26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Pelaajan todellinen luonne..

Etusivu Foorumit Yleistä Pelaajan todellinen luonne..

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 42)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • ..paljastuu aina. Lueskelin tuosta pitkästä viestiketjusta varsin oikeaan osuneita kommentteja pelissä huijaamisesta. Mutta aloitanpa aihetta sivuten uuden. Golf on siitä hieno laji että se paljastaa ihmisen ajattelumallit, todellisen luonteen, käytöstavat jne. Väitän että jo muutaman yhdessä pelatun väylän jälkeen tiedän entuudestaan tuntemattoman kanssapelaajan luonteenpiirteistä hyvin paljon. Pelatessa tulee esille vääjäämättä myös pelaajan rehellisyys, suhtautuminen onnistumisiin ja erityisesti epäonnistumisiin. Kierroksen aikana oppii tietämään onko pelaaja narsistinen itseään esiintuova etuilija, isottelija, rehentelijä. Tai vaihtoehtoisesti muut ihmiset huomioonottava, hyvän itsetunnon omaava, avulias kokonaistilanteen hallitsija, kenties jopa nöyrä ja vaatimatonkin. Samoin onko henkilö luonteeltaan tarkka, säntillinen tai kenties huolimaton säheltäjä, rauhallinen vaiko hätäilevä. Tiukkapipo tai rentoreiska. Jotain kertoo sekin kun epäonnistuneen suorituksen jälkeen kiukutellen, lyödään ’turvetta’ ja jopa ääneen kiroillaan (tosi on, olen itsekin nähnyt ja kuullut). Puhumattakaan esim. suhtautumisesta hävittyyn skiniin ja kaverin onnistumisiin. Ainainen syiden selittäminen, kuinka huonoa tuuria taas itsellä olikaan ja kaverilla käy ’kestomunkki’. Jo yhden kierroksen jälkeen tiedän kenen kanssa pelaan mielihyvin uudelleen jne. Loppuviimeksi on hienoa että ylivoimaisesti suurin osa kentillä kiertävistä kuuluu, kaikista paljastuneista seikoista huolimatta, ns. fiksuun porukkaan. Tässä pätee varsin hyvin 80/20 sääntö, kuten niin monessa muussa yhteydessä. Näin se vain on..vai mitä sanotte?

    Ennemmin 95/5. Harvoin sattuu huonoa peliseuraa. Joskus hiljaista ja sulkeutuvaa mutta eihän kaikkien tarvitse olla supersosiaalisia. Pahinta seuraa ovat mielestäni sääntönipot ja vanhemmat singeliherrat jotka vaativat esim. kaikkien pallojen merkkamista OMAN puttinsa ajaksi.

    Mutta muuten mukavaa seuraa golffarit niillä n. 40 kierroksella jotka tulee kauden aikana taaperrettua. Tässäpä onkin lajin suola, ei kai sitä viitsisi harrastaa lajia jossa ei koskaan tiedä minkälaista seuraa ykköstiillä tulee mukaan neljän tunnin kierrokselle.

    Allekirjoittaisin lähes kaiken johdannossa mainitun. Osa mainituista asioista kuitenkin kietoutuu toisiinsa tavalla, joka edelleen vaikuttaa (ainakin omalla kohdallani) siihen, miten johonkin tiettyyn asiaan suhtautuu. Aika moni golffari odottaa itseltään paljon (itsensä voittamistahan tämä on, eikö?), joten epäonnistuneen lyönnin jälkeen saattaa useinkin kuulla manauksia tai kiroilua. Olennaisempaa kuin tuo välitön reaktio OMAAN suoritukseen on kuitenkin se, mitä sen jälkeen. Jatkaako peliä hyvillä mielin, iloisena ja muut huomioon ottaen, vai alkaako osoittaa mieltään mököttämällä, turhautuneena tuhisemalla, tai muuten vain epäystävällisesti käyttäytymällä. Värikkyys ja eläväisyys ovat mielestäni ok, mutta kyvyttömyys hallita omien raktioiden seurauksia epäonnistumisten jälkeen on masentavin ominaisuus, mitä peliseuralainen voi osoittaa. Ja samalla varmin tapa pilata pelikavereiden päivä.

    Nimetön

    On muuten todella ärsyttävää pelata kaverin kans joka kiukuttelee koko kierroksen ensimmäisellä väylällä tehdyn tuplan jälkeen…

    Vaikka eihän sitä tartte välittää mitä muut tekee. Mutta menee ne omatkin fiilikset aika nopeasti, jos toinen ei sano mitään muuta kuin ..ttu ..atana jokaisen lyönnin jälkeen.

    Pitää kyllä myöntää että en itsekkään ole aina parasta mahdollista peli seuraa.. Joskus taitaa odotukset olla ’hieman’ liian korkealla ennen kierrosta. Tahtoo mennä ensin kiroiluksi ja lopuksi hälläväliä peliksi.

    Edelliset siis omien kavereiden seurassa.. täysin vieraiden pelaajien seurassa en viitsi avautua/sulkeutua ihan niin pahasti.(epäkohteliasta.. tai niin ne isot pojat on kertoneet)

    Ja liekö sama toisinkin päin, ei nimittäin ole erityisen huonoa peli seuraa ikinä sattunut. Yleensä golfarit taitaakin olla rentoa porukkaa(ainakin kesällä hyvällä säällä) =)

    Ei mullakaan onneksi täysin sietämätöntä seuraa ole koskaan ollu.Vaikka onkin ollu joitakin sellasia, jotka talloo puttilinjoja, availee bägin vetskareita juuri kun lyön, ei tule auttamaan pallon etsimisessä koskaan…

    Mutta jos täysin epäonistuneen lyönnin jälkeen ei yhtään kiukuttele, niin se on jo epänormaalia…

    Ja totta on tuokin, varsinkin jos oma peli kulkee ja pelikaverin peli ei, niin kyllä siinä oppii tuntemaan mistä puusta hänet on veistetty…

    Ärsyttävin kohdalleni sattunut pelikumppani oli kaveri, joka jokaisen pelatun reiän jälkeen ryhtyi selittämään, miten hänellä oli tarkoitus pelata edellinen reikä, mutta sitten sattui sitä ja tätä eikä mennytkään niin kuin hän oli suunnitellut. Kun tämä toistui 17 kertaa olin viimeisellä griinillä kätellessä jo aika kypsä.

    Aivan yhtä ärsyttävä on pelikumppani, joka menee täysin mykäksi eikä reagoi millään tavalla huonoon peliinsä. Kyllähän sitä normaali ihminen jotenkin kommentoi, jos peli ei kulje. Mutta jos koko kierroksen ajan mököttää sanomatta mitään, varmasti pilaa muidenkin pelin.

    Jylan lähes tyhjensi heti kerralla pajatson.

    Itse seuraan mielenkiinnolla toisten peliä ja käyttäytymistä ja menen useasti mukaan ryhmiin, joissa on itselleni tuntemattomia pelureita( lokki siis). En halua aina pelata samojen kavereiden kanssa, joiden jutut ja käyttäytyminen ovat ennalta täysin arvattavissa.

    Huvittavimpina tapauksina pidän niitä, yleensä nuorehkoja mieshenkilöitä, jotka ovat muutaman vuoden pelanneet ja joiden tasoitus on 20:n pinnassa. Varusteet ovat huippuluokkaa ja itsetunto rehvakkaalla tasolla ykkösen tiillä. Kaikki lyönnit selitetään; mitä yritettiin, miksi epäonnistuttin, tavallisesti on kyllä onnistunut, vaikka pelistä ja lyönnistä näkee, että tuolla taidolla yritys on jo ennalta tuomittu epäonnistumaan. Elkeet kuin ammattilaisella siihen saakka, kun ensimmäinen lyönti lähtee.

    Mutta juuri tällaisten persoonien kanssa pelaaminen se vasta hauskaa onkin. Jutut ja selitykset ovat joskus niin erilaisia omiin ajatuksiin nähden.

    Yhdyn ylläolevaan. Kerran tai pari on sattunut aika harmittavaa peliseuraa mutta tuumasin että nyt on mahdollisuus testata omia hermoja. Erilaiset persoonat tekevät pelistä mielenkiintoisen.

    Kiroilu ei minua paljoa haittaa mutta jos hakataan väylää tai kuten eräs jopa greeniä niin silloin menee yli minunkin ymmärryksen. Näitä hurjimpia henkilöitä on ollut yksi kuuden vuoden aikana. Tämä kaveri oli tuttu minulle jo aikaisemmin. Hän muuttui täysin kun päästiin kentälle – yllätti. Tämän jälkeen en ole hänen kanssaan pelannut enkä pelaa.

    Nimetön

    ’Huvittavimpina tapauksina pidän niitä, yleensä nuorehkoja mieshenkilöitä, jotka ovat muutaman vuoden pelanneet ja joiden tasoitus on 20:n pinnassa. Varusteet ovat huippuluokkaa ja itsetunto rehvakkaalla tasolla ykkösen tiillä. Kaikki lyönnit selitetään…’

    Minä olen kyllä huomannut saman piirteen harvinaisen usein keski-ikäisissä miehissä. Varusteet viimesen päälle, bägin sisältö maksaa lähemmäs 2000 €, selostus on kova ja viimeksi kaikki onnistui.

    Pakkohan tähän viestiketjuun oli kommentoida…

    Olen samaa mieltä, että kyllä epäonnistuneeseen lyöntiin voi vähäsen reagoida, mutta useita väyliä kestävä kiukuttelu ei kuulu asiaan.

    Näin naissukupuolen edustajana on pakko nostaa yksi ärsyttävä juttu peliseurasta esille. Tapaus ilmenee, kun flightissa on yksi nainen, joka pelaa yksin punaiselta tiiltä.

    Miespuoliset henkilöt yleensä omien lyöntiensä jälkeen (keltaiselta/valkoiselta) ovat jo puolimatkassa palloilleen, kun nainen vasta lyö avauslyöntiään. Väkisinkin tulee olo, että tässä hidastutan peliä (vaikkei todellakaan niin ole), kun nuo ukot tuolla jo puoliksi edellä kävelevät, vaikken avaustani ole edes vielä lyönyt.

    Puhumattakaan, jos paikallaan olisi varapallo -> sitä nyt kukaan ei jää odottamaan, kun harva edes seuraa mihin tämä nainen on lyönyt. Ja siis heti, kun lyönti kilahtaa -> lähtee ukkolauma kiitämään eteenpäin keskustellen keskenään, aivan kuin ketään punaisilta pelaavaa ei seurassa edes olisi.

    Toki täytyy myöntää, että onhan niitä kohteliaitakin miespuolisia pelaajia, jotka osallistuvat kierroksen sosiaaliseenkin puoleen, mutta olen myös pelannut seurassa, jossa keskustelua ei voinut käydä, ellei tosiaan lähtenyt juoksemaan kärryineen porukan perään oman avauslyönnin jälkeen.

    Ja tarkennuksena vielä -> kohtelias käyttäytyminen ei pidennä kierrosaikoja.

    Muita saman kokeneita?

    Tää on mun suosikki(stereo)tyyppi kentällä: Ykköstiille tullaan viime tingassa sitomaan kengännauhoja ja selostetaan samalla kovaan ääneen miten selkä on kipeä ja hartiat aivan jumissa. Kun ko. pelaajan lyöntivuoro tulee (Lyäkää vaan ensin, mää vähän lämmittelen, ja huitoo draiverilla lapansa entistä jumimpaan) hän tekee pari rivakkaa provea ja tempaisee pallonsa hermeettisellä hukilla viereiselle väylälle/griinille/outtin tms. Tästä kimpaantuneena kolmas lähtee entistä raivokkaammin topilla peliin.

    Jo kolmosgriinillä alkaa selostus miksi ei peli kulje. Hartiathan siinä on syynä. Tai selkä. Harvoin kuitenkaan penikkatauti tai krapula (olisi kerrankin rehellinen!) Viimeistään kuutosen griinillä alkaa pahoittelut siitä, kun kiekan joutuu jättämään tärkeän työ(a)sian takia kesken jo yhdeksän rei´än jälkeen. Pomo kun on soitellut jo tunnin ajan…

    No ei se perkele mihinkään lähekkään lupauksista huolimatta. Ja selostus jatkuu… palloja hukkuu oikealle ja löytyy vasemmalta, Pari-kolme lyöntiä unohtuu ihan vahingossa kirjata edelliseltä rei´ältä ja selkä on edelleen (saatana) jumissa.

    Ja kiekan jälkeen 18. griinillä kehutaan kuinka jumalattoman kivaa oli toivottavsti osutaan samaa ryhmään toistekin!! Hei hei! Ja otetaanhan vielä yhet ihan nopeet oluset tossa terassilla? Otetaanhan?

    Mites toi kaikki kuulostaa niin tutulta…? Ei helvetti sehän olen minä itse. I´ll get me coat…

    Arrgh!

    Kyllä näistä kauhukuvista tunnistaa itsensä välillä turhankin hyvin. 😉

    Varsinkin tuo punaisilta pelaavien kohtelu… nyyh. Lupaan parantaa tapani.

    Sonyn tavoin en ole törmännyt miehiin, jotka jättäisivät punaisilta pelaavan ladyn huomioimatta.

    Mutta mitä tulee käyttäytymiseen kentällä ja peliseuran luonteeseen, niin minulla on tapana sanoa:

    ’jos tapaat potentiaalisen miehen, niin pelaa hänen kanssaan yksi kierros golfia ;o)’.

    Eli kyllä se luonne siellä kentällä punnitaan :D.

    Lähden silloin tällöin pelaamaan myös itsekseni ja olen muutaman kerran joutunut tähän samaan tilanteeseen kuin Sony. Tiipaikalla seisoo kolme miestä epäuskoisena, että tuleeks toi nainen meidän flaittiin.

    Ai, että ottaa kupoliin kun miehet ovat menossa jo puolessa välissä väylää ja mun täytyy tiipaikalta huutaa FOOOOORRR!!

    Tätä sattuu ainostaan vieraassa porukassa ja joskus se on ihan vahinko. Miehet kun eivät muista, että perässä juoksee yksi nainen. Niilä kun on ne ’miesten’ jutut kesken.

    Muistetaanhan kuitenkin, että pääosin peliseura on ollut mukavaa ja nämä ns. ärsyttävät tyypit ovat kuitenkin niitä harvoja poikkeuksia.

    PS. Tetsa, et sä muuten oo tollainen. Mä tiedän oon pelannut sun kanssa monta kertaa :o)

    Jos se Tetsa onkin naiskoree!

    Munkin mielestä vieraiden pelaajien tarkkailu on puoliruokaa kierroksilla. Ja itsekin joskus oikein hingun ennalta tuntemattomien ihmisten lähtöön vaikka seurani toiselle kentälle pääsisin ryhmään, jossa olen aiemminkin ollut.

    Mutta esitettyyn naispelaajien huomoimattomuuteen en voi kokemukseni mukaan yhtyä. Aina on tässä asiassa metsästä vastattu niinkuin olen huutanut 🙂

    Touche…

    Yritän parantaa tapani.

    On tosi mielenkiintoista pelata kun menee muulla kuin kotikentällä pelaamaan ihan tuntemattomien kanssa ja jos ei tiedä edes tasoituksia niin aina parempi.

    Piristävää vaihtelua kavereiden kanssa pelaamiseen.

    Jee-es, täsmälleen samoja kokemuksia on minullakin kuin Sonylla.

    Yleensä en ole kovin tottunut lähtemään vieraaseen porukkaan pelaamaan, mutta kun sitten joskus kerään kaiken itseluottamukseni ja ’änkeän’ neljänneksi johonkon miesporukkaan, niin kyllä se tekee aikamoisen loven itsetuntoon huomata, ettei ne ikinä muista, että minäkin vielä avaan.

    En usko, että on kyse tahallisesta ylenkatsomisesta, eikä kaikki varmaan edes tajua tekevänsä moista. Moni ko. ’rikokseen’ 🙂 syyllistyneistä on muutoin tosi huomaavaista peliseuraa. Sitten on toki niitä kummallisuuksia, jotka eivät edes puhu naiselle koko kierroksen aikana, vaan ’jätkäläppä’ lentää miesporukan kesken koko kierroksen ajan (taukoamatta).. Mutta se olkoon asia erikseen.

    Eräs mielenkiintoinen piirre. joka vaivaa erityisesti (yksinomaan?) miespuolisia pelaajia on omien taitojen ylikorostaminen.

    Tämänkin sivuston kirjoittajien joukossa ei liene juuri uroksia, joiden driven pituus ei olisi 250 metriä ja carrykin 230-240m. Missä nää kaikki on kesällä? Kokemukseni mukaan noihin lukemiin pääsevät lähinnä vain nuoret kerhojen edustuspelaajat. Jos totuudessa pysytään on tasamaalla aivan hyvää tasoa 220 metrin(carry 200) ajosuoritus, sillä pärjää pituuden puolesta kaikilla kentillä. Upea on myös deloftaamalla lyöty mailan numeroon nähden ylipitkä avaus par kolmosella ja sitä seuraava kertomus millä lyötiin.

    Näitä keskusteluja pelitaidoista on todella mielenkiintoista seurata terasseilla ja keskustelupalstoilla, joissa lähes kaikki (miehet)muuttuvat ammattilaistason pelureiksi. Tapanani on yllyttää ja lisätä vettä myllyyn tällaisille ihan omaksi huvikseni.

    Kyl se pallo vaan lentää toisilla… mäkkäriki vetäs simulaattorissa viimeks 255m, vai oliko jopa enemmän? Ja silti tais olla vasta ryhmän neljänneks paras tuolla mitalla.. 😉

    Nimetön

    Pari kertaa on sattunut hyvännäköinen nuori nainen YKSIN samaan ryhmään. Ei varmasti ole meidän porukka jättänyt huomiotta tätä naista.

    Meidän porukassa useimmiten lasketaan kierroksen jälkeen lampiin menneet pallot. Tiedä sitten, onko siinä mitään kehumista.

    Tais olla stimulaattori viritetty alaspäin kallelleen.

    No jopas, pelaan suurimmaksi miesporukoitten kanssa niin tuttujen kuin vieraittenkin ja 99% mut on huomioitu ok. Pari kertaa ehkä on käynyt kuin sonylle, mutta ykkösteellä sanainen arkku auki ja kohteliaasti kysynyt voinko saada myöskin löyntirauhan – kummasti auttanut eikä 2:n jälkeen yleensä enää ongelmia :-). Golfbotin kanssa samaa mieltä – todellinen mies paljastuu kyllä kieroksen aikana.

    Haa ’rakkaat’ miesgolfarikumppanit AION edelleenkin ängetä itseni seuraanne pelaamaan.

    Kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta RENTOJA JA MIELLYTTÄVIÄ kierroksia tulevalla kaudella.

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 42)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #359334 kohteessaPelaajan todellinen luonne..

Etusivu Foorumit Yleistä Pelaajan todellinen luonne..