti säädettynä.Viheriöiden kovuus oli ongelmana myös Sankivaaran kentällä aikaisemmin, viimevuonna en enää havainnut kovuusongelmaa. Oman ”teorian” mukaan kovuus johtuu viheriöllä käytettävän hiekan rakeisuudesta. Aikaisempina vuosina sankivaarassa viheriöillä oli silminhavaittavaa karkeaa hiekkaa, johon pallo tullessa käyttäytyi niin kuin yleensä kiveen osuessaan, korkealla pompulla pitkällee yli. Ovat vissiin löytäneet hienompaa hiekkaa viheriöille nytten, kun viheriöt ovat niin pehmeitä.
KL kirjoitti: (8.7.2008 9:27:35)
[aa. Omien kokemusteni perusteella klubipelaajalle nopeat griinit ovat yleensä vaikeammat kuin hitaat, koska tavallisen klubipelaajan putterin käyttö on turhan krouvia nopeille griineille, ts kosketus palloon ei ole riittävän pehmeä. Lisäksi nopeilla griineillä sellaisetkin kallistukset vaikuttavat, jotka hitailla griineillä eivät, mikä vaikeuttaa puttien lukemista aivan olennaisesti.
Samaa mieltä. Hitailla viheriöillä ei juurikaan ole vaikutusta onko reiän alapuolella vai jossain muualla. Hitaat viheriöt pysäyttävät ohi menneet pallot pienemmälle säteelle kuin nopeat. Miettikää mitkä puttikarkelot olis perjantaina ollut, jos GPIssä olisi ollut nopeat viheriöt. No tulihan sillä 3 puttia otettu. Tuskin 30 metristä (11) olisi päässyt kahdella sisään, vaikka greenit olisivat olleet nopeat.
Klubituupparit hyötyvät hitaista viheriöistä myös lähestymislyönneissä. Harva onnistuu pysäyttämään pallon alastulojälkeen tai saamaan bägärit.
Viheriöiden tasalaatuisuus on kaiken a ja o. Nopeuksiin tottuu ennemmin tai myöhemmin. Nopeilla greeneillä ottaa todennäköisemmin 3 puttia tai enemmän. Pidän nopeista.
Komppaan KL:ää. Trampoliinigriinit ovat vihoviimeisiä kentänhoidon kukkasia varsinkin, jos griininedustat on suunniteltu (tai jätetty suunnittelematta) siten, ettei palloa voi luontevasti tiputtaa alas ennen griiniä.
Skotlannin linkseillä kovat griinit kuuluvat asiaan ja uudella kentällä ei varmaankaan (?) asialle voi mitään, mutta on huonon kentän merkki, jos useamman vuoden ikäiset griinit eivät ole ’vastaanottavia’.Pitävyys ja nopeus voivat ovat myös kaksi hieman eri asiaa. En ole asiantuntija, mutta kovuuden lisäksi kai ruohon laatu vaikuttaa pitävyyteen. Pitävä on mukava, mutta liian hidas taas ei. Ideaaliolosuhteissa on kai mahdollista saada griineitä sekä pitävät että aika nopeat. Suomessa vaan jostain syystä monella kentällä tuo yhdistelmä ei onnistu, enkä tiedä miksi.
Laajennetaan aihetta hieman. Mikä on golfkentässä / pelissä tärkeintä. Tärkeintä on tietenkin kaverit ja kavereilta voitetut skinit. Mutta muuta…
Omaa kokemuksen perusteella (vanhat) peruskentät ovat keskimäärin liian helppoja ja raffit pidetään matalana pelattavuuden nimissä. Ihan ok asia ja lyhytkin raffi vaikeuttaa lähestymistä hyvin punkeroidulle viheriölle. Sanoisin, että keskivertokenttä on liian lyhyt, liian lyhyet raffit ja punkkereita/esteitä ei ole tarpeeksi. Tilanne olisi optimi, jos noista saisi esim. yhden pois. Noin keskimäärin, kentät eivät opeta pelamaan golfia. Ne opettavat räiskimään draiverilla ja tämän jälkeen toivotaan toivotaan lyönnillä greenille. Kun händärin on saanut laskettua bogitasolle, on julmettu työ opetella lyömään oikein.
Jotkin uudet kentät saattavat olla jopa liian vaikeksi rakennettuja, huomioiden meidän taitotasomme. Totuttu liian helppoihin kenttiin ja ei voida hyväksyä huonoa omaa taitotasoa, etenkään, jos uusi kenttä on slopattu helpommaksi kuin vanhat kentät.
Kenttiä pitäisi olla monenlaisia. Mm. Cooke on suosikkejani, vaikka on lyhyehkö. Silllä kentällä kakkoslyönti ratkaisee tuloksen. Avauksen tarkoitus on olla pilaamatta kakkoslyöntiä.
Kyllä griinien pitää ollaa liukkaat. Kun ne ovat liukkaat niin melko suurella todennäköisyydellä ovat myös tasalaatuiset. Tuollaisella alustalla on ilo putata.
Griinien pitävyys ei mua hirveesti kiinnosta koska en niille ehdi tai muuten vaan en niihin osu. Tai no tietty teoreettisella tasolla ihmetyttää miksi täällä griinin eteen pudotettu pallo valuu kannelle kun taas epsanjassa se valuu auttamati ohi kernin.
Eikös liian nopeista tai kovista griineistä valittaminen ole samanarvoista kuin valittaisi siitä, että reikä on liian pieni. Kenttä pelataan sellaisena kuin se on. Golfin ei ole tarkoitus olla hauskaa tai mukavaa, vaan tuskaista itsensä nöyryyttämistä, jonka seassa valo aina pilkahtaa hetkeksi.
US Openin alla samalla kentällä kaiketi neljä hyvää (hcp 0..6) amatööriä pelasivat. Etukäteen puhuttiin, että tuskin kukaan heistä pystyy alittamaan 100 lyöntiä. En ole nähnyt tuloksia – tietääkö kukaan miten kävi? Sellaisen kentän pelaaminen olisi hieno mutta tuskallinen kokemus.
Kenttien pelattavuuden pitäminen siedettävänä on ensisijaisesti logistinen kysymys: jos kenttä on hankala, kierrosajat venyvät ja niiden kapasiteetti siis pienenee. Kenttiä ei saa minun mielestäni pitää pelattvuudeltaan helppoina sitä varten, että olisi kivaa – se ei ole pelin syvimmän olemuksen mukaista.
Fantti kyseli, millainen kentän pitäisi olla. Minusta hyvä kenttä pakottaa ajattelemaan. Taktinen suunnittelu on pelin suola. Kun pystyy löytämään fiksun ratkaisun väylän pelaamiseksi juuri sillä omalla taitotasollaan sen sijaan että menisi härkäpäisellä minä-tässä-lippu-tuolla -ajattelulla, nautinto on suuri. Toisaalta tällainen kenttä aukeaa harvoin ensiyrittämällä: hyvä pelikirja vaatii sellaiset 10 rundia.
Pickalan kolme kenttää ovat tässä suhteessa hyvin erilaisia perusvirityksessään. Forestilla on paljon pohdintaa vaativia reikiä ainakin minulle (2, 5, 7, 8, 13, 14, 15, 18) ja pohdintaa pystytään vielä vaikeuttamaan lipun paikkaa muuttelemalla (5, 8, 14, 15). Seasideilla lähinnä pitää oivaltaa, milloin kannattaa käyttää driveria ja milloin ei; vaihtoehtoisia realistisia pelireittejä se ei juuri tarjoa. Park on suoraviivaisin driveri-käteen-ja-menoksi -kenttä. Mutta kun siellä raffi laitetaan 10 cm:iin, niin sitten taktiikka täytyy muuttaa kokonaan. Pitkä raffi on hieno ja helposti muunneltava kentän elementti, johon liittyy vain yksi huono puoli: tavallisilla pelaajilla kun ei ole forecaddieta niin helposti ne pallot katoavat jo siihen kymmensenttiseenkin.
Pappa Tykki kirjoitti: (8.7.2008 15:09:58)
…US Openin alla samalla kentällä kaiketi neljä hyvää (hcp 0..6) amatööriä pelasivat. Etukäteen puhuttiin, että tuskin kukaan heistä pystyy alittamaan 100 lyöntiä. En ole nähnyt tuloksia – tietääkö kukaan miten kävi? …Olikohan niin, että heistä yksi pelasi 99 ja loput reilusti yli 100.
Paksupekka kirjoitti: (8.7.2008 15:27:22)
Pappa Tykki kirjoitti: (8.7.2008 15:09:58)
…US Openin alla samalla kentällä kaiketi neljä hyvää (hcp 0..6) amatööriä pelasivat. Etukäteen puhuttiin, että tuskin kukaan heistä pystyy alittamaan 100 lyöntiä. En ole nähnyt tuloksia – tietääkö kukaan miten kävi? …Olikohan niin, että heistä yksi pelasi 99 ja loput reilusti yli 100.
Tossa toi juttu
Itse kyllä tykkäisin nopeista greeneistä, harmi vaan että sellaisista ei voi useimmiten kuin haaveilla täällä suomessa jossa monasti pitää pidemmät putit ihan lyödä. Jos greeni ei ota baittia, niin sitten pitää koittaa vain rullitella palloa, se nyt tietysti on hieman erilaista peliä kun tikkataulupeli.
Jos laittaisin nuo hidas/nopea, pitävä/kova vaihtoehdot järjestykseen, niin kyllä se lista näyttäisi seuraavalta:
nopea ja pitävä
nopea ja kova
hidas ja pitävä
hidas ja kovaEFC kirjoitti: (8.7.2008 15:33:13)
Paksupekka kirjoitti: (8.7.2008 15:27:22)
Pappa Tykki kirjoitti: (8.7.2008 15:09:58)
…US Openin alla samalla kentällä kaiketi neljä hyvää (hcp 0..6) amatööriä pelasivat. Etukäteen puhuttiin, että tuskin kukaan heistä pystyy alittamaan 100 lyöntiä. En ole nähnyt tuloksia – tietääkö kukaan miten kävi? …Olikohan niin, että heistä yksi pelasi 99 ja loput reilusti yli 100.
Tossa toi juttu
Eli tuo yksi valittu 8hcp-kaveri pelasi 114. Tony Romo, Matt Lauer and Justin Timberlake pelasivat 84, 98 ja 100.
Saattaapi 8-händärin tuupparilla olla pientä puristusta gripissä kun pelaa julkkisporukassa joilla on julkkiscaddiet ja tv-kamerat ja yleisöä ympärillä…. =)
Eika siina viela kaikki, silla bageissa kundeilla oli Greg Normania, Bob Rotellaa ja Butch Harmonia… Lisaksi siella oli paljon jengia katsomassa ja tv-kamerat kuvasivat koko rundia hyvin intensiivisesti.
Pelaajaporukastahan Tony Romo on aivan loistava pelaaja. Hanhan jai yhden lyonnin paahan itse US Open paikasta karsinnoissa. Tahan ’haasteeseen’ han ei loytanyt kipinaa, mutta pelasi ihan ok golfia lapi kierroksen. Matt Lauer taas on tyypillinen ’kympin handarilainen’, jolla on vahan jo hajua golfista, mutta myos paljon puutteita. Han aloitti kieroksen muistaakseni 6-7 yli ekalta kolmelta reijalta (tekiko triplan het alkuun?)… JT vastavaasti keskittyi pitamaan hauskaa koko kierroksen ajan ja itse pelaaminen jai toisarvoiseksi.
Kierroksen ’sankari’ oli kuitenkin tuo John Atkinson, joka sairastaa jotain parantumantonta(?) syopaa ja silla perustein hanet tuohon tuhansien hakijoiden joukosta valittiin. Kundi aloitti ihan hyvin, mutta etuysin lopussa homma lahti kasista ja han ’luovutti’ koko homman hetkea myohemmin. Sanoi vain nauttineensa tilaisuudesta, ei valittanyt pelista enaa yhtaan. Heikko veto sinansa, silla ei noin viritettya kenttaa, tollasessa porukassa ja Bob Rotella bagissa, paase pelaamaan joka paiva. Olin pettynyt kundin asenteeseen, joskin toisaalta pitaa yrittaa ymmartaa hanen kuntonsa, elamantilanteensa ja prioriteettinsa. Viimeisen reijan Johnia caddasikin hanen broidinsa.
Pappa Tykki kirjoitti:(8.7.2008 15:09:58)..
Kenttä pelataan sellaisena kuin se on.
Golfin ei ole tarkoitus olla hauskaa tai mukavaa, vaan tuskaista itsensä nöyryyttämistä, jonka seassa valo aina pilkahtaa hetkeksi… Kenttien pelattavuuden pitäminen siedettävänä on ensisijaisesti logistinen kysymys: jos kenttä on hankala, kierrosajat venyvät ja niiden kapasiteetti siis pienenee…
hyvä kenttä pakottaa ajattelemaan. Taktinen suunnittelu on pelin suola.Kenttä pelataan niinkuin se on, välillä on todettava jopa valitettavasti… kun ei golfyhtiö kentänhoitoon halunnut panostaa (havainto joiltain vierailukentiltä). Oma mielipiteeni viheriöistä on se, että olisivat TASALAATUISIA pelialustaltaan (nopeat tai hitaat). Selkosuomella: saman ysin kernit edes samanlaisia ruoho/leikkaus ym ominaisuuksilta.
Onhan tietysti mukavaan ja haastavaa pelata kenttää tietämättä, että 18r vaikka 6 on tosi liukkaat ja 3 on tosi hitaita sekä muut siltä väliltä… No joo golfkierros opettaa ehkäpä… Muuten pitää vaan yrittää pelata tarkasti ja tiukasti lähestymis/lähipeliä.
ps Onko TEIDÄN KLUBILLA ykkösteepaikkojen läheinen puttiharjoittelugriini samaa ruoholaatua kuin kentän griinit ja ajettu samaan leikkuukorkeuteen ? 🙂
ms wedge kirjoitti: (8.7.2008 20:26:40)
ps Onko TEIDÄN KLUBILLA ykkösteepaikkojen läheinen puttiharjoittelugriini samaa ruoholaatua kuin kentän griinit ja ajettu samaan leikkuukorkeuteen ? 🙂
On aika vaikea järjestää, kun Pickalassa on kolme kenttää ja yksi varsinainen treenigriini 🙂
Pickalassa harjoitusgreenille tehdään aina samat hoitotoimenpiteet ja samaan aikaan kuin yhdelle kentälle (en muista mille) eli on aina samanlainen kuin ko. kenttä. Lähipelialueelle taas tehdään kaikki samat toimet samaan aikaan kuin toiselle (no enpä muista sitäkään).
ms wedge kirjoitti: (8.7.2008 20:26:40)
Kenttä pelataan niinkuin se on, välillä on todettava jopa valitettavasti… kun ei golfyhtiö kentänhoitoon halunnut panostaa (havainto joiltain vierailukentiltä). Oma mielipiteeni viheriöistä on se, että olisivat TASALAATUISIA pelialustaltaan (nopeat tai hitaat). Selkosuomella: saman ysin kernit edes samanlaisia ruoho/leikkaus ym ominaisuuksilta.Onhan tietysti mukavaan ja haastavaa pelata kenttää tietämättä, että 18r vaikka 6 on tosi liukkaat ja 3 on tosi hitaita sekä muut siltä väliltä… No joo golfkierros opettaa ehkäpä… Muuten pitää vaan yrittää pelata tarkasti ja tiukasti lähestymis/lähipeliä.
ps Onko TEIDÄN KLUBILLA ykkösteepaikkojen läheinen puttiharjoittelugriini samaa ruoholaatua kuin kentän griinit ja ajettu samaan leikkuukorkeuteen ? 🙂
Niin – joskushan jopa yksittäinen griini on erilainen riippuen siitä mihin suuntaan puttaa. US Openissa ainakin jenkkiselostuksen mukaan oli olennaista puttasiko mereltä va merelle päin, koska ruoho kaatuu – kaikesta lyhyydestän ja liukkaudestaan huolimatta meren suunnasta. Raffiruohoa oli paria lajia, jotka käyttäytivät eri tavalla jne. Tietysti US openin pelaajilla on tavallista tallaajaa paremmat mahdollisuudet tehdä vähän valmistelevaa tutkimusta.
Pointtini kai yrittää olla, että a) kaikkea on luetteva ja ajateltava ja b) kentän ei olekaan tarkoitettu olevan reilu. Tasalaatuisuus on kiva helpotus vaikeaan peliin ja nopeuttaa kierrosaikoja, mutta ei välttämättömyys.
Pappa Tykki kirjoitti:Pointtini kai yrittää olla, että a) kaikkea on luetteva ja ajateltava ja b) kentän ei olekaan tarkoitettu olevan reilu.
Kenttä on pelattava niinkuin se on ja … elämä on … Oma viaton harhainen toive oli ideaalista griinien tasalaatuisuudesta 🙂 , mutta olen ehkä ominut Bagger Vancen perus neuvot ruohon kasvusta griineillä video/DVDlta liian monta kertaa 🙂 🙂 🙂
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)
Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)