-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tätä ”raivikeskustelua ja juttua” on aina hauska seurata, niin pelikentällä kuin näillä keskustelupalstoilla. Jonkin aikaa (18v.) pelanneena uskallan sanoa, että pitkän draivin merkitys on tavalliselle klubitökkääjälle hyvin pieni, lähes merkitsetön osuus hyvän golftuloksen kannalta. Useimmiten jopa rauta 5:lla lopputulos niin lyönnin pituuden kuin varmasti tarkkuuden osalta on lopputulokseltaan parempi. Toinen asia on tietenkin se, että kuinka paljon siitä pitkästä draivista (vaikka metsään) se ”ego” kasvaa. Tulos tehdään kuitenkin järkevällä pelistrategialla ja lähipeliosaamisella eli 100m ja siitä lähemmäs lipulle lähestymiset ratkaisevat paljon, paljon enemmän. Minkä vuoksi putteri on se bägin tärkein maila? Sitähän on suunniteltu käytettäväksi kierroksella 36 kertaa. Puttimäärä siitä alaspäin näkyy varmasti myös tuloksessa, että myös sitten tasoituksessa. Näin se on ammattilaisillakin! Eikun chippaamaan ja puttaamaan- jopa 5cm putti lasketaan samanarvoiseksi kuin 250m draivi= +1 lyönti!!!
Mieluummin raffissa 80 metrissä kuin väylällä 150 metrissä. Jotenkin niin se Daly sanoi.
Mutta totta turiset, tosin jo monettako kertaa sama asia täällä.
NimetönSamat pelivuodet täällä, APo, joten olen aivan samaa mieltä. Itse asiassa ’meikäläisten’ puttikeskiarvo menee yli 40:n kun taas draiveria tarvitaan n. 10 – 14 kertaa kierroksella.
Jopa junnutreeneissä painopiste on väärä kun vuoden ympäri hierotaan rauta- ja puulyöntejä kun pitäisi jatkuvasti parantaa chip + put -osaamistaan.
Lyöntipituuden merkitys suhteessa tasoitukseen on oikeasti mielenkiintoinen juttu. Toki 1m putti ja 250m draivilla on kortissa sama painoarvo, mutta jos et kykene pelaamaan väyliä PARissa päälle, voit käytännössä unohtaa tasoituksen pudottamisen kovin alas vaikka olisit kuinka taitava puttaamaan.
Itse pudotin händärini reilusti singeliin pelkillä raudoilla pelaamalla. Lyhyet kentät ja tarkka peli avustivat kovasti. Pidemmillä kentillä joutui antamaan liikaa eteen, kun ei pystynyt lyömään kuin enintään 200m lyöntejä.
Puiden tultua takaisin bägiin lyön lähestymisiä yleensä wedgellä, kun ennen tuupittiin keskipitkää rautaa yli 150m päästä.
Jos minulle luvattaisiin pituuden kustannuksella paljon lisää tarkkuutta, niin voisin tyytyä ~220m avauksiin klubitiiltä. Bäkärille mentäessä mun mitoista ei voi tinkiä jos PARiin meinaan pelata.
Vielä palatakseni, pitäisi olla sääntö, että ajuria olisi käytettävävä kaikilla par4 ja par5:lla, muuten tulisi penalteja. Kuka sitä nyt haluaa pelata tylsää insinöörigolfia! *provo*
Vähän tarkennuksia / kommentteja tulleisiin viesteihin:
1.
Klubitökkääjillä tarkoitan +20 händärillä pelaavia
On sanottu, että 80% maailman golffareista ei koskaan pääse alle 18 tasoituksen! Valitettavaa mutta tilastollisesti totta
2.
Single tai lähes siinä tasossa pitkien puiden käyttö on tietenkin tarpeen mutta pelistrategiaa noudattaen eli ei välttämättä kaikilla par 5:lla puhumattkaan Par 4:lla
3.
Kapeilla väylillä kannattaa kuitenkin mielestäni käyttää (opetella käyttämään) pitkiä rautoja (jopa 2) Ns. hybridimailojen on sanottu olevan toimivia
mutta mailan sielu (=varsi) kannattaa tarkistuttaa ammattilaisella. Ei siis välttämättä tarvitse olla stiff kunhan on kiertojäykkä tms.
4.
Junnugolffissa todellakin kannattaisi mielestäni
keskittyä lähipeliin huomattavasti enemmän
5.
Insinöörigolfiako? No, jos se kuvaa
suunnitelmallista toimintaa vailla ”riskitön elämä
on tylsää- asennetta”, niin sitä se sitten kai on.
Jos golfsäännöt tulisivat määrittelemään, että kaikilla par 4:lla (tätä juuri tarkoitan pelistrategialla)
ja par 5:lla tulee käyttää draiveria, niin kaipa se
draiverinkin suunnittelu menisi taas uusiin ulottuvuuksiin jotta saadaan pitkällä varrella
tarkka suora lyönti.
Jäykkä varsi ja paistinpannu- eiköhän se siitä.
Ps. olen itse pelannut vasta viimeiset 5 vuotta
kympin tasoituksen pikkuisen huonommalla puolella. Singeli kuitenkin mielessäin…
Tilastoin joskus putteja mutta viime kesänä muistaakseni totesin että kaikenlainen tilastoiminen on aivan turhaa hommelia 36n tasoituksella.
Puttitekniikkani taitaa olla aivan persiillään mutta sen verran käypi mäihää ettei pelkän putin reenaamisella tulokset putoa kovinkaan paljoa. Lähiöpelittämisen yleisellä parantamisella saattaisi olla jo jonkinlainen vaikutus. Mutta reipasta pudottamista voinen odottaa vasta kun svenguli ylipäätään alkaa asettua edes jollain tapaa.
Mitähäntä tarkoittaa sanoa? Jotta yritys yksi osa-alue, ninko putti, ei paljoa lämmitä. Siks toisekseen putti tulee aina olemaan lottoa =)
Oma tasoitus juuttui yhdeksi kesäksi tuonne 25:n hujakoille. Se oli joskus 80-luvun lopulla. Siihen tuskastuneena siirryin todelliseen insinöörigolfiin. Totesin, että bogitasoituksen (18) pystyy saavuttamaan helposti asiallisella lähipelillä, kunhan pystyy lyömään palloa ~130m suoraan eteenpäin. No sehän ei todellakaan ollut vaikeaa. r7:aa pidemmät mailat eteisen nurkkaan ja palloa tönimään lyhyillä raudoilla eteenpäin. Eka rundi oli tuolla taktiikalla 92 ja tasuri alkoi pudota heti mukavasti. Griinillä/kantissa oltiin kokoajan par-bogi vauhdissa. Seuraava tasoituksen juuttuminen tuli 13:sta kohdalla. Silloin oli pakko ottaa jo pitkät raudat kehiin, jotta sain pudotettua händärin singeliin (8,2).
Nykyään vaan naatiskellaan pallon mättämisestä draiverillakin ilman isompia tulostavoitteita. Onhan se mukavampi kuitenkin tavoitella kentän PARin alitusta kuin omaan tasoitukseen pelaamista.
Insinöörigolfista en tiedä mutta kaikenlaista vähemmän värikästä on tullut kokeiltua viime aikoina. Avaan toki raivelilla koska sillä o nin pirun kiva huitoa. Mitä taas tulee händäriin pelaamiseen, kaikesta huålimatta se tuntuu vallan mukavalta ylläriltä näinkin isoilla lukemilla. Ja olkoon vaikka pelkkä ysi.
NimetönNiin kauan kuin kupin halkaisijaa ei suurenneta dramaattisesti, on puolet lyönneistä putteja ja sen kanssa on elettävä. Ja harjoiteltava…? Ja keskust…
NimetönOon samoilla linjoilla Antin kanssa, että aloittelijoille kuten itse (hcp 36) on tärkeää, että saa kehitettyä suhteellisen varman ja toimivan perussvingin. Vasta sitten kun on määrälyönnein greeneillä voi ruveta hajoilemaan lähipeliin ja kyselemään golfpisteen foorumilla Timo Rauhalan puhelinnumeroa, että sais lähipelinkin kuosiin x)
NimetönSuuri enemmistö ei koskaan elämässään saa kehitettyä sellaista ’perussvingiä’ jolla olisi esim. 400 metrin par 4:lla määrälyönnein päällä. Ja silloin nousee lähipelitaito (lyhyt pitch + mahd. chip + put) arvoon arvaamattomaan.
Oletpa, APo, varsinainen sukulaissielu, itsekin lipesin singelin huonommalle puolelle kolme vuotta sitten. Tuolloin, v. 2002 halusin päästä M55 lyöntipelin SM -kisoihin ja tuli harjoiteltuakin – varsinkin puttia. Tavallinen, 200 metrin draivi, riittää klubitiiltä ihan hyvin harrastelijapelaajille. Eikä täällä palstoilla muita ole.
Perussvenguliakin saamani vinkin mukaan voi reenata lähipelisvengulan nimiin. Ja näin teenkin. Silloin kuin muistan/ehdin/jaksan. Eli en =) Draiverilla sen sijaan muistan avata jokikisen nelkun ja femman 🙂
Kirjoitat ’Tavallinen, 200 metrin draivi, riittää klubitiiltä ihan hyvin harrastelijapelaajille. Eikä täällä palstoilla muita ole.’. Tuosta ole kyllä aivan samaa mieltä. 200m riittää klubitiiltä PARin pelaamiseen.
Mutta missä menee harrastelijapelaajan raja? Tänne kuitenkin kirjoittaa ainakin yksi ET:n kisankin kisannut pelaaja ja taitaa jokunen ammatikseen harrastavakin kirjoitella. MIDit voidaan varmaan suosiolla sijoittaa suosiolla meidän tuuppareiden joukkoon, mutta entäs FGT:tä kiertävät?
Lähipelin ja tärkeän osan siitä, puttaamisen merkitystä ei tietenkään pidä, eikä voikkaan aliarvioida, mutta ylipäätänsä olen ihmetellyt tuota puttaamisosaa pelissä. Sehän on ihan pelin luonteen vastaista (kuten minunkun luonteen vastaista).
Mielestäni golfin luonteeseen sopisi paljon paremmin, että väylän loppuosassa olisi halkaisijaltaan puolen metrin verkko, johon sitten chipattaisi läheltä tai kauempaa, kukin kykyjensä mukaan.
Noh, minun mielipiteeni tuskin sääntöjä saa muutettua, tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta typerää hommaa koko puttaaminen, sen treenaamisesta nyt puhumattakaan.
Anteroa sille pallolle pitää antaa, että oppii olemaan, eikä mitään kymmenen metrin alamäkilääppäisyjä, jotka voivat mennä ihan mihin sattuu, pelkästään sen takia, että joku klubi on halunnut säästää bunkkerihiekan hinnassa ja ostanut soraa, jota sitten on sieltä greenibunkasta kuokittu sändikaupalla pallon ja kupin väliin.
Mur !
A. Barck: Jotta yritys yksi osa-alue, ninko putti, ei paljoa lämmitä. Siks toisekseen putti tulee aina olemaan lottoa =)
On myös hyvä muistaa, että suurinta osaa harrastelijagolffareita – etenkin aloittelevia sellaisia – innostaa ja motivoi eniten täysswingillä, raudoilla tai puilla, aikaansaatu ’hyvä osuma’ tai ’hieno lyönti’. Putti ja lähipeli saavat ihan toisenlaisen merkityksen, kun intresseihin hiipii tuloksenteko. Kicksit eivät ’uran’ alussa tule samoista asioista, kuin myöhemmin. Ja kuten Antti tuossa osuvasti toteaa, moni aloittelija kokee putin olevan viime kädessä jokseenkin arpapeliä – niinpa se ei tarjoa tarpeeksi herkullisia kokemuksia.
Kyllä 200m pituisilla lyönneillä voi tosiaan klubitiiltä pelata tasoituksensa singeliin, jos lähipeli ml. putti sujuu. Kun aletaan tavoitella tasoituksia 6-5 ja sen alle, alkaa ongelmia kuitenkin useimmilla tulla, jos lyöntien pituudet ovat ’vain’ parisataa metriä.
Takatiiltä pelattaessa ei myöskään 200m avaukset useinkaan riitä. Tämä taitaa näkyä usein esim. seurojen mestaruuskisoissa, joissa tulostaso jää tasoitusten huonommalle puolelle. No, kaikki meistä eivät pelaakaan takatiiltä kuin harvakseltaan, jotkut eivät koskaan.
Lähipeli ja puttaaminen ovat joka tapauksessa (usein) sitä tärkeämpiä osa-alueita, mitä parempi pelaaja on. Tietyn tason saavuttaakseen on lyönnin pituuden kuitenkin oltava ’riittävä. Pitkien lyöntien etu, varsinkin pidemmillä väylillä, tulee esiin juuri siinä, että lähestymislyönnit pääsee lyömään lyhyemmistä matkoista. Jos, ja vain jos lyö pitkälle suht suoraan! Tämän vuoksi onkin terveellisempää keskittyä ennen pituuden tavoittelua lyönnin hallittavuuteen. (nämä asiathan ovat jo muut tähän ketjuun kirjoittaneet sanoneetkin)
Ja lopuksi… aiemmin mainittu Daly tunnetaan pitkälyöntisenä pelaajana, mutta mm. voittaessaan Openin 90-luvulla hän pelasi käsittääkseni nimen omaan hyvää lähi/puttipeliä.
Muistaakos kukaan sitä viime vuotista Tekniikan Maailman juttua putista? menikös se silleen, että jos laitetaan kone puttaamaan 5 metristä aina samalla forcella ja samaan suuntaan, niin ainastaan 70% uppoaa? Vai miten se oli? Kuka muistaa?
Samainen lehti väitti, että kannattaa ennemmin putata alamäkeen kuin ylämäkeen.
Nyt sitten tarkkana, muistelen tarinaa jota luin viime vuonna parturin tuolilla joten ne ketkä artikkelin muistaa, korjatkaa.
Eräs suuresti arvostamani golfkorpivilosfi on sen niin kuolemattomasti laittanut, jotta ei paremmasta väliä… sitten kun strategiat astuu kuvioIHin, niin voikin alkaa pelailemaan bridgeä tahi shakkia 🙂 ilon kautta
Mihin on havinneet nyt ne kaverit, jotka veteli taalla talvella 50-70 puttia perakanaa kuudesta jalasta sisaan…???
Ja bee) -kohta: miksi pitka draivi on monelle punainen vaate?
a) rangella treenaamassa draiveja
b) kun ei itsellä lennä, ja vaan putti kulkee
Elementary, Watson. Elementary 😉
Luin muuten sen artikkelin (toistamiseen) ja ei voi kun nyokytella. Itse painiskelen osittain samojen ongelmien kanssa juuri nyt, ulospaasytieta etsien.
Erittain hyvia mietteita… erittain hyvia.
Jep. Olen katsellut kanssapelaajia vierestä ao. tematiikkaa silmällä pitäen, ja täytyy sanoa, että laji on siinä mielessä erittäin otollinen. Jotenkin tämä pituus-, tarkkuus- ja taitovertailukin kuvastaa hyvin aihetta…
Innostuin tänään treenaamaan puttia kun ulos ei ollut asiaa chippailemaan/pitchailemaan.
200 noin 6-7 jalkaista, 190 kappaletta sisään. Paras putki oli 72 peräkkäistä kupin pohjaan. Oli helpomman tuntoista kuin aikoihin.
Ei ne minnekkään ole hävinnyt. Viimeiseen viiteen kierrokseen en ole putannut yli kolmeakymmentä puttia, yleensä putit ovat pyörineet siinnä 25-28 paikkeilla, mutta ei se sitä tarkoita, ettäkö ei voisi olla siitä pitämättä. Mielestäni yleisesti ottaen puttaaminen sotii pelin luonnetta vastaan, huolimatta siitä, että itselläni ei ole siinä mitään ongelmaa. Päinvastoin.
Puttaaminen vaan on ihan persiistä.
-
JulkaisijaArtikkelit