-
JulkaisijaArtikkelit
-
Sain tietämättäni infarktin kolme viikkoa sitten. Pelasin sen jälkeen mm. seitsemän kierrosta golfiakin. Ihmettelin vain, miksikökän kone köhii näinkin pahasti talven jälkeen. Päätin kuitenkin tutkituttaa asian ja totuus selvisi. Nyt on tukkeutunut rööri avattu ja putkitettu. Lääkäri lupaili, että kuukauden päästä pelit jatkuu. Onko täällä kohtalotovereita? Miten ovat pelit sujuneet hoidon jälkeen?
nim Prboy: ’Elämästä ei selviä hengissä,…’ tässä on kevennys rakentavassa mielessä. Sydäninfarkti on aika jännä tapahtuma, toisilla ei tavallaan tunnu missään ja toisilla on kerrasta poikki kaikki. Prboyn kohdalla lääkärin arvio on todella kannustava ja positiivinen, joten nyt vaan kehon kokonaisvaltaista huoltoa ja sopivan aktiivista liikuntaa yhdistettynä mielen sopusoinnun aktivoimiseen.
Ei golfpelit yhteen infarktiin lopu, mutta kannattaa ottaa tilanne tavallaan varoituksena ja pohtia omia elämäntapa rutiineja. Siihen tutkailuun lisää vielä omat golfpeli/harrastusrutiinit, on todella hyvällä tiellä takaisin elämän golf pelikentälle.
Tilanne on tavallan sama kuin suurien leikkausten tai onnettomuustoipumisen jälkeen, pitää kiirehtiä mutta hitaasti. Tärkeintä on saada mieli mukaan prosessiin ja nauttia golfpelistä / harjoittelusta vaikka ei heti kulje entiseen malliin. Nestetasapaino ja lihashuolto, palautuminen ym. täytyy ottaa vakavasti. Tavallaan flunssaisena ja puolikuntoisena ’tarmoa’ uhkuvat urheiljat aiheuttavat omalle keholleen pitkäaikaista suoritushaittaa…
ps älä kuuntele liikaa toisten hirveitä sairauskertomuksia vaan kohti iloa innokkaasti
Ei yksi slaagi tapa, eikä toinenkaan Golf-harrastusta.
Ohitusleikkauksen jälkeen piti pitää pitempi tauko, mutta seuraavan slaagin (13 vuotta ensimmäisen jälkeen) ja pallolaajennuksen jälkeen olin jo seuraavalla viikolla pelaamassa. Huomasin ilokseni suorituskyvyn parantuneen huomattavasti ja pikku hiljaa pelikin lähti paranemaan.Rööki oli pakko jättää lopullisesti, vaikka kilot lähtivät nousuun.
Mikäli slaagi on paha kannattaa toki kuunnella lääkäreitä ja mielummin golffaavia lääkäreitä sekä likunta-alan ammattilaisia.
Jos tuntuu pahalta älä pelaa väkisin vaan huilaa välillä.Ota rauhallisesti ja älä turhaan puhu vaivoistasi pelikavereille, sillä noita kaiken vaivaisia valittaja ’eemeleitä’ riittää joka tee-aikaan. Jos sanot, että voi voi, mulla on vaan ollut just Slaagi. Ne alkaa sääliä sua ja se vaikuttaa koko kierroksen ajan sekä koko Klubi säälii sua sun loppuiän.
Niin ja vielä yksi vinkki. Nauti jokaisesta kieroksesta oli se huono tai hyvä! Sillä sinulle on annettu taas yksi uusi mahdollisuus elämään!
Kiitos kommenteista.
Voisin olla katkera, mutten ole. Viimeksi olisin arvioinut saavani infarktin. Siinä suhteessa olin uskonut olevani mallioppilas. Käytän mm. hyvin maltillisesti kovia rasvoja. Voita olen itse laittanut leivälle viimeksi keväällä 72. Luovuin siitä kun laihdutin armeijan judomestaruuskilpailuihin. Maitotuotteita en intoleranttina käytä. Syön todella paljon vihanneksia, marjoja, hedelmiä jne. Niinpä kolestoroliarvo oli viime mittauksessa 4.1. En ole koskaan polttanut. Alkoholia käytän säännöllisesti mutta melko vähän. Liikun paljon, vuotuisen sadan golfkierroksen lisäksi talvella mm. vähintään kolme kertaa viikossa 3-4 tuntia golfharjoittelua (treenaan niin, että hiki tulee). Viime kesänä ravasin viikon ylös alas tuntureita Kilpisjärvellä jne. Joka päivä työmatkoilla vajaa tunti reipasta kävelyä jne. On toki myönettävä, että on minulla jonkun verran ylipainoa. Nyt sekin kyllä lähtee. Ja kauas. Ja olihan minulla 1990-luvulla töissä helvetinmoinen stressi.
Olisin jo golfaamassa, jos olisin selvinnyt pelkällä pallolaajennuksella. Kokonaan tukossa olleeseen kohtaan pistettiin kuitenkin putki. Lääkärien mukaan sen on annettava asettua ja kasvaa kiinni kunnolla paikalleen ennen rehkimistä. Kun jatkon laatu on siitäkin kiinni, en uskalla riskeerata. Odotellaan se kuukausi.
Tämä on hyvin opettavaista. Eipä taida juuri kukaan nuori tai edes alle viisikymppinen ottaa kovin vakavasti kaikenlaisia terveyshömpötyksia. Mälli vaan poskeen tai sätkä huuleen ja baanalle. Kaikki kuitenkin jää muistiin ja vaikuttaa todennäköisyyksiin. Toisilla mikään ei tule vaikuttamaan mihinkään, toisilla taas, kuten minulla ei tarvita paljon mitään, kun velan maksu lankeaa. Valitettavasti harvoin saa ajoissa tietää, millaisen arvan on saanut. Senpä vuoksi riskien otto ei ole rohkeutta, vaan tyhmyyttä. Meillä kaikillahan on ikuisuuden keskellä vain tämä yksi, varsin lyhyt tuokio.
No kuulostaa kyllä todella epätodennäköiseltä jos todennäköisyyksiä laskee, mutta kuten sanottu ikinä ei voi etukäteen sanoa… Miten muuten perimä? Tärkeä riskitekijä myös.
Tsemppiä!
Kerrankin viestiketju johon ei näillä jutuista päätellen 16-20 vuotiailla palstan vakiokirjoittajilla ole varmaa ja kaikenkattavaa mielipidettä. Oikein mukava lukea ,vaikka aihe tietysti vakava. Lajin (valitettavasti) muuttuessa vuosi vuodelta enemmän ns. seniorikansalaisten lajiksi, infarkti tulee niittämään satoa kentillä, myös vakavammin seurauksin kuin ketjun aloittajan tapauksessa. Yllättävän vähän tapauksista kuulee/puhutaan klubeilla, tuskin Spede ainoa oli edes Sarfvikissa. Golfkierros, ainakin mäkisellä kentällä; Fream, Saras, Kytäjät tms. on oikeasti kohtuullisen vaativa sessio fyysisestikin. Kisassa/tasoituskierroksella/panoksesta tietysti myös henkisesti. Vaikka lajia harrastamattomat/kateelliset työkaverit lajia kortinpeluuseen ja sätkän käärimiseen vertaavatkin. Lenkkipolut ja hiihtoladut ovat tunnetusti niittäneet paljon 50+ ikäisiä, pääasiassa miehiä. Ehkä me golfarit osaamme paremmin valita kunnolle sopivan kentän, ainakin Nordcenterissä Benz on ollut jo vuosia Freamia suositumpi, vaikka on ainakin omasta mielestäni kenttänä huonompi. Sama pätee Keimolan Kirkka/Saras. Tosin kun seuraa edeltävän ryhmän ikinuorta miestä (tai pientä nuorta naista) kantobägin kantajaa hoippumassa 50 metriä muun ryhmän takana, ei oikein tiedä onko kantaja kuntoilemassa, pelaamassa golfia, yhdistämässä näitä vai haluaa vain esittää nuorekasta, ja olla ikäänkuin samaa ryhmää 20 vuotta nuorempien /toista sukupuolta olevien pelikavereittensa kanssa. Kukin tietysti tyylillään, eikä se uupunutkaan kantaja vastaavasti myöskään ihaillen katso nuoria miehiä autossa tai sähkökärryillä, ei ainakaan alkureiillä.
Prboy, vaikka mielestäsi mallioppilas uskoit olevasi, niin yksi tärkeä asia elintavoistasi puuttui/puuttuu: SYDÄNTÄ VAHVISTAVA LIIKUNTA!
Ja se liikunta on sitä, että sydän hakkaa ja hiki virtaa, vähintään 2-3 kertaa viikossa noin puoli tuntia. Golfkierros ei ole sitä, vaikka kuitenkin on liikuntaa ja yleisterveyttä edistävää.
Lisäksi myönnät ylipainosi. Mistä se on tullut jos ruokatottumuksesi on kunnossa?
Rasvaa kerrot välttäväsi, se on hyvä asia mutta oletko kiinnittänyt huomiota syömiisi piilorasvoihin? Entä sokeri? Ja ennen kaikkea suola, siinä oleva natrium joka vaikuttaa sydämeen sekä munuaisten toimintaan…Jaksamista ja stemppiä.
Nyt kun kova rehkiminen ei tule kyseeseen voisi olla aika vaikka harjoitella puttailua ja lähipeliä. Ellei nyt sekin ole kiellettyä?
Ainakin itse viime vuonna 3v tytön kanssa kävin puttailemassa ja lähipeliä tökkimässä ja täytyy sanoa, että kyllä se hedelmää kantaa.Prboy kirjoitti:Voisin olla katkera, mutten ole. Viimeksi olisin arvioinut saavani infarktin. Siinä suhteessa olin uskonut olevani mallioppilas…..Ja olihan minulla 1990-luvulla töissä helvetinmoinen stressi.
Tämä on hyvin opettavaista. Eipä taida juuri kukaan nuori tai edes alle viisikymppinen ottaa kovin vakavasti kaikenlaisia terveyshömpötyksia. Kaikki kuitenkin jää muistiin ja vaikuttaa todennäköisyyksiin. Toisilla mikään ei tule vaikuttamaan mihinkään, toisilla taas, kuten minulla ei tarvita paljon mitään, kun velan maksu lankeaa.prboy ja muut asiasta kiinostuneet, täysin epätieteellinen kommentti… 🙂
On olemassa ihmisen normi/muotti, johon verrataan eli keskiverto yksilö. Kaikki olemme hieman erilaisia ja meillä kaikilla on ns. ’valuvikoja’. Helpoin testi on pohtia, mikä on minun ’heikon lenkki’. Toiset saa helposti flunssan, toiset päänsäryn, toiset reagoi vatsallaan jne… Ihminen sietää esim. stressiä aika uskomattoman paljon, mutta pitkäkestoinen ja usein tunteisiin sidottu ’elimistön’ hälyytystila tulee esiin ns. tautina. Ihminen on psykofyysinen somaattinen kokonaisuus, jolle on täysin normaalia reagoida ympäristön aiheuttamiin virikkeisiin omalla tavallaan. Jos on kiinnostusta kannattaa ajoissa vahvistaa kehon omaa ’puoluskykyä’ aktiivisesti eri tavoin.
Ilma jota hengität, ruoka jota syöt, ajatukset jota ajattelet, arkiliikunta jota teet, positiiviset kontaktit kanssaihmisiin ja ’intohimo’ johonkin josta nauttii. Se voi olla vaikka golfpeli tai vanhojen kirjojen keräily tai ihan mikä vaan ’harrastus’. Jos ei pysty jotain osa-aluetta hoitamaan, on tarpeeksi se, että tietää mitä jää paitsi. Kukaan ei pysty elämään ns. täydellistä elämää, mutta välillä voi tankata kokonaisvaltaisesti mieltä/kehoa kestämään vaikeimpia aikoja. Tankkaus voi olla vitamiineja tai muuttunut arkiliikunta tapa, jopa kauniisiin maisemiin hetkeksi pysähtyminen. Ei paljon vaadi tekemistä…
Kysyn jälleen kerran: miksi ihmiset tulevat golfkentälle ’väkisin suorittamaan’ ’meluamaan’ ’reuhkaamaan’ ja ’valittamaan’? Mikäli keskittyy omaan suoritukseensa, nauttii hiljaa pelistään, katselee kaunista golfkenttä ympäristöä ja pelaa rentoa golfia, toteuttaa välillä ’sankarilyöntejä’ onnistuneesti, niin FLOW kokemus on kaikille tarjolla……….
ArtZi kirjoitti: Mikäli slaagi on paha kannattaa toki kuunnella lääkäreitä ja mielummin golffaavia lääkäreitä sekä likunta-alan ammattilaisia.
Jos tuntuu pahalta älä pelaa väkisin vaan huilaa välillä.Golfia aktiivisesti pelaavan kannattaa (jos on rahaa, mahdollisuuksia) käydä myös GOLFIA ITSE harrastavan lääkärin tai ’hoito/liikunta-alan’ väen konsultaatiossa. Golf swingi fyysisenä liikeenä eli selkä, rintarangankierto, ranteet yhdistettynä pelin aiheuttamaan ’mielen’ kiihotustilaan, on omalla tavalla erikoinen ’ongelma’. 🙂
Opettele kuuntelemaan kehosi viestejä: pidä välipäivä tai ota golf rennommin…
jeijei kirjoitti: (18.5.2008 22:30:48)
Prboy, vaikka mielestäsi mallioppilas uskoit olevasi, niin yksi tärkeä asia elintavoistasi puuttui/puuttuu: SYDÄNTÄ VAHVISTAVA LIIKUNTA!
Ja se liikunta on sitä, että sydän hakkaa ja hiki virtaa, vähintään 2-3 kertaa viikossa noin puoli tuntia. Golfkierros ei ole sitä, vaikka kuitenkin on liikuntaa ja yleisterveyttä edistävää.
Lisäksi myönnät ylipainosi. Mistä se on tullut jos ruokatottumuksesi on kunnossa?
Rasvaa kerrot välttäväsi, se on hyvä asia mutta oletko kiinnittänyt huomiota syömiisi piilorasvoihin? Entä sokeri? Ja ennen kaikkea suola, siinä oleva natrium joka vaikuttaa sydämeen sekä munuaisten toimintaan…Oletuksesi ovat vääriä.
Emme me kaikki pelaa tai edes harjoittele golfia samalla tavoin. Minulla sydän hakkasi ja hiki virtasi aikaisemmin golfkierroksilla jatkuvasti. Mm. jokainen ylämäki oli haaste, jossa pumppu pantiin äärirajoilleen. Sellaisessa ylämäessä minä infarktinkin sain, kun kovasta rasituksesta jokin kolesterolilöntti irtosi. Mainitsemani esimerkki, mitä muuta toisinaan tein, viimevuotinen tunturikiipeily (ei mitään tavanomaista vaellusta) oli todellakin äärimmäisen kova testi, viisi päivää jyrkkien rinteiden ylös alas kapuamista tavanomaisen 15-20 kilometrin tallustelun lisäksi. Kuten jo aiemminkin mainitsin, niin talvikautinenkin golfharjoittelu toi minulle aina hien enemmänkin kuin pintaan. Lyödä voi myös paljon ja kovaa. Sydäntä vahvistavaa liikuntaa minulla on ollut vähintäänkin tarpeeksi. Se ei ole tämän kupletin juoni.
Ihmisenkin aineenvaihdunta on yksinkertaista. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, vaikka söisi kuinka tervellisesti hyvänsä, lihoo. Työssäni ja muissa harrastuksissa yleensä talvikaudella istun. Treenasin aikoinaan 25 vuotta judoa. Silloin totuin syömään koko ajan ja paljon. Siitä on myöhemmin ollut aika vaikea päästä eroon ja talvikaudella kertyy ylimääräisiä kiloja. Suolaa muuten käytän todella vähän. Valitettavasti sitä on piilossa joka eineksessä.
Minä vain satun kuulumaan ryhmään, joka imuroi itseensä kaiken mahdollisen huonolaatuisen kolesterolin. Minua hoitanut lääkäri mainitsi nuorimmaksi infarktipotilaakseen vähän yli kolmikymppisen urheilijan.
Vielä kommentti Metsämiehelle. Suvussakaan ei ole epätavallisen paljon sydäntauteja. Joitakin vanhuusiän remppoja toki löytyy.
PS. Olen ottanut tämän aika lunkisti. Kymmenen vuotta sitten todetusta syövästä toipuminen oli paljon rankempi juttu. Kyllä minä tästäkin selviän ja nautin saamastani kolmannesta elämästä.
Sydäntä vahvistava liikunta on sellaista jossa syke on 70-80% maximi sykkeestä. Maximi syke lasketaan 220-ikä. Eli esimerkiksi 50 vuotiaan maximi syke on 170.
Joten sydäntä vahvistavan liikunnan syke alue pitää pysyä koko harjoitusajan
noin 120-135 alueella. Ja tätä 2-3 kertaa viikossa koko ajan!
Jos saavutat kyseiset sykerajat golfpalloa hakkaamalla, niin ei millään pahalla,
peruskunnossasi on jotain vikaa.jeijei kirjoitti: (19.5.2008 10:34:36)
Sydäntä vahvistava liikunta on sellaista jossa syke on 70-80% maximi sykkeestä. Maximi syke lasketaan 220-ikä. Eli esimerkiksi 50 vuotiaan maximi syke on 170.
Joten sydäntä vahvistavan liikunnan syke alue pitää pysyä koko harjoitusajan
noin 120-135 alueella. Ja tätä 2-3 kertaa viikossa koko ajan!
Jos saavutat kyseiset sykerajat golfpalloa hakkaamalla, niin ei millään pahalla,
peruskunnossasi on jotain vikaa.Sä olet huvittava. Sinä siis yrität selittää, että minä sain infarktin, koska en jatkuvasti vahvistanut sydäntäni kirjoittamallasi tavalla. Minulla tuo alaraja muuten on 110. Myönnän, että en koskaan ole lyönyt talvella hallissa täyttä puolituntista niin, että syke on yli 110. En minä mikään puupää ole. Sen sijaan olen usein lyönyt 5-10 minuutin jaksoja jopa kymmenkin peräkkäin, että syke on varmasti ollut suuren osan aikaa tuon rajan yli. Kerran löin piruuttani 1000 palloa. Viidennensadannen jälkeen ei kovin kummoista vaadita, että syke ylittää 110. Näytä sinä minulle kliininen tutkimus, jossa osoitetaan, että esim peräkkäin 6 x 10 minuuttia ei vastaa yhtä puolituntista.
Sinun teesiesi mukaan minä huomaan, ettei edes entinen judoharjoitteluni vahvistanut sydäntäni. Keskimääräinen treeni kesti kyllä 1,5 tuntia, mutta siinä ei ollut koskaan yhtään puolituntista, jossa syke olisi pysytellyt koko ajan tuon sinun maagisen 70 prosenttisi yläpuolella. Välillä oli pakko pitää lyhyitä lepotaukoja. Sen sijaan siinä oli kyllä usein 10 kertaa 3 minuuttia vähintään 95 prosentin teholla. Hikeä tuon puolitoistatuntisen aikana valui keskimäärin vain vaivaiset 2,5 litraa (perustuu lukuisiin punnituksiin). Parhaimmillaan minulla oli yhdeksän treeniä viikossa.
Judoa minä treenasin talvella. Kesällä minä liikuin lintujen perässä. Turhaa touhua sekin sydämen kannalta. Juhannuksesta syyskuun loppuun rengastin lintuja. Pyydystin niitä lintuverkoilla. Ylös ennen auringon nousua, nukkumaan laskun jälkeen. Tyypillisen verkkokierroksen pituus oli 5 km pyörällä ja 2 km kävellen. Pyörällä ajo niin kovaa kuin pyörästä irti sai, kävelyjaksot puolijuoksua. Kierroksia vuorokaudessa 14-15 eli yhteensä 70-75 km ja 30 km. Parhimmillaan kaksi viikkoa putkeen. Yleensä joka päivä, jos ei satanut. Syke yli 70 prosentin muutama sata kertaa päivässä, mutta vain muutaman minuutin kerrallaan.
Harmi, että nuokin olivat sydämen kannalta ihan turhaa puuhaa. Minulla ei tuolloinkaan ollut vahvaa sydäntä. Nyt maksan siitäkin kalliin hinnan.
Prboy kirjoitti: Minulla ei tuolloinkaan ollut vahvaa sydäntä.
En ole sydänspesialisti tai muuten ko. lääketieteen asiantuntija, mutta aivan sivukommenttina pieni huomautus. Nuorena aktiiviurheilijoilla ja huippu-urheilijoilla on sydänvaivoja ns. aikuisiässä (esim. ns. laajentunut/urheila sydän) tai erityyppisiä rytmihäiriöitä. Osa syynä voi olla nuorena tapahtunut kova (yksipuolinen) treenaus, johon vanhemmiten sydän oireilee hakemalla oikeaa tasoa. Se pitäisikö jatkaa kovaa treeniä loputtomiin vai tyylikkäästi jäähdytellä on vaikea kysymys?
Lisäksi huipulle pyrkineillä urheilijoilla on usein kova tavoitteiden saavutustarve. Päämääräsuuntautuneisuus ei ole huono homma, mutta jossain kohtaa tarvitaan palautuminen (keholle ja mielelle). Eivät lääkärit turhaa varoita yli 50v miehiä, jotka pikaisesti ja tehokkaasti aloittavat kuntoliikunnan ym. kylmiltään. Keho ei ehkä pidä todella nopeista muutoksista tai pitkäaikaisesta ’yli/alisuoritustilasta’. Joten opetelkaa kuuntelemaan omaa kehoa ja pitämään siitä huolta. Onko sydänmen sykettä nostettu tarpeeksi kauan tarpeeksi pitkään vuosien harjoittelulla voi olla tieteellinen kysymys? Mutta itseään ja omia tuntemuksia kuunteleva ihminen, joka sallii elämän suorittamiseen myös ilon mahdollisuuden ja rentouden, on tutkimusten mukaan pitkäikäinen.
Salliiko sitä tämä meidän suoritustavoitehakuinen mielenmaailma? Enpä tiedä, mutta ei turhaan käytetä urheilussa mentaaliharjoittelua. Positiivisia mielikuvia kaikille.
Prboy, nyt hetki lepoa ja kesällä takaisin radoille. Unohda huoleti kaikki nämä ketjun ns. ’lääketieteelliset’ kommentit, kuuntele ja usko vain lääkäreitäsi. Infarktin estämiseksi et mitään olisi voinut oikeasti tehdä, joten sitä ei kannata jossitella.
Selkeästikään jeijei ei tiedä oikeasti käytännössä yhtään mistä kirjoittaa. Sama pätee ms wedgen sivukommenttiin, melkoisen hakoteillä ollaan todellisuudesta. Ohjeistukset ovat osin totta, mutta niiden sovellutus, johtopäätökset ja perustelut ovat vääriä.Ei ole henkilökohtaisia, mutta Jalo Grönlund tuupertui lopullisesti Lohjalla muutama vuosi sitten tehdessään sitä, mitä rakasti. Hieno peli- ja herrasmies, kunnia hänen muistolleen.
Lukaisin ketjua vähän eteenpäin, Zemppiä vaan Prboy, iisisti alkuun ja kehon ehdoilla eteenpäin!
Pekka Pelimies kirjoitti: (30.5.2008 16:11:48)
Lukaisin ketjua vähän eteenpäin, Zemppiä vaan Prboy, iisisti alkuun ja kehon ehdoilla eteenpäin!Kiitos kannustuksesta, koville se ottaa. Tänään pistin 300 chippiä ja mieli teki täräyttää täysillä, kun mikään ei tunnu missään. Kyllä mää viikon päästä hipsuttelen par3-kentän. Parin viikon päästä olen ajatellut huristella ekat rundit autolla, niin tulee pehmeä alku.
Se hyvä puoli tässä voi olla, että svingi rauhoittuu. Talven aikana sain Fuken opit ajettua melko hyvin sisään. Kevään ensi kierroksilla oli vaikeuksia, kun lähestymiset tahtoivat mennä välillä 20 metriä pitkiksi.
Itse saman läpikäyneenä voin todeta ettei tämä estä kehittymistä pelaajana, muista vain että ei edes golf ole vakava asia.
Tuliko pysysvä lääkitys? Jos käytät salpaajia niin se vaikuttaa jonkin verran sykkeeseen mäkeä ylös mennessä, pakko ottaa hieman rauhallisemmin. Mutta rauhallisemmin se swingikin paranee.
Kokemuksesta: ei tuo infarkti ainakaan huononna golfista saatavaa mielihyvää, ota rennosti ja älä ryntää liian aikaisin äläkä liian kovaa.
Prboy ja muut pumppuvaivaiset, huomatkaa, että saatatte niin sanotusti tietämättänne syyllistyä doping-rikkomukseen. Nitrot ja muut beta-salpaajat on WADA:n kiellettyjen aineiden listalla.
Osallistuessaan kilpailuun pelaajan oletetaan lajista riippumatta tietävän säännöt. Kategoriaan liittyy lajisääntöjen lisäksi muitakin sääntöjä, jotka on kilpaurheilussa voimassa.
Tutkinnassa tulee silloin tällöin eteen fraasi: ’Tiesi, tai olisi pitänyt tietää.’
Linkkiin lipes liikaa http:tä. Tässä toimivat:
Pekka Pelimies kirjoitti: (1.6.2008 14:12:50)
Prboy ja muut pumppuvaivaiset, huomatkaa, että saatatte niin sanotusti tietämättänne syyllistyä doping-rikkomukseen. Nitrot ja muut beta-salpaajat on WADA:n kiellettyjen aineiden listalla.…
Tarkennetaanpa vähän:
Nitro ei ole salpaaja eikä se ole kielletty urheilussa. Sen sijaan nitro kohtauksen sattuessa voi antaa sen ratkaisevan lievityksen jolla selvitään siihen asti että apu ehtii paikalla. Älä viitsi paiskoa puolihuolimattomia heittoja lääkeaineista jotka ovat niitä tarvitseville todellisia elämänpidentäjiä.
Beetasalpaajat ovat kiellettyjä lajikohtaisesti, eivät kategorisesti kaikessa urheilussa. Katso ADT:n lista P2. Golf ei kuulu lajeihin joissa beetasalpaajat on kielletty.
Sinänsä lääkeaine voi kuulua kiellettyihin yllättävästä syystä, esim. sydänsairauksissa käytetty Micardis Plus (siis ei tavallinen Micardis) sisältää ainesosan, joka on luokiteltu ns. peiteaineisiin, jotka taas ovat kaikissa urheiilulajeissa kiellettyjä. Kyseessä ei siis ole dopingaine vaan aine jolla voidaan peittää dopingaineen käyttöä. Tuskinpa kuitenkaan infarktin läpikäynyt kyseistä lääkettä vain sen diureetin vuoksi käyttää.
E Fudd kirjoitti: (30.5.2008 21:57:48)
Itse saman läpikäyneenä voin todeta ettei tämä estä kehittymistä pelaajana, muista vain että ei edes golf ole vakava asia.Tuliko pysysvä lääkitys? Jos käytät salpaajia niin se vaikuttaa jonkin verran sykkeeseen mäkeä ylös mennessä, pakko ottaa hieman rauhallisemmin. Mutta rauhallisemmin se swingikin paranee.
Kokemuksesta: ei tuo infarkti ainakaan huononna golfista saatavaa mielihyvää, ota rennosti ja älä ryntää liian aikaisin äläkä liian kovaa.
Äkkiä se kuukausi vierähti. Tänään ensimmäinen kierros, tosin varmuuden vuoksi autolla. Niin fiilis kuin kuntokin oli parempi kuin hyvä. Pelikin kulki alkuun puttia lukuunottamatta kuin tanssi. Kovasta tuulesta huolimatta osuin mm. kuuteen ensimmäiseen väylään. Birkut ja parit eivät vain uponneet.
Verenpainelääkkeisiin ja Beta-salpaajiinkin on jo ehtinyt tottua eikä niitä autoa käyttäessä olisi kyllä huomannutkaan.
Tuossa aiemmin sydäntävahvistavista hommista kinatessa unohtui mainita, että vaikka minulla oli yksi kolmesta sepelvaltimon päähaarasta täysin tukossa, vaikutus oli melko vähäinen. Sydämen mitattu työntövoima oli edelleen yli keskimääräisen. Syynä oli se, että kiitos sydämen jatkuvan rasituksen ahtautunutta valtimoa kompensoimaan oli kehittynyt uusia korvaavia yhteyksiä muiden suonien kautta. Selvisin tästä ilmeisesti pelkällä säikähdyksellä ja uutta infarktia en saa.
Lueskelin tässä erilaisia WEB-sivuja saamastani verenpainelääkkeestä. Kauhukseni huomasin että saamani Micardisplus on kiellettyjen lääkkeiden listalla.
Mitähän nyt oikein pitäisi tehdä???
Vaihtoehtoina tietenkin on:
1. Lopettaa osallistuminen viikkokilpailuihin (vaikka voihan ADT testata harjoitteleviakin urheilijoita), joten viisainta olis kai lopettaa koko homma, ettei munaa seuraa….
2. Lopettaa lääkkeen käyttö välittömästi ja golf vähän myöhemmin, kun henki lähtee…
3. Hakea ADT:ltä erivapaus toimittamalla sinne pyykkikopallinen erilaisia todistuksia ja lausuntoja – tuntuu tällä tasolla kaukaa haetulta…Itse koin infarktin yhdeksän vuotta sitten ja olen sen jälkeen pelannut nitropurkki taskussa (en ole pelatessa tarvinut). Golf on parasta liikuntaa ja terapiaa tämänkin taudin kanssa. Kuuntele vain kehoasi ja anna palaa. Sydänyhdistyksistä löytyy vertaisryhmiä, joissa kohtalotoverit heittävät hurtilla huumorilla läppää huomatakseen ettei tämän asian kanssa ole syytä masentua. Itse kävin niissä jonkinaikaa säännöllisesti alkaen n. kuukausi tapahtuneen jälkeen. Siellä selvisi parhaiten mistä oikein on kyse. Ei tarvinut itse yksin pähkäillä. Golf on iloinen asia.
Prboy kirjoitti: (19.5.2008 9:06:19)
jeijei kirjoitti: (18.5.2008 22:30:48)
Prboy, vaikka mielestäsi mallioppilas uskoit olevasi, niin yksi tärkeä asia elintavoistasi puuttui/puuttuu: SYDÄNTÄ VAHVISTAVA LIIKUNTA!
Ja se liikunta on sitä, että sydän hakkaa ja hiki virtaa, vähintään 2-3 kertaa viikossa noin puoli tuntia. Golfkierros ei ole sitä, vaikka kuitenkin on liikuntaa ja yleisterveyttä edistävää.
Lisäksi myönnät ylipainosi. Mistä se on tullut jos ruokatottumuksesi on kunnossa?
Rasvaa kerrot välttäväsi, se on hyvä asia mutta oletko kiinnittänyt huomiota syömiisi piilorasvoihin? Entä sokeri? Ja ennen kaikkea suola, siinä oleva natrium joka vaikuttaa sydämeen sekä munuaisten toimintaan…Oletuksesi ovat vääriä.
Emme me kaikki pelaa tai edes harjoittele golfia samalla tavoin. Minulla sydän hakkasi ja hiki virtasi aikaisemmin golfkierroksilla jatkuvasti. Mm. jokainen ylämäki oli haaste, jossa pumppu pantiin äärirajoilleen. Sellaisessa ylämäessä minä infarktinkin sain, kun kovasta rasituksesta jokin kolesterolilöntti irtosi. Mainitsemani esimerkki, mitä muuta toisinaan tein, viimevuotinen tunturikiipeily (ei mitään tavanomaista vaellusta) oli todellakin äärimmäisen kova testi, viisi päivää jyrkkien rinteiden ylös alas kapuamista tavanomaisen 15-20 kilometrin tallustelun lisäksi. Kuten jo aiemminkin mainitsin, niin talvikautinenkin golfharjoittelu toi minulle aina hien enemmänkin kuin pintaan. Lyödä voi myös paljon ja kovaa. Sydäntä vahvistavaa liikuntaa minulla on ollut vähintäänkin tarpeeksi. Se ei ole tämän kupletin juoni.
Ihmisenkin aineenvaihdunta on yksinkertaista. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, vaikka söisi kuinka tervellisesti hyvänsä, lihoo. Työssäni ja muissa harrastuksissa yleensä talvikaudella istun. Treenasin aikoinaan 25 vuotta judoa. Silloin totuin syömään koko ajan ja paljon. Siitä on myöhemmin ollut aika vaikea päästä eroon ja talvikaudella kertyy ylimääräisiä kiloja. Suolaa muuten käytän todella vähän. Valitettavasti sitä on piilossa joka eineksessä.
Minä vain satun kuulumaan ryhmään, joka imuroi itseensä kaiken mahdollisen huonolaatuisen kolesterolin. Minua hoitanut lääkäri mainitsi nuorimmaksi infarktipotilaakseen vähän yli kolmikymppisen urheilijan.
Vielä kommentti Metsämiehelle. Suvussakaan ei ole epätavallisen paljon sydäntauteja. Joitakin vanhuusiän remppoja toki löytyy.
PS. Olen ottanut tämän aika lunkisti. Kymmenen vuotta sitten todetusta syövästä toipuminen oli paljon rankempi juttu. Kyllä minä tästäkin selviän ja nautin saamastani kolmannesta elämästä.
Prboy kertoo, että (tulkitsen näin) ’kolestrolilöntti’ oli irronnut ja tukkinut suonen. Lähes jokaisella ihmisellä on suontensa seinämissä enemmän tai vähemmän kolestrolia. Jos tästä kertymästä repeää palanen, niin se saattaa tukkia lähes minkä tahansa ikäisen ihmisen suonen ja aiheuttaa pahimmillaan äkkikuoleman. Tässä ei infarktin syyhyn vaikuta sydämen tms. kunto mitään, selviytymiseen tai toipumiseen saattaa tietysti auttaa. Tälläinen tilanne voi sattua vaikka kännykkään puhuessa ilman mitään varoittavia oireita.
Hieman eri asia on infarkti, joka seuraa suonen vähittäisestä tukkeutumisesta, tähän voi elintavoillakin vaikuttaa. -
JulkaisijaArtikkelit