Etusivu › Foorumit › Yleistä › "Parhaat tarinat syntyvät yhdessä" -artikkeli uusimmassa Golflehdessä
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Matti Eve kirjoittaa uusimmassa Golflehdessä, miten ketään ei pitäisi päästää kentälle yksin. Syynä on mahdollisen unelman murskautuminen, eli kukaan ei ole näkemässä, kun pallo menee reikään yhdellä lyönnillä. Kun aloitin golfin, oli ajoittain ilmenevä hole in one -kouhotus kummallista aloittelijan näkökulmasta.
Jotkut sadattelivat ”joka golfarin unelmaa,” joka ei vielä ollut osunut hänen kohdalleen, vaikka olikin pelannut monta kymmentä vuotta. Kuulin pariskunnasta, jossa rouva oli greencard -korttikierroksellaan kalauttanut pallon pönttöön ekalla par-3:lla, golfia oli pelattu jo monta tuntia ja holari oli taskussa.
Disclaimer: kaikki saavat ajatella omasta ja muiden pelistä ihan mitä haluavat ja jahdata hole in onea, jos siltä tuntuu. Sopii minulle, puhun omasta puolestani.
Laskin itsekseni, että omassa tapauksessani par-3:lla pitää lyödä valtaosa avauksista rauta-7:llä tai sitä lyhyemmillä mailoilla, jolloin pallon rulliminen on jo melko pientä. Pari loikkaa ja siihen se jää spinnillä. Jos reikä ei satu alle johonkin em. loikkaan, niin holari jää tulematta. Jos par-3:lla lyödään huppupäisellä mailalla, rulllia ja holarimahdollisuuksia tulee enemmän, kun pallo viettää greenillä vierien isomman osan ensimmäisestä lyönnistä. Lipun osuessa tielle se tippuu sisään hyvällä prosentilla.
Ainakaan minun unelmani golfissa ei ole hole in onen tekeminen. En pitäisi itseäni kovinkaan häävinä tavoitteellisena golfinpelaajana, jos jollain satunnaisella kierroksella onnistuisin vetämään sopivan kylkkärin wedgellä sisään ja se olisi golfurani täyttymys. Hole in one par-3:lla on vain kaksi lyöntiä eteen. Seuraavalta tiiltä hieman huonosta asennosta vedetty soketti lampeen ja tupla korttiin negatoivat sen vaikutuksen tulokseen. Matti Eve mainitsee artikkelissaan, että jos holarin tekee yksin, sitä ei lasketa. Voi sen silti itse todeta, että sinne se meni, tuli tehtyä hole in one. Ei minua ujostuttaisi välttämättä sanoa, että olen tehnyt holarin, tosin yksin, enkä pidä sitä itse niin suurena asiana, että sadattelisin elämän kurjuutta, jos tiiboksissa ei olisi ollut elämöivää porukkaa sillä hetkellä, kun pallo painuu sisään. Kuohariakin saa Alkosta ihan sopuhintaan, jos siltä tuntuu.
Minun golfurani merkittävä merkkipaalu olisi underiin pelaaminen. Tai edes leveliin. Se on ollut pari kertaa muutaman lyönnin päässä. Kun pelaa seiskalla alkavan tuloksen ilman ainuttakaan kolmen putin greeniä, on ainakin minulla vannoutuneena rautapelaajana tunne, että pelasin golfia hyvin ja maltilla. Niitä vain tulee kovin harvoin.
Kun starttaan kotikentälleni huomenna aamun sarastaessa käsittääkseni sateessa ja aika alhaisessa lämpötilassa, ei tiillä ole tungosta eikä caddiemasterillekaan vielä voi mennä kyselemään pelikavereita, hänkin taitaa olla nukkumassa vielä. Jos en menisi aamulla aikaisin, en ehtisi pelata ollenkaan ja koettaa havitella sitä leveliä tai underia.
Samaa mieltä holareista. Holari on onnenkantamoinen, joka tietenkin sattuu useammin hyvälle kuin huonolle pelaajalle, mutta kuka hyvänsä joka saa pallon greenille asti saattaa siinä onnistua. Suuri kierrosmääräkin auttaa asiaa, olipa pelin taso mitä tahansa. Itse kun kuulen jonkun holarista, tietenkin onnittelen kohteliaasti, mutta en kuitenkaan pidä tätä pelaajaa yhtään parempana golfarina.
Ei siinä myöskään mitään todistajia tarvita, miksi joku valehtelisi tehneensä holarin? Ainakaan minuun ei tee vaikutusta. Itselle ei ole holari sattunut kohdalle, eikä asia vaivaa millään lailla. Mutta vaikka joskus tekisin sen pelatessani yksin, niin ottaisin sen tietenkin tyytyväisenä ja merkkaisin korttiin (ja gameBookkiin). Jos joku ei suoritusta usko ilman todistajia, niin omapa on asiansa.
Albatrossi onkin sitten jo eri asia.
Juu samoilla linjoilla edellisten kanssa ja hieman kummastelin Even kommenttia, ettei ketään saisi päästää yksin kentälle.
Ensinnäkin holari on vain yksi onnekas sattuma ja jos se olisi golfelämyksen täyttymys, minä ainakin vaihtaisin lajia. Totta kai holari saisi hyvälle mielelle, mutta yhtä hyvin eagle. Jos onnistuisi Albatrossissa, todennäköisesti par5 (tai par6) olisi alamittainen.
Mitä tulee yksinpelaamiseen, miksi se ei olisi sallittua. Hyväksymme mielellämme sen, että yksin voi mennä kalaan, marjametsään tai lenkille. Miksi ei yhtä hyvin golfkierrokselle ? Jos työpäivä on ollut kovin sosiaalinen, puolikas tai täysi kierros yksin on hyvää vastapainoa. Jos on tarve harjoitella ja pelata ehkä 2-3 palloa, yksin kiertäminen on silloinkin ihan hyvä idea. Silläkin ”riskillä” että tulisi holari 🙂
Luin Matti Even tarinan suurella mielenkiinnolla. Jos ymmärsin oikein niin tarinan inhimillinen tai sosiaalinen puoli oli tärkeämpi kuin itse HIO. HIO on sivujuonne Even tarinassa.
Omakohtainen kokemukseni tosi ikävästä yksinpelaamisesta on kun kerran sattui työmatkalla olemaan ylimääräistä aikaa ja hetken inspiraatiosta päätin pelata kierroksen ”lainamailoilla” eräällä Skotlannin yleisellä golf-kentällä.
En älynnyt kysyä caddiemasterilta peliseuraa vaan lähdin yksin tohkeissani kiertämään minulle uutta ja outoa kenttää. Huomasin jossain kierroksen aikana että takaatulijat ”löivät suorastaan päin”, yksinpelaajaan suhtauduttiin ikään kuin tätä ei olisi olemassakaan – pelkkää ilmaa muille omassa porukassa pelaaville. Tässä yksinpelaamisessa ja suhtautumisessa yksinpelaamiseen on varmasti isoja kulttuurieroja :).
Luen Even kirjoituksen kehoituksena hankkimaan peliseuraa, koska porukassa pelaaminen kuuluu pelin sosiaaliseen luonteeseen ja voi tuottaa ainutlaatuisia elämyksiä sekä uusia ystävyyskontakteja. Aina peliseuraa ei kuitenkaan ole tarjolla eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin yksinpelaaminen. Ei yksinpelaaminen kiellettyä ole – enkä usko että Eve muuta tarkoitti omalla kirjoituksellaan.Monenmoisia ovat näkemykset parhaista elämyksistä. Henkilökohtaisesti olen kokenut hienoja kokemuksia yksin aamukasteessa jotka muistan loppuikäni, paras niistä lyhyt ystävyys ketun kanssa jolle tein jo loppukesästä omat voileivätkin.
Itselleni se oli kuitenkin päivän ainoa hetki olla ajatustensa kanssa yksin, jota harvoin suodaan.Luin Matti Even tarinan suurella mielenkiinnolla. Jos ymmärsin oikein niin tarinan inhimillinen tai sosiaalinen puoli oli tärkeämpi kuin itse HIO. HIO on sivujuonne Even tarinassa.
Sama. Tarinahan oli hieno, eikä mikään ryppyotsainen ”älä pelaa yksin” -ohje.
Itse asun kävelymatkan päässä golfkentästä. Usein tulee aamuysi kierrettyä ennen työpäivää, eikä tähän aikaan usein ole peliseuraa edes tarjolla. Silti valitsen paljon mielummin tunnin ulkoilun mailojen kanssa, kun ilman.
HIO:sta yksi hauska tarina muutaman vuoden takaa. Kaverini oli pelannut vajaan kesän golfia GC:n suoritettuaan. Tämän jälkeen tuli perheenlisäystä ja harrastus jäi useiksi vuosiksi. No eräänä ”play&pay” -tiistaina sain houkuteltua hänet mukaan.
Saavuimme läheiselle ysille vartti ennen tiiaikaa. Ykkösellä hän otti kunnioitettavat viisi puttia. Tämän jälkeen pari väylää perustaaperrusta ja nelosella sitten pamahti. Hieman ohut wedge painui parilla pompulla kuppiin. Seiskalla sai vielä lokin paskat niskaan, mutta se ei siinä vaiheessa enää haitannut. Vielä tänä päivänäkin puheen siirtyessä golfiin, muistaa hän muistuttaa, että kummalla meistä on holari lyötynä….
Ilman muuta katso seuraavia lähtöjä. Jos on yksin pelaajia, pyydä mukaan.
Se jos mikä lämmittää yksinpelaajan sydäntä, sillä golf on sosiaalinen peli.
On siinä toinenkinkin puoli. Jos yksinpelaajia on useita kentällä, kenttä puuroutuu.Itse pelaan paljon mielummin yksin kuin vieraiden ihmisten kanssa. Siitäkin huolimatta että toistaiseksi kaikki kohtaamani ihmiset golfkentällä ovat olleet mukavia.
En koskaan ole sanonut ettei käy, jos joku on tarjoutunut/tullut samaan lähtöön. Silti olisin ennemmin pelannut yksin.
Uskoakseni tähän on kaksi syytä. Työssä joudun olemaan sosiaalisempi kuin minulle ehkä on luontaista, joten vastapainolle on tarvetta.
Toisaalta en ole oman pelini kanssa tasolla jossa pystyisin vaivaantumatta pelaamaan tuntemattomien ihmisten katseen alla. Järjellä ajateltuna sillä ei tietenkään ole mitään väliä, ketään ei varmasti kiinnosta. Ei minuakaan kiinnosta toisten tulokset. Mutta silti. -
JulkaisijaArtikkelit