26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Puttaamisen tekniikka

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Puttaamisen tekniikka

Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Tervehdys! Suurin ongelma tällä kaudella on ollut puttitekniikka. Tuntuu, että kokoajan olisi tarve vaihtaa tekniikkaa ja päämäärätietoinen harjoittelu kärsii, kun tekniikkaan ei ole luottamista. Olen tehnyt harjoitteita puttipeilin ja tiitikkujen avulla ja näin saankin rangella ihan hyviä suorituksia aikaan. Mutta kentällä ollessani ajatus ei pysy kasassa ja puttaaminen tuntuu tosi hankalalta. Muutama asia puttiin liittyen. 1. Tulisiko puttigripin olla kuinka voimakas? Jos keskityn siihen, että putteri ja hartiat ovat rennosti, ranteet tuntuvan liikkuvan ja putista tulee käsillä ohjautuva. 2. Tulisiko kyynärpäiden olla kiinni kyljissä ja kuinka kovaa 3. Onko jollain hyvää ajatusta mihin omat ajatukset tulisi keskittää putatessa, itsellä tuntuu olevan melkoinen pelko ja putista tulee jäykkä 4. Olisiko hyvä käyttää putissa tussilla vedettyä suuntaviivaa? 5. Olisiko hyviä puttiharjoituksia tekniikkaan liittyen?

    Tässä nyt kädetön antaa neuvoja, mutta tuonpahan oman näkemykseni tähän asiaan.

    Ensin tyhjennetään pajatso ja todetaan, että jokainen puttaa omalla tyylillään ja kaikille eivät sovi samat asiat. Minun mielestäni kuitenkin kaksi asiaa ovat universaaleja, eli puttiliikkeen tulee olla vakio ja lavan osumahetkellä kohtisuorassa.

    Minä olen ratkaissut nuo minigolfissa SM-tasolla olleen herran opeilla. Eli liike tapahtuu hartiolla, maila kulkee suoraa linjaa, kyynärpäät ja ranteet eivät liiku. Minigolf on muuten ihan hyvä tekniikkaharjoitukseen, kunhan käytössä on oikea minigolfpallo.

    Vastaukseni kysymyksiin:
    1) Minulla ote on kevyt, mutta määrätietoinen
    2) Minulla kyynärpäät on irti
    3) Reikään ja mielellään siis siihen reikään mihin palloa on lyömässä 😀
    4) Minulle putti on suuntauksen osalta fiilislaji, suuntaviiva vain häiritsee. Muutenkin oikea pituus on mielestäni vaikeampi saada varmaksi kuin suuntaus. Ja lisäksi suuntaus on suuresti riippuvainen nopeudesta.
    5) Riippuu tekniikasta.

    KL

    Happosetä kirjoitti: (12.6.2013 11:29:05)
    Minä olen ratkaissut nuo minigolfissa SM-tasolla olleen herran opeilla. Eli liike tapahtuu hartioilla, maila kulkee suoraa linjaa,

    Kuinka pitkän matkan?

    Maila kulkee (suunnilleen) suoraa linjaa koko puttiliikkeen. Kiertopiste on hartioissa. Eli edestä katsottuna mailanpää tekee puoliympyrän.

    Kaikilla on oma tekniikkansa. Happosetä on oikeassa.

    1. Tulisiko puttigripin olla kuinka voimakas? Jos keskityn siihen, että putteri ja hartiat ovat rennosti, ranteet tuntuvan liikkuvan ja putista tulee käsillä ohjautuva.
    Ote ihan oma valinta. Minua palvelee parhaiten hyvin kevyt ote. Mutta se rippuu ihan sinusta ja tavasti elää elämää

    2. Tulisiko kyynärpäiden olla kiinni kyljissä ja kuinka kovaa
    Minusta ei. Irti. Jos ne on kiinni, niin ne vaikuttaa liikkeeseen ja sitten ruho rupeaa liikkumaan mukana.

    3. Onko jollain hyvää ajatusta mihin omat ajatukset tulisi keskittää putatessa, itsellä tuntuu olevan melkoinen pelko ja putista tulee jäykkä
    Ei mihinkään. Koita tyhjentää nuppi ajatuksista putin ajaksi ja anna mennä

    4. Olisiko hyvä käyttää putissa tussilla vedettyä suuntaviivaa?
    palloon vai putteriin vedettyä viivaa? Ei minusta.

    5. Olisiko hyviä puttiharjoituksia tekniikkaan liittyen?
    Laudat tai narut lavan molemmin puolin ja eri mittaisia putteja niin että lapa liikkuu ihan suoraa linjaa.

    Mutta nostaisin esille tekniikan rinnalle henkisen puolen tärkeyden. Kun perustekniikka on hallinnassa, niin sitten asian ratkaisee korvien väli.

    KL

    Happosetä kirjoitti: (12.6.2013 21:56:31)
    Maila kulkee (suunnilleen) suoraa linjaa koko puttiliikkeen. Kiertopiste on hartioissa. Eli edestä katsottuna mailanpää tekee puoliympyrän.

    Niinhän se tekee, joten mailanpään liikuttaminen suoraa linjaa pitkin vähänkään pidemmän matkan on perin vaativaa normaalissa puttiasennossa. Homma onnistuu, jos hartiat ovat pallon päällä. Moinen puttiasento on kuitenkin perin hassun näköinen, joskaan ei mahdoton. Harvinainen kyllä.

    3. Onko jollain hyvää ajatusta mihin omat ajatukset tulisi keskittää putatessa, itsellä tuntuu olevan melkoinen pelko ja putista tulee jäykkä

    Varsinkin lyhyissä puteissa, miksei pidemmissäkin, kannattaa ajatella maaliksi muutaman millimetrin paksuinen kohde (esim. tiitikku), eikä halkaisijaltaan yli kymmensenttinen reikä. Tällä minä ratkaisin alle kahden metrin puttien ongelman. Harjoitellessa unohda reikä kokonaan. Laita tiitikkuja vaikka metrin välein toisistaan ja puttaa ekalta kolme palloa putkeen, tokalta kolme putkeen jne. ja jos missaat yhdenkin, aloita metristä uudestaan. Alkaa jo tunnin reenin päästä metrin ja kahden metrin putit olla lasten leikkiä.. 😉 Muutenkin, mitä pienempi kohde, sitä pienempi hajonta. Varsinkin lyhyissä lyönneissä. Itse olen ensimmäisen tällaisen tähtäysreenin, joka oli toukokuun viimeisen viikon maanantaina, jälkeen missannut yhden (1) n. metrin-puolentoista putin kentällä, ja olen pelannut sen jälkeen kuitenkin 12 kokonaista kierrosta.

    Kyynärpäistä.
    Mulla ainakin kyynärpäät on lähes kropassa kiinni koska muuten en pysty seisomaan tasapainoisesti riittävän lähellä palloa niin että silmät täsmälleen pallon yläpuolella. Kannattaa pitkällä vesivaalla tai peilillä varmistaa koska se on ehdottoman tärkeää suuntauksen kannalta.

    En ole kyllä mikään Pro, mutta itse ratkaisin puttausongelman ostamalla puttimaton. En usko että mitään oikotietä onneen löytyy, vaan se on reenatttava tatsi kuntoon. Itse hioin 2,5m putteja puolitalvea 10 pallon sarjoissa. Putteja kertyi varmaan 4-5 tuhatta kpl. Nyt on paljon helpompi määritellä voima lyöntiin kuin ennen.
    Netti on pullollaan opetusvideoita. Sieltä vaan perusasiat kuntoon:
    -hartialinja/kengän kärjet suorassa
    -ranteet ’lukkoon’
    -maila, ranteet, kädet, hartiat muodostaa ’kolmion’ joka keinuu vaan puolelta toiselle, ei kiertoa.
    -saatto osuman jälkeen jne…

    Mielestäni puttaamisesta on turha tehdä ydinfysiikkaa, tyylejä on monia. Pääasia että saa pituuskontrollin haltuun ja grippi tuntuu mukavalta. Viimevuonna puttikeskiarvo 2,35 nyt 1,8. En ainakaan itse jaksa enempää puttia reenata, keskityn muihin isompiin ongelmiin.

    KL

    Penncross kirjoitti: (13.6.2013 13:12:29)
    Kyynärpäistä.
    Mulla ainakin kyynärpäät on lähes kropassa kiinni koska muuten en pysty seisomaan tasapainoisesti riittävän lähellä palloa niin että silmät täsmälleen pallon yläpuolella. Kannattaa pitkällä vesivaalla tai peilillä varmistaa koska se on ehdottoman tärkeää suuntauksen kannalta.

    Tuostakin näyttää olevan eri koulukuntia. Ei siitä ole kuin muutama kuukausi kun luin jostain golfjulkaisusta jonkun puttiexpertin kehottavan pitämään silmät lähempänä itseä kuin pallon päällä.

    ts

    KL kirjoitti: (13.6.2013 16:36:33)

    Penncross kirjoitti: (13.6.2013 13:12:29)
    Kyynärpäistä.
    Mulla ainakin kyynärpäät on lähes kropassa kiinni koska muuten en pysty seisomaan tasapainoisesti riittävän lähellä palloa niin että silmät täsmälleen pallon yläpuolella. Kannattaa pitkällä vesivaalla tai peilillä varmistaa koska se on ehdottoman tärkeää suuntauksen kannalta.

    Tuostakin näyttää olevan eri koulukuntia. Ei siitä ole kuin muutama kuukausi kun luin jostain golfjulkaisusta jonkun puttiexpertin kehottavan pitämään silmät lähempänä itseä kuin pallon päällä.

    Kaikkein paras on jatkuvasti yrittää saada silmälinjaa pallon päälle vaikka se ei mitenkään luontevasti siihen asettuisi. Sillä jatkuvalla muutoksella saa hyvin aikaiseksi joka kerta erilaisen näkymän ja riittää harjoiteltavaa, kun muuten vois tulla aika pitkäksi.

    Mitäs jos se olennainen on kuitenkin vaan siinä että osuu sillä lavan pienellä pisteellä siihen oikeaan pieneen pisteeseen pallossa ja vieläpä oikeella voimalla? Sitten toistaa sitä aina samalla tavalla muutaman vuoden niin oppii lukemaankin griinejä.

    Pääasia on että asento on rento ja lyönti tasapainoinen. Ihan sama jos silmät on pallon päällä tai ei. Ehkä parhaimman tasapainon löytää kun kun on hieman takana.
    Kannattanee putatessa unohtaa kaikki, mitä tietää muilla mailoilla lyömisestä.

    Kun lyöntisuunta ja lyönnin kovuus on selvitetty, niin ajatus kannattanee lyönnin aikana kiinnittää pallon osumakohtaan.

    En näe oikein mahdollisena että kyynärpäät olisivat kyljissä kiinni, puhumattakaan että vielä puristettaisiin kiinni. En näe tällaista rentona lyöntinä. Vain rajoittavana.

    Itse puristan jonkin verran mailasta. Kuitenkin sen verran kevyesti, että jaksaisi vaikka pidempäänkin pidellä mailaa. Jostain syystä en koskaan (yritäkään) osu mailan sweet spotiin vaan aina noin sentin lähemmäs kärkeä. En tiedä mistä tällainen on aikoinaan muovautunut. Vauhtikontrolliani pidän erittäin hyvänä tällaisella osumalla.

    Puttiharjoittelua suosittelen minigolfkentällä, minigolfpallolla. Muutaman kerran kun sinne menee temppuilumeiningillä, niin eiköhän uudenlaista touchia löydy tekemiseen. Tosin muista kuitenkin palata harjoitusgreeninkautta golfkentälle, ettei tule liian iso shokkimuutos.

    Tässä kun on vuosia yrittänyt päästä puttamisen saloihin kiinni niin ei voi muuta sanoa kuin että mitä enemmän siitä tietää sen tyhmemmäksi itseään tuntee. Netti ja kaiken maailman gurut tuputtavat omia oppejaan ja tapoja on varmaan satoja. Jos tämän hetken ymmärrystäni valotan niin sanoisin että itse suoritustekniikka on koko puttaamisesta noin 30%, siinä taas on olennaista rento mutta riittävä tiukkuus (ei jännitys) jonka jokaisen on löydettävä itse. Tekniikan osalta hartialiikkeen tulee olla suhteutettuna siihen asentoon jolla puttaat, yhtä oikeaa asentoa ei ole olemassakaan. Silmän pitäminen pallon päällä ei ole mitenkään oleellista, joku puttaa niin hyvin joku jotenkin muuten. Se linjaus tulee tehdä paljon aikasemmin kuin siinä puttaushetkellä. Asettautumisen tulee olla rento, joka ei tarkoita löysää, mutta riittävää tiukkuutta tulee olla lavasta olkapäihin, mikään matkalla ei saa aiheuttaa ylimääräistä liikettä. Otteen tulee olla sellainen joka tassa mahdollistaa lavan saattamisen suoraksi 5-10 cm ennen ja jälkeen osuman. Jotkut löytää liikkeen joka on suora koko matkalta joku taas taas löytää hyvän tavan lavan tulessa linjalle ennen osumaa vähän sisältä ulos. Olennaista tekniikan kannalta on mun käsityksen mukaan että se on kontrlloitu veto, ei lyönti, jolloin pituuskontrolli on parempaa. Koko puttiliikkeen tulee jatkua osuman jälkeen niin pitkälle kuin se luonnollisesti menee, ei työnnetä enää mailaa eikä jarruteta, näin lihasmuistiin jää paremmin se liike. Yksi monista asioista joka on hieman hämärän peitossa on se tuleeko lavan kiihtyvä kokoajan kohti osumaa vai tuleeko lavan nopeus saada vakioksi ennen osumaa. Samoin tulisko aina pitää vedossa vakio kiihtyvyys kohti osumahetkeä ja pituutta säädetään vain bäkärin pituutta muuttamalla. Toisaalta näkee huippuja joilla on hyvin lyhyt taaksevienti ja pituutta taas säädetään suuremmalla tai pienemmällä kiihtyvyydellä. Tuokin lienee ihan henkilökohtaista ja miten on oppinut ja harjoitellut kymmeniätuhansia putteja.

    Nyt alkoi tulla liian ihan paljon asioita mieleen joten eiköhän lopeteta tähän. Lopuksi vois sanoa, että loput 70% on tahtoa, halua, määrätietoisutta, valmistautumista ja greeninluvun opettelua yms.

    ts kirjoitti: (13.6.2013 17:59:51).

    Mitäs jos se olennainen on kuitenkin vaan siinä että osuu sillä lavan pienellä pisteellä siihen oikeaan pieneen pisteeseen pallossa ja vieläpä oikeella voimalla? Sitten toistaa sitä aina samalla tavalla muutaman vuoden niin oppii lukemaankin griinejä.

    Tää on ihan kuningasneuvo. Mä otin tästä Tapsalta kopin jo reilu vuosi sitten, ja puttaaminen parani eksponentiaalisesti (paskasta siedettävä +:aan).
    Toinen hyvä neuvo on katsella riittävän paljon sitä reikää ja antaa aivojen hoitaa loput.

    Lavantauti kirjoitti: (16.6.2013 15:40:11)

    ts kirjoitti: (13.6.2013 17:59:51).

    Mitäs jos se olennainen on kuitenkin vaan siinä että osuu sillä lavan pienellä pisteellä siihen oikeaan pieneen pisteeseen pallossa ja vieläpä oikeella voimalla? Sitten toistaa sitä aina samalla tavalla muutaman vuoden niin oppii lukemaankin griinejä.

    Tää on ihan kuningasneuvo. Mä otin tästä Tapsalta kopin jo reilu vuosi sitten, ja puttaaminen parani eksponentiaalisesti (paskasta siedettävä +:aan).
    Toinen hyvä neuvo on katsella riittävän paljon sitä reikää ja antaa aivojen hoitaa loput.

    Tuokin vielä edellyttää että olet putannut suht hyvällä tekniikalla jo aikaisemmin ja paljon, sen jälkeen kun tuon ymmärtää niin ei kun treeniä ja paljon ja tekemään sitä loppua, vähintään 50% tosta hommasta.

    Lavantauti kirjoitti: (16.6.2013 15:40:11)
    Toinen hyvä neuvo on katsella riittävän paljon sitä reikää ja antaa aivojen hoitaa loput.

    Tämä on hyvä neuvo.

    1. Itse puttaan kevyellä otteella: 1-20 asteikolla ehkä 1.

    2. Irti kyljistä vapaasti riippuen ilman muuta. Hartiat ja maila on oltava vapaat ja mikään muu ei saisi liikkua. Jos ne ovat kiinni kyljissä niin koko vartaloon tulee liikettä.

    3. Itse keskityn vain bäkkärin pituuteen eli matkan hallintaan ja pehmeään liikkeeseen.

    4. Ilman muuta. Auttaa asettumaan pallolle ja näet silmät pallon päällä seisoessasi mailan lavan ja viivan, joka siis osoittaa greeniltä luettuun tähtäyspisteeseen. Mailaahan tässä ei sitten käännellä, vaan koko ukko siirtyy vaaikka sitten milli-kaksi kerrallaan oikeaan asentoon.

    5. Erinomainen harjoitus asennon ja liikkeen hallintaan: mene seisomaan pää oviaukkoon siten että kun otat ilman mailaa puttausasennon kädet kevyesti yhdessä kuin grippiä tapaillen, niin toinen ohimosi osuu kevyesti oven karmiin (ovi on siis auki). Nyt kiinnität huomiosi siihen ettei vartalo ja pää huoju YHTÄÄN kun otat heilurimaista puttiliikettä. Liikkeen olisi oltava kuin seinäkellon heilurilla, heiluri heiluu ja kello pysyy paikallaan. Pallon paikka olisi siinä keskivaiheilla kynnyksen ja karmin kulmassa. Tärkeää on että liike on pehmeä ja minkäänlaista nykimistä ja liikettä ei synny muualla kuin hartioiden ja mailan muodostamassa ’kolmiossa’.
    Takasvingin pituus määrittää matkan todella tarkasti kun harjoittelee/tutkii sitä greenillä.

    Pallon paikka ja jalkojen leveys stanssissa (tutkittava omiin mittoihin sopivaksi ja varmasti toistettaviksi), grippi, maila ja greenin luku ovatkin sitten oma juttunsa.
    Itse olen päätynyt vasemman käden ja hartian dominointiin eli paino on 60/40 vasemmalla jalalla ja pallo on vasemman kengän kantin reunasta 30 cm eteen. Vasen hartia himan koholla koska sen otekin ylempänä gripissä. Oikea käsi ohjaa bäkkärin laajuuden ja siis matkan.

    1. Riittävän jäntevä, jotta käsivarret ja ranteet ei kääntele lapaa kesken suorituksen.
    2. En tiedä, mutta luulisin, että käsikolmion säilyttäminen on helpompaa, jos olkanivelten liikesuunnat rajoitetaan hallitusti. Itellä on käsivarret koukussa ja kyynärpäät ylävartalon sivuilla.
    3. Ajatukset pitäis olla mielestäni maalissa, mutta kuppi on liian suuri tähän. Sen sijaan reunalla oleva heinän lehti on sopiva, jos sen missaa pallon verran, putoaa pallo kuitenkin mukiin.
    4. Voi se olla. Riippuu siitä, miten kykenee suuntaamaan vartalonsa, ilman vai apuvälineiden kanssa.
    5. Rytmi ja kiihtyvä kohteen suuntainen osuma on tärkeempi, kuin muu linjaan puttaamisessa.Yleisin virhe mun silmään on, että puttistroke on pitkä takaheiluri ja sitten lyhyt töksy palloon, jolloin lavan kiihdyttämisen sijaan jarrutetaan sitä osumaan tultaessa.

    Ite pyrin putatessa tekemään takaheilurin ja lyönnin samassa ajassa ja pallosta katsellen suht samanpituisina kaarina sen taka- ja etupuolella. Jotta lapa ehtii samassa ajassa kaksinkertaisen matkan takaheilurin äärimmäisestä kohdasta vastaavalle etäisyydelle pallon etupuolelle, sen on liikuttava kaksinkertaista nopeutta, eli käytännön älyllä oltava kiihtymässä osumaan tullessa.

Esillä 18 viestiä, 1 - 18 (kaikkiaan 18)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #207232 kohteessaPuttaamisen tekniikka

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Puttaamisen tekniikka