-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko se peliuran alussa, kun voi olla iloinen joskus onnistuessaan ,vaikka pelaaminen muuten tuntuu samalta kuin aloitteleva tennispelaaja kerää palloja verkolta ? Ja silti haluaa uudestaan ja uudestaan ykköstiille. Voi onko se silloin kun maaginen 36 tasoitus on saavutettu ja tuntuu, että peli alkaa olla jotenkin hallussa ? Ja ovet avautuvat uusille areenoille. Vai silloin kun ollaan tasolla HCP 18, jolloin peli sujuu jo hyvin, mutta välillä tulee tosi mustia hetkiä, joita sitten satunnaiset böördit korvaa ? Ei tarvitse kuitenkaan koko ajan stressata parin perässä pelatakseen ’omalle tasolleen’. Vai silloin kun ollaan singelitasolla, ja joutuu koko ajan taistelemaan, että saisi parin aikaiseksi ? Mutta nythän olaan jos tasolla, jollioin tasoitukset unohdetaan. Vai silloin kun pelataan shortseissa hyvällä kelillä ja kaikki sujuu ? Vai silloin kun vaativissakin olosuhteissa saa omasta mielestään hyvän tuloksen aikaiseksi ? Vai silloin kun pääsee pelaamaan jollekin ’hienolle’ kentälle ? Vai silloin kun näkee jonkun tuntemansa pelaajan kehittyvän uudelle tasolle ? Vai onko se parasta silloin kun katsoo taitavien pelaajien suoritusta tv:stä ? Vai onko se silloin kun kirjoittaa kipakoita kommentteja netin keskustelupalstoille ? Tilaisuuksia siis riittää, mikä on sinun valintasi ?
Itse olen vasta-alkaja tältä kesältä, joten vastataas näin:
Silloin kun maaginen 36 tasoitus saavutettiin ja pääsi sitten nauttimaan myös kotikentän ulkopuolisten kenttien maisemista.
Hyvässä peliseurassa peli maistuu vähän huonommassakin säässä.
Ainakin näin peliuran alussa laji vei täysin mukanaan ja paljon jäi kehitettävää 🙂
Ensi kevättä odotellen…
Vastaukseni boldattuna.
Klubipelaaja kirjoitti: (3.12.2010 18:52:22)
Onko se peliuran alussa, kun voi olla iloinen joskus onnistuessaan ,vaikka pelaaminen muuten tuntuu samalta kuin aloitteleva tennispelaaja kerää palloja verkolta ? Ja silti haluaa uudestaan ja uudestaan ykköstiille. En pelaa tennistä.Voi onko se silloin kun maaginen 36 tasoitus on saavutettu ja tuntuu, että peli alkaa olla jotenkin hallussa ? Ja ovet avautuvat uusille areenoille. En muista.
Vai silloin kun ollaan tasolla HCP 18, jolloin peli sujuu jo hyvin, mutta välillä tulee tosi mustia hetkiä, joita sitten satunnaiset böördit korvaa ? Ei tarvitse kuitenkaan koko ajan stressata parin perässä pelatakseen ’omalle tasolleen’. Osittain.
Vai silloin kun ollaan singelitasolla, ja joutuu koko ajan taistelemaan, että saisi parin aikaiseksi ? Mutta nythän olaan jos tasolla, jollioin tasoitukset unohdetaan. Ei hauskaa, kuuluu kehitykseen, tasoitusta ei unohdeta.
Vai silloin kun pelataan shortseissa hyvällä kelillä ja kaikki sujuu ? Hauskaa.Vai silloin kun vaativissakin olosuhteissa saa omasta mielestään hyvän tuloksen aikaiseksi ? Hauskaa.
Vai silloin kun pääsee pelaamaan jollekin ’hienolle’ kentälle ? Hauskaa.
Vai silloin kun näkee jonkun tuntemansa pelaajan kehittyvän uudelle tasolle ? Onnittelut, ei ole itseltä pois.
Vai onko se parasta silloin kun katsoo taitavien pelaajien suoritusta tv:stä ? Ei liity omaan peliin.
Vai onko se silloin kun kirjoittaa kipakoita kommentteja netin keskustelupalstoille ? Ei tekemistä oman pelin kanssa.
Tilaisuuksia siis riittää, mikä on sinun valintasi ?
Vertaileva ketjun avaus monikysymysisen ketjun avauksen vierellä. Liittyy ketjun antamien vastausten lisäarvon tuottamiseen muille ko. ketjun lukijoille.
Eka kesä,paino keväällä 84,kauden loppupuolella 73.6,vaimokekin pelasi vielä tuolloin ja suurella innostuksella..
Aina. Ja myös muulloin.
Lämpimänä kesäpäivänä.
Kun draivit menee suoraan haluttuun kohteeseen noin 300 m päähän, lähestymislyönnit putoaa lipun juureen ja putit uppoaa kerralla.
Miksi sen pitäisi olla hauskaa?
..silloin kun työ- ja kotiasiat on kunnossa.
NimetönHauskinta golf on keväällä, kun ensin kytätään kavereiden kanssa, minne pääsee pelaamaan. Sitten sullotaan neljä karpaasia ja bagit autoon, porhalletaan esim. Meri-Teijoon. Golfin riemukkain hetki tulee siinä hetkessä kun astelee ykköstiille synkeän ja pimeän talven jälkeen. Pelihän on kuraa, mutta se ei haittaa mitään, kun tietää, että kausi on edessä, eikä takana.
NimetönKlubipelaaja kirjoitti: (3.12.2010 18:52:22)
Onko se peliuran alussa, kun voi olla iloinen joskus onnistuessaan ,vaikka pelaaminen muuten tuntuu samalta kuin aloitteleva tennispelaaja kerää palloja verkolta ? Ja silti haluaa uudestaan ja uudestaan ykköstiille.Voi onko se silloin kun maaginen 36 tasoitus on saavutettu ja tuntuu, että peli alkaa olla jotenkin hallussa ? Ja ovet avautuvat uusille areenoille.
Vai silloin kun ollaan tasolla HCP 18, jolloin peli sujuu jo hyvin, mutta välillä tulee tosi mustia hetkiä, joita sitten satunnaiset böördit korvaa ? Ei tarvitse kuitenkaan koko ajan stressata parin perässä pelatakseen ’omalle tasolleen’.
Vai silloin kun ollaan singelitasolla, ja joutuu koko ajan taistelemaan, että saisi parin aikaiseksi ? Mutta nythän olaan jos tasolla, jollioin tasoitukset unohdetaan.
Vai silloin kun pelataan shortseissa hyvällä kelillä ja kaikki sujuu ? Vai silloin kun vaativissakin olosuhteissa saa omasta mielestään hyvän tuloksen aikaiseksi ?
Vai silloin kun pääsee pelaamaan jollekin ’hienolle’ kentälle ?
Vai silloin kun näkee jonkun tuntemansa pelaajan kehittyvän uudelle tasolle ?
Vai onko se parasta silloin kun katsoo taitavien pelaajien suoritusta tv:stä ?
Vai onko se silloin kun kirjoittaa kipakoita kommentteja netin keskustelupalstoille ?
Tilaisuuksia siis riittää, mikä on sinun valintasi ?
Golf on kivaa aina lukuun ottamatta niitä kierroksia, kun samaan ryhmään tulee joku mörökölli tai suunpieksäjä. Tai kun takaa tulee joku päällelyövä, joka vaarantaa turvallisuuden. Onneksi niin käy hyvin harvoin. Ja onhan golfista hauskaa keskustellakin sekä täällä että muualla.
KL kirjoitti: (3.12.2010 22:17:59)
Aina. Ja myös muulloin.Suun, josta nuo sanat vietiin, omistaa:
Mika,
kylsse ain on niin, että kun aamukosteisen väylän aukaisee – mileluiten Orlandon , Tarpoon Springsin, Innisbrookin Sandpiper, Island – väylillä tai Disneyn Floridan Palm,
Magnolia- kentillä aamuauringossa ja avaa vielä gatoreiden, mustien mambojen kilpikonnien ja citykanien yli mitä imheellisimpien fogelien sjungatessa palmuissa –on se valkeen miehen paraita ja upeimpia – unohtumattomia – kolohvielämyksiä.
Tietty kotimaan Vuolinksit, Paloheinäkin , Kytäjä, Vanaja nostaa fiilinkiä.
Finnair Masters-kisat vuosia katsottuina kivan ryhmänsä kanssa on mieltä kohottavaa.
Tänvuoden EM-kisat – neljä päivää toimitsijana- katsellen maanosamme parhaita golffareita – oli uusia visioita avaava upea , kehittävä ajanjakso. Ehkä kehittävin , mitä
olen kokenut – vastasi varmaan sataa PRO-tuntia.
Ihan fiilinki nousi kuin Planican lentomäki MM-kisassa 1985,
kun Nykäsen Matti lensi uuden maailmanennätyksen 193 m.Vanajalla ei suomipoika voittanut, mutta se näytti, että suomigolfarilla on mahdollisuus
voittaa.Pelasin valkoisilta kisan jälkeen EM-kentän mm. 15 v Hyvinkään Heikin kanssa – löi
upeasti 10 ekaa reikää pariin. Mieken tönin pari paria. Mulle aukeni taevas tai ainaski raotti ihtiään. .Seittemännet IL grandet Vuosaaren ja Espoon Golf Seuran kentillä oli kiva huipentuma – tosi golfloversien kanssa – kiitos !.
Seagolf Rönnäsin Sr-mestaruuskisojen fantastisen kokemuksen jälkeen – 5 birdiä 10 viimeisellä reiällä.
Ja HCG:n historian eka reikäpeliliigajoukkuueen osallistuminen Suomen Golfliiton reikäpeliigan II divisioonassa ja sen läpivieminen loistavien junioreiden sekä HCG että vieraat ja loistavien HCG:n mutsien ja fatsien kaa. Kiitti tästäkin.
eli golf means many splende things —
nypi noista..
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)
Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)