-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Terve taas pitkästä aikaan! Kiinnostaa tietää, miten te haette rytmiä esimerkiksi puolikkaaseen wedgeen tai terävään aproachiin? Siis nykivän ja hätäsen duffailun / toppailun poistamiseksi. Niin kaikki ei välttämättä ymmärrä tän osa-alueen merkitystä, mutta kyllähän se suurenttaa aika paljon griiniä jos laittaa nämä aina metriin… Eli etsin kikkoja millä pitää short game smoottina, sillä väitän, että se tuo varsinkin keväällä monelle paljon ylimääräisiä lyöntejä koska talvella rytmikkyyden harjoittelua ei tule tehtyä. Itse olen fiilistelijä, eli koitan herkutella itsekseni kehumalla sen hetkistä tilannetta jossa pallo kulloinkin on ja kuinka makea pudotuspaikka griinillä näkyy, siihen ei tarvita kuin rauhallinen rento ja puhdas osuma…..
Auts, osu ja uppos. Tänä keväänä on tullu tapeltua juuri saman ongelman kanssa. Valitettavasti ei hyviä harjoitteita ole lähipiiriltä juuri tippunut. Lisäksi kun olen laiska harjoittelija, on pitänyt löytää kenoja parantaa tilannetta kentällä.
Pelitilanteessa Ben Hoganin tapa ’heilutella’ mailaa halutulla rytmillä lyöntiasennossa ennen lyöntiin lähtöä on tuonut itselleni helpotusta tilanteeseen. Siinä tavallaan ’virittää’ itsensä lyöntiin.
Emmääoikeentieeä. Rytmiharjoitteesta. Itse kyllä harjoittelen tuommoisia 20-40 -metrisiä kotipihalla, joka varsinkin tällä hetkellä on aikas tiukkaa ja syvää raffia (oliskos kellään myynnissä ajettavaa ruohonleikkuria?).
Tuossa treenissä mulla on kyllä pari kuningasajatusta. Ensimmäinen on antaa mailan tehdä työ – esim. kädet taskulle saakka taakse, ranteet jonkin verran käytössä ja mielessä koko ajan se, ettei lähde nykimään mailaa alas kohti palloa vaan antaa painovoiman aloittaa sen liikkeen. Rauhoittaa mukavasti.
Toinen mikä tuossa on koko ajan mielessä – yritän löytää sellaisen takuuvarman standardimittaisen ~30 metrisen pitchin ja säätää sitä tarpeen mukaan fiilistelemällä – aavistuksen pidemmällä backswingilla, aavistuksen pidemmällä saatolla, joskus lapaa avaten jotta löytyy sellainen miellyttävä lyöntivalikoima koko välille 20-40 metriä.
Maila on lähes aina noissa treeneissä sama 52-asteinen gap wedge.
Jep. tuo on minullakin ainoa ’rytmiharjoite’ ennen lyöntiä. Eli tapailla samanlaista tempoa harjoitussvingissä, kuin tulevassa lyönnissä.
Tuntuu vain, että kun se varsinainen lyönti koittaa, niin kummasti ote kovenee ja lyönnistä tulee helposti jäykkä riuhtaisu.
NimetönJoo ei tarvitse varmasti hävetä jos painii tämän ongelman kanssa, mutta se on varma että parhaat wedge pelaajat ovat usein myös parhaita puttaajia koska pisin putti on metrinen. Eikä tarvitse stressata jos ei osu griiniin kun par on saletti.
Eli mä olen koittanut aina draivia repiville junioreille sanoa että draivilla saa hurraa huutoja mutta scorella voitetaan golfkisat.
Mä teen niin että otan 100 pallon säkistä kolme palloa kerrallaan ja lyön 1 normaali, 2 korkea ja 3 matala. Siirryn Lähipelialueen griinin ympärillä ikäänkuin tähtikuviolla sirtyen aina foren ja 40 metrin välillä ja tässä joutuu tekemään harjoitusswingit ynnä muut, että saa haettua oikean kovuuden ja tatsin.
Vähän vaikee kommentoida tällä tasoituksella >10 🙂 Mulla lähtee pituus ihan ’selkäytimestä’ eli en pysty analysoimaan tarkemmin, vaikka lähipeli toimiikin kohtuullisesti. Lyönnistä pyrin tekemään samanlaisen kuin harjoitussvingistä.
Mutta mitkä on olennaisimmat kohdat pitkässä draivissa???
Pitkillä raudoilla osun palloon aika hyvin mutta draiverilla on jostain syystä vaikeuksia lyödä ’sisältä ulos’ josta kai seuraa karmeita slaisseja välillä.
Joo asiaa puhut.
Mulla on Disneyworldin Palmista ökynä ostettu pronssi – messinkisekotteinen – sandwedge, jota silloinen prooni Esa Mykkänen Nevas ( nykyään löyty kotikaupungistaan Lahen takkulasta ) sano, että tällä saa sellaisia kivoja ’ tappolyöntejä ’ vrt tennis alakierre verkolle , tai fudiksessa syöttö päätyrajaviivalle alakierteellä ettei mene yli rajan ja
puolustaja hämäntyy luuleen , ylihän se meneee.Niin Esa jatkoi, jos hallitsee – älä sinä yritä – se on mullekin vaikea . No 10 v. harjoittelun jälkeen se sujuu.
Ylipäätään muut urheilulajit antavat kikkoja ja rytmejä ja ennen kaikkea idiksiä ’!`??
Prot sanovat että pallon pitäisi rullata eikä pudottaa pitchinä, mutta ku se mulla on varmepi tapa jäädä kahteen metriin kuin rullaava. Toki putteri on varma pitkälle jopa bunkkerista !!!
Sama fudist pätee haluttuun feidiin ja droohon – sisäs ja ulkosyrjäpoyku !???????? Sitä vaan en vielä hallitse.
Tai onks niin rytmin lisäksi, että pitää ajatella kolohvisti, kun kääntää lyöntiä a´la Sam Snead .
Kalastajakin ajattelee kuin kala !?
Se rytmi on rauhallinen melkein mailan painolla lähtevä ja lopussa kiihtyvä riippuen spinnin kovuudesta.
Usein alussa pallo osuukin sitten etureunaan ja pallo voi olla 30 metrin päässä olevassa vesiesteessä. Lyönnin takana saa seistä vain vihamies tai pahin kilpailija.
Minulla on tärkeimpänä mielessä se, että lyö kiihtyvällä mailalla, eli osumahetkellä lavan nopeus oltava suurin. Oli sitten kysymys pitkästä lyönnistä tai taiteilusta greenin ympärillä tai bunkkerilyönnistä. Jos duffailen tai toppailen (varsinkin lyhyissä lyönneissä), niin usein syynä on tuon ajatuksen toteuttamatta jättäminen. Tämä nyt on niitä svingin perusasioita, mutta silti minun pitää ajatella sitä :))
Olen lähipelissä hyvin pitkälti mielikuvapelaaja. Monesti myös mietin kierroksella itseni lähipelialueelle vastaavaan tilanteeseen, missä kentällä olen ja toistan sellaisen lyönnin, joita olen siellä harjoitellut. Näin varsinkin lobeissa ja pitkissä chipeissä.
Menee pikkaisen asian vierestä, mutta harjoitellessa tulee välillä vastaan asioita, joista on tavallaan tiennyt muttei ole vaan mennyt tajuntaan. Pari päivää sitten ehdin olla lähipelialueella vähän reilummin ja chippaillessa tajusin, ettei saaton (josta viime golf-lehdessäkin oli juttua) tarvitse olla aina saman pituinen. Lobbylla lyhyt, pidempi ja pitkä saatto tuottivat kaikki normaaliosumalla hyvän lentokaaren pituus lievästi saattoa mukaillen, mutta ratkaisevampaa sen sijaan oli rullin pituus. Asian tajuaminen toi lisää itseluottamusta lähipeliin, mikä on mielestäni ratkaisevaa. Kentällä lyöntitilanteessa teen lyhyeen lyöntiin valmistautuessa aina useamman harjoitusswingin, kunnes olen tyytyväinen siihen. Havaintojeni mukaan todennäköisyys lyönnin onnistumiseen kasvaa tällä tavalla. Ja se elämys, kun lyönti on juuri sellainen kuin on sen suunnitellut ja harjoitusswingissä jo kokeillut…
Jatkoa tuohon Hörhön kiihtyvään mailanliikkeeseen..
Kiihtyvän mailanliikkeen saa mielestäni aikaan se, että lyöntisuunnan puoleinen osa lantiosta kiertyy downswingissä pallosta poispäin. Tämä aikaansaa kropan vasempaan puoliskoon vedon, josta seuraa kiihtyvä keskipakovoima mailaan ja lopuksi lapaan.
Lapa pysyy kiihtyvässä liikkeessä lisääntyvän momentin vuoksi käsien perässä. Pelaajan paino ehtii siirtyä riittävästi ennen osumaa ja lapa kohtaa pallon oikeasta suunnasta, hieman sisältä ulos => puhdas osuma.
Jos taas yrittää kiihdyttää mailaa pelkillä käsillä, niin aika repimiseksi menee (epäesteettisen näköistä 🙂 ..ja kiihtyvyys yleensä vähenee jo pallon kohdalla. Maila tulee todennäköisesti palloon ulkoa sisään ja koska lantio ja painopiste on vielä liiaksi pallon takana => duffi 🙂
Minä käytän lähilyönneissä sisäistä metronomia eli hoen mielessäni ’YK-SI KAK-SI’. Osuma tavulla ’KAK’. Toimii mielestäni kaikissa lähilyönneissä puteista aina pikkupitcheihin saakka.
Ja tuo Hörhön mainitsema kiihtyvä mailanpää osumahetkellä on aivan olennainen kaikille hyville lähilyönneille.
Vaikka kaikkien hokema mantra ’lähipeli ratkaisee’ onkin varsin totta, ainakin minä saan ylivoimaisesti parhaat kickisit onnistuneesta, pitkästä ja suorasta draivista.
Heitänkin Janokselle vastakysymyksen: Millaisia harjoitteita sinä käytät draiviharjoittelussa? Annapa hyviä vinkkejä, joilla me tavikset saadaan draiviin lisää pituutta ja tarkkuutta.
NimetönKiitoksia kysymästä se on minulle pelkästään kunnian osoitus ja otan nämä kysymykset ilomielin vastaan.
Mä olen noin 12 vuotta uinut, 6 vuotta hakannut baseballia, ja kun sain 4 vuotiaana mailan käteeni ei ollut minulle junnumailoja vaan Sam Sneadin rauta ysi jonka isäni luovutti minulle.
No totuus on se että olen kaikissa muissa mailpeleissä paitsi lätkässä omannut tulisen pyssyn.
Heitto ja työntölajeissa olin kouluaikanani 10+++ liikunnassa.
Mistä se sitten johtuu on mulle epäselvää.
Kuitenkin löin golfpallolla tosiaan ekan kerran omasta mielestäni pitkälle jo 12 vuotiaana, hartolan ykkösellä sinisiltä 4 metriä yli lipun.
Välillä yritin pelkästää scoorata jolloin lyöntiä piti tietenkin lyhentää, nyt on asiat toisin ja salilla treenataan painomailoilla huidotaan ja tekniikkaa kehitetään vain siihen suuntaa että mittaa tulisi lisää.
Piltzin Mika onkin ollut valtava apu minun treenaamiselle, ja tietenkin Nata ystäväni kehoitti treenaamaan kaikkia lihasryhmiä ettei mene siihen että treenaisin pelkkää lajin omaista salitreeniä.
Eli keskittymistä, jäntevyyttä, rytmiä, nopeutta, ja parasta mahdollista osumaa. koska mailanpään nodeus ei vaikuta niin paljon kuin oikea tekniikka.
Mä mielelläni kerron siitä miten yritän pituutta lisätä peliini, etuni on se että olen hakannut palloja elämäni aikana niin paljon että osun palloon melkoisen hyvin riuhtomallakin.
Ollaan hyvissä asemissa 20-30 metriä greenistä par femmalla kun kakkonen ei ihan yltänyt greenille.No, wedge käteen ja menoksi.Sitten se tulee:s*ketti.
Jostain syystä noita aina välillä tulee, ja yleensä kun eka tulee niin tulee myös toinenkin…Onneks nuo pääsäntösesti iskee treenatessa:)
Vajaat wedget ei oo mulle mitenkään helppoja, ei pituuden eikä tarkkuuden kannalta…
Onko kukaan vielä selvittänyt tuon s*ketin syvintä olemusta?;)
On tuttua, on. Paitsi että se on par-viitosilla yleensä neljäs tai monemmas jonka läheltä huitaisee sokettina suunnilleen yhtä lähelle 🙁
Ei, en osaa auttaa 🙁
Itse kamppailin soketin kanssa koko viime kesän jälkimmäisen puoliskon. Sokettilyönnit alkoivat ihan yht’äkkiä, ensin satunnaisesti ja lopulta melkein 2/3 rautalyönneistä oli soketteja. Sitkeän talviharjoittelun avulla sain kitkettyä soketin lähes kokonaan pois, mutta nyt taas viime kierroksilla se on satunnaisesti (1-3 kertaa kierroksella) palannut kuvioihin. Kyseessä on yleensä lyhyt rauta 80-130 metrin matkalta.
Minun sokettini tulevat yleensä silloin, kun mitään vaaroja ei pitäsi olla suoraan edessä (tosin siellä oiealla niitä outteja ja vesiesteitä sitten on, minne sokettilyönti lähtee). Soketti tuntuu lähtevän silloin, kun hartiakierto jää vajaaksi ja palloa lyö pikemminkin käsillä. Soketista poisoppiminen tapahtui kohdallani siten, että harjoittelin tähtäämällä sokettiin; siis asetan mailan stanssissa siten, että pallo on lähes pallon ja varren liitoskohdalla. Tämä todellakin toimii minulla, vaikka nurinkuriselta kuulostaakin. Silmä-käsi-koordinaatio on niin ihmeellinen! Toinen ja ehkä parempi kikka on lyödä palloa oikein, siis svingata vartalolla eikä käsillä ja tehdä kunnon hartiakierto. Kolmas ajatukseni on rajoittaa ranteiden kääntymistä backsvingissä.
’Kauemmas pallosta’ tai ’katse palloon’ ei soketin kohdalla auta!
Vaietaan nyt vaan tää kielletty asia kuoliaaksi. Ei saa sanoa sitä sanaa. Mullakin se tuli ja meni aikanaan. Ehdotan rituaaliuhreja tai jotain…
Katkaise vaikka se wedge jonkun muminan saattelemana.
Sokettilyönti tulee joskus kun vaihtelen mailoja peräjälkeen, Jos joku mail aei kulje – siirryn seuraavaan – ei ehkä kannata pysähtyä siihen joka ei kulje.
Mulla on kiva vaihe menossa – puut ovat varmimpia – ku on ikää 60 v lienee paras puuttaa mailoja kuten LPGA : n naiset !! P 1, P2 , P 3-7 ??
Oman pelitaidon kehittyessä ajautuu uusiin tilanteisiin ja tutullakin kentällä joutuu lyömään lähestymisiä eri matkoilta. Oma käsitykseni on, että tässä tilanteessa tarvittavia lyöntejä ei ole vaan tullut harjoiteltua tarpeeksi, kun niitä ei ole aiemmin kaivattu kentällä. Tämä pätee varmaan kaikkiin golfissa eteen tuleviin ongelmiin. Mitä enemmän harjoittelee, sen paremmin asia on selkäytimessä ja löytyy sieltä tosipaikassa. Ja jos harjoitellessa ongelma toistuu ja toistuu, ammattilaisen apu saattaa olla sittenkin se halvin vaihtoehto pitkällä tähtäimellä.
Mulla on semmonen fiilis että nyt tiedän mistä s*ketti tulee:)
Paripäivää sitten se tuli olin 174 metrisellä par kolmosella ja oli aivan hirviä vastatuuli.Edellä menevä porukka oli draiveria ja spoonia kaivellu esille avauslyönneissä….
No, yritin purevaa punchia ja sieltähän se tuli.S*ketti.Tulin siihen tulokseen että rytmistä se on kiinni.Punchi yritys oli hirviä nykäsy ja seuraukset sen mukaset.Rytmissä on taikaa;)
Ps.Hieman harmittaa kun olin siinä vaiheessa sisäysiä +2 ja sitten par kolmoselle vitonen….kerpele…
Mulla puree tähän ja itse asiassa täyteenkin svingiin kaksi asiaa:
1. Ernie
2. Elvis
Mulla on paljon videoclippejä Erniesta, myös lähipelistä. Rytmi on täydellinen. Muistelen niitä silloin tällöin.
Elvistelyllä taas pyrin siihen, että muut ihailevat. Haen hienoa svingiä, balanssia ja täydellistä loppuasentoa. Eli yritän saada muut ihailemaan uskomattoman esteettistä svingiäni, joka suorastaan huokuu liikkeen runoutta. (joojoo)
Hyvä golflyönti tulee usein itsestään kun esteettisyys on ensin hoidettu kuntoon.
Itse saan soketin lähtemällä backsvingiin hieman käsillä, tämä saattaa mailan hieman ulommalle ’radalle’. Tästä sitten hieman huonolla rytmillä lyönti läpi ja PAM…
Liikkeelle lähtö tuntuu siis olevan avain soketin poistamiseen ja hyvä lantio ja hartiakierto.
NimetönTäydellisesti totta, se muodostaa tietynlaisen ahtauden impactin kohdalle.
NimetönTäydellisesti totta, se muodostaa tietynlaisen ahtauden impactin kohdalle.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)
Esillä 24 viestiä, 1 - 24 (kaikkiaan 24)