26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Pelaajan todellinen luonne..

Etusivu Foorumit Yleistä Pelaajan todellinen luonne..

Esillä 17 viestiä, 26 - 42 (kaikkiaan 42)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Chip Greenside heittikin hyvän vinkin: lisää vettä myllyyn pullistelijalle. Parasta tässä on se että kyllä pullistelijakin huomaa tulleensa jymäytetyksi ennen pitkää. Tosin siinä vaiheessa hän on melko varmasti ehtinyt jo kotiin saakka, joten sitä hetkeä ei yllyttäjä harmikseen pääse kentällä näkemään.

    Koska naisten golfhan on oikeastaan ’Tyttöjen’, ainakin selostajien mielestä. Etenkin terassíselostajien…

    Äitini joutui aikoinaan reissaamaan ympäri maailmaa ja on nyt kertonut parhaimpia sattumuksia kierroksilta, kun olen golfista kiinnostunut. Ei oo ollu Thaimaassa kavereita ja flaittiin tuli sitten joku paikallinen kenu lakeijoidensa kanssa. Taso oli samaa kuin Kim Jong Ilillä… En rupea sen enempää kertomaan, koska en tarkasti muista, mutta pientä on kuulemma kotimainen ’golf-sovinismi’ ko tapauksen rinnalla. Ei menny hra kenraalin kaaliin, että valkoihoinen NAINEN voi pelata paremmin…

    Japanilaiset ’pojat’ olivat myös nihkeitä ohittamisen suhteen…

    Mutta, mutta. Mitä tasa-arvoa se on, että pojat ja tytöt lyö eri etäisyydeltä? Yhdet tiiauspaikat kaikille…

    Sopisi kyllä mulle, että sama tee ….

    Eilen startteri sano vaimolle ja mulle, etta tanaan naiset pelaa sinisilta (teidan valkoset) ja miehet punaisilta…

    Solikin vitsi vaan… 🙁

    Olen huomannut, että olen varustettu kolmella eri pelaaja luonteella. (jakomielitautinen)

    Keväällä kun kaikki on niin ihanaa pitkän talven jälkeen jaksaa ottaa huomioon kanssa pelaajat ja muutenkin olla ystävällisempi. Omat lyönnit eivät ole niin tikissä, mutta sillä ei ole niin suurta väliä, pääasia on, että pääsee pelaamaan.

    Keskikesä on pahinta aikaa. Keskittyy omiin lyöteihin ja omaan peliin liiankin paljon ja peliseura jää vähemmälle huomiolle. Sorrun välillä lapselliseen kiukutteluun itselleni, kun lyönti ei kulje, vaikka se eilen kulki upeesti. Odotuksia, onnistumisia, välillä turhautumista.

    Syksy taas on mukavampaa aikaa, suurimmat paineet on takana, kentät loistokunnossa ja taas osaa huomioida pelikaverit ja upean ympäröivän luonnon paremmin. Ei ole suurta väliä miten peli kulkee, kunhan saa pelata golfia….

    Joka talvi päätän, että minusta tulee parempi ihminen ja osaan myöskin keskikesällä huomioida ympäristöni paremmin, mutta tähän asti, joka keskikesä on se pikkupiru istahtanut olkapäälle ja….

    Mulle ainakin sopii mainiosti, että miehet ja naiset lyövät eri avauspaikoilta. Mulla näet nolottaisi usein ja syvästi, kun jotkut äijälyöjäladyt tulisivat huiskaamaan pidempiä draiveja kuin mihin itse pystyn.

    (höpöhöpö. eikä nolottaisi. siihen tottuu)

    Mä taidan tietää, kenestä sä puhut ;o).

    niin minäkin. siitä, joka lainaa mun vasuridraiveria ja lyö kauemmaksi kuin minä ;-(

    Mä arvasin ja kohta se älähtää :D!

    Ei, en se oo minä! Tiedän kyllä ketä tarkoitatte. Onpahan omallekin kohdalle sattunut, vaikka lyön avaukset IHan omiksi tarpeiksi. Ei hävetä yhtään!

    Puhuisin potaskaa jos väittäisin ettei yhtän kismitä pinnan alla.

    Ei minua kismittänyt, vaikka se nuori kaunis nainen ei lyönytkään kuin 250 metriä, mulle se silloin riitti.

    Nimetön

    Aloittaessani golfin minä olin mukava pelikaveri. En koskaan paiskonut mailoja, enkä kiukutellut kaverille. Lisäksi olin kannustava ja iloinen, avoin ja rehellinen.

    Vasta sitten kun huomasin, että minulla ei ole lahjoja tähän lajiin, aloin kiukuttelemaan ja käyttäytymään paskamaisesti kanssapelaajiani kohtaan. Minusta tuli aivan kauhea golf-mulkvisti.

    Nyt kun olen sen hyväksynyt, niin ehkä jo ensi kesänä olen IHan mukavaa peliseuraa. No… viimeistään parin kauden jälkeen.

    Hmm…

    Menkääpäs poijjaat kerran kokeilemaan ainoana miehenä tyttöporukkaan. Minä olen ollut. Kun lähestyin ykkösen avausta melkein käännyin nähdessäni kolme naisimmeistä vuoroaan odottamassa. Sitten rohkaisin mieleni ja liityin seuraan.

    Oli muuten opettavainen kierros. Sitä oppi aivan uudella tavalla kohtelemaan niitä usein yksittäisiä naisia, jotka joutuvat pelaamaan miesporukan joukossa.

    Pari väylää meni totutellessa tilanteeseen, mutta sen jälkeen oli kyllä mukava pelata – ja nopeata. Sitä nopeutta on usein pyydetty tälläkin palstalla, jotta kierrokset eivät venyisi. Näiden mammojen kanssa pelasin n. puoli tuntia keskivertoa nopeammin, koska KAIKKI lyönnit olivat väylällä tai väylän vieressä. Ei tarttenut hakea palloja. Lyhyempi lyönti menee myös – yllättäen – vähemmän vinoon.

    Toinen merkillepantava seikka oli pelin rentous. Viheriöllä ei turhia jäykistelty, putattiin ja jos meni ohi, niin putattiin uudestaan ilman hammasten kiristelyä. Lopputuloksena omakin peli oli poikkeuksellisen rentoa ja tulos kohtuullinen, vaikka päivä ei kovin hyvä ollutkaan. Uskoisin, että miesporukassa päivä olisi ollut katastrofi.

    Minullakin on ollut etuoikeus pelata 90-luvun alussa nelisen kierrosta Sally Deen kanssa, joka silloin löi pitempiä avauksia kuin minä. Sillä hetkellä hän pelasi USF-yliopiston joukkuessa ja drivet lensivät jo aika ’miehekkäästi’. Ilokseni huomasin, että voitti RE/MAX ’MM’-pituuslyöntikisan tuossa vuoden lopulla.

    Niin … ja ei muuten kismittänyt yhtään, piti vain ihastella…

    Mitään psyykkistä vammaakaan ei tainnut jäädä, sillä meillä kotona minä olen se kakkospelaaja.

    Lue lisää: 2004 RE/MAX World Long Drive Championship Results

    Kerran satuin samaan ryhmään kahden arviolta n.35-40 vuotiaan naisen kanssa.

    Naiset olivat valtaisia höpöttäjiä. He puhuivat toisilleen lyödessäänkin. Kumpikan ei koskaan katsonut minne palloni meni.

    Oli kuin olisin ollut yksin kentällä.

    Koskaan aikaisemmin eikä sen jälkeen en ole törmännyt moisiin hÖpöttäjiin.

    Yleensä naisten kanssa on mukava pelata.

    Pitää olla jo sairaaloisen nutturaniskainen feministi, jos tv-selostajan ’meidän tyttömme’ ilmaus herättää niin paljon kuumia tunteita, että se riittää tarttumaan kännykkään ja viestittämään selostajalle närkästyksensä.

    Itse olen jo hieman varttuneempi mieshenkilö, mutta en voisi kuvitellakaan närkästyväni pojittelusta, itseasiassa me pelaamme useimmiten juuri poikien kesken( tyyliin: Käytiin poikien kanssa… jne). Jos tytöttely ottaa luonnolle, niin kannattaa keskustella peilistä näkyvän kanssa, josko ..tutukseen on todellista aihetta.

    Vaikea on myös ymmärtää, mitä tasa-arvoista on eri tavoin määräytyvällä tasoituksella. Omalla kentällämme esim. miehen saadessa keltaisilta pelitasoituksen 5, saa nainen 11. Jolloin voidaan sanoa, että mies kohtalaisen hyvä pelaaja, mutta nainen keskinkertainen vaikka tasoitus on sama.

    Jään odottelemaan sovinistiksi leimaamistanne.

Esillä 17 viestiä, 26 - 42 (kaikkiaan 42)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #359364 kohteessaPelaajan todellinen luonne..

Etusivu Foorumit Yleistä Pelaajan todellinen luonne..