-
JulkaisijaArtikkelit
-
No, jaa. Price näyttää olleen 2004 17. tilastossa, johon on laskettu mukaan vain putit GIR osumien jälkeen (tai niin minä ainakin tuota tilastoa tulkitsin). Ihan kohtuullisen hyvin sekin tuossa porukassa.
’You drive for show but putt for dough’ pitää hyvin paikkansa. Pistin hyvikseni PGA-touring viime vuoden tilastoja myllyyn, ja jotakin mielenkiintoistakin – joskaan ei mitenkään yllättävää – ilmeni. Mikään keskeinen tilastoitu osa-alue ei selittänyt top-10 sijoituksia, joten se ei ole näiden osalta keskeinen kriteeri. Keskimääräistä tulosta ennustivat parhaiten griiniosumat ja putit/GIR. Nämä kaksi eivät kuitenkaan olleet toisiinsa yhteydessä pätkääkään! Griiniosumia ennusti myös kokonaisdraivi (eli pituus tai tarkkuus eivät yksinään juurikaan auta), mutta draivin osa-alueilla ei ollut yhteyttä griinikohtaisten puttien lukumäärään taikka kokonaistulokseen. Ei siis riitä, että pääsee reippaasti griinille – osuma pitää osata myös hyödyntää. Ja siinä joukossa onkin yllättävän paljon konkaripelaajia…
Kivahan näitä arvailuja on tietysti esittää ja pohtia tuon puttaamisen tärkeyttä, mutta aisasta on kyllä nykyään saatavilla IHan tutkittuakin tietoa.
Pelz tutki pelin eri osa-alueiden vaikutusta sijoitukseen rahalistalla ja totesi yllättäen, että puttitilastoilla ei ollut siihen mitään vaikutusta. Tulos oli, että virheprosentti alle 100 yardin matkalta oli ratkaiseva, eli wedgepelin merkitys.
Ralph Mann tutki myös samansuuntaisia asioita ja totesi putin merkityksen olevan vahvasti liioiteltu. HCP 30 pelaaja säästäisi kierroksellaan maksimissaan 4 lyöntiä jos puttaisi kuten tourpelaaja. Tilastoista löytyi myös raja, jossa huippujen puttikeskiarvo ylittää 2. Se raja on 40 ft eli noin 12 metriä.
Molempien tutkimusten yhteenvetona voi todeta, että draivipituuden merkitys ja lähestymisten tarkkuus ovat ratkaisevat tekijät tuloksen tekemisessä. Samoin totesi Mikko kisan jälkeen, että griinille tulot olivat ongelma ja griiniosumien jälkeenkin joutui todella haastavista paikoista puttaamaan. Jotta silleen.
’Molempien tutkimusten yhteenvetona voi todeta, että draivipituuden merkitys ja lähestymisten tarkkuus ovat ratkaisevat tekijät tuloksen tekemisessä.’
Mistä nappasit mukaan tuohon tuon draivipituuden? Ihan yksinkertaisesti katsottuna (ranking-listojen mukaan): 2004 tilastoissa draivipituuden ja keskimääräisen tuloksen korrelaatio on .04, eli käytännössä nolla. Tuloksen korrelaatio GIR:iin on .56, eli kuten totesit, lähestymiset merkitsevät. Sen sijaan putit/GIR korreloivat tuloksen kanssa .59, ja puttikeskiarvokin .32. GIR:n ja putit/GIR:n korrelaatio on kuitenkin .06, eli ne ovat keskenään riippumattomia ennustajia. Mainittakoon myös, että putit/GIR ei korreloi minkään draivaus- tms. osa-alueen kanssa.
Tämä siis tilastojen valossa (eli ei sinänsä mitään arvailuja), mutta äärimmäisen yksinkertaisen mallinnuksen pohjalta. Ainahan voi monimutkaisempiakin ennustemalleja kehittää, jos kiinnostaa 😉
Nappasinpa sen suoraan tuosta Mannin luennosta jossa kävi läpi tutkimuksensa tuloksia. Draivipituus ei tuolla tasolla vaikuta tulokseen niin paljon, koska melkein kaikki lyövät riittävän pitkälle.
Ikävä kyllä tutkimus on sen verran laaja paketti, että sitä ei lyhennettynäkään voi tähän ruveta purkamaan. Periaate oli kuitenkin, että Tourpelaaja joutuu aina lyömään sen seuraavan lyönnin. Eli niistä paikoista mihin amatööri joutuu lyöneillään, ei ammattilainenkaan pelasta tulosta. Riittävän pitkä draivi merkitsi aina lyhyttä lähestymistä ja siitä seuraavaa ensimmäisen putin lyhenemistä.
Tähän keskusteluun olennainen yhteys kuitenkin oli se, että mistä puttaat on tärkeämpää kuin miten hyvin puttaat. Tämän nuo molemmat tutkimukset vahvistavat erittäin selkeästi. Ja kuten sanoin, tuollahan Mikkokin asian itse selitti.
Mä mitään tilastoja jaksa mietteideni tueksi kaivaa, muuta lähtökohta
1 120 metristä missaa kernin harvemmin kun 170:stä ja useemmin tuolta matkalta jää lyhyempi putti
2 osuu kerniin, niin GIR:jä tulee useammin ja useemmin on lähellä sekä on edes mahdollisuus upottaa
Johtamus päätelmä… golf on pituus laji, net jotka muuta väittää on tavallani lyhytlyöntisiä 🙂 ilon kautta
Paikan päällä olleena, voin sanoa että puttaaminen on varmasti psykopuolesta kiinni.
Silloin kun greeni on liukas, tarttee paljon itseluottamusta oikeeseen linjaan !
Mutta tuohon prboy/jylan väittelyyn !
Tilastot on tilastoja, vertailkaa niitä kavereita , jotka kunkin vuoden TOP 30. Ne on niitä kuumia pelaajia, ja uskoisin , että siellä ei ole minkään tilaston huonoja kavereita , eli 100 alemmalla puolella missään luokassa !
Kobo: Niin, minäpäs puhunkin vain ja ainoastaan siitä, mitä tilastot kertovat, ja vieläpä yksinkertaisimmillaan. Joten vielä hieman niistä:
Draiviin liittyy ihan selvä trade-off, eli pituus ja tarkkuus ovat toisiinsa yhteydessä käänteisesti (-.60), ja yksinään ennustavat melko heikosti GIR:a. Sopiva pituuden ja tarkkuuden balanssi, eli Total Driving, sen sijaan ennustaa paljon paremmin (.51). TULOKSEEN ei sekään kuitenkaan ole yhteydessä kuin jonkin verran (.19). Yhteensä GIR, putit per GIR ja Total Driving selittävät n. 65% vaihtelusta keskimääräisessä tuloksessa (Average Scoring), mutta näistä vain kahdella ensin mainitulla on tilastollista selitysvoimaa, ja vieläpä toisistaan riippumatonta sellaista.
Näin siis kertovat tilastot. Tosin kontrolloitavaa jää paljon. Olisipa esim. mielenkiintoista saada käsiteltäväksi tarkempia tilastoja, joissa pelaajat rankattaisiin hieman tarkemmin. Esim. kuinka lähelle lippua lähestymiset tulevat, jne.
Kiitos Scoop korrelaatioista – minulla ei ole ollut tilaisuutta niitä laskea. Olen joutunut turvautumaan mutuun.
Tietysti maalaisjärjelläkin ajatellen: mitä lyhyempi toinen (tai kolmas) lyönti, sitä useampia greeniosumia. Näyttää vain siltä, että useammista greeniosumista ei useinkaan seuraa pienempi määrä putteja osumaa kohden. Viimeisen kymmenen vuoden aikana puttitilaston (PGA)(greeniosumia kohden) voittaja on ollut parhaimmillaankin osumissa 60., useimmiten kaukana sadannen toisella puolen. Ainoa osumatilaston voittaja, joka on keikkunut kymmenen parhaan joukossa on Tiger Woods.
Entäpä draivipituudet ja puttitaito. Hyvä esimerkki on eilen voittanut Justin Leonard (hyvien puttiensa ansiosta). Hän ei ole ollut koskaan sadan joukossa draivien pituudessa. Puttitilastossa hän on yltänyt parhaimmillaan toiseksi (2003).
Puttitaidoissa on eroja ja puttaajanakin voi kehittyä – harvemmin kuitenkaan harjoittelematta.
-
JulkaisijaArtikkelit