26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

kyllästyminen kenttään?

Etusivu Foorumit Yleistä kyllästyminen kenttään?

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 32)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Nimetön

    Kiinnostaa kuulla kuinka kauan pelaat samaa kenttää kyllästymättä? Mielestäni tilanne itse pelissä uusituu samana vain tiiauspaikalla.

    Yksi kesä ainaskaan ei rittännä kyllästymiseen ollenkaan. Ja kotikenttäni on vieläpä 9 reikäinen. Kierrosmäärä (150..200) jonka olen pelanna Hattulaa pitäisi kuulemma olla riittävä jotta voisi sanoa tuntevansa kentän. Kyllä sieltä aina kuitenkin uusia ulottuvuuksia löytyy. Enkä ole vielä etes takatiiltä sitä kiertännä.

    Niin mistä oli kysymys? Juu, en usko että nyt toisena kesänäkään kotikenttääni kyllästyn =D

    Noin kymmenen vuotta on tullut kierrettyä yhtä kenttää eikä vieläkään ole kyllästyminen iskenyt. En ymmärrä lähes arvostelevaan sävyy esitettyjä kommentteja yhden kentän ’tahkoamisesta’. Minusta on käytännöllistä, että on yksi ’koti’, johon voi poiketa pelaamaan vaikkapa muutaman reiän. Silloin tällöin on sitten mukavaa käydä vieraissakin (tänä vuonna 6 kertaa vieraissa, 0 kertaa kotikentällä). Oleellisena erona näenkin, että kotikentälle poiketaan, mutta vieraskentille lähdetään. Mutta kukin tavallaan, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.

    18 vuosi lähtee, enkä yhteenkään kenttää ole vielä kyllästynyt. Oma klubi on kasvanut sinä aikana 3×9 reikäisestä 3×18 reikäiseksi. Vaikka kotikentällä onkin käytössä kolme erityyppistä kenttää, niin tuskinpa sillä on ollut vaikutusta tähän asiaan. Kyllä jokainen päivä on erilainen joka tapuksessa. Eikä se toistu tiipaikallakaan. Tuuli, tiimerkkien sijainti, lipunpaikat… kaikki tulee käytyä läpi ja mietittyä pelisuunnitelma väylälle päivän kunto huomioden.

    Miksiköhän Yleisurheilijat, keilaajat, ampujat, tikanheittäjät… ei kyllästy sahaamaan samanlaisia suorituspaikkoja päivästä toiseen?

    Eipä ole 15 vuotta vielä kyllästyttänyt omaan kenttään, vaikka tulee nykyisin n. 100 kertaa sitä vuodessa kierrettyä. Vieraskentilläkin pelaan kohtullisen paljon. Oman kentän pelaamistahan voi piristää pelaamalla välillä vaikka punaisilta, sinisiltä tai takatiiltä. Kenttää muuttuu silloin eri näköiseksi. Minäkään en ymmärrä halveksivaa toteamusta yhden kentän tahkoamisesta! Sitten kun sen pelaa jatkuvasti reilusti alle paariin takatiiltä, voisi olla perusteluja käyttää moista sanontaa.

    Jos mä kyllästyn niin lopetan kokonaan samantein.

    Ensimmäisen parin kesän jälkeen oikeasti kyllästytti tahkota tuota Sankivaaraa edestakaisin. Maisemat kävivät niin tutuiksi ja pelailu olikin lähinnä maisemien katselua.

    Nyt kun olen vähäsen oppinut lyömään palloa ja jopa pelaamaankin golfia, olen huomannut Sankivaaran kenttien mainion lay-outin ja haasteellisuuden – noista kentistä löytyy joka kierrokselle tarpeeksi hankaluuksia ja joka kerta jotain uutta. Minähän huomaan taas pitäväni tästä lajista ja Oulun kentistä 🙂

    Ensimmäinen kenttä johon uskon kyllästyväni on Peuramaan par 3 ja tämä tulee tapahtumaan silloin, kun pystyn pelaamaan sitä toistuvasti tulokseen 18 eli yhdeksän alle. Siihen asti uskon haasteita löytyvän enemmän omasta svingistä kuin kentästä.

    Pelaan 90 % kierroksistani kesähuvilani leheisyydessä sijaitsevalla kentällä, 60 – 70 rundia kaudessa. Ja vaikka kierrostulokset olisivat samoja, eivät kierrokset ole samanlaisia. Siinä kai se lajin viehätys onkin.

    Olen joskus miettinyt minigolfin olemusta; saisinko saman tyydytyksen pelkästään puttailemalla samoja väyliä päivästä toiseen? Jarmo Sandelin ei saanut. Tuskinpa minäkään..

    Eiköhän tuo ’saman kentän tahkoaminen’ ja vastaavat heitot ole vain niiden, jotka eivat pysty tai halua ostaa omaa osaketta, kehittelemä hyvä tai huono tekosyy perustella pysymistään kaukojäsenenä ja pelaamistaan greenfiillä. Se heille sallittakoon.

    Totuushan kuitenkin on, että het ei ole koskaan ehtineet niin paljoa yhdellä kentällä pelata, että voisi teoriassakaan puhua kyllästymisestä.

    Itse olen pelannut parikymmentä vuotta ja kerran vaihtanut kotikenttää paikkakunnan muuton vuoksi. Viimevuosina vieraspelaaminen on jossain määrin jopa vähentynyt.

    Kenttä on kenttä ja se pelataan niin kuin se on. Koskaan ei tule kahta läheskään samankaltaista kierrosta, korkeintaan pari samanlaista lyöntiä kuin muistista löytyy. Ja onhan sekin positiivinen juttu, että muistaa joskus griinillä olleensa suunnilleen siinä, lippu suunnilleen samassa paikassa ja breikkiä täytyykin ottaa hieman enemmän vasemmalle kun viimeksi tuli ottaneeksi. Tällä tavoin kentän oppimiseen menee arviolta tuhat vuotta sadan kierroksen vuosivauhdilla.

    Muistelen muuten alkuaikoina, että minulla oli tapana aina saman puun kohdalla ottaa sama maila käteen koska kerran olin päässyt sillä mailalla siitä kohtaa griinille. Nykyään tulee ajateltua jokaista lyöntiä heiman enemmän. Päivän kunto ja fiilis, luonnon olosuhteet ja ennen kaikkea taito käyttää paria erilaista lyöntiä saman matkan lyöntiin ovat tuoneet uuden ulottuvuuden tähänkin.

    Sanoisinpa, että yleensä sitä näennäisesti kyllästyy johonkin lähellä sijaitsevaan vieraskenttään, josta maksaa korkean greenee-maksun ja sitten peli ei alusta lähtien satukaan kulkemaan kovin hyvin ja motivaatio loppukierrokselle hiipuu. Näin kun käy muutaman kerran peräkkäin, niin vaihtaa mielellään toiseen, koska kaikki on tietysti kentän syytä. Tätä kyllästymisnopeutta tietysti lisää esim. ruuhkat ja mut pikku vastoinkäymiset, jotka voivat viedä pelituntuman mennessään.

    Omalla kentälle kun lähden usein vain pelailemaan, niin samanlaista kyllästymistä ei siinä mielessä tule, kun esim. kisat sitten yritän pelata taas ’tosissani’.

    Olen pelannut jo 4 vuotta (tahkonnut) samaa kenttää ja aina on yhtä kiva tunne ykköstiillä! Kotikenttään syntyy eräänlainen ’kiintymys’ jota ei voi selittää. Se vaan on niin ’hima’…!

    Ja sillä kentällä vierailijakin tuntee olonsa kotoisaksi 🙂

    Samaa mieltä kuin Vallu. Kyllä himakenttä on kiva, ei siihen kyllästy.

    Vallun kanssa samoilla linjoilla.

    Mulla sama muuten pätee ulkomaan reissuillakin. Jotkut tykkää bongat mahdollisimman monta kenttää viikossa. Mulla menee 3-10 kierrosta keksiä sopiva pelistrategia uudelle kentälle. Haluan siis reissussakin pelata samaa kenttää riittävän monta kertaa.

    Täähän on ’thinking man’s game’. Mä oon varmaan hidasälyinen, mutta mulla motivaatio syntyy siitä, kun koittaa keksiä ’mihin tää avaus kannattaa tänään lyödä, kun lippu näyttää olevan etuvasemmalla ja tänään on myötätuuli’.

    Kyllä määkin ajatustyötä harrastan… mutta vasta lyönnin jälkeen eli ’miks hemmetissä sen tuonne löin, hä?’ Siis vielä hitaammin.

    Pelattuani neljä vuotta kotiseurani kahta kenttää löydän niiltä joka kierrokselta yhtäältä uusia yllätyksiä ja toisaalta tuttuja ongelmia, jotka pitäisi NYT tällä kerralla selvittää. Ja kun taas tulee tehtyä jotain jota ei olisi pitänyt, niin motivaatio seuraavaan kierrokseen syttyy samantien. Koska jokainen kierros on erilainen, en usko että kotikenttiin kyllästyy kovinkaan helposti. Ja jos sellainen ajoittain iskee, voi aina mennä vieraisiin vetämään välillä muutaman rundin.

    Kuulostaa Antti ajoitusvirheeltä swingissä. Kuulostaa muuten aika proffalta: ’my timing was a bit off today’. Eihän sitä tartte tarkentaa sen kummemmin.

    Kyse saattaa olla myös jakomielisyydestä. Muistaisin (toisen minäni) usein ajatelleen ennen lyöntiä: ’lähteeköhän se taas sinne?’

    Kyllästyin kerran yhteen kentää, mutta se johtui siitä että pelini romahti siellä aina täysin ja aloin vihata koko paikkaa. Nyt olis kiva taas mennä sinne, kun pelini on kehittynyt ja pystyisin varmasti pelaamaan paremmin. Hauskaa viikonloppua!

    On paljon myös kentästä kiinni.

    Esmes Kurkkiin kyllästyin jo muutaman kerran jälkeen. Se vaan on väsyttävä kenttä menemättä perusteluihin.

    Olen kyllä tahkonnut Lahden Takkulaa joskus aikanaan paljonkin enkä kyllästynyt siihen vaikka tuokin kenttä on hieman liian kikkailuvoittoinen.

    Aion palata tahkoamismalliin kunhan asetun kunnolla aloilleni. Varmaan moni muukin vieraspelaa juuri saadakseen kuvan siitä mistä se osake sitten joskus kannattaa hommata.

    Viides kesä Vierumäen kentällä tulossa. Aikaisempina kausina olen kiertänyt 50-120 lenkkiä ja vieraskentillä n.5 kesässä, n.3 eri kentällä. Silti taas kevään kynnyksellä into kotikentän ykköstiille, vaikka hyvin tuttu onkin ja osaltaan siksikin, tuntuu olevan jopa voimakkaampi kuin vuotta aikaisemmin.

    Sama juttu omalla kohdalla!

    Yhden kierroksen aikana onnistumiset/ epäonnistumiset sattuvat niin eri paikkoihin että mahdollisuudet samanlaiseen kierrokseen ovat hyvin pienet.Näin parantamisen varaa jää yhdelläkin kentällä riittävästi joka vie sinne uudestaan ja taas uudestaan.

    Lue lisää: Pohjois-Portugali

    KYLL KYMMENEN VUATT SAMAALL KLUBIIL ON EHOTON MAKSIMI – TAI AINASKII PITTÄ PELAT MUUALKII. LÄHÖ MAAILMALL IRROTELEE KILAPILU KIVASTI. KU EI OO KOTIKENTTÄÄ NI KAIKKI ON KOTEJA !????????

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 32)
Vastaa aiheeseen: kyllästyminen kenttään?

Etusivu Foorumit Yleistä kyllästyminen kenttään?