-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Onnistuuko ’pestä’ koko muu range/hallipoppoo lyönnin sekä pituudessa että tarkkuudessa ilman pron apua?Onnistuuko opetella hyvä svingi ilman pron apua?Onko kokemuksia tai näkemyksiä?Ja jos se onnistuu,kauan menee?
NimetönOnnistu kuulemma Moe Normanilta, mutta en tiedä kauan meni aikaa. Se ei kylläkään pessyt Vermon hallipoppoota.
Toi riippuu aika paljon siitä, ketä siellä hallissa/rangella on sun kanssa samaan aikaan. Jos oot yksinäs, niin vastaan, että melko helposti onnistuu. Jos esim. Janos on eksynyt sinne samaan aikaan, niin sanoisin, että älä unta nää.
Vertailu muihin on täysin turhaa. Tasurisi kun lähestyy nollaa, alat olla jo jollain tasolla. Käy pelaamassa skrätsikisoja, niin saat helposti vastauksen. En usko, että ilman apua kykenet voittamaan edes SM-tason kisoja.
Hallissa minä lyön yhtä pitkälle kuin Janos! Mutta minäpä käynkin pro:lla..
Itse en ole pron tunteja yhtään ottanu ja singeliks pääsyyn meni viitisen vuotta aikaa kevyellä harrastusmäärällä (40-50 rundia kesässä). Viime kesänä tosin noin 80, mut sillä tasoitus taas puolittuikin…
Tosin en ole ollenkaan vakuuttunut, että swingini on kovin hyvä vieläkään… minkäänlaisesta rangetähteydestä on ihan turha edes haaveilla! Yleensä kaikki vaan nauraa…
Mut tokihan swingit ja muut golfopit on mahdollista oppia ilman proota. Se vaatii vain tuhottomasti aikaa, videokameran ja paljon jutustelua muiden tekniikasta kiinnostuneiden kanssa. Ja kaikilta se ei tietenkään luonnistu silloinaan…
Olen yleensäkin sitä mieltä, että mikään asia ei ole aina täysin mahdotonta!
Mulla meni 5 kautta itseopiskelemattomuutta, ennen kuin uskoin ettei tuolla tavalla juuri merkittävästi, ainakaan itselleni riittävän nopeasti, enää kehity.
Enkä minä tiedä olisinkos pråån oppiin muuten hakeutunut, mutta kun tuttu porukka, josta yksi sattuu olemaan vieläpä ammattilainen, kerääntyi viikonlopuksi yhden hallin viereiseen hotelliin miettimään syntyjä syviä tästä rakkaasta lajista. Niin sitten menin minäkin. Tulisi vaan kesä tai edes ensin kevät jotta pääsisi ulkoilmaan kokeilemaan uusia oppeja. Mieli on hyvä noinkin vähäisestä opetuksesta, simulaattoritulokset vallan lupaavia.
Saas nähdä. Ens kesänä minä kuitenkin taas kuljen pitkin metsiä lammelta toiselle.
Jos haluat svingin, joka on varmatoiminen, helposti toistettavissa ja ylläpidettävissä, eli siinä on ’yksinkertaiset’ liikeradat, niin tämän saavuttaminen ilman pron apua on hyvin vaikeaa.
Kyllähän sitä kaikennäköisiä kiekurasvingejä näkee ammattilaisillakin, mutta suurin ero meihin tavallisiin kuolevaisiin on se, että nämä pystyvät ylläpitämään svingiään ja tatsia joka päivä. Meillä kuolevaisilla tulee yleensä ongelmia, jos joutuu pitämään vähänkin taukoa. Liikkeet ovat liian monimutkaisia ja liikkuvia osia on yleensä liian paljon, jolloin liikkeiden ’uudelleenlöytämiseen’ menee liikaa aikaa ja tulostaso putoaa.
Ne ammattilaiset, joiden svingi on monimutkaisempi, joutuvat yleensä treenaamaan svingiään huomattavasti enemmän kuin ne, joiden svingi on yksinkertainen (esim. Els tai Goosen).
Kyse on oivaltamisesta. Jos jotain olen itse oppinut golfsvingistä on, ettei sitä voi oppia. Se pitää tajuta. Pitää jotenkin pystyä tuntemaan miten kannattaa lyödä ja oivaltamaan miten maila saadaan kulkemaan kovaa ja helposti.
Jotkut tajuaa sen itse yrityksen je erehdyksen kautta, jotkut jotain muuta tietä, useimmat eivät koskaan. Paras pro on sellainen joka keskittyy just tähän oppilaan oivaltamiseen eikä vain hoonaa jotain pikkuvarpaan asentoa.
Toki perusasiat kannattaa aluksi opetella vaikka oppikirjasta ettei monta turhaa vuotta kulu niiden ihmettelyyn. Nopeimmin alkuun pääsee kyllä pron kanssa. Ja aina kun omien ideoiden kanssa joutuu umpisolmuun, on ammattiauttaja paikallaan.
Kyllä minä hallissa olen lyöntipituuksien suhteen aivan lyömätön. Ulkona ilman takaseinää onkin toinen juttu.
Sitten: jos osaa oivaltaa ja treenaa paljon niin kaikki on mahdollista. Tarvii olla synnynnäisiä lahjoja.
NimetönMielestäni JJ on totuuden jäljillä pohtiessaan
asioiden oivaltamista. Haluaisin tuoda esille hieman tilanteen teoreettista puolta. Svingi-tekniikka sisältää ulospäin helposti näkyviä osia kuten vartalon ja mailan asentoja sekä vaikeammin havaittavia ominaisuuksia kuten voiman käyttö
ja erilaiset nopeusarvot. Nämä mainitut vaikeasti havaittavat osat ovat vähintään yhtä tärkeitä lopputuloksen kannalta kuin nämä näkyvät
osat. Kaksi täysin samanlaiselta ’näyttävää’ svingiä saattavat olla todellisuudessa
hyvin erilaisia. Käsittääkseni tietämys näiden vaikeasti havaittavin osien kohdalla on varsin puutteellista. Siksi pelaajat joutuvat ne usein JJ:n kertomalla tavalla ns. täysin itse oivaltamaan. Näiden mainitsemieni vaikeammin havaittavia
ominaisuuksien tutkimiseen ja oivaltamiseen on nykyisin olemassa tietokonesimulaatio-ohjelmia, joiden avulla asioiden opettaminen ja oppiminen saattaa jatkossa helpottua eikä pelaajien tarvitse oivaltaa kaikkea täysin vaiston varassa.
Oivallusta on
myös oivaltaa, ettei
jokaisen oivan rivin päätteeksi
tarvitse lyödä
oivasti sitä
oivaa enteriä.Juu… väsyttää.
Ihminen oppii uusia asioita hyvin monella tavalla. Jopa keski-ikäinen oppii vaikka vain hitaammin. Ei se PRO ole välttämätön, mutta hyvä sellainen varmaan osaa jouduttaa oppimista. Papukaija oppii matkimalla,kuten usein lapsikin.
Itselläni ei ole heistä kokemusta..luuloo vaan.
Golfiin hurahdin n 44 vuotiaana. Innostus ja kokeilunhalu oli kova. Nyt yli 50-vuotiaana tasuri 5. Joka vuosi se on pikkuhiljaa pudonnut. Pb-kisat on taaksejääneitä. Tulos lasketaan lyötyinä lyönteinä. Kotikentällä ne on haarukassa 73-82. Kilpailut eivä aiheuta menestyspaineita. Joskus pärjää paremmin joskus huonommin. Tyytyväinen olen, kun tasoituseeni pääsen.
6 vuotta on takana ja periaatteessa ilman pron apua pelaan nyt seiskalla alkavia kierroksia. Poikkeuksena yksi puolituntinen, jossa viehattava naispro lopetti mun lanteen heilunnan (tais silla olla muutakin mielessa) ja parin kuukauden takainen videosessio, jossa halusin nahda oman swingini ja analysoida sen.
Itse olen hionut omaa peliani ja swingiani tarkkailemalla lahinna tour-pro:iden pelia ja palkinto on siina, etta muutamaan kertaan on joku tullut jopa rangella sanomaan, etta ’that’s a beautiful swing there’ ja pelatessa pelipartnerit etta ’you’ve got the game, man’.
Ei siis kehuakseni itseani, vaan ihan vaan esimerkiksi, etta kylla taa homma ilman pro:takin onnistuu. Ja onnistui myos Jonathan Kaye:lta, joka pelaa PGA Touria samalta pohjalta: itseoppinut jannu.
Nyt kun viela oppis treenaamaan tota paanuppia, ni tasta vois tullakin jotain… 🙁
Olen pelannut 20 vuotta. Kesällä 1985 otin 5*0,5 h prolta, mutta sen jälkeen en yhtään. Peli on parantunut pikkuhiljaa, mutten ole rangen kunkku vieläkään. Vanhan miehen kropan vajavainen taipuisuus asettaa rajoja svingille, mutta lentää se pallo vielä nuorempienkin seurassa (vrt. pseudonyymi).
Golf on yksinkertaista mekaniikkaa. Liike on kaksoisheiluri (käsivarret ja mailan varsi). Kun itse opettelee, on tärkeätä ymmärtää, mitä pallon lentorata kertoo mailanpään liikkeestä osumahetkellä. Tästä yhteydestä ja toisaalta myös stanssin ja osumahetken mailanpään liikkeen välisestä yhteydestä löytyy erinomainen selostus kirjasta Flick&Toski ’How to become a complete golfer’ (GolfDigest). Kirja on muilta osiltaan vanhanaikainen, mutta tämä perusfysiikka pätee yhä. pallon lentoradan ’lukeminen’ on itseoppimisen perusedellytys.
Rautamailoiksi suosittelen kehäpainotteisia taottuja, koska näissä tuntee aina käsissään osuman (epä)puhtauden ja toisaalta ne antavat jonkin verran anteeksi niin, ettei pelaamisesta tule tulosmielessä liian tuskallista.
Ensimmäiset kymmenen+ vuotta mietin tätä osuman fysikkaa sillä seurauksella, että svingi monimutkaistui ja tuli hallintaongelma. Seuranneet kymmenen- vuotta olen keskittynyt yksinkertaistamaan svingiä säilyttäen kontaktifysiikan ennallaan (vähemmän liikettä jaloissa, raudoilla lyhyempi svingi isommalla mailalla jne).
Vaikein asia itse keksittäväksi on ollut hiekkalyönti. Sand save -prosentti on tasoitusryhmäni huonoimman 10%:n joukossa. Viime vuosina se on kehittynyt positiivisesti – täytyy tunnustaa että erään alkeiskurssin opetusta sattuneesta syystä vakoilemalla.
Koskaan en ole nähnyt lyöntiäni videolla – enkä halua nähdäkään. Lehdistä en juuri lue opetusosastoja, koska niissä kerrotaan mitä pitää tehdä, mutta unohdetaan kertoa miksi. Minulle yksi golfin viehätys on tämä itseopiskelu, vaikka se ei nopeimmin tulokseen johdakaan. Vaan sitä oivaltamisen iloa!
… ja sanotaan nyt viela, etta vaikka tassa viela viime syksyisella vitosen handarilla pelataankin (laskee kylla kunhan laitan noita scoreja sisalle), niin KAIKKEIN positiivisin asia tassa on edelleen se, etta pelissa on viela niin paljon oppimista, etta se pitaa mielen virkeana.
Muistan alkuaikoina kun 27n handarilla uneksin singelista ja siita, etta silloin olen hyva pelaaja, niin nyt kun olen singeli, niin pidan itseani edelleen aika raakana ja tunarina joissain asioissa. Ja niin kun sanoin, suurin vaiva mulla on toi hartioiden valissa oleva patti. Se kay valilla vahan ylikierroksilla ja tuppaa ottamaan valtaa… 🙁
Moe Normanilta meni viisi vuotta svingin oppimiseen(14-19v). Sen jälkeen hän ei sanojensa mukaan missannut sweetspottia yli viitenkymmeneen vuoteen. Aika vahvasti sanottu. Moen puolesta todistaa se, että hän joutui vaihtamaan raudat koska ne menivät kuopalle keskeltä eivätkä olleet enää sääntöjen mukaiset.
Onnistuu varmasti, mutta kokemuksesta voin sanoa, että mikäli ei omistaudu kokonaan golfille, niin kanattaa ehdottomasti ottaa pro:lta tunteja.
Itelläni meni 6v singeliksi, joihin otin 2kpl 1/2h, pro tuntia.
Jossanin vaiheessa tasoitus oli 2v paikallaan, ja se söi miestä, ennenkuin hoksasin taas mistä mikäkin virhe johtuu, ja palasin vanhaan yksinkertaiseen svingiin, ainoastaan laitoin gripin uusiksi, niin alkoi tulosta taas tulla.
Tuo toisten peittoaminen on milenkiintoinen juttu 🙂 aina kumminkin tulee joku joka on parempi, tarkempi ja lyö kauemmaksi. Esim tasoitusryhmässä 1, suurin osa pelaajista ei lyö senpitemmälle kuin tasoitusryhmässä 2 pelaavat, ei se ole oleellinen asia, vaan se on oleellista, miten tehdään kovaa tulosta, ja yleensä erot tulee greenillä tai greenin välittömässä läheisyydessä.
Joo, ei ruveta puhumaan pituuksista sen enempaa tassa yhteydessa, mutta 17 handarilla loin paljon pidempia aloituksia kun nykyaan. Voiman kontrolloiminen ja noin 260-270 jaardisiin avauksiin ’tyytyminen’ on tuonut peliin paljon uutta.
Pituus ei ole enaa mitaan, ainakaan mun pelissa.
Itseopiskelu on hidasta.
Itse itseään valmentaminen vaatii kokemuksieni mukaan videokuvauksia aina kun yrittää jotakin muuttaa.
Yleensä itse kuvittelen tekeväni svingissä jonkun jutun tietyllä tavalla ja katsottuani videolta voin huomata, että todellisuus eroaa huomattvasti tuntemuksistani.
Video paluttaa maanpinnalle.
Se tässä on merkillistä, että vaikka tietää mitkä ovat svingin kunkin välivaiheen asennot niin ei pysty niitä itse toteuttamaan. Tuntemuksia ei voi oppia muilta vaan ne täytyy itse tajuta.
Kaverista, joka ymmärtää svingistä olisi huomattava apu. Valitettvasti golfiin analyyttisesti suhtautuvia henkilöitä ei tahdo tavata missään.
Periaatehan on, että toisia ei saa neuvoa!!!
Vain proot saavat.
Odottaisin golfissa samanlaista analyyttisyyttä kuin koin Shukokai karatessa aikoinani.
1. Opiskele kirjoista tai netistä miten svingi toimii.
2. Kuvaa omasi ja vertaa sitä esim. netin sivustoiden videoihin tai stilkuviin.
3. Yritä matkia esikuvia ja kuvaa miten muutos onnistuu.
4. Svingisi paranee vähitellen tällä tavalla.
Lyö tietysti pirusti palloja aina muutosien välillä.
Vanhoista virheitä poisoppiminen on hirvittävän vaikeaa.
NimetönIhan vaan asioiden valoittamiseksi voin sanoa että olen alunperin itseopiskellut swingini, ja sen kyllä huomaa.(heh heh…) Parhaimmillani oma opiskeltu swingini kykeni tuottamaan n.0,9 händärin ja noin 360 metrisen draivin.
Tosin joku Pro sai hcp:ni nousemaan aina takaisin femmaan asti eli sinä vuonna tuli paljon huonoja scoreja ja ihan skeidoja draiveja, kunnes heräsin ja lopetin yhteistyömme.
Tosin jotain se vuosi opetti, esim. miten scoorataan ilman griiniosumia…
Nyttemmin oon palannut omiin juttuihini, ja pituudessa mua on auttanut Piltz, mutta swingissäni kuitenkin näkyy vanha kunnon looppi josta en usko koskaan pääseväni eroon.
Kokska, sitä on meinaan muutaman kerran tonne takajärkeen yli kahdenkymmenen vuoden aikana ehditty toistaa.
Mut hei, kuten oon aina ennenkin sanonut, että oon saanut paljon rumemmiltakin swingeiltä turpaani, niin reikäpeleissä kuin lyöntipeleissäkin!
Eli Golftaidot on itse tienattu!
Uusimmassa Golf Digestissa on mielenkiintoinen juttu Sevestä. Kuvaus siitä, miten epätoivoisesti tuo kaikkien scrambletaitureiden äiti yritti 90-luvun puolenvälin jälkeen löytää swinginsä, on surullista luettavaa. Yhdellä drillillä tai fixillä kun ei muuteta sitä, joka on vuosien ajan iskosunut järjestelmäämme. Olemme kaikki fysiikaltamme ja koordinaatiokyvyltämme erilaisia, ja tuntumamme luonnollisen oloisiin liikkeisiin ja liikesarjoihin yksilöllisiä. Vaikka voitaisiinkin osoittaa optimaalisen suorituksen kannalta suosiollisia swingin elementtejä, ei tuota omaa luonnollista tuntumaa tulisi koskaan ohittaa. Ulkopuolista apua tarvittaneen lähinnä silloin, kun ei yksinkertaisesti enää tunnista olennaisia ’virheitä’. Prosta voi olla apua – paljonkin – ja joidenkin edistymiselle se voi jopa olla välttämätöntä, mutta älä koskaan pakota swingiäsi johonkin keinotekoiseen tämä-on-se-ainoa-oikea -muottiin. Muutokset pitäisi aina kyetä mukauttamaan luonnollisiin liikkeisiin. Sitä kautta niitä oivalluksia koetaan.
Ps. Moe Normanin kerrotaan havainneen keskeisen muutoksen Tigerin swingissä silloin kun hänen alamäkijaksonsa alkoi (-> Tigerin oikea kantapää nousi downswingissä suoraan ylös sen sijaan, että se olisi samalla kääntynyt hieman vasempaan, kuten aikaisemmin…), mutta hän kuittasi asian toteamalla, ettei viitsi kertoa asiaa Tigerillä, koska silloin ’hän ei saisi kokea tuota oivaltamisen suurta riemua’…
NimetönOliko proffa pokipakkeri ?
NimetönMä en ainakaan pron apua tarvi,pari vuotta on hammasta purtu mut nyt lähtee.Pojat jotka lähti aikanaan prolle on jääny taakse ja aina ku joku mättää mennään tuhlaa rahaa sinne itku kurkussa.Mä osaan jo itse analysoida mikä mättää,sen oppii vain omaoppija.Hyvä Janos.
Nimetönpane pallo tiille ja pane pusuttaen sitä POLOTSIA
päin skuugee niin toimii (ainakin joku päivä )(¤).
Hyvä Janos… Hittooko sitä mennä joillekin pörö äijille hieromaan svingiä keturoilleen… opettelee itse lyöntinsä. Ja paras neuvo tottakai löytyy kavereilta (tai ainakin hauskimmat kikat), jotka on pelannut vähän kauemmin kun mä ( vasta pari kautta takana )… Ja eikun palloa hutkimaan… 😉
-
JulkaisijaArtikkelit