26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Pelihuumoria koettelevat lyönnit

Etusivu Foorumit Yleistä Pelihuumoria koettelevat lyönnit

Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • ttr

    Näin uuden kauden kynnyksellä onkin mukava muistella menneitä. Ja mikäpä sen parempi aihe kun oma ja muiden epäonni. ’Bad shots make bad luck’, mutta välillä pelihuumori joutuu todella koville kun tulee lyöntejä, joissa ’hyvästä’ lyönnistä tulee penaltia. Eli kertokaapa omin silmin nähtyjä tai itse lyötyjä lyöntejä, joissa onnenlahjat eivät ihan kohdallaan ole olleet. Aloitetaan vaikka pelikaverin lyömällä Tammerin 2. väylän avauksella. Tikkusuora lyönti keskelle väylää, pallo osuu 100m merkkilaattaan, kimpoaa suoraan oikealle ja päätyy väylän ulkopuolella olevan puun taakse. Hymyssä oli pitelemistä 🙂

    Eihan tanne kukaan tuu omista huonoista lyonneista puhumaan…. 😉

    Paitti mina! Kerran EC Mastersin finaalikierroksella olin 10. tiilla ja lahdin kesyttamaan oikealle kaartuvaa dogilegia kauniilla feidilla. Noh, lahti ’hieman’ turhan paljon oikeelle heti lavasta ja se osu ekaan koivuun, keskelle runkoa, josta se pomppas takas, mun ja bagin valista baut 20 meetria mun taakse. Sielta sitte kakkoslyontia hakemaan….

    Minulla ei ole pelihuumoria. Että ei pääse koettelemaan vissii sitten?

    Muuten tulee läiskittyä palloa lyömisen ilosta, mutta kisoissa tulee laskettua lyönnitkin.
    Eka väylällä taistelupar, toisella u&d-mahdollisuus puolestametristä. Putti kovaa ja keskelle.
    Ding, pallo hyppää liian ylös jätetystä kauluksesta takaisin nilkoille…

    AudiTour Masterissa -05.

    Par3 ja vasta 2 lyöty tässä vaiheessa:

    Tuliko kuitenkin par?

    Pelihuumoria koettelee myös se, kun kaverilla on liian hyvä tuuri. Par 4, toinen lyönti ja hillitön huukki suoraan metsään, josta kuusen rungosta hieno kimmoke, pallo laskeutuu viheriölle ja vierii noin metrin päähän reiästä. Helppo birkku, ja minä kiristelen hampaitani tuplabogini kanssa.

    Nimetön

    Ei niitä ole :=)

    Audi Tourilla ihan ite viime vuonna Linnan 10*. Aloitin viisaana miehenä seiftaamalla 5i:llä klubilta tulevalle hiekkatielle.

    Siinä mittaillessani toista lyöntiä samaisen mailan kanssa muistaakseni pelikaverit kertoivat, että saan vapautuksen tiestä:
    – Mihin tästä pääsee, tohon kahen vaaksan korkuiseen heinään?

    Toppasin tieltä vielä pahemmin kuin tiiltä konsanaan ja päädyin tiiltä avautuvan pelisuunnan vasemmalla puolella olevan kumpareen penkkaan. Etenemistä oli tällä par-5:lla tapahtunut noin 90 metriä tiiltä.

    Huonolla pelihuumorilla vedin sitten 3w:n vastapenkasta satasen kantturoihin väylälle ja pelastin parin. Sen jälkeen oli pelihjuumor kohillaan, kun lähdin hunööristä avaamaan 11:llä.

    Pekka Pelimies kirjoitti: (8.4.2009 22:38:46)
    Audi Tourilla ihan ite viime vuonna Linnan 10*. Aloitin viisaana miehenä seiftaamalla 5i:llä klubilta tulevalle hiekkatielle.

    Siinä mittaillessani toista lyöntiä samaisen mailan kanssa muistaakseni pelikaverit kertoivat, että saan vapautuksen tiestä:
    – Mihin tästä pääsee, tohon kahen vaaksan korkuiseen heinään?

    Toppasin tieltä vielä pahemmin kuin tiiltä konsanaan ja päädyin tiiltä avautuvan pelisuunnan vasemmalla puolella olevan kumpareen penkkaan. Etenemistä oli tällä par-5:lla tapahtunut noin 90 metriä tiiltä.

    Huonolla pelihuumorilla vedin sitten 3w:n vastapenkasta satasen kantturoihin väylälle ja pelastin parin. Sen jälkeen oli pelihjuumor kohillaan, kun lähdin hunööristä avaamaan 11:llä.

    Ei, se en sittenkään ollut minä, tai ainakaan ei se kisa, tai en ainakaan kovin paljoo, tai no en ainakaan mielelläni kovin paljoo… 😉

    Tämä tapahtui kilpailussa kauan sitten. Pelikaveri löi lyhyehköllä par-nelosella avauksen raudalla, väylän vasemmalla puolella oli metsä ja siitä edelleen vasemmalla lampi johon suuntaan vietti rinne heti väylältä alkaen. Pallo meni tietenkin sinne vasemmalle metsään ei kuitenkaan syvälle (vielä). Toinen lyönti lähti n. viiden metrin päästä väylän reunasta metsästä ja osui kuinka ollakaan puuhun ja meni syvemmälle metsään.

    Tämä toistui vaikka kuinka monta kertaa kunnes muistaakseni yhdestoista lyönti oli jo tulossa väylälle, mutta osui kuitenkin reunimmaiseen mäntyyn. Puuhuntulokulmasta johtuen nousi pallo korkealle ilmaan ja lensi komeassa kaaressa takana olleeseen lampeen. Samalla satuin katsomaan kolmantena ryhmässä olleen pelikaverin suuntaan ja silloin repesi, me purskahdimme tahtomattamme remakkaan nauruun linkkuveitsiasennossa. Voitte arvata, että erästä peliryhmämme jäsentä ei naurattanut. Sen muistan varmasti, että hänen korttiinsa merkittiin ko. rei’ältä tulos 17.

    Jaa tarkemmin aattellen kyllähän ne mun hudit ovat enemmänkin huumoriosastoa. Onhan tämä ny parempi myöntää.

    Viime kesänä Rinkun kisassa chippasin ysireijällä kaksi kertaa peräkkäin tankoon. Toinen kolmestakymmenestä meetristä ja toinen alle viidestätoista. Tismalleen samasta suunnasta.

    Jokainen lyöntini parantaa pelihuumoriani, on ne sen verran humoristisia. Muistan kuitenkin yhden homoristisen onnistuneen lyönnin.
    Par nelosella olin avauksella päätynyt paksuhkoon graffiin, pallo oli kuitenkin hyvin lyötävissä. Mättäsin sitä muistaakseni jonkin mittaisella raudalla. Täydellinen lyönti, pallo päätyi kauniissa kaaressa noin metrin päähän lipusta. Käänsin katseeni takaisin maahan, kas kummaa siinä se pallo oli edelleen. Osoittautui kuitenkin vieraksi palloksi jonka päälle oma palloni oli asettunut. – Mahtoi olla kevät.
    Löytopallo taskuun ja pirkkua tekemään, taisin tehdä tuplan.

    Erinäisiä vuosia sitten Kotojärvellä kilpailuryhmässäni oli kaveri, joka oli silloin ja on edelleenkin ihen kelpo peluri, mutta jonka peli meni aivan päin helvettiä alusta alkaen. Ehdottomat helmet olivat kuitenkin seuraavat:

    Nykyinen 17, dogleg vasempaan. Kun kaikki alkoi jo olla mennyttä, kaveri otti isopäisen mailan ja päätti oikeista kulman yli. Muutaman kymmenen metrin päässä oli puu ja kaveri sanoi, että tähtää puuhun niin ei ainakaan osu. Arvatenkin silloin tuli päivän paras lyönti ja pallo mäjähti keskelle puun kylkeä ja kimmahti muutaman metrin päähän teeboxista. Veri tirskui poskista kun äijä alkoi luhistumaan. Mutta lisää herkkua oli tulossa.

    Nykyinen 3, par 3. Lyönnistä reipas kylkkäri ja pallo osui parinkymmenen metrin päässä olleeseen kiveen: ’SUOJAAN!’ Pallo sujahti väkijoukon välistä kauheaan kaseikkoon parikymmentä metriä tiiauspaikan taakse. Eräs läsnäolija vielä kysäisi, että pelaatko sieltä, jolloin kukaan ei enää edes yrittänyt peitellä naurua.

    Omista möhläyksistä parhaiten on jäänyt mieleen Ähtärissä väylä 8 par 5, jossa draivi osui karmaisevati kantaan, ja pallo lähti lyöntisuunnasta jotakuinkin 80 astetta vasemmalle ja mäjähti 10 metrin päässä olleen metallisen roskiksen kylkeen sellaisella äänellä, että meinasin laskea alleni. Peliseurani ei myöskään tarjonnut positiivista meni-sentään-eteen-päin-eikä-outtiin lohdutusta vaan anuroi koko lailla avoimesti. Hieman väkinäisemmin nauroi:

    KL

    Tapahtui vuosia sitten Rönnäsissä. Ykköstiillä (par4, loiva dogleg oikealle) ollaan ja ryhmä täynnä, vaimokin vielä kädinä. Kädet täristen tiille, jonkunlainen draiveri kädessä. Pallo tiiltä ’ilmaan’ muhkealla kantaosumalla ja matalana n. 45 astetta vasemmalle tiipaikan viereiseen metsään, matkaa ruhtinaalliset 25 metriä. Kylmän viileästi uusi pallo tiille ja sama suoritus toisintona! Tässä vaiheessa alkoi jo tulla kommenttia….

    Tuo pallo puussahan oli itseasiassa helvetin hauskaa, ja siitä taisi tulla hyvä tupla.

    Jos tarkemmin muistelen, niin ainoastaan kerran on ruvennnut pikkuisen ahdistamaan, ja se tapahtui -05 Meri-Teijon mestiksissä (olin silloin tilapäisesti siis kusipäälokki-etäjäsen).

    Avauslyönti ja -reikä par5. Mä olin ryhmän viimeinen lyöjä, ja kaks muuta oli saanu jo pallinsa peliin.

    1. avaus hihahukkina OB:n rajoille, näytti suht varmalta OB:ltä.
    Varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapallin varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapallin varapallin varapalli hihahukkina OB

    .. Mä olin jo laittamassa 5:ttä varapallia pikkuisen hämmentyneessä olotilassa (se saattoi olla myös krapula…) paikalleen kun mr.Marshall ehdotti että josko käytäis oikein porukalla ettimässä sieltä Outin rajalta jos joku palli olis vielä hengissä.

    Ja kas, 1-palli oli ainakin 20cm: turvin hengissä ja mä väänsin siitä muistaakseni par’in.

    .. ja ei, mä en hyvästä alusta huolimatta voittanu Meri-Teijon mestaruutta sinä vuonna.

    KL

    Lavantauti kirjoitti: (9.4.2009 13:26:10)
    Avauslyönti ja -reikä par5. Mä olin ryhmän viimeinen lyöjä, ja kaks muuta oli saanu jo pallinsa peliin.

    1. avaus hihahukkina OB:n rajoille, näytti suht varmalta OB:ltä.
    Varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapallin varapalli hihahukkina OB
    Varapallin varapallin varapallin varapalli hihahukkina OB

    .. Mä olin jo laittamassa 5:ttä varapallia pikkuisen hämmentyneessä olotilassa (se saattoi olla myös krapula…) paikalleen …..

    Ottaen huomioon menneisyytesi SHHY:n perustajajäsenenä, tuo suoritteesi olisi jo kenties voitu tulkita harjoitteluksi….

    KL kirjoitti: (9.4.2009 13:51:41)
    Ottaen huomioon menneisyytesi SHHY:n perustajajäsenenä, tuo suoritteesi olisi jo kenties voitu tulkita harjoitteluksi….

    Joo, onneks kukaan ei huomannu ja sain rauhassa raataa sen 85:sen…

    Oli meneillään vuoden 2006 #gk:n mestaruuskilpailut Kytäjän NW:n #5. Olin päätynyt hieman pitkäksi greenin taakse raffiin, jossa pallo kuitenkin makasi ihan kivasti.

    Päätin siitä sitten sutaista 60 asteisella lobilla, mutta lapapa sujahti siitä tyylikkäästi pallon ali. No eipä tuollainen vielä ole kovinkaan erikoinen tapaus, tarinahan siis vielä jatkuu. Lapa veti siitä pallon alta kookkaan divotin joka jäi maahan kiinni vielä siitä etupuolelta ja pallohan sujahti sitten vielä sinne lipan alle maahan piiloon.

    Hetki siinä meni että tajusi mihin se pallo oikein hukkui ja lopulta sain pallon jotenkin kuokittua sieltä reikäänkin. Loppujen lopuksi voitin tällä lyönnillä pöllöin suoritus-palkinnon joka oli sellainen mtv3:n pehmoinen pöllö.

    Drive peligrosa – vakava sukellus.

    Tammikuussa kuluvaa vuotta ei voinut kuin nauraa – itselleen. Olin pelireissulla Villamartinissa ja siellä paikallisen Campon #18 on keskimittainen par-4. Dog-left, josta driven lyö puhki väylän takakulmasta, mutta oikomaankin pääsee.

    Pienen alkuvuoden epäluottamuksen vaivaamana olin säntillisesti availlut sponella ja raudoilla. Perhepiirin paremmalta pelaajalta tuli kuitenkin utelu strategiasta ja kysymys, miksen vedä driverilla kulman yli, kun siellä on tilaa vaikka kuinka paljon.

    Tästä valaistuneena valitsin viimeisellä kierroksella driverin ja lähdin rehvakkaasti oikomaan. Ei tullut kanta-fadea, vaan kanta-socketti, joka voitaisiin ehkä selittää paremmin hihuli-termillä.

    Väylän kulmassa on pepen kalustovarikko, jossa mehumaija-mallinen keltainen maansiirtokone odotteli seuraavia haasteitaan takaikkuna avoimena tiin suuntaan. Näin selvästi, miten palloni sujahti kohtalaisen suurella nopeudella puitten väistä suoraan tuosta avoimesta ikkunasta sisään, kovan tuulen vuoksi ei varikon suunnasta kuulunut kopsahduksia tai muita pallon pysähtymiseen liittyviä ääniä. 3. lähti tiiltä.

    Väylän kulman takana olevasta portista ajattelin kipaista hakemaan ohjaamossa olevaa palloani. Totesin paremmaksi jättää sen ajatukseksi, kun havaitsin muutaman greenkeeperin juuri menevän varastolle hakemaan jotakin. Traktorikaivurin tuulilasissa havaitsemani noin 2′ halkaisijaltaan oleva reikä pari pyöreää ja säteittäiset säröt vahvistivat päätöstäni olla menemättä. Jatkoin peliä vähin äänin 2. pallolla. 😀

    Pekka Pelimies kirjoitti: (12.4.2009 23:49:46)
    Ei tullut kanta-fadea, vaan kanta-socketti, joka voitaisiin ehkä selittää paremmin hihuli-termillä.

    Jos oot availlu raudoilla ja spoonilla menestyksekkäästi niin miten on mahdollista että et osu palloon 460 cc driverilla?? Olisikohan iskenyt tyypillinen repisen vimma kun ottaa kuskin käteen.

    Vinkkinä: kannattaa lyödä driverilla samalla tempolla ja voimalla ku spoonilla. Repijöitä näkee liikaa ja se on kauheeta katsottavaa..

    Iso Helppo kirjoitti: (13.4.2009 18:42:44)

    Pekka Pelimies kirjoitti: (12.4.2009 23:49:46)
    Ei tullut kanta-fadea, vaan kanta-socketti, joka voitaisiin ehkä selittää paremmin hihuli-termillä.

    Jos oot availlu raudoilla ja spoonilla menestyksekkäästi niin miten on mahdollista että et osu palloon 460 cc driverilla?? Olisikohan iskenyt tyypillinen repisen vimma kun ottaa kuskin käteen.

    a) Helposti, panemalla silmät kiinni ja
    b) KYLLÄ!

    Onneksi TS:n ja Henkan auliilla myötävaikutuksella asia on kuntoutumassa…

Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
Vastaa aiheeseen: Pelihuumoria koettelevat lyönnit

Etusivu Foorumit Yleistä Pelihuumoria koettelevat lyönnit