-
JulkaisijaArtikkelit
-
Pitkän linjan golfharrastaja ja journalisti, Golflehden entinen päätoimittaja Janne Tarmio tuo esille golfpiste.com sivuston kirjoituksessaan näkemyksen, jonka mukaan Suomessakin kenttiä pelataan liian pitkinä Hän muistuttaa, että kierrosten pelattavat mitat ovat kasvaneet 1920-luvulla rakennettujen ja 1990-luvun kenttien välillä USA:ssa pitkälti yli 200 metriä. Olen pääosin samaa mieltä Tarmion ja USA:n Tee it Forward-hankkeen kanssa. Kenttiä voi kukin harkintansa mukaan pelata sopivilta (usein suosimaansa lyhyempänä) mitoilta. Joitakin reunahuomioita aiheeseen.. Kenttien lisäksi välineetkin ovat kehittyneet hurjaa tahtia vuosikymmenten aikana, suurimmalla osalla pelaajista myös lyöntimitat. Pienenä otantana muistikuvaa ja vertausta 1970-luvun alkupuolelta nykypäivään. Vanhat kentät eivät suinkaan ole vuosikymmenten varrella vaikeutuneet, päinvastoin. Talin ja Ruissalon kentät ovat klubitiiltä pelattuna nykyään par-lukuun nähden lyhyempiä ja selkeämpiä kuin reilut 40 vuotta sitten. Samanlaista kehitystä on maassamme tapahtunut lähes kaikilla kentillä, myös kotimaisilla 80-ja 90-luvun alun kentillä. Peli on siis uudistuneilla välineillä oleellisesti helpompaa kuin aiemmin, pelaajat toki keskimäärin vanhempia. Pituuden vähentäminen kentiltä ei ole mielestäni suinkaan ainoa patenttiratkaisu pelin nopeuttamiseen ja siitä saatavan nautinnon lisäämiseen. Taitotason kehittäminen alle 100 metrin matkoilta ja peliripeyden korostaminen ovat nekin tärkeitä, ja usein liian vähälle huomiolle jääviä avaimia golfia markkinoitaessa. Seniori-ikäiset ovat jo keskimäärin oivaltaneet hyvin mahdollisuuden pelata kenttää heille sopivilta mitoilta.Junioreille ja aikuisikäisille edemmälle tiiauspaikalle siirtyminen on luontaisesti vaikeampaa. Klubitiiltä (=lue keltainen) kokonaismittaa suurempi haaste on lähes poikkeuksetta lyöntien epävarmuus, heikko taitotaso. Melkoinen osa pelaajista saa nyt ja tulevaisuudessa suurimmat nautinnot pitkälle lyömisestä. Useimmissa ryhmissä käydään pelaajien korvien välisssä jokaisella tiiauspaikalla ’pisin draivi-kisaa’. Tässä yhtälössä kuvitteellinen 5500 metrinen kenttä jossa par-nelosten keskimitta on 310 metriä, par-kolmosten 160 metriä ja par-viitosten 460 metriä ei ole mitan puolesta ongelma pelaajille, joiden avausten keskimitta on 180+ metriä. Kun terassikeskusteluja kuuntelee, keskivertoharrastajan draivin mitta on noin 230 metriä…. Summa summarum. Keskustelu siitä, miltä mitoilta kunkin kannattaa pelata ja miten kentät viritetään tulee olemaan yksi mielenkiintoisimmista tulevina vuosina. Selvää on, että uudet ja remontoitavat kentät ovat entistä ’pelaajaystävällisempiä’. Pelaajalla on täysi vapaus valita oma tiiauspaikkansa. ’Naisten tiiltä’ pelaavia miehiäkään ei katsota kieroon. Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös aktiivista asennetta fyysisen kunnon ylläpitämiseksi sekä alle 100 metrin lyöntien harjoittelua. Vanha juoksusta lainattu klisee, ’ matka ei tapa, vaan vauhti,’ pätee golfissakin. VIlkasta keskustelua aiheesta toivoen…. Teemu Tyry
Pelaan alle kolmen tunnin, suurin mailla jolla jolla avaan on rauta 5 ai kun on ihanaa!
Vai onko sittenkään?
Taitaa pelin suola olla jotakin muuta kuin kierrosaika ja rauta avaukset…Itsestään selvää kaikille varmasti on, että par 3 kenttä pelataan nopemmin kuin täysimittainen kenttä. Ellei golffaajalla ole mahdollisuutta varata pelikierrokseensa riittävästi aikaa, niin menköön par3 kentälle tai pelatkoon jossain 9-väyläisellä kentällä.
Pelin nopeuttamiseksi en ymmärrä tiiauspaikan vaihtoa, mutta tiipalikkojen väriä voi muuttaa sen takia, että tällöin kenttä muuttuu erilaiseksi ja pelaamiseen saa vaihtelua. Tällöin kannattaa vaihtaa keltaiset joko punaisiin tai valkoisiin.
Mielestäni tiiauspaikkaa pitäisi vaihtaa harjoituskierroksilla tarvittaessa myös kesken kierroksen eli jos kenttä on tupaten täynnä ja oma ryhmä on jarruna tai joutuu odottelemaan avauksiaan niin ei muuta kuin joko punaisille tai valkoisille avaamaaan.Kaikkien sopisi muistaa, että useimmille meistä tämä pelaaminen on vain harrastus (=ajankulu), jonka parissa pyritään rentoutumaan ja nauttimaan pelistä. Tähän ei kuulu turha hoppuilu ja mielestäni pelinopeudesta touhotetaan nykyisin aivan liikaa. Kuuden tunnin kierrokset ovat kyllä liikaa, mutta niidenkään takia peli-iloa ei saisi pilata edes lähes viiden tunnin kiertäjiltä.
Oman kokemukseni mukaan pelinopeus ei myöskään riipu pelaajien taitotasosta, kunhan ryhmässä on muitakin kuin seuratasoituksella pelaavia. Singelipelaajat kuluttavat aikaansa greeneillä ja metsissä lähes saman verran kuin isompi tasoitukselliset ’ylimääräisiin’ lyönteihinsä.
Kaikille pitäisi löytyä oma paikkansa, joten sopeutuvaisuutta tässä vain tarvitaan
teemu tyry kirjoitti: (6.1.2015 15:18:35)
Pelaajalla on täysi vapaus valita oma tiiauspaikkansa. ’Naisten tiiltä’ pelaavia miehiäkään ei katsota kieroon.
Tuli tuosta mieleen hauska video, jonka näin joku aika sitten. Ei muuta syvällisempää analyysiä.
Todella hyvä keskustelun avaus. Tähän tulee olemaan paljon erilaisia mielipiteitä, varsin jyrkkiäkin. Kuitenkin monen seuran ja kentän tulisi pohtia asiaa syvällisesti kenttätoimikunnissa yms. Omaa peliäni tämä ei vielä koske, sillä hieman alle seniori-ikäisenä ja kohtuullisen hyväkuntoisena voin valita tiipaikan vaikka sään perusteella. Mutta lyönnit lyhenee…
Itse näen tämän niin että monelle kentälle tulisi luoda uusia vaihtoehtoja. Väestö ikääntyy ja lyönnit lyhenee. Samalla pelaamisen tulisi pysyä mielekkäänä. Tässä ei ole kysymys pelkästään kenttien rakentamisesta vaan myös asenteista. Miksei 55v mies voisi pelata vaikka jatkuvasti ns. klubitiin etupuolelta? Ei vaan voi. Miksei 70v huonokuntoisen mies voi pelata punaisilta vaikka samassa ryhmässä joku saman ikäinen nainen löisikin pidemmälle? Sama vastaus … pääsääntöisesti ei vaan voi. Huonoimmassa asemassa ovat ikääntyvät seniorinaiset. Heille ei ole monellakaan kentällä tarjolla lyhyempää reititystä. Helppo vaihtoehto on golfin lopettaminen.
Kaikkia kenttiä tämä ei koske. Joillakin kentillä ratkaisu voisi olla:
– seniorinaisille muutamalle pitkälle väylälle uusi tiipaikka
– slopataan kentälle uusia reittejä niin että olemassa olevia tiipaikkoja pelataan ’ristiin’
esim: vanhaa keltaista lyhyemmän ja helpomman kentän saa kun noin puolet väylistä
pelataan normikeltaisilta ja noin puolet, siis pitkät väylät, avataankin vaikka sinsisiltä
– nimetään vaihtoehdot metrien mukaan eikä sukupuolisidonnaisesti (mallia Kytäjä)
– ja muutetaan asenteita, hyväksytään yksilölliset valinnat peliryhmien sisälläLopputulos: pienellä satsauksella enemmän mielekkäitä vaihtoehtoja, sujuvampi peli ja nopeammat kierrokset
Kuulostaa ihan siltä, että oikean tiipaikan valintaan tarvitaan jonkinlaista holhousta – ihan kuin holhousta ei olisi yhteiskunnassa jo ihan riittämiin.
Minä menen golfkentälle ja valitsen tiipaikan ’ihan itse’ eikä siihen tarvita ’äitiä’. Aika usein pelaan samasta boxista kuin muutkin miespuoliset tai joskus myös naispuolisen kanssa (etenkin, jos naispuolinen pelaa naisten pro-tiiltä. Myös jos pelaan uutta kenttää yksin tai ilman paikallistuntemusta, on parempi valita etutii, jotta ei palloja katoa niin helposti.
Mutta kenttien lyhentäminen kategorisesti on kovin vieras ajatus. Joskus törmää kenttiin, jossa ainoat miesten tiit on siirretty eteen kirjoituksessa olevan filosofian mukaisesti. Sen seurauksena moni par4 muuttuu alle 250 metriseksi, jolloin aika moni mies joutuu odottelemaan griinin tyhjenemistä enne avaustaan (vaikka ei yltäisikään keskelle griiniä, ei ole turvallista eikä sallittua draivata griinin eteenkään, kun toiset ovat puttaamassa. Tämän seurauksena pelaaminen hidastuu olennaisesti eikä näitä normaalin lyöntipituuden pelaajia tarvitse olla kuin joka viidennessä ryhmässä, niin puuroutuminen on ilmiselvä.
Eli mielestäni jokaisella pitää olla oikeus valita itselleen sopiva tiiauspaikka.
Putti-Possu kirjoitti: (6.1.2015 18:43:54)
Kuulostaa ihan siltä, että oikean tiipaikan valintaan tarvitaan jonkinlaista holhousta – ihan kuin holhousta ei olisi yhteiskunnassa jo ihan riittämiin.
.Aiheeseen liittyvissä mielipidekirjoitukissa on esitetty päinvastaista … lisää vaihtoehtoja ja joustavuutta eli vähemmän holhousta. Jokaisella on tottakai oikeus valita tiipaikka.
Toiseksi … kirjoituksien filosofia ei ole muuttaa kenttiä lyhyiksi. Joillakin turistikentillä ulkomailla tehdään lomalaisia varten näin ja silti suurimalla osalla on hyvä mieli. Drivellekin saadaan mittaa 250m kun ei muka huomata että keltaiset tiipalikat ovat punaisten paikalla.
Kannattaisi joskus lukea mitä on kirjoitettu.Miesten on vaikea mennä punaisille tiille ja punaista lyhempää ei monilla kentillä lyhytlyöntisille naisille edes ole. Belekin Suenon kentillä oli isot taulut ykköstiiillä jossa määritettiin miltä tiiltä pelataan milläkin tasoituksella. Ei niitä kyllä totuuden mukaan sielläkään oikein noudatettu, muutama mies näkyi punaisilta pelaavan. Mutta olisiko mahdoton ajatus Suomessakin että caddie kertoisi ilmoittautumisen yhteydessä että herran pelitii on tasoituksen mukainen. Silloin ei tarvitsisi selitellä. Eteenpäin voisi toki siirtyä halutessaan, se ei peliä hidasta. Mutta ei sillä 36+händärillä sinne nykyiselle keltaiselle.
Oman kokemukseni mukaan miesten suurin ongelma siirtyä siniselle tai punaiselle tiille on se oma ego. Punaiselta pelaaminen koetaan nöyryyttävänä eikä tosimies pelaa kuin miesten tiipaikoilta, kele! Tämä on todella sääli, koska kenttä muuttuu aika lailla siirryttäessä eri tiipaikoille. On oikeastaan aika kummallista, että jotkut jaksavat kiertää 100+ kierrosta sitä samaa kenttää ja siltä samalta iänikuiselta tiipaikalta. Luulisi jossain vaiheessa kyllästyttävän.
Omassa kotiseurassani en ole havainnut samaa kehitystä kuin T. Tyry, vaan seniorimiehet pelaavat keltaisilta ja piste. Jokunen harva poikkeus pelaa naisten seurassa punaiselta, mutta ei ole ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun olen saanut säälinsekaisen ja ihmettelevän katseen osakseni ehdottaessani pelaamista siniseltä tai punaiselta tiiltä vaihtelun vuoksi. Jotkut miehet eivät kertakaikkiaan voi edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, johan hänelle nauraisivat kentän variksetkin! Sitten mennään kiltisti keltaisille, upotetaan ensimmäinen avaus veteen ja tehdään se normaali tripla.
Huvittavinta on kuulla 2-numeroisella händärillä pelaavan tokaisevan ’kyllähän sitä PUNAISILTA pelaa helposti vaikka pariin!’. Niin luulisi, mutta kun vain näkisi…
P.S. Yksi suosituimpia kisoja kotiseurassani on Punaviinikisa. Siinä kaikki pelaavat punaisilta ja palkintoina on punaviiniä (kuinkas muuten..). Tuo tapahtuma onkin perin monelle miehelle se kauden ainoa kierros, joka pelataan jostain muualta kuin keltaisilta.
Cobra 460 kirjoitti: (6.1.2015 19:02:07)
Miesten on vaikea mennä punaisille tiille ja punaista lyhempää ei monilla kentillä Mutta olisiko mahdoton ajatus Suomessakin että caddie kertoisi ilmoittautumisen yhteydessä että herran pelitii on tasoituksen mukainen. Silloin ei tarvitsisi selitellä. Eteenpäin voisi toki siirtyä halutessaan, se ei peliä hidasta. Mutta ei sillä 36+händärillä sinne nykyiselle keltaiselle.Seurassani vaikuttaa valmennuspuolella muuan Petteri Nykky. Satuimme samaan peliryhmään tuossa kesällä. Petterillä oli mukanaan yksi valmennettavistaan, joka pelasi bäkäriltä. Petteri pelasi sinisiltä, koska omien sanojensa mukaan ei ole vielä ansainnut oikeutta pelata keltaisilta. Se kuulemma vaatii kentän pelaamista pariin nykyiseltä tiiltä.
Hatunnosto Petterille, mutta ihan näin ankara ei itselleen tarvitse olla…
Cobran ehdotukseen semmoinen kommentti, että pikkaisen on semmoinen kutina, jotta joidenkin miesten händärit saattaisivat yllättäin jämähtää paikoilleen tuommoisessa systeemissä. Meinaan, jos tasoitus nousee vanhemmiten liikaa, joutuu pelaamaan sinisiltä ja kaverit pelaavat keltaisilta. Sitä ei kestä monenkaan ego…
Siis alustuksessa Tyry yhtyy pääosin Tarmion näkemykseen liian pitkistä kentistä. Lyhentämällä niitä, saataisiin kierrosaikojakin nopeutettua.
Sitten loppuun: ’Vanha juoksusta lainattu klisee, ’ matka ei tapa, vaan vauhti,’ pätee golfissakin.’
Olen ymmällä?
periferia kirjoitti: (6.1.2015 19:01:34)
Toiseksi … kirjoituksien filosofia ei ole muuttaa kenttiä lyhyiksi. Joillakin turistikentillä ulkomailla tehdään lomalaisia varten näin ja silti suurimalla osalla on hyvä mieli. Drivellekin saadaan mittaa 250m kun ei muka huomata että keltaiset tiipalikat ovat punaisten paikalla.
Kannattaisi joskus lukea mitä on kirjoitettu.Mittari kertoo etäisyyden riippimatta tiipulikan väristä 😉
periferia kirjoitti: (6.1.2015 17:58:02)
– nimetään vaihtoehdot metrien mukaan eikä sukupuolisidonnaisesti (mallia Kytäjä)
– ja muutetaan asenteita, hyväksytään yksilölliset valinnat peliryhmien sisälläHyvä yhteenveto, mutta näitä kahta kohtaa jäon pohtimaan
– miten värit ovat sukupuolisidonnaisia, mutta metrit eivät? Tämä taitaa olla jonkinlainen klisee ja maailmalla näkee niin montaa väriyhdistelmää, ettei niiden sukupuolisuuntautuneisuutta voi yhdenmukaistaa. Kai aika yleinen tapa valita tiiboxi on kuitenkin katsoa kortista ja valita ’yli tai alle x km’ omien mieltymysten mukaisesti
– en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa ryhmän sisällä ei olisi hyväksytty sitä, että joku valitsee erivärisen tiiboxin. Aika ajoin mukana on pitkälyöntinen, joka menee takatiille ja vastaavasti seniori, joka pelaa mielellän lyhyimmältä tiiltä. En ole tavannut negatiivisiä kommentteja kertaakaan näistä valinnoista??
Sellainen hankaluus ryhmän valinnoista tulee, että aika usein ryhmän sisällä pelataan skiniä tai jotain muuta kisaa, jolloin tiipaikkojen valinta on hieman hankalaa tai sen laskeminen, miten sokkoskinin tasoitukset menee varsinkin jos slopetaulukot ovat hukuksissa
Muutama täsmennys siihen, mitä kirjoituksellani ajoin takaa.
1. Kyse oli nimenomaan tulevaisuuden haasteiden ennakoimisesta. Eurooppalaisten kenttäyhtiöiden kattojärjestön (EGCOA) ennusteen mukaan jo vuonna 2020 peräti 66 % golfin harrastajista eräissä keskeisissä eurooppalaisissa golfkulttuureissa on täyttänyt 50 vuotta, jos käännettä viime vuosien kehitykseen ei saada. Yli 60-vuotiaiden osuus on ennusteen mukaan tuohon mennessä 42 %, alle 40-vuotiaiden ainoastaan 17 %.
Valtaosa enemmistöharrastajista ei tule kaipaamaan ns. championship-kenttiä, vaan tilaisuuksia nautinnolliseen pelaamiseen (mitä kentän championship-luonne ei tietenkään sulje pois). Jos puolestaan lasten ja nuorten yleinen liikunnallisuus edelleen vähenee, tuolle nuorimpien ryhmälle golfin tekniikan oppiminen tulee tarjoamaan vähintään samanlaisia haasteita kuin tähänkin asti – keskimääräisesti todennäköisesti suurempia. Jos uusia harrastajia halutaan mahdollisimman suuressa määrin rekrytoida ja harrastajat pitää lajin parissa, pelinautintoa tarjoavat kädenojennukset ovat tarpeen. Siksi asenneilmaston muutos olisi todennäköisesti tarpeen.2. Vaikka nimenomaan harrastajapalejaajat saavat suhteellisesti ottaen suurimman hyödyn välinekehityksestä (suurimmilla mailanpään nopeuksilla pallon kokoonpuristuvuus syö osan lisääntyneestä tehosta), tällä hetkellä näyttää siltä, että suunta parin vuosikymmenen tähtäimellä on kohti jatkuvasti laskevia keskimääräisiä mailanpään nopeuksia. Rakettitiedekään ei pelasta golfpäivää, jos golfkierroksesta tulee puurtamista, jossa palloa lyödään monta kertaa ennen kuin griinin tavoittamiseen on realistisia mahdollisuuksia. Golfin ydin on aina pelaamisessa, ei pallon lyömisessä, mielestäni. Oikein valittu tii antaa parhaat eväät golftaitojen mahdollisen laaja-alaiseen testaamiseen, myös onnistumisten elämyksiin. Kilpagolf on luonnollisesti asia erikseen.
3. Pelinopeus on asia, jolla en omaa päätäni yleensä halua vaivata. Itse pelaan golfia vain silloin, kuin voin pyhittää sille riittävästi aikaa. Mielestäni on paljon parempi pelata hieman harvemmin, mutta kierrokselle aina täysipainoisesti omistautuen.
4. Kestävän kehityksen näkökulmasta paras mahdollinen ratkaisu olisi se, että golfkentille onnistuttaisiin kehittämään heinälajeja ja -lajikkeita, jotka sietäisivät pitkän kuivuuden. Teemu Tyrykin unohtaa tämän ketjun avauksessaan sen, että monina takavuosien kuivina kesinä, ennen kastelujärjestelmiä, mahtava rulli teki esimerkiksi Talissa par viitosten tavoittamisen vähintään yhtä helpoksi kuin nykyisin (no, rei’istä puolet on sittemmin saanut uuden ilmeen). Hyvillä rulleilla nykyisillä avauslyöntipaikoilla tultaisiin mainiosti toimeen, vettä säästyisi ja golfin ympäristöimagosta onnistuttaisiin nykyistä helpommin pitämään huolta, kustannussäästöjä unohtamatta. Pelistäkin tulisi monessa tapauksessa mielenkiintoisempaa. Kentän kulottunut yleisilme pitäisi vain saada uudelleen hyväksytyksi. Muutamat Open Championshipit, US Amateurit ja US Openit ovat jo näyttäneet suuntaa.
Janne Tarmio kirjoitti: (6.1.2015 20:04:11)
4. Kestävän kehityksen näkökulmasta paras mahdollinen ratkaisu olisi se, että golfkentille onnistuttaisiin kehittämään heinälajeja ja -lajikkeita, jotka sietäisivät pitkän kuivuuden. Teemu Tyrykin unohtaa tämän ketjun avauksessaan sen, että monina takavuosien kuivina kesinä, ennen kastelujärjestelmiä, mahtava rulli teki esimerkiksi Talissa par viitosten tavoittamisen vähintään yhtä helpoksi kuin nykyisin (no, rei’istä puolet on sittemmin saanut uuden ilmeen). Hyvillä rulleilla nykyisillä avauslyöntipaikoilla tultaisiin mainiosti toimeen, vettä säästyisi ja golfin ympäristöimagosta onnistuttaisiin nykyistä helpommin pitämään huolta, kustannussäästöjä unohtamatta. Pelistäkin tulisi monessa tapauksessa mielenkiintoisempaa. Kentän kulottunut yleisilme pitäisi vain saada uudelleen hyväksytyksi. Muutamat Open Championshipit, US Amateurit ja US Openit ovat jo näyttäneet suuntaa.
Tämä on aika mielenkiintoinen kommentti muuten hyvään avaukseen ja täydennykseen. Muutamia vastakommentteja
– onko todella kuivuus ongelma Suomessa?? Vain joinakin kesinä kentät kuivuvat liiaksi, yleensä sataa liikaakin ja rulleja heikentää aamukaste tai taivaalta tuleva vesi.
– Olen kuullut, että Talissakin ongelma ei ollut liika kastelu vaan kasteluveden saasteet
– Vesi ei liene kustannuskysymys useimmille kentille, joilla vesivaranto on luonnostaan. Mitä tulee ympäristökysymyksiin, kastelu ei liene se ongelma
– liika kastelu sen sijaan on ongelma tautien vuoksi ja esim. Nordcenterin kentät ovat aikaisempaa paremmassa kunnossa kun kastelua on vähennetty
– Ymmärrän, että monissa kuivissa maissa veden saanti on ongelma ja mm. Espanjassa yritetään keksiä monia keinoja kastelun vähentämiseksi
– Kulottunut ilme ei liene ongelma muualla kuin US-golfin katsojien mielissä. Onhan Skotlannin kentät aina näyttäneet ruskeilta eikä se niiden hohtoa ole vähentänytAjatukseni oli nimenomaan se, että kastelun vähentäminen olisi helpoin tarjota vastalääkettä pidentyneiden kenttien tarjoamille haasteille. Kuivuus ei suinkaan ole ongelma, tarpeeton kastelu sen sijaan voi hyvinkin olla, kuten itsekin kirjoitat.
Pallo vierisi hyvällä rullilla pidemmälle lyhytlyöntisillä pelaajilla, ja toisaalta rulli olisi omiaan tuottamaan hankaluuksia pitkälyöntisimmille, kun pallo löytyisi nykyistä helpommin väylän ulkopuolelta. Lähestymisiinkin saataisiin kilpatasolla enemmän haastetta.
Vesi on jo nyt merkittävä kustannustekijä monissa lämpimän vyöhykkeen maissa. Ja runsas kastelu tarjoaa aina helpon lyömäaseen golfia lajina kyseenalaistaville tahoille, sitä helpommin mitä rajallisemmiksi vesivarat käyvät.
Perinteiset linksit ovat monessa suhteessa edelleen esikuvallisia golfkenttiä monissakin suhteissa. Siitä olemme samaa mieltä. Kovin moni vain on eri mieltä.Yli viiskymmpisenä ja singelitasoituksella nippanappa pelaan 95% bäkäriltä. Nopeuttaa kummasti peliä, kun ei sieltä useinkaan onnistu lyömään bunuihin, vesiesteisiin sun muihin hankalaiin paikkoihin. Jos lähempää joutuu pelaamaan niin kaikki em. on heti pelissä mukana ja aikaa kuluu kaiken maailman droppailuihin ja etsimisiin. Joskus jopa metsän reunat on riittävän kaukana ettei sinne bäkäriltä millään pääse 🙂
Itse toivoisin, että pääsisimme kokonaan eroon naisten ja miesten tii ajattelusta. Itseäni kiinnostaisi pelata kenttää päiväkohtaisilla tiipaikoilla, jolloin kenttähenkilökunta voisi päättää päiväkohtaisen avauspaikan ja kentän pituuden. Luonnollisesti ruuhka aikoina vaikeat väylät voisi pelata lyhyempänä ja helpot väylä pidempänä. Samalla kun avauspaikat päiväkohtaisesti huolletaan voitaisiin avauspaikkoja sekoittaa. Nyt ongelmana monelle miehelle on mennä pelaamaan punaisilta ja ongelmia myös tulee, kun/mikäli halutaan pelata omaa tasoitusta vastaan, luonnollisesti suurimmalle osalle pelaajista omaan tasoitukseen pelaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia oli avauspaikka sitten punainen tai keltainen, mutta punainen antaa vielä vähemmän pelivaraa pelata tasoituskierrosta.
Itse olen yksinäisillä kierroksilla pelannut avauspaikkoja sekaisin, hieman sen mukaan mikä on milloinkin kiinnostanut. Näin moni par4 muuttuu melkein par3:ksi ja helppo par4 melkein par5:ksi. Kenttä muuttuu hyvin erilaiseksi. Nyt kun katselee erikenttien profiilia, niin ne tehdään keltaisten mukaan, jolloin keskiverto (HCP 10-18) pelaajalle tulisi peliin mahdollisimman paljon ongelmia. Bunkkerit, väylän kaarteet yms. tulevat vastaan normaaleilla avauksilla. Siksi usein valkoinen tii onkin jopa helpompi, tosin valkoisella tiillä tulee peliin ongelma pään kestävyydessä, mutta mikäli pelaaja ei tiedä/tiedosta olevansa valkoisen avauksessa toimii pelaaminenkin helpommin. Samalla tavalla punainen tii saa pelaajat usein yrittämään liikaa, mutta mikäli he puhuisivat vain esteiden matkoista tulisi pelistä varmasti tehokkaampaa.
Eli lyhyesti, värit pois, päiväkohtaiset avauspaikat.
Janne Tarmio kirjoitti: (6.1.2015 21:11:23)
Ajatukseni oli nimenomaan se, että kastelun vähentäminen olisi helpoin tarjota vastalääkettä pidentyneiden kenttien tarjoamille haasteille. Kuivuus ei suinkaan ole ongelma, tarpeeton kastelu sen sijaan voi hyvinkin olla, kuten itsekin kirjoitat.
Pallo vierisi hyvällä rullilla pidemmälle lyhytlyöntisillä pelaajilla, ja toisaalta rulli olisi omiaan tuottamaan hankaluuksia pitkälyöntisimmille, kun pallo löytyisi nykyistä helpommin väylän ulkopuolelta. Lähestymisiinkin saataisiin kilpatasolla enemmän haastetta.
Vesi on jo nyt merkittävä kustannustekijä monissa lämpimän vyöhykkeen maissa. Ja runsas kastelu tarjoaa aina helpon lyömäaseen golfia lajina kyseenalaistaville tahoille, sitä helpommin mitä rajallisemmiksi vesivarat käyvät.
Perinteiset linksit ovat monessa suhteessa edelleen esikuvallisia golfkenttiä monissakin suhteissa. Siitä olemme samaa mieltä. Kovin moni vain on eri mieltä.Kuivempaan suuntaan ollaan pyrkimässä.
Putti-Possulle, kyllä kastelu on ongelma Suomessa. Kuivat jaksot voivat olla todella kuivia ja helteisiä. Tuota Talin asiaa olen jonkin verran käsitellyt, eikä tuo mainitsemasi asia välttämättä ole noin.
Suurimpana ongelmana meillä on väylien kylänurmikka. Suurin osa maamme kenttien väylistä on juurikin tuota, toinen mikä meillä kestää ankaria talvia (kestää minkä kestää) on niittynurmikka. Parhaiten kuivuutta kestävät erilaiset nadat, mutta varsin vaatimattomina ne eivät valtaa alaa sen paremmin kylänurmikalta kuin niittynurmikaltakaan.
Kylänurmikan juuristo on luonnostaan varsin matala ja se reagoi varsin voimakkaasti kastelun tiheyteen, tai vastaavasti kesän sateisuuteen. Kun se saa vettä säännöllisesti ja yli tarpeen, jää juuristo matalaksi (vrt case ….). Kuivuuden kesto suorastaan romahtaa ja kierre on valmis.
Jonkin verran on kuitenkin tehtävissä. Kasteluun melko raaka rytmi, eli kastellaan melko reilusti vaikka parina yönä peräkkäin jakaen kastelu niin moneen pikku sykäykseen kuin järjestelmä antaa myöten. Sitten odotetaan kunnes kuivuuden merkit ilmaantuvat ja harkitaan uuden pulssin antamista tarkoin. Tämä saattaa olla kenttämestarille melko stressaavaa, koska kyselyjä pelaajilta voi tulla melko usein. Turvallisempaa on pysytellä vihreän puolella, mutta siellä liikuttaessa on vaikeaa tietää onko ylikastelu 5% vai 35%.
Toinen ongelma on kastelujärjestelmä. Joskus on tilanteita, että suuriakin alueita joudutaan ylikastelemaan kuivimpien paikkojen hengissä pitämiseksi. 1980-luvun järjestelmiä uusitaan useillakin kentillä.
Mekaanisilla toimilla saataisiin tilannetta vietyä myös pelillisesti paremaan suuntaan. Väylät vaatisivat kesädressausta siinä kuin muutkin alueet, jolloin pinta kiinteytyisi. Ilmastukset myös kesäkaudella auttavat merkittävästi.
Mutta kuten alussa totesin, on suunta selvästi parempaan (lauloi Markku Aro).
Putti-Possu kirjoitti: (6.1.2015 19:59:00)
– miten värit ovat sukupuolisidonnaisia, mutta metrit eivät? Tämä taitaa olla jonkinlainen klisee ja maailmalla näkee niin montaa väriyhdistelmää, ettei niiden sukupuolisuuntautuneisuutta voi yhdenmukaistaa. Kai aika yleinen tapa valita tiiboxi on kuitenkin katsoa kortista ja valita ’yli tai alle x km’ omien mieltymysten mukaisesti
Puhutaan nyt vain Suomesta. Siis valitseeko joku ’normaali’ kentällä pelattavan tiin oikeasti kentän pituuden mukaan? Kyllä minulle on jäänyt vaikutelma, että äijät menevät keltaiselle ja naiset punaiselle, aivan sama vaikka siinä lukisi 7000m. Kuinka moni tietää kotikenttänsä mitat eri tiiltä? Kytäjälläkin, vaikka tiit on numeroitu, niin jostain syystä numero tolpassa on perinteisillä väreillä. Mikähän siinäkin on?
Pelaavatko keskivertoharrastajat kenttämme liian pitkinä?
Omien havaintojen mukaan yleensä kyllä. Mielestäni oikea kentän pituus / tiin valinta on sellainen, että pelaajalle on mahdollista päästä lyöntipituutensa puolesta vähintään kahdeksalla par4:llä 2:lla ja vähintään kolmella par 5:lla 3:lla ’päälle’ itseään pahemmin ylittämättä. Mielestäni pelaaminen on näin myös miellyttävintä.
Itselleni ’miesten klubitii’ on muuttunut tässä suhteessa jo varsin haasteelliseksi. Ensi kesänä aionkin miesporukassa pelata enemmän ’punaisilta’. Jos ryhmään sattuu nainen, niin silloin tietenkin kohteliaisuussyistä vetäydyn ’keltaisille’, suurin osa keskivertonaisista nimittäin tuntee olonsa vaivautuneeksi, mikäli miehet heidän ’reviirilleen’ tuppaavat. Toki poikkeuksiakin on.
Rauski kirjoitti: (6.1.2015 22:01:46)
Yli viiskymmpisenä ja singelitasoituksella nippanappa pelaan 95% bäkäriltä. Nopeuttaa kummasti peliä, kun ei sieltä useinkaan onnistu lyömään bunuihin, vesiesteisiin sun muihin hankalaiin paikkoihin. Jos lähempää joutuu pelaamaan niin kaikki em. on heti pelissä mukana ja aikaa kuluu kaiken maailman droppailuihin ja etsimisiin. Joskus jopa metsän reunat on riittävän kaukana ettei sinne bäkäriltä millään pääse 🙂Tämä on hämmentävän totta. Ainakin kotikentälläni mitat klubitiiltä aiheuttaa monilla väylillä kiusauksen monenmoisiin oikomisiin, joka taas johtaa metsäpalloihin yms. Itsekin pelasin viime kesän parhaan rundini juuri takatiiltä, joka on usein juuri sopivasti pitemmällä että väylä tulee pelattua profiilinsa mukaisesti.
Fubar kirjoitti: (6.1.2015 23:54:12)
Rauski kirjoitti: (6.1.2015 22:01:46)
Yli viiskymmpisenä ja singelitasoituksella nippanappa pelaan 95% bäkäriltä. Nopeuttaa kummasti peliä, kun ei sieltä useinkaan onnistu lyömään bunuihin, vesiesteisiin sun muihin hankalaiin paikkoihin. Jos lähempää joutuu pelaamaan niin kaikki em. on heti pelissä mukana ja aikaa kuluu kaiken maailman droppailuihin ja etsimisiin. Joskus jopa metsän reunat on riittävän kaukana ettei sinne bäkäriltä millään pääse 🙂Tämä on hämmentävän totta. Ainakin kotikentälläni mitat klubitiiltä aiheuttaa monilla väylillä kiusauksen monenmoisiin oikomisiin, joka taas johtaa metsäpalloihin yms. Itsekin pelasin viime kesän parhaan rundini juuri takatiiltä, joka on usein juuri sopivasti pitemmällä että väylä tulee pelattua profiilinsa mukaisesti.
Toisaalta sekä sinun kotikenttäsi että Rauskin Vanha Peura ovat hämmentävän lyhyitä valkoisilta pelattaessa (Hyvi 5847, Vanha Peura 5893). Esim. Kytäjän NW on 6496 ja Pickalan Park 6649. Sinun tasoituksellasi slope-ero valkoisten ja keltaisten välillä on Hyvinkäällä ja Vanhalla Peuralla vain 2, mutta esim. NW:llä se on peräti 7.
Eli kentästä riippuu ja tietenkin myös pelaajasta. Pitkälyöntiselle nuorelle singelipelaajalle kuten Rauski (9,3 ja vain 50+), voi myös NW:n 65 ja Parkin 67 olla lyhyempiä vaihtoehtoja (NW 60 tai 55 ja Park 60 tai 54) luontevampi ratkaisu. Yleensä harjoitellaan myös siltä tiiltä, jolta tulevissa kilpailuissa pelataan riippumatta siitä, miltä tiiltä peli parhaiten tai nopeimmin luistaa.
Oma näkökulmani, joka on siis ainut oikea totuus tässä asiassa.
Millä värillä pelaa, riippuu päivän mentaali- ja pelikunnosta sekä peliseurasta. Sosiaaligolfissa yleensä keltaisilta, koska muutkin pelaavat. Yleensä juuri oikea ratkaisu, mutta jos tökkii, niin on munaa pistää pallo taskuun, silloin kun se pitää pistää taskuun. Posket kyllä punoittavat, mutta enemmän vilutuksesta kuin kasvojen menetyksestä. Naispelaajan kanssa punaiselta.
Omilla rundeilla riippuu käytettävissä olevasta ajasta ja fiiliksestä. Jos pelaa auringonlaskua vastaan, niin punaisilta. Useammin sinisiltä kuin keltaisilta. Tai sekaisin reiästä riippuen. Esimerkiksi toinen par3 on sopivan haastava punaisilta ja toinen vasta sinisiltä/keltaisilta.
Tämä ei ehkä ollut aloituksen aihe, mutta ihmetyttää tämä ns. kehitys. Kenttiä pitää pidentää, kun uudenaikaisilla mailoilla voi pistää pidemmälle. Väyliä pitää leventää, jotta +200 metriä pitkä lyönti ei osu naapuriväylän kaveria päähän vaan pallo pysyisi omalla väylällä ja/tai pallo ylipäätään löytyisi. Raffin korkeuskin on paska, jos palloa ei heti löydy. Vaihtoehtona ei ole lyödä lyhyenpää, mutta tarkkaa lyöntiä väylälle; sellainen on täysin vastoin lajin henkeä.
Putti-Possu kirjoitti: (6.1.2015 19:46:50)
periferia kirjoitti: (6.1.2015 19:01:34)
Toiseksi … kirjoituksien filosofia ei ole muuttaa kenttiä lyhyiksi. Joillakin turistikentillä ulkomailla tehdään lomalaisia varten näin ja silti suurimalla osalla on hyvä mieli. Drivellekin saadaan mittaa 250m kun ei muka huomata että keltaiset tiipalikat ovat punaisten paikalla.
Kannattaisi joskus lukea mitä on kirjoitettu.Mittari kertoo etäisyyden riippimatta tiipulikan väristä 😉
Meillä on sitäpaitsi kaikenväristen tiipaikkojen etäisyys greenin keskelle merkitty sille kuuluvalla värillä maalattuun laattaan sinne tiipaikalle.
-
JulkaisijaArtikkelit