26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Tiiauspaikkojen numeromerkinnät

Etusivu Foorumit Yleistä Tiiauspaikkojen numeromerkinnät

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 141)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Jostain syystä Suomessa on keksitty luopua vanhasta hyvästä systeemistä, eli punaisista, sinisistä, keltaisista ja valkoisista tiiauspaikoista. Tilalle on laitettu valkoisia lätysköitä, joissa on kaksi numeroa skaalalla 40-70. Nuo numerot kuuleman mukaan kertovat, kuinka pitkä kenttä on hehtometreinä kyseisiltä tiiauspaikoilta pelattuna.

    Minun mielestäni tämä uudistus ei mennyt ihan putkeen. Tuo värillinen tiimerkki nimittäin on informaatioarvoltaan aivan toista luokkaa kuin nämä nykyiset. Kotikentällä tämä ei ole kovin iso juttu, mutta viikon kiertomatkalla Suomen eri kentillä huomasin, että äkkinäinen on ihan eksyksissä.

    Ainakin omassa seurassani aion esittää seuraavalle yhtiökokoukselle palaamista vanhaan järjestelmään. Tällainen osakkaan esittämä aloite kannattaa laittaa kirjallisesti tiedoksi hallituksen puheenjohtajalle toimenpiteitä varten hyvissä ajoin ennen yhtiökokousta. Tällöin asia tulee yhtiökokouksessa myös käsitellä ja päätös on luonteeltaan sitova.

    KL1

    Minusta tämä uudistus ei minun mielestäni mennyt ihan putkeen. Tuo värillinen tiimerkki nimittäin on informaatioarvoltaan aivan toista luokkaa kuin nämä nykyiset.

    Don V, millä tavoin informaatioarvot mielestäsi poikkeavat toisistaan?

    Samaa mieltä Don V:n kanssa. Erityisesti vieraskentillä on helpompi löytää punainen tiimerkki – monta kertaahan tiiauspaikoilla on pitkät välit ja ne saattavat olla todella erillään toisistaan. Siinä sitten käyt lukemassa jonkun pituuden ja sen mukaan suunnistat ainakin oikeaan suuntaan, ylimääräistä vaivaa ja aikaa.
    Viimeksi kisassa ryhmän miehet välillä muistelivat mitä mittaa pitikään etsiä, kerran oli jo lähellä tiiaus väärästä paikasta.
    Jos se hehtometrin mitta on tärkeätä saada kerrottua, sen voi laittaa aloitustiille infotaululle näkyviin, ja kertoa mitan kohdalla minkävärinen tiimerkki on kyseessä.
    Jos taas, niinkuin on ehkä ollut tarkoitus, tällä mittamerkillä saataisi miehet pelaamaan punaisilta, on vaikeata ymmärtää mikä ero on punaisella tiillä ja kentän lyhimmällä pituudella, ovathan molemmat tiedossa!

    Don V, millä tavoin informaatioarvot mielestäsi poikkeavat toisistaan?

    Värillisen tiimerkin tunnistaa 30 metrin päästä. Näitä numeromerkkejä pitää pähkäillä kuin Jukolan veljekset aapiskirjaa. Mikähän se numero olikaan, mitä piti hakea? Oliko tuo nyt sitten sininen vai punainen tii ja tuohon tyyliin.

    Ihan kognitiotieteenkin näkökulmasta numeromerkintöjä joutuu tulkitsemaan, kun taas visuaaliset väri-indikaattorit toimivat kuin junan ravintolavaunu.

    Jos on ihan pakko käyttää niitä numeroita, niin miksi ei voisi käyttää värillisiä numeromerkkejä? Silloin olisi äiti ja tytär tyytyväisiä.

    KL1

    Hmmmm… siis sekä golftintillä että Donilla oikean tiipaikan löytäminen kulminoituu tiimerkin tunnistettavuuteen eikä merkintätapaan sinällään. Jos nuo numerolaatat numeroineen olisivat suuremmat, kummankin kirjoittajan tuska siis helpottaisi? Kö?

    Omasta näkövinkkelistäni koko numerointisysteemi on ns. persiistä. Muistini mukaan koko homma lähti Kytäjältä, jossa kenttien pelipituudet määritettiin alunperinkin aivan päin v****a. Sitä sitten lähdettiin korjaamaan laittamalla värillisten tiimerkkien sijaan numerolaatat ajatuksena, että miespuoliset klubipelaajat suostuisivat pelaamaan toiseksi lyhintä kenttää. Kas kummaa, eipä onnistunut…

    Golfia pelaavien ihmisten ajatusmaailmat ovat niin kirjavat, ettei näitä pelaajia mitenkään saada yhteen, ei sitten millään. Aina löytyy niitä, jotka eivät suostu pelaamaan lähempää kuin ns. keltainen tii, ei vaikka draivi kantaa parhaimmillaankin 160 metriä ja sekin alamäkeen.

    Hämmästelen kuitenkin kummankin nimimerkin kuvailemia vaikeuksia oikean tiipaikan tunnistamisessa. Eihän tuo ole sen vaikeampaa kuin muistaa oikea numero, siis yksi ainoa numero. Onko kenties kyse muutosvastarinnasta vai ikänäöstä..?

    Tapiolassa pitäisi olla värit mittojen lisäksi, näin ainakin oli puhe, kun sielläkin siirryttiin tähän mittajuttuun. Toivottavasti on vielä tänä vuonnakin, en ole vielä käynyt katsomassa. Värit näkee yhdellä silmäyksellä, mittoja ei.

    KL1

    Tapiolassa pitäisi olla värit mittojen lisäksi, näin ainakin oli puhe, kun sielläkin siirryttiin tähän mittajuttuun. Toivottavasti on vielä tänä vuonnakin, en ole vielä käynyt katsomassa.

    Oli siellä vielä toukokuussa, tosin vain ne roskakipot (keltainen ja punainen). Niistäkin on tarkoitus luopua (muistaakseni tämän kauden jälkeen), kertoi minulle kenttämestari.

    KL1

    Värit näkee yhdellä silmäyksellä, mittoja ei.

    Silmälasit auttavat tuohon ongelmaan.

    Hämmästelen kuitenkin kummankin nimimerkin kuvailemia vaikeuksia oikean tiipaikan tunnistamisessa. Eihän tuo ole sen vaikeampaa kuin muistaa oikea numero, siis yksi ainoa numero. Onko kenties kyse muutosvastarinnasta vai ikänäöstä..?

    Yhden numeron muistaminen ei ihan riitä, kun joka kentällä on omat numerot. Näkö minulla on ihan kunnossa, mutta nuo numerot näkyvät vain sivulta käsin. Kuten sanoin ongelma syntyy lähinnä vieraskentillä. Muutosvastarinnassa olen toki taitava, mutta hissukseen sopeudun aika tyhmiinkin muutoksiin. Tämä muutos kuitenkin on tosi syvältä hallintovirastosta.

    tomi noi numerot muistaa ja usein siihen vieraskentillä on tottunut nopeasti. No problem. Mutta miksi? Tämä numerointi aihe varmaan koskettaa universaalisi kaikkia golfin pelaajia sukupuolesta riippumatta. Liittomme ja pelaajiemme julkaisu, Suomen Golflehti voisi tehdä jutun aiheesta (ilman mainoksia) jossa numerointia tiiapaikoillla käsitellään puolesta/vastaan argumentein ja sen puuhamiehet voisivat olla äänessä kuten ns muutosvastaisetkin.

    KL1

    Yhden numeron muistaminen ei ihan riitä, kun joka kentällä on omat numerot.

    Ei tarvitse muistaa kuin se yksi luku yksittäisen kierroksen aikana. En mitenkään voi pitää moista tehtävää kenenkään aivokapasiteetille edes etäisesti haastavana. Jos muisti todellakin on niin hatara, ettei tuota kaksinumeroista lukua pysty muistamaan yhden golfkierroksen ajan, niin voihan sen pelaamansa tiipaikan numeron ympäröidä tuloskorttiinsa ja luntata sieltä.

    Tuossa tiipaikkojen ’numeroinnissa’ olisi paljonkin potentiaalia, jos ihmiset tunnustaisivat omat taitonsa ja pelaisivat niiden mukaiselta tiipaikalta. Noita laskentakaavoja pelipituuden valintaanhan on useita, yksinkertaisimmillaan 30 kertaa draivin mitta. Turha on siis 170 metrin draiveilla lähteä pelaamaan 5800 metriä pitkää kenttää, tulos ei voi olla kovin hyvä ja aikaa palaa liikaa aivan suotta.

    Toki oman haasteensa tiipaikan valinnalle asettaa peliryhmä. Jos kaikki pelaavat eri tiiltä, alkaa kierros kestää pelkästään sen vuoksi. Tähänkin pulmaan on kuitenkin helppo ratkaisu: kukaan ei pelaa liian takaa, vaan koko ryhmä pelaa sen pelaajan mukaan, joka on lyhytlyöntisin. Vakiporukassa tuo voi muodostua kynnyskysymykseksi pidemmän päälle, mutta useimmilla kokoonpanoilla tuo varmasti toimii. Voihan nelihenkinen ryhmä toki pelata kahdelta eri tiiltä, se ei mitenkään kohtuuttomasti hidasta peliä. Niinhän nykyisinkin yleensä tehdään, jos ryhmässä on miehiä ja naisia.

    Suurimmat ongelmat näyttävät omasta näkövinkkelistäni liittyvän asenteisiin. Turhan monelle kentän pelipituus on itsetuntokysymys, mikä on perin valitettavaa. Liian vaikean kentän pelaaminen ei palkitse ketään, etenkään pelaajan pelikumppaneita…

    Jusa1st kirjoitti:
    Liittomme ja pelaajiemme julkaisu, Suomen Golflehti voisi tehdä jutun aiheesta (ilman mainoksia) jossa numerointia tiiapaikoillla käsitellään puolesta/vastaan argumentein ja sen puuhamiehet voisivat olla äänessä kuten ns muutosvastaisetkin.

    Tämä on hyvä ajatus. Minua kiinnostaisi tietää, kuinka laaja tämä villitys oikein on. Onko se lähtöisin Kytäjältä vai Ruotsista? Itse olisin veikannut Ruotsia, kun koko idea on niin kertakaikkiaan ruotsalainen luonteeltaan.

    Positiivista tässä on se, ettei enää kenenkään tarvitse ostella kaljoja, jos pallo ei mene naisten tiin ohi.

    KL1:Suurimmat ongelmat näyttävät omasta näkövinkkelistäni liittyvän asenteisiin. Turhan monelle kentän pelipituus on itsetuntokysymys, mikä on perin valitettavaa. Liian vaikean kentän pelaaminen ei palkitse ketään, etenkään pelaajan pelikumppaneita…

    Mukava olla joskus täysin samaa mieltä KL1 kanssa.

    On erittäin hyvä uudistus että tii-boxeissa on merkattuna kentän pelattava pituus kultakin valittavissa olevalta lyöntipaikalta. Varsinkin kun kenttien pituudet (varsinkin kilpailijoille) ovat huomattavasti pidentyneet. Nykyaikaisilla/uusimmilla kentillä jo vanha ns. keltainen-tee on liian takana. Väylistä tulee tavallisille parinsadan metrin (ja lyhempiäkin) driveja lyöville liian pitkiä.

    Siitä keltaisesta=miesten tee’stä on jäänyt jonkinlainen turha ”rasite” monille pelaajille. Puhumattakaan eräistä ”hemmoista” jotka pyrkivät pelaamaan jopa ”valkoisilta” kuvitellessaan olevansa kilpatason pelaajia. Esimerkiksi Kytäjän kentät muuttuu takaa pelattaessa ihan oikeasti liian pitkiksi jos avauslyönnin pituus (siis ilmassa) jää parin sadan metrin huitteille. Varsinkin takatiiltä pelattaessa muutamilla väylillä jo pelkkä kentälle pääsy aiheuttaa suunnattomia vaikeuksia.

    Haittaa tällaisesta pitkänä pelaamisesta koituu lähinnä siksi että heikommilla taidoilla palloja ”kiskotaan” hampaat irvessä raffeihin ja pelialueen syrjiin, niitä etsiskellään ja takaa tulevat joutuvat jatkuvasti odottelemaan.

    P.S. Miksi pitäisi pressata aloittelijoita tai muuten epävarmasti palloaan lyöviä kanssapelaajia edellä mainituilla ”tiikaljoilla”? Sehän kuulostaa lähinnä koulukiusaamiselta. Toki tiedän käytännöstä, mutta ainakin omissa ja kaverieni peliryhmissä tällaisesta ”mobbauksesta” on luovuttu jo kymmeniä vuosia sitten.

    Toinen samanlainen hieman epämiellyttävä ”reliikki” on birdie-paukut. Niistäkin luovuttiin jo kauan sitten (kun joka kierroksella sai useampia birkkuja). Nykyään birkkuja tulee harvemmin, mutta eipä ole enää nähty tarpeelliseksi vaivata birkun tekijää tällaisella velvollisuudella. Erityisesti kun homma on täysin takaperoinen. Juuri sille onnistujallehan(=birkun tekijälle) se konjakki pitäisi tarjota. Enkä suinkaan tarkota että olisi tarpeen olla täysin kuivin suin koko kierroksen ajan. Varsinkin syksyn kylmyydessä hyvää skotlantilaista wiskiä on syytä maistella (kohtuudella) jo pelkän sisäisen lämmityksen vuoksi. Toki fiksuimmat ottaa/tarjoaa paukkunsa klubilla.

    Gloffaren kanssa olen samaa mieltä siitä, että kaikenlainen mobittelu, kaljoittelu ja viskittely, sopii aika heikosti samaan yhteyteen kuntoliikunnan kanssa ja vielä heikommin kilpailuhommiin. Jokainen toki ratkokoon ne asiat omista lähtökohdistaan.

    Noita pallon etsimisiä tuskin tällä numeropelillä ratkotaan. Lyhytlyöntisimmät eivät edes saa palloa hukkaan asti. Kyllä se todellinen ongelma on nämä 250 metrin sankarit, joilla viimeinen viiskymppinen lentää naapuriväylällä tai pogitikan rauhoitusalueella.

    Jatkossakin miesten tii on miesten tii ja naisten tii on naisten tii. Niin kauan, kun seuranmestaruudet ratkotaan valkoisilta tiiltä, wannabee-sankarit huiskii palloa kuten ennenkin.

    KL1

    Noita pallon etsimisiä tuskin tällä numeropelillä ratkotaan. Lyhytlyöntisimmät eivät edes saa palloa hukkaan asti. Kyllä se todellinen ongelma on nämä 250 metrin sankarit, joilla viimeinen viiskymppinen lentää naapuriväylällä tai pogitikan rauhoitusalueella.

    Omat kokemukseni hitaan pelaamisen syistä ovat hieman toisenlaiset.

    Pitää kyllä hyvin paikkansa, ettei lyhytlyöntisten palloja tarvitse useinkaan etsiä, mutta kun ne lyhytlyöntiset liian pitkää kenttää pelatessaan lyövät 15-20 lyöntiä enemmän kuin jos pelaisivat sopivaa kenttää, niin se tuntuu jo vahvasti peliajassa.

    Pallojen etsimisen vaikutus kokonaiskierrosaikaan on keskimäärin kovin vähäinen. Huomattavasti enemmän palaa aikaa suureen lyöntimäärään ja muuhun tarpeettomaan tohinaan, johon tässä ei ole tarokitus puuttua. Jos yhteen lyöntiin lasketaan kuluvan keskimäärin vaikkapa 25 sekuntia, niin neljän hengen ryhmällä aikaa säästyy hyvin herkästi se puolikin tuntia, jos pelataan sopivan pitkää kenttää ja säästetään 10-15 lyöntiä per pelaaja.

    Tietenkin, jos ryhmällä kuluu 5 minuuttia per reikä oikean tiinumeron löytämiseen, niin tuo hyöty on merkityksetön…

    KL ja eräät muut eivät liene vielä saavuttaneet sitä ikää, jossa näkö tosiaan alkaa olla hieman ongelmana, puhumattakaan, että muisti vaivaisi. Kyllä olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että tiivärit takaisin. Oikean tiin näkee silloin jo kymmenien metrien päästä (ja juu, silmälasit on kyllä – ainakin niin hyvät kuin silmälääkäri saa näille silmille viritettyä, mikä ei ole kovin hyvä).

    Tiimerkkien värit vs numerot ja sen valinta, miltä tiiltä kukin pelaa ovat minun logiikallani kaksi täysin erillistä kysymystä, joten en ymmärä miksi jälkimmäisestä tässä lähdettiin puhumaan. Kun kuitenkin lähdettiin, niin ilmaisenpa siinäkin KL:stä eriävän mielipiteen. Kuka tahansa saa valita pelaavansa miltä tiiltä tahansa, kunhan hoitaa muut velvoitteensa eli pelaa säällisessä ajassa. Kyllä se on aika kummallista jos joku muu kuin pelaaja itse – vaikkapa KL – pystyy määrittelemään mistä pelataen itse kunkin peli on nautittavinta / palkitsevinta. Masokimsillä on monta ilmenemismuotoa…

    Ja kun mentiin tälle OT-puolelle niin tässä vielä yksi tiipaikkoihin liittyvä. Kotiseura ilmoitti juuri että mestiksissä me yli 60-vuotiaat pelaamme siniseltä tiiltä (tai mitkä numerot niissä nyt ovatkaan). Kun olen melko pitkälyöntinen (näillä keleillä noin 220-250 m) mutta kehno lähipelaaja, tämä on kuin olisi kulmahampaat viety suusta. Nyt drivet siniseltä tulevat juuri sille nono-etäisyydelle 50-80 m eli pitää pelata rauta-3 -avauksia ja samalla menettää tuo pituusetu. Pitäisikö mennä M50-sarjaan joka (vielä) pelataan keltaisilta, vai M60 -sarjaa pelamaan tätä pitch-and-putt -golfia vai jäädä kotiin?

    Hitaan pelaamisen avainsanat ovat KL:ää lainatakseni ”tarpeeton tohina”. Jos kukin on vuorollaan valmiina lyömään (eikä kertomaan sitä vitsiään), jos kaikki liikkuvat järjestelmällisesti kohti palloaan jo kun edellinen pallo on ilmassa (seuraten pelikaverin liikkeessä olevaa palloa silmillään) ja jos turhat (kaikki täyden svingin lyöntiä edeltävät) harjoitusheilahdukset jätetään pois, niin peli etenee sellaisella ripeydellä, että tämän huonokuntoisen kuuskymmpisen kävelynopeus muodostuu rajoittavaksi tekijäksi. Lyöntimäärät eivät ole tällaisessa etnemisessä juurikaan ongelmana.

    KL1

    Kyllä se on aika kummallista jos joku muu kuin pelaaja itse – vaikkapa KL – pystyy määrittelemään mistä pelataen itse kunkin peli on nautittavinta / palkitsevinta. Masokimsillä on monta ilmenemismuotoa…

    Jos kyse olisikin vain pelaajasta itsestään, niin koko tiipaikkakeskustelua ei välttämättä tarvitsisi edes käydä, mutta kun ’sen pelaajan’ tiivalinta vaikuttaa koko ryhmän pelinopeuteen, niin siinä vaiheessa muutkin kuin ’pelaaja itse’ alkavat kiinnostua ’pelaajan itsensä’ tiipaikasta.

    Itseäni ainakin v*****aa pelata sellaisten kanssa, joiden tulokset pyörivät yli sadan vain siksi, etteivät halua siirtyä pelaamaan lyhyempää kenttää. Moinen touhu ei ainakaan minun pelinautintoani lisää millään muotoa.

    Kuka tahansa saa valita pelaavansa miltä tiiltä tahansa, kunhan hoitaa muut velvoitteensa eli pelaa säällisessä ajassa.

    Mikä on ’säällinen aika’ ? Kuinka paljon pidempi se on verrattuna aikaan, joka kuluisi, jos pelaaja pelaisi ’säälliseltä’ tiiltä ?

    Koko ongelmahan syntyy siitä, etteivät pelajaan taidot riitä pelaamaan kenttää sellaisena kuin hän sitä haluaa pelata. Eikö siinä ole jo riittävästi perustetta sille, ettei ’säällisen ajan’ vaatimus täyty?

    Vai täytyykö jonkun masokismista muidenkin yrittää nauttia..?

    KL1

    KL ja eräät muut eivät liene vielä saavuttaneet sitä ikää, jossa näkö tosiaan alkaa olla hieman ongelmana, puhumattakaan, että muisti vaivaisi. Kyllä olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että tiivärit takaisin. Oikean tiin näkee silloin jo kymmenien metrien päästä (ja juu, silmälasit on kyllä – ainakin niin hyvät kuin silmälääkäri saa näille silmille viritettyä, mikä ei ole kovin hyvä).

    Tässä mennään jo pikkaisen kummalliselle sektorille.

    Ensinnäkin, jos pelaajan kotikentällä on numerotiit, niin ei varmasti ole mikään ongelma löytää sitä oikeaa tiitä, ei edes huonolla näöllä varustetun henkilön. Jos taas ollaan vieraskentällä, niin ryhmässä mitä luultavimmin on joku, joka näkee eteensä. Sitten vain seurataan opasteviittoja, ja tiialueelle saavuttua etsitään oikeat tiinumerot. Ei se todellakaan ole tuon hankalampaa. Niin, ja ihan pienenä vihjeenä, ne pienemmät numerot ovat edempänä kuin ne suuremmat. Tämä tieto helpottaa löytämistä.

    Siis ihan oikeasti, Pappa Tykki! Jos näkösi on niin huono, ettet erota 10-15 cm korkuisia numeroita muutaman metrin päästä, niin varmaan noilla mainitsemillasi avauspituuksilla tarvitset jonkun muun kertomaan sinulle mistä pallosi löytyy, vai kuinka?

    Oletko muuten lainkaan ajatellut punavihersokeita? Heille numerot ovat paljon paremmat kuin eri väriset pallot! Toisin kuin liki-, ikä- ja kaukonäön värisokeutta ei voi laseilla eikä leikkauksilla parantaa…

    Sorry, KL, mutta minsuta asenteesi on ylimielinen, ehkä loukkaavakin. Pelikaverin yli sadan lyönnin tulos siis harmittaa. Harmittaako, jos tulos on yli 90 .. tai 80 .. tai 70? Vai pitäisikö niiden pelikaverien vaan suoraan suosilla kävellä griinille ja laittaa sinne pallonsa niin, että tulos saadaan ehkä alle 36 lyönnin.

    Jos satut seuraan, jossa vielä sinuakin merkittävästi parempia pelaajia, siirrytkö itse silloin pelaamaan kenttää lyhyempänä niin, että odotusarvoisesti pelaat tulosta joka on tasapainossa muiden pelaajien odotettavissa olevien tulosten kanssa?

    Säällisen ajan käsitteestä. Useimmat kentät ovat ovat julkistaneet tavoiteajan, yleensä nykyään noin 4 h 15 min. Ennen oli 4 h ja saisi olla minusta edelleenkin, koska siihen kyllä pystyy, kun jättää pois nuo ”tarpeettomat tohinat” – pystyy myös sellainen ryhmä, jossa kaikki pelaavat jopa yli 100 lyöntiä, kistä on paljon kokeellista aineistoa. Sen sijaan siihen ei pysty ryhmä, jossa kerrotaan joku vitsi tai tarina ennen jokaista lyöntiä. Sellainen puolestana harmittaa minua.

    Jos tuo säällinen aika ei sinulle riitä, annan kaksi neuvoa. Älä pelaa koskaan kun kenttä on täynnä. Kun kenttä ei ole täynnä, valitse peliseurasi tasoitusten perusteella niin, että se on nopea (ja voi siis tarvittaessa tehdä ohitukset).

    Koskien näköäni. Tosiaan, varsin harvoin näen, mihin palloni draivissa päätyy. Sen sijaan näen useimmiten pallon lähtölinjan ja toisaalta tunnen aika hyvin lyöntini ja näiden tietojen perusteella pallo löytyy erittäin usein. Joskus pelikaverien apukin on tarpeen. Tätä vaivaa (keratokonus) ei myöskään pysty korjaamaan laseilla eikä leikkauksella.

    Pystyn kyllä näkemään numerot runsaan kymmenen metrin päästä. Usien omalla kotikentlläkin joitakin tiitä vaihdellaan naisten ja miesten boksien välillä ja näiden ero voi olla muutama kymmenen metriä. Toki tässäkin tapauksessa voi yrittää laskea, että missä se oma tiipaikka on, mutta kyllä joskus aiheuttaa edestakaista kävelyä ja siis turhaa aikaa (ja väsymystä näillä helteillä).

    Minä uskon naiivisti siihen, ettei kukaan valitse tiipaikkaansa sen mukaan onko tiit numeroitu vai merkitty värein. Päinvastaisen uskominen olisi taas aika ylimielistä. Jos uskomukseni on oikein, en millään ymmärrä, miksei *selvyyden vuoksi* tiimerkit voisi olla värillisiä – olkoon niissä sitten numerotkin, jos niin halutaan.

    Kaikkein kammottavin vaihtoehto muuten on se, että tiimerkit ovat maassa olevia lätkiä, niin, että ensin on mentävä boksiin, enne kuin ne näkyvät.

    KL1

    Ja kun mentiin tälle OT-puolelle niin tässä vielä yksi tiipaikkoihin liittyvä. Kotiseura ilmoitti juuri että mestiksissä me yli 60-vuotiaat pelaamme siniseltä tiiltä (tai mitkä numerot niissä nyt ovatkaan). Kun olen melko pitkälyöntinen (näillä keleillä noin 220-250 m) mutta kehno lähipelaaja, tämä on kuin olisi kulmahampaat viety suusta. Nyt drivet siniseltä tulevat juuri sille nono-etäisyydelle 50-80 m eli pitää pelata rauta-3 -avauksia ja samalla menettää tuo pituusetu. Pitäisikö mennä M50-sarjaan joka (vielä) pelataan keltaisilta, vai M60 -sarjaa pelamaan tätä pitch-and-putt -golfia vai jäädä kotiin?

    Olisiko sellainen vaihtoehto lainkaan mahdollinen, että ryhtyisit harjoittelemaan lähipeliä? Tai sitten vain tyydyt kohtaloosi ja pelaat M50-sarjassa keltaisilta.

    Tai sitten jäät kotiin. Sekin on vaihtoehto ja monet tekevät niin uskoessaan, etteivät pärjää kilpailussa.

    P.S. Pitkillä draiveilla ei kukaan ole koskaan voittanut yhtään golfkilpailua. Aina siihen kylkeen on tarvittu onnistumisia myös muilla golfin osa-alueilla.

    P.P.S. Meillä siniset ja keltaiset ovat aika usein samassa tiiboksissa eikä kentän kokonaispituus lyhene kuin noin 450 metriä sinisiltä pelattaessa. Tietenkin kentän layout vaikuttaa asiaan, mutta ainakin meillä pitkälyöntinen saa sinisiltäkin pelattaessa vahvaa etua.

    KL1

    Sorry, KL, mutta minsuta asenteesi on ylimielinen, ehkä loukkaavakin. Pelikaverin yli sadan lyönnin tulos siis harmittaa. Harmittaako, jos tulos on yli 90 .. tai 80 .. tai 70? Vai pitäisikö niiden pelikaverien vaan suoraan suosilla kävellä griinille ja laittaa sinne pallonsa niin, että tulos saadaan ehkä alle 36 lyönnin.

    Sinulla tuntuu tämä asia menevän vahvasti ihon alle ja siksi vääristelet sanomisiani. Olkoon sitten niin ja jätetään keskustelu tähän.

    KL1

    Jos satut seuraan, jossa vielä sinuakin merkittävästi parempia pelaajia, siirrytkö itse silloin pelaamaan kenttää lyhyempänä niin, että odotusarvoisesti pelaat tulosta joka on tasapainossa muiden pelaajien odotettavissa olevien tulosten kanssa?

    Sanotaan vaikka niin, että minä en koskaan ole se ryhmää hidastava pelaaja.

    Joo Pappa Tykki, …

    Tänään kotikentällä teki oikein mieli ottaa valokuvia noista numeromerkinnoistä. Nimenomaan vieraspelaajan näkökulmasta. Yhdellä väylällä tiille tultiin hieman puskista takaapäin. Numerolätkistä näkyi pelkät silhuetit. KL:llä on varmaan kierot silmät, jos tiipaikalle tullessaan onnistuu katsomalla numerot lukemaan. Tiiausalueita on kolme, eli valkoiset hieman takana, keltainen ja sininen keskellä jokseenkin vierekkäin ja punaiset mutkan takana hieman edempänä.

    Metsästä tullessa näkyi keltainen ja sininen paikka. Vierelle kävelemällä pystyi lukemaan ne numerot ja päättelemään, että valkoinen ja punainen ovat jossain muualla. Hetken kiertelemällä ne kyllä löytyvät. Samalla väylällä muuten edellisenä päivänä työnsin tikun siniselle tiiauspaikassa ihan epähuomiossa. Kaveri sitten korjasi, etttä keltainen tii on täällä.

    Aivan sama tilanne sattui minulle Sastamalassa Pirunpellossa pariinkin otteeseen, kun pelasin puolison kanssa punaisia tiitä. Niitä sai etsiskellä ihan vakavissan, kun ne oli vedetty eteen ja sivulle. Puhun tästä asiasta siis ihan oman kokemuksen pohjalta, enkä filosifoi mitää turhaa teoriaa.

    Näen kyllä väylällä olevan pallon 250 metrin päähän ja muistan varsin hyvin, kuinka Cassius Clay veti Johhny Listonia turpaan, kuinka John F. Kennedy ammuttiin ja kuinka Edward White käveli avaruudessa. Tiedän myös laskematta pistepogitulokseni kierroksen jälkeen, vaikken lyöntejä olisi kortille kirjoittanutkaan.

    Kotikenttäni tiipaikkojen numeroita en kuitenkaan edes yritä opetella ulkoa, koska kyseinen tieto on täysin hyödytöntä.

    KL1

    Olisiko Don Veen kotikentällä peiliin katsomisen paikka…?

    Jos tiimerkinnät eivät aukea edes omille pelaajille, niin voisiko ne asetella jotenkin toisin?

    Kotikenttäni tiipaikkojen numeroita en kuitenkaan edes yritä opetella ulkoa, koska kyseinen tieto on täysin hyödytöntä.

    Vahvaa ja perin lapsellista muutosvastarintaa…

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 141)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #1252234 kohteessaTiiauspaikkojen numeromerkinnät

Etusivu Foorumit Yleistä Tiiauspaikkojen numeromerkinnät