Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Koska Pro:lle?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tossa ’omat rajat ja visiot’ topiikissa moni keskusteli kehittymisestä ja tekniikasta ja koska tarttee hyvän tekniikan. Löysin aika paljon eri mielipiteitä siitä mihin asti puutteellisella tekniikalla pääsee (lieneekö enemmän kyse puutteellisen tekniikan määritelmästä?). Olen kyllä itsekkin huomannut että 10 hcp pintaan mahtuu vielä hurjasti erilaisia swingejä, jotka eivät ainakaan esteettisesti ole vielä kovin kummoisia. Tuossa topiikissa joku mainitsikin että olisi säästänyt kehityksessä 4-5 vuotta menemällä oikeaan aikaan pro:lle hakemaan oppeja. Luulen että pikkuhiljaa alan itse olemaan kypsässä ajassa ottaakseni tekniikkaan jotain ammattilaisen neuvoja. Siispä kysyn teiltä pidempään pelanneilta: Totesitteko jossain vaiheessa että kehitys ei vaan mene eteenpäin tällä tekniikalla johon sitten saitte apua pro:lta. Kuinka paljon otitte oppia (muutaman kerran? muutaman kuukauden joka viikko? puoli vuotta?). Kuinka paljon tekniikka muuttui? koko swingi uusiksi? muutitte jotain pientä mutta ratkaisevaa? Minkälaisia neuvoja olette yleensäkkin saaneet pro:lta? onko ne olleet ns. quick fixejä muutamalla oppitunnilla, voiko muutamalla tunnilla saada jotain pidemmälle kantavaa? Rakensitteko pikkuhiljaa swingiä uudestaa perusteista lähtien? oisko jotain vinkkejä miten vois tunnustella että peliin tarttee nyt jotain lisää? Tietenkin on itsestään selvyys että paras ois jos ois ammattilaisen valmennuksessa kokoajan, mutta kun rahat ei riitä palkata ammattilaista jatkuvaan valmennukseen. Epäilen että muutamasta tunnistakaan ei juuri apua ole koska tällä hetkellä tekniikka ei juurikaan kerkee vakiintua ennenkun jo keksin uuden ja paremman tavan lyödä (vasta vuoden pelannu). Olen kuitenkin päättänyt etten meinaa treenata mitään tekniikkaa lähitulevaisuudessa selkärankaan, jotta ei sitten ole mitään ongelmia vaihtaa. Tein viime kesänä sen virheen että tyydyin loppukesästä hieman vakiinnuttamaan tekniikkaani jotta voisin ikäänkuin ’lunastaa’ kehityksen, ja sittenhän ei enää mitään kehitystä tapahtunukkaan sen jälkeen sinä kesänä.
Kai nyt olet käynyt jonkun peruskurssin jossa sinulle on kerrottu millainen periaate swingissä on ja tehty harjoitteita. Jos ei ole niin sitten on jotain pielessä. Toivottavasti ei opetettu osumaan palloon vaan ensin swingin perusteet ja sitten vahvistamaan niitä tietoja ja harjoittelemaan. Pahinta on juuri se, että onnistumisten lisäämiseksi lähdetään itse keksimään jotain. Ne onnistumiset tulee myöhemmin ja kehitys on paljon nopeampaa kun alusta saakka yritetään edes tehdä asioita ’oikein’.
Tämä on varmaan hyvin tapauskohtaista ja paljon on kiinni myös omasta viitseliäisyydestä. Kentän voi pelata pariin (tai jopa alle) ilman ensimmäistäkään pron tuntia. Joku taas ei pelaa sitä koskaan vaikka ottaisi tuhat tuntia.
Itse olisin ehkä pelannut ekan par-tulokseni aikaisemmin, jos olisin edes joskus ottanut sen yhden tunnin – tai sitten en. Olisihan joku pro saattanut laittaa svingini niin sekaisin ettei siitä enää koskaan olisi toipunut. Tiedä häntä.
Kyllä pron pakeille kannattaa mennä, kun vain tuntuu että korjattavaa on ja haluaa kehittyä. Olen tullut tutuksi viiden eri pron kanssa – heitä sen enempää kommentoimatta, mutta yksi juttu olisi mun mielestä aika tärkeä – ja tässä puhutaan vaan tekniikan oppimisesta.
Kannatta katsella videoita joissa näkee oikean svigitekniikan, rytmi etc… sieltä saat mielikuvan siitä millainen svingin pitäisi olla – sitten voit sitä pron kanssa yrittää hioa. Yhdellä prolla oli video jolla kuvasi svingini ja siitä oli helppo katsoa mikä menee eniten pieleen ja lähteä sitä sitten korjaamaan pron avulla. Prolta kannattaa ottaa heti min. kolmen kerran opetuspaketti, ei se niin kalliiksi tule, ja jos vaikka saa kaverin mukaan niin halpenee – ja neuvotella voi hinnoista.
TOISTAN – hanki ensin mielikuva svigistä, jos Sinulla ei sitä ole, niin on paljon hankalampaa lähteä sitä tavoittelemaan, vaikka minkälainen pro olisi apuna. Ja se videointi auttaa tosi paljon.
Rauski kirjoitti: (15.5.2009 15:23:36)
Kai nyt olet käynyt jonkun peruskurssin jossa sinulle on kerrottu millainen periaate swingissä on ja tehty harjoitteita. Jos ei ole niin sitten on jotain pielessä. Toivottavasti ei opetettu osumaan palloon vaan ensin swingin perusteet ja sitten vahvistamaan niitä tietoja ja harjoittelemaan. Pahinta on juuri se, että onnistumisten lisäämiseksi lähdetään itse keksimään jotain. Ne onnistumiset tulee myöhemmin ja kehitys on paljon nopeampaa kun alusta saakka yritetään edes tehdä asioita ’oikein’.Joo siis olen toki gc kurssin käyny mutta oma toimisesti otin selville kaikki perusteet sitä ennen niin ei siitä juurikaan mitään irronnut (tietty jossain mielessä voi sanoa ettei perusteiden opettelusta pääse ikinä irti, ne on aina opeteltava uudestaan) . Aktiivisesti kyllä pyrin kehittämään tekniikkaa omatoimisesti ja enkä nyt ihan minne sattuu suuntaan. On vaan kuitenkin niin että mitään yhtä objektiivista kuvaa swingistä (niin omasta kuin oikeastakaan) ei voi kehittää, eli se mitä alussa ajattelee että on oikein tai miten opetetaan että on oikein, voi nopeasti olla aika vähäisessä merkityksessä jatkon kannalta. Esimerkkinä tulee mieleen toi jostain löytämäni Annika Sörenstamin vinkki ’kuvittele tuovasi kädet kropan eteen’ (vai miten se meni). Varmaan toimii monelle, mutta luulen että pidemmälle mennessä se voi jopa vähän toimia kehitystä vastaan. Sama voi tietty toimi toisteppäinkin eli jos heti ruvetaan opettamaan ranteiden toimintaa taikka lantion ja jalkojen rytmitystä yksityiskohtaisesti, niin harva alottelija siitä mitään irti saa. Anyways, mua kiinnosti kans se että minkälaisia vinkkejä ootte saanu pro:ilta, itse kun en ole kiinnostunu niin mistään quick fixeistä (joita olen kuunnellu salaa pro:n selän takana kun hän on opettanut). Ne kun ei jeesaa hahmottaa sitä mitä itse swingissä tekee, jotta voisi itsenäisesti sitten harjoitella.
Kiitos vastauksista, lisää kommentteja vaan.
2000-luvun golffari kirjoitti: (15.5.2009 14:51:35)
… Olen kuitenkin päättänyt etten meinaa treenata mitään tekniikkaa lähitulevaisuudessa selkärankaan, jotta ei sitten ole mitään ongelmia vaihtaa. …Jepulis, mistäs sitä tietää vaikka minkälaista swingiä olisi seuraavan vuoden mallistossa. Vanhaa swingii vois toki hieman fiksailla josko menis vaikka vaihdossa. Kaikista ongelmallisin on tietty sen värin valinta.
anssijokunen kirjoitti: (15.5.2009 15:38:37)
…
Kannatta katsella videoita joissa näkee oikean svigitekniikan, rytmi etc… sieltä saat mielikuvan siitä millainen svingin pitäisi olla – sitten voit sitä pron kanssa yrittää hioa. Yhdellä prolla oli video jolla kuvasi svingini ja siitä oli helppo katsoa mikä menee eniten pieleen ja lähteä sitä sitten korjaamaan pron avulla. Prolta kannattaa ottaa heti min. kolmen kerran opetuspaketti, ei se niin kalliiksi tule, ja jos vaikka saa kaverin mukaan niin halpenee – ja neuvotella voi hinnoista.TOISTAN – hanki ensin mielikuva svigistä, jos Sinulla ei sitä ole, niin on paljon hankalampaa lähteä sitä tavoittelemaan, vaikka minkälainen pro olisi apuna. Ja se videointi auttaa tosi paljon.
Prolle pitää mennä heti kortin saatuaan ja jatkaa opettelemista säännöllisen kontrollin ja ohjauksen varassa. Omin nokkineen ei tule kuin väärä käsitys, jolla kehitys pysähtyy ennemmin tai myöhemmin.
En tiedä, millaisia mielikuvia ja kuvia haluatte katsella. Mä opettelin perusteet Faldo – Leadbetterin Perfect swingin ja Nicklauksen Golf My Way-opetusrainoilla.
Sain jonkin verran aikaiseksi, tasuri putosi parissa kolmessa kesässä aloituksesta pariin kymppiin. Sitten kesti pitkään, ennen kuin 17:stä pääsin 12:een. Kuvista tekemäni mielikuva vei händikäpin kymmenen tienoille, mutta sitten tuli toppi ja tasoitus alkoi nousta. Kuvittelin, että syy on päässä. Osittain se olikin – olin oppinut väärän asenteen suhtautua tähän peliin. Sen lisäksi tajusin, että olin oppinut jonkin verran svingin näköisen liikkeen, mutten svingiä.
15 vuotta golfin pelaamista pääsääntöisesti omin nokin yrittäneenä sanon, että viimeiset 3 vuotta on olleet raskaimmat ja viimeiset 10 kuukautta palkitsevimmat. Vasta muutaman viisaan täällä kirjoittavan kaverin kertomuksista ja käytännön opeista kasvotusten olen ymmärtänyt mikä se svingi on. Se ei ole vain jonkun näköinen liike. Siinä on syvällinen perusperiaate, ei pelkkä mielikuva.
Ihmettelin monesti, että jotain on tapahduttava oikein, kun pallo menee toisena päivänä suoraan ja pitkälle. En vaan osannut yhdistää niitä oikeita asioita niin, että pystyisin ne toistamaan päivä toisensa jälkeen. Omaksumallani mielikuvalla menin helvetin syvälle suohon ja se umpeen kasvamaisillaan oleva lampi on nyt jouduttu rämpimään vastarantaa pitkin takaisin siihen, mistä se tasaisempi polku vie greenin kanttiin.
Kaikki prot ei välttämättä osaa sitä kertoa ja opettaa juuri sillä tavalla, että kukin ymmärtää asian oikein. Saatetaan puhua samasta asiasta eri sanoin tai samoinkin sanoin, mutta kupikaan ei ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Lisäksi muutama opettaja on kertonut ja neuvonut sellaista, mistä on ollut jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi kannattaa etsiä ja löytää itselle sopiva. Tätäkin tärkeämpää on sitoutua tekemään pitkäjännitteisesti töitä.
Luonnonlahjakkuus en ole, liikunnallinen olen, mutta se bogin tuuppaaminen ei mulle riittänyt. Halusin parempaa. Vielä en ole uuden vision ja tavoitteen laatimisen kohdalla projektissani, mutta lähestyn sitä nyt nopeammin kuin uskalsin vielä puoli vuotta sitten edes pelätä.
Hyvien osumien palkitsevuus on liian suuri vaikutin. Osumisesta tulee itsetarkoitus, oppii tekemään korjaavia liikkeitä, jotka on äärimmäisen vaikea pitää oikeassa suhteessa toisiinsa. Sitä kuvaa minusta myös hyvin se, mitä kirjoittelin siihen visio-ketjuun ja mihin KL vastasi.
Svingin ymmärtämiseen kannattaa satsata niin varhain kuin mahdollista. Silloin on edellytykset harjoitella oikeita asioita ja oikein.
Tulipas taas pitkä – ehkä siellä on jotain asiaakin rivien välissä. Kriittistä lukunautintoa toivottaa:
Pekka Pelimies kirjoitti: (7.7.2009 20:34:18)
… Prolle pitää mennä heti kortin saatuaan ja jatkaa opettelemista säännöllisen kontrollin ja ohjauksen varassa. Omin nokkineen ei tule kuin väärä käsitys, jolla kehitys pysähtyy ennemmin tai myöhemmin. …Tasotuskortin, tuloskortin vai ajokortin jälkeen?
Siis kyllä mun mielestä olis syytä mennä heti ja välittömästi proolle. Unohtaa kaikki kortit suosista. Niinno, kun proffa on alkeet opettannu niin sitten niitä vaan kokeilemaan ominpäin. Ja kun hyvältä tuntuu niin sitten vaikka hakemaan sitä vihreetä korttia kun se ny sit kuiteskin kai on tarpeen. Sen jälkeen proffalle sen mukaan mikä on tarve tavoteavaruudessa. Nii ja kaikki tää tapahtuu juurikin omin nokkineen. Ei proffa pysty taitoja sormiin valuttamaan vaikka sille mitä maksais.
Olipa Pekalla hyvä kirjoitus, mulla tuntuu että tällä kaudella tasoitus tulee huononemaan, nyt 9,6:sta on tiputtu 10,1:een. Milloinkohan sitä alkaisi tajuta tekemään jotain oikein, sen verran paljon hyvää valmennusta (ts) on tullut seurattua ja pyrkimys on ollut kokoajan tehdä kuten on tietoa, mutta kun ei vaan pysty sitä toteuttamaan. Pahinta on juuri se, että välillä peli tuntuu sujuvan vajavaisella tekniikalla ihan kohtullisesti ja onnistumisia tulee. Toleranssi on vaan ihan liian suuri. Tällä kaudella heittoa on ollut tuloksissa 82-108 jos nyt oikein ton suuremman muistan.
Ja mikä piru siinä on, että välillä draiveri toimii koko kieroksen kuin unelma, silloin tietysti alkaa raudat tökkimään tai toisinpäin. Välillä lähipeli on todella nautittavaa ja putit uppoaa, kunnes seuraavalla kerralla kaikki on taas kateissa eikä mitään tajua mistä se johtuu. Eks ne nyt vois kaikki toimia joskus yhtäaikaa. Kyllähän sitä tapahtuu joskus, että kaikki tökkii, mutta miks ei nyt edes kerran kavisi niin että kaikki sujuu. Kertokaahan viisaammat!
Rauski kirjoitti: (7.7.2009 22:17:45)
Ja mikä piru siinä on, että välillä draiveri toimii koko kieroksen kuin unelma, silloin tietysti alkaa raudat tökkimään tai toisinpäin. Välillä lähipeli on todella nautittavaa ja putit uppoaa, kunnes seuraavalla kerralla kaikki on taas kateissa eikä mitään tajua mistä se johtuu. Eks ne nyt vois kaikki toimia joskus yhtäaikaa. Kyllähän sitä tapahtuu joskus, että kaikki tökkii, mutta miks ei nyt edes kerran kavisi niin että kaikki sujuu.Et vaan osaa lyödä palloa tarpeeksi hyvin. Nopat pyörittelee noita lyöntejä ja todennäköisyys sille että kaikki osa-alueet loksahtaisivat osaamisen äärireunalle on hyvin pieni. Siitä se vaan johtuu kun et osaa.
2000-luvun golffari kirjoitti: (15.5.2009 14:51:35)
Epäilen että muutamasta tunnistakaan ei juuri apua ole koska tällä hetkellä tekniikka ei juurikaan kerkee vakiintua ennenkun jo keksin uuden ja paremman tavan lyödä (vasta vuoden pelannu). Olen kuitenkin päättänyt etten meinaa treenata mitään tekniikkaa lähitulevaisuudessa selkärankaan, jotta ei sitten ole mitään ongelmia vaihtaa. Tein viime kesänä sen virheen että tyydyin loppukesästä hieman vakiinnuttamaan tekniikkaani jotta voisin ikäänkuin ’lunastaa’ kehityksen, ja sittenhän ei enää mitään kehitystä tapahtunukkaan sen jälkeen sinä kesänä.
Tossa on juuri se sudenkuoppa, jonka välttää, kun säästää kahteen – kolmeen tuntiin prolla joka kaudeksi. Jos ei ole pelioikeutta, niin yhden GF:n hinnalla pelastaa itsensä 10 vuoden luuloilta – mä oon parempi kuin händäri kertoo.
Kahdella GF:llä pääsee jo tiiboxiin ja kolmella on kehityssuunta olemassa. Ensimmäiset kaksi tapaamista pron kanssa on tärkeimmät, jotta ei tarttis keksiä niitä uusia lyöntitapoja joka kierrokselle tai aina, kun menee treenaamaan niitä vääriä asioita.
Se tieto, mitä ensi tunneilla tulee kannattaa painaa syvälle mieleen. Jos ei muuten onnistu, niin tekee heti tunnin jälkeen lappuun muistiinpanot, joita kertaa joka hemmetin kerta, ennen kuin tarttuu yhteenkään mailaan rangella.
Mulla on paksu kierreselkäinen ruutuvihko, joka on melkein täynä asioita, joita olen kokenut ja joskus muistanut. Muutaman viikon välein teen uuden ranskis-koonnoksen sen mukaan, mikä milloinkin on päässyt unohtumaan.
Kun olet vasta vuoden yrittänyt säätää, niin suosittelen, että et enää keksi itse mitään uutta tapaa tehdä lyöntiä. Järki käteen: hankkiudut mahdollisimman pian ohjatusti omaksumaan svingikäsityksen, joka kantaa pitkälle. Ja vasta sen jälkeen alat viilata mielikuvia siitä, millainen sinun vartalosi tuottama hyvä svingi on. Miltä se tuntuu, miltä se näyttää ja millaista lentokaarta se milläkin mailalla tuottaa.
Oikeansuuntaisten ajatusten lisäksi olen viimeiset kolme vuotta pelannut vähintään 90 kierrosta vuodessa ja treenannut kuin hullu. Vanhan poisoppiminen on helvetillistä säätämistä ja puuduttavan turhauttavaa hommaa. Hankkeen alussa meni 3 kk, ennen kuin löin yhtään onnistunutta lyöntiä kentällä. Uusi grippi tarkoitti sitä, että vanhat liikkesuunnat sulki lavan. Pään korkuista hookia vasempaan metsään. Tulokset oli tasaisesti 90 – 105. Se otti todella päähän, mutta tiesin, ettei paluuta vanhaan kannata haikailla. Nyt on palkinto tullut, mutta se on vaatinut valtavasti epäonnistumisia ja niiden hyväksymistä.
On ihan oikeesti treenattava niitä oikeita asioita, eikä lyötävä kahta korillista palloja varttitunnissa saaden aikaan yksi hyvä osuma. Puoli tuntia yhteen koriin ja alkuun ei yhtään hyvää osumaa on sopiva tavoite.
Kun tulee se ensimmäinen hyvä svingi, jolla pallo menee suoraan sinne, mihin stanssi näytti, niin siihen seis. Kynä käteen. Mielikuva paperille ja kotiin – ei yhtään palloa sinä päivänä!
Ihan hyviä ajatuksia Pekka Pelimieheltä. Toisaalta on sellaisia golffareita, jotka haluavat kehittyä, mutta aika ei vaan riitä käymään läpi perusteellista oppimisprosessia. Sanoisin itse, että jos on aikaa todella oikeasti panostaa harjoitteluun, niin kannattaa lähestyä asiaa täsmälleen siten, kuin mitä Pekka ja muutamat muut ovat esittäneet – ja hyväksyä se, että alussa tulee rajusti takapakkia (ja varautua henkisesti siihen, että aikaa kuluu).
Mutta oikeaa tekniikkaa ei opi, ellei siihen todella paneudu, ja riskinä minusta on, että alkaa käymään läpi svingiremonttia, ja sitten ei olekaan aikaa paneutua siihen kuitenkaan riittävästi. Silloin peli-ilo on kaukana, kun ei ole enää mitään järkeä koko lyönnissä.
Jos siis epäilee, ettei ole todella aikaa uhrata harjoitteluun, pyrkisin enemmän ottamaan muutamia ’isompia’ virheitä pois (1-2 virhettä lyönnissä), ja sitten pelaamaan sillä – ja samalla hyväksyä, ettei lyönti ole kuten tv:ssä. Kuitenkin tällä jälkimmäisellä lähestymisellä voi saada paljon enemmän golffista irti, kuin että pyrkisi ’täydellisyyteen’.
Minusta täytyy muistaa, että golffareita on erilaisia, ja on niitäkin, jotka haluavat kehittyä mutta eivät kuitenkaan ole valmiita panostamaan suunnattomasti aikaa siihen.
Haade on oikeassa siinä, että golfaamisesta voi nauttia monin tavoin. Myös pahimpien virheiden poistaminen edellyttää kuitenkin sitoutumista ja harjoittelua. Ketjun aloittaja on pelannut vasta vuoden. Siinä kohtaa en puhuisi vielä svingiremontista, vaan perusasioiden kiteyttämisestä peli- ja tekniikkafilosofiakseen saadakseen mukavan harrastuksen moniksi vuosiksi eteenpäin.
Pitää asettaa tavoitteet elämäntilanteensa ja kehyksensä mukaan. Kuten sanottu, halusin parempaa ja bogin tuuppaaminen ei mulle riittänyt ja mulla on nyt aikaa tälle. Kohta vieläkin enemmän ;). Eräs hutimaisteri on musta paras golfari ever!
Rauski luultavasti on pelannut tennistä, koripalloa tai jotain maila-pallopeliä, jossa on oppinut käyttämään oivaa silmä-käsi-koordinaatiotansa. Se auttaa lennokkaaseen alkuun ja on hyväksi myös golfissa, mutta siihen luottaminen vie syvälle lammen taakse. Oma luulo ’huippukierroksen taidoista’ koko pelin kuvana tahtoo aikaansaada ikävää pelaamista ja synkkää mieltä. Jollain oli toisella foralla profiilissa mottona; Yliyrittämistä jo vuodesta… Sillain se vaan menee. Helpolla pitäis tehdä omaa hyväänsä ja nauttia siitä yhdestäkin onnistuneesta lyönnistä kierroksella, jos ei enempää tule.
Golf on filosofia ja kokonaisuus, jossa tekninen osaaminen on vain hyvin pieni osa. Kuka tulee ’länsimaiseen golfiin’ mukaan on samanlaisessa henkisessä loopissa kuin ne kaikki tädit, joita tapasin ensimmäisellä jooga-tunnillani pari vuotta sitten. He luulivat mun harrastaneen pitkään, kun taivuttelin kaikki asennot, joita eturivissä hengittävät pidemmälle ehtineet tekivät. Olin aivan kuollut kolmen vartin jälkeen, kun en osannut hengitystekniikkaa ja tehnyt voimaliikkeitä keskittyneenä vain hengittämään oikein aktiivisessa meditaatiossa. Toiselle tunnille menin eri ajatuksin ja kykenin suoriutumaan puolestatoista hikisestä tunnista hengittämättä kertaakaan suun kautta. Päästyäni salilta kotiin olin pirteä ja ’kepeällä tuulella’. Minusta golfkierroksen jälkeen pitäisi olla samanlainen fiilis – virkistynyt ja hyväntuulinen.
Tulosta ei voi pakottaa, eikä händikäppiä alas. Pelaamalla omaa golfiaan hyvää tai huonoa hemmetin hyvin nauttii pelaamisesta. Kun nauttii pelaamisesta, on tuloskin hyvä riippumatta siitä, mitä korttiin merkitään.
Jos yrittämällä yrittää parantaa tulosta, niin pieleen se menee. Hyvin ja ’omalla täydellisyydellä’ voi tehdä vain oman hyvän suorituksen, josta seuraa tulos. Hyvänä päivänä parempi – huonona huono.
Kylläpä pisteli Pekka todella pari hyvää postausta, joista en voisi enempää olla samaa mieltä.
Muutama ajatus pitää heittää vielä noita tukemaan:
Pohjaksi sen verran, että (kuten aika moni jo tietääkin ja muutkin saavat tietoon ihan pikapuoliin) olen viimeiset 4,5 vuotta työskennellyt golfswingin 3D-mallinnuksen parissa ja käyttänyt muutaman tuhat tuntia tutkien eri nivelpisteiden keskinäisiä liikkeitä ja sijaintia. Samaan aikaan lukenut kymmeniä kirjoja ja koittanut löytää taustaa työlle. Ja tietty vielä, ettei aika kävisi pitkäksi, opettanut ja valmentanut tuon ohella.
Kaksi asiaa on kirjoista päälimmäiseksi jäänyt mieleen. Niissä hyvin harvoin ymmärretään tuon kerroksittaisen liikesarjan eri palasten vaikutusta toisiinsa ja toisaalta hirvittävän vähän niissä rakennetaan ymmärrystä lyönnin geometrian ja fysiikan kautta. On paljon eri positioita, joista hyvin usein puuttuu kokonaisuuden hahmottaminen ja huomio kiinnitetään yhteen olennaiseen asiaan.
Ihmisen luontainen mielikuva golflyönnistä on perusteeltaan yleisesti vaistoihin perustuva. Ongelma on se, että nuo vaistot johtavat tasan väärään suuntaan. Kuten PP totesi, pitää ymmärtää itse ne palaset, joista kokonaisuus rakentuu. Pitää osata purkaa ja yhdistää, jotta voi päätyä oikeaan. Pitää ymmärtää, että yhtään liikettä ei voi tehdä sen suuntaisena, miltä liike näyttää, vaan rakentaa kokonaisuus kahden (itse asiassa useammankin) vastakkaisen liikkeen summasta. Lisäksi pitää vielä ymmärtää, että moni liike tapahtuu, vaikka pelaaja tekee päinvastaista.
Tuon ymmärryksen hankkimiseen menee pari tuntia ja sen jälkeen on valmis omaan työhön, jolla voi oikeesti saavuttaa pysyviä tuloksia. Jos yrittää oppia liikkeitä, ilman että niiden taustalla oleva mielikuva ja tosiseikat ovat ymmärryksessä, saa valmentajalle kantaa rahaa tukuittain ja seistä tunnilla viikoittain. Eikä kehitystä silti tapahdu, koska alitajunta ei hyväksy opittavia liikkeitä oman vastakkaisen mielikuvan johdosta.
Eli ensin jonkintasoinen ymmärrys siitä, mitä tapahtuu kun lapa ja pallo kohtaavat. Sen jatkoksi ymmärrys siitä, miten lapa saadaan tuolla halutulla tavalla palloon ja miten vartalon eri osien silloin pitää keskenään toimia. Sen jälkeen lyömään palloja tuolta pohjalta, nin kehitys on taattua.
Kiitos, kiitos.
Haade kirjoitti: (8.7.2009 11:29:10)
…
…
…on niitäkin, jotka haluavat kehittyä mutta eivät kuitenkaan ole valmiita panostamaan suunnattomasti aikaa siihen.Jos on vain vähäinen aikaresurssi käytettävissä, näkisin sitä tärkeämpänä oikean svingikäsityksen jäsentämisen alusta lähtien, jotta ei tarvitsisi turvautua golflehdistä pursuaviin hot-fixeihin.
Mitä vähemmän ehtii treenata ja pelata väärillä perusperiaatteilla tai peräti luulojensa varassa, sitä helpompaa on harjoitella oikein ja omaksua helppo svingi ilman runsaita virheen korjauksia toisella virheellä ja sitä helpommalla pääsee nautittavan golfin pelaamiseen käsiksi.
Jos jossain myöhemmässä vaiheessa aikaa on enemmän, voi sitten panostaa enemmän harrastukseensa. Oikeista perusteista on huomattavasti helpompaa jatkaa 10 vuoden kuluttua, kuin aloittaa se svingiremontti vanhemmalla iällä muutaman sata kierrosta tai 10.000 lyöntiä myöhemmin.
Voin vakuuttaa, että tiedän, mistä puhun. ;D
NimetönMelko usein vaistot todellakin ohjaavat ihmistä väärälle polulle, kun kyseessä on swingi….ainakin aluksi. Kun oikea suunta on ohjattu, alkavat vaistot hiljalleen löytämään yhä paremman menetelmän toimivaan lihaskäskytykseen. Itse asiassa swingin voimantuotto on niin mutkikas kokonaisuus, että sen hyvä teoreettinen hallinta olisi täysin mahdotonta karkeasti arvioiden 99,9 %:lle ihmisistä.
Siksi on hienoa, että vaistot hoitavat tämän
vaikean tehtävän puolestamme. Se hoitaa tehtävän jopa niin hienosti, että vaikka
ihminen tietoisesti yrittää jotain täysin järjetöntä, on tuloksena usein jollain tavalla
onnistunut lyönti. Tästä käy hyvänä esimerkkinä monet tälläkin palstalla esitetyt
täysin höpö höpö väitteet, joita kokeilleet ovat kuitenkin jollakin tavalla pystyneet palloa lyömään ja plasebon avittamana jopa muutaman hyvänkin kierroksen pelaamaan.NimetönPekka Pelimies kirjoitti: (8.7.2009 15:08:46)
Jos jossain myöhemmässä vaiheessa aikaa on enemmän, voi sitten panostaa enemmän harrastukseensa. Oikeista perusteista on huomattavasti helpompaa jatkaa 10 vuoden kuluttua, kuin aloittaa se svingiremontti vanhemmalla iällä muutaman sata kierrosta tai 10.000 lyöntiä myöhemmin.
Voin vakuuttaa, että tiedän, mistä puhun. ;D
Eikös ne oikeat perusteet opeteta alkeiskursseilla. Ongelma on siinä, että
aloittelija, varsinkaan iäkkäämpi, ei pysty hyvää swingiä omaksumaan lyhyessä ajassa.
Pelatessa kehittyy ja vastaanottokyky paremmalle swingille nousee peliuran edetessä.
Siksi swingiä on tarkkailtava ja kehitettävä jatkuvasti koko peliuran mikäli mielii
itsestään parhaan tuloksen irti. Ei ole olemassa mitään hyvää swingiä, jonka voisi
heti uran alussa oppia ja jatkaa sillä sitten lopun matkaa. Reunaehdot muuttuvat jatkuvasti ja siten myös oikea ratkaisu.data kirjoitti: (8.7.2009 16:38:03)
Eikös ne oikeat perusteet opeteta alkeiskursseilla. Ongelma on siinä, että
aloittelija, varsinkaan iäkkäämpi, ei pysty hyvää swingiä omaksumaan lyhyessä ajassa.
Pelatessa kehittyy ja vastaanottokyky paremmalle swingille nousee peliuran edetessä.
Siksi swingiä on tarkkailtava ja kehitettävä jatkuvasti koko peliuran mikäli mielii
itsestään parhaan tuloksen irti. Ei ole olemassa mitään hyvää swingiä, jonka voisi
heti uran alussa oppia ja jatkaa sillä sitten lopun matkaa. Reunaehdot muuttuvat jatkuvasti ja siten myös oikea ratkaisu.Riippuu kurssista. Toisilla se on kaverin kanssa vietetty parituntinen rangella ja harjoitusalueella. Toiset ottaa muutaman tunnin pro:lta tai viikon intensiivin jossain urheiluopistolla. Joku ’faija’ yrittää opettaa rouvalleen jotain, mitä luulee svingin olevan. Hän lyö malliksi pari komeeta lyöntiä kumartamalla puhelinkopissa kädet pysähdyksiin palolle saa aikaan loistavan osuman, korkean pyöreän lentokaaren ja huimat ’spinnit’ – siis 100 metrisen lobin rauta-5:lla.
Hyvän svingin omaksuminen ja oppiminen on eri asia kuin hyvä svingikäsitys. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että svingiä on tarkkailtava koko ajan ja se muuttuu huomaamatta joksikin muuksi kuin se ajatus omasta hyvästä svingistä, jos ei tarkkaile ja tee säätöjä havaintojen perusteella. Paljon pelaamalla saa svingin hajalle, ellei tätä tee. Tekniikan hiomisen aikana pelatessa joutuu myös kierroksella keskittymään siihen, että tekee sitä, mitä on harjoitellut eikä lähde ’scooraamaan’ liikaa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä ja ryhti suorassa häpeilemättä sanon seuraavan. Jos käy niinkuin minulle, että oikean svingikäsityksen omaksuminen tapahtuu vasta pelattuaan 10 vuotta, on lähtösuunta ollut ihan metsässä. Kun kohtalaisen vahvana ja notkeana pystyn tuottamaan melkoisen energian mm. tennissyöttöön ja pesäpallon lyömiseen, olen pyrkinyt tuottamaan voimaa oikeista paikoista, mutta aavistuksen väärässä järjestyksessä vapauttamalla sen osumakohtaan. Tuossa ajatuksessa ei ole mitään hyvästä svingikäsityksestä, vaan vahvasta osumasta ja runsaasta voimantuotosta – vaikka pitkälle lyöminen ei olekaan mulle se juttu. Vähentämällä voimaa saa pallon menemään tällaisellakin svingikäsityksellä melko tarkkaan sinne, mihin tähtää ja haluaa sen menevän, mutta osuminen kohteeseen vaatii helkkaristi treenaamista, jotta kaikki kompensaatiot tulee kohdilleen. On tullut omaksutuksi ja harjoitelluksi ajoitusherkkä ja äärimmäisen tatsiriippuvainen ’hyvän päivän svingi’. Sillä tekee yhden tai pari huipputulosta kaudessa, mutta vastapainoksi saa aikaan monta sairaan huonoa noteerausta. Etenkin silloin, kun ei pelaa paljon tai osallistuu siihen ’tärkeään’ kilpailuun, jossa haluaa tehdä hyvän tuloksen. Lisäksi se vaatii huomattavasti enemmän treenaamista kuin hyvän svingikäsityksen jälkeen kuutioitu kankeakaan svingi. Se on helppo ja tuottaa puhtaita osumia ilman erityistä tekemistä.
Otetaanpa referenssit kaikkien osaamaan asiaan – polkupyörällä ajamiseen. Ensin ajellaan apupyörillä, joita nostetaan pikku hiljaa tasapainon ja hyrrävoimien kokemusperäisen ymmärtämisen ja niiden pystyssä pysymistä auttavan voiman vaikutuksista. Sitten on jo toinen appari irrotettu, mutta vielä tulee kaatumisia triviaaleissa tilanteissa. Ei ole svingikäsitystä, miten välttää kaatuminen puuttuvan apupyörän puolelle. Hetken päästä otetaan toinenkin appari pois ja kas. Enää ei kaadutakaan sille puolelle, mistä apupyörä ensin poistettiin vaan sinne, mistä se viimeksi poistettiin. Myöhemmin siirrytään mopoon ja moottoripyörään, joissa hyrrävoimat kasvaa rengaskoon pienetessä ja vauhdin lisääntyessä. Tavan pyöräilijä yrittää ohjata moottoripyöräänsä kääntämällä tangosta kurvin suuntaan ja takaritsillä istuva tytär kampeaa vastaan, kun osaava kuski vetää kurvin ulkokahvasta ja kääntää kaasun auki…
Reunaehtoja on yhtä paljon kuin golfaavia ihmisiä. Toisilla ne on fyysisiä, toisilla henkisiä. Mutta kaikille on kuitenkin yksi sopiva yhteinen hyvä svingikäsitys. Se, miten pystyy fundamentaaleja noudattamaan on eri asia. Jos ymmärtää asiasta aidan, niin alkaa tehdä asioita aitaa vasten, vaikka seiväs ei ole edes tukevasti maassa. Kun sen seipään saa juntattua kunnolla maahan, niin tanner alkaa tömistä ja aitaa kaatuu.
Ylimääräinen voima hyvässä ja oikeaan ja hyvään svingikäsitykseen perustuvassa svingissä tuottaa pidempiä lyöntejä, mutta ei laajenna hajontaa merkittävästi.
NimetönPekka Pelimies kirjoitti: (8.7.2009 17:37:30)
Ylimääräinen voima hyvässä ja oikeaan ja hyvään svingikäsitykseen perustuvassa svingissä tuottaa pidempiä lyöntejä, mutta ei laajenna hajontaa merkittävästi.
Onko tällainen tarkoittamasi hyvä swingikäsitys sellainen, jota prot yleisesti opettavat
ja jota menestyneet valmentajat kirjoissaan neuvovat? Vai onko nyt keksitty jokin uusi
käsitys, jonka voi oppia vain lukemalla juttuja suomalaisilla palstoilla? Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että paneutuminen swingin saloihin heti alusta asti tehostaa oppimista läpi peliuran. Maailmasta löytyy valtava määrä pelaajia, jotka lyövät pitkälle ja suoraan. Uskotko heillä kaikilla olevan sama ns. ”oikea” swingikäsitys kuin sinulla?data kirjoitti: (8.7.2009 16:08:02)
Tästä käy hyvänä esimerkkinä monet tälläkin palstalla esitetyt
täysin höpö höpö väitteet, joita kokeilleet ovat kuitenkin jollakin tavalla pystyneet palloa lyömään ja plasebon avittamana jopa muutaman hyvänkin kierroksen pelaamaan.Syöksy nyt jo sementtiin noine höpinöines. Ei jaksa enää ees muuta sanoa.
ts kirjoitti: (8.7.2009 21:45:31)
Syöksy nyt jo sementtiin noine höpinöines. Ei jaksa enää ees muuta sanoa.
Sanoit jotain kuitenkin… ;D Se ruokkii keskustelua, mutta sitähän sä haluutkin. 😉
Pekka Pelimies kirjoitti: (8.7.2009 22:38:22)
ts kirjoitti: (8.7.2009 21:45:31)
Syöksy nyt jo sementtiin noine höpinöines. Ei jaksa enää ees muuta sanoa.
Sanoit jotain kuitenkin… ;D Se ruokkii keskustelua, mutta sitähän sä haluutkin. 😉
Oikeesti en enää halua. Tää oli menossa taas kerran ihan hyvään suuntaan ja hemmetin hyvään pohdintaan aika isoista lajiin liittyvistä jutuista. Sitten ilmestyy paikalle data, joka saa täysin älyttömin heitoin kyllä mut nykyään lopettamaan kaiken tarinoinnin. Olis edes menny sinne yhteen ketjuun vastaamaan Scoopin kysymyksiin vihdoin. Vai luuleko, että väki ois unohtanu, että ne on vielä avoimena?
data kirjoitti: (8.7.2009 20:36:58)
Onko tällainen tarkoittamasi hyvä swingikäsitys sellainen, jota prot yleisesti opettavat
ja jota menestyneet valmentajat kirjoissaan neuvovat? Vai onko nyt keksitty jokin uusi
käsitys, jonka voi oppia vain lukemalla juttuja suomalaisilla palstoilla? Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että paneutuminen swingin saloihin heti alusta asti tehostaa oppimista läpi peliuran. Maailmasta löytyy valtava määrä pelaajia, jotka lyövät pitkälle ja suoraan. Uskotko heillä kaikilla olevan sama ns. ”oikea” swingikäsitys kuin sinulla?En tiedä, mitä prot yleisesti opettaa ja mihin heidän metodiikkansa perustuu, joten en voi siihen kysymykseen vastata.
Mun nykyisen svingikäsityksen fundamentaalit on peräisin 50-luvlta. Ei siis mitään uutta auringon alla. 😉 Voi tuntua, että puffaan näitä palstoja, mutta mun mielestäni teknologian Suomessa on nyt työryhmä, joka on keksinyt konstin nähdä ja tunnistaa luotettavasti ne asiat, joista Hogan on fundamentaaleissaan selittänyt. Nämä tiedot ja opit ovat varmasti olleet monien huippuvalmentajien opetuksessa läsnä, mutta musta tuntuu, että he eivät ole osanneet kiteyttää asiaa niin pontevasti kuin nämä suomalaiset tutkijat.
En tiedä sitäkään, millaisilla svingiajatuksilla esim. Bubba Watson, Dustin Jonson tai Nick Watney lyö palloaan. Tämän ajatuksen sisäistämisen jälkeen olen kuitenkin nähnyt heidän lyöntinsä ihan eri valossa ja mielestäni tunnistan nyt, mistä se voima osumaan tulee. Pari vuotta sitten pystyin hyvänä päivänä lyömään toistuvasti noin 300 metrisiä driveja keskelle väylää, mutta en tajunnut, mitä siinä tein. Nyt lyön löysällä vedolla tasaisesti 260 metriä ja ”yliyrittämällä” saatan saada minä päivänä tahansa lyödyksi saman matkan ilmassa. Siinä on valtava ero entiseen. GolfDigestin Challenge09:ssä svingmodelikseni on suodatettu Sergio Garcia – olen tyytyväinen. Hän lyö tarkasti kohteeseen ja rauta-4:lla 240 yds.
Tänä vuonna olen käynyt kahdella (luetaan 3:lla) prolla. Toinen on tältä palstalta tuttu ja toinen on Bobby Mitchell, joka on piessyt Nicklauksen ja ollut Mastersissa toinen. Hän puhui releasesta ja ajoituksen saamisesta kohdalleen lehmän lypsyharjoitteella, joka on käytännössä sama kuin ”Faldo-drill”. Aktiivinen release aiheuttaa ajoitusongelmia, joista hyvin monet kärsii. Release on seikka, joka tapahtuu itsestään, jos alkumatka tehdään oikein.
Mua on siis auttanut näitten palstojen lukeminen ja talviharrastukseni keilailu, jossa olen viime vuoden keväästä asti opiskellut nykyaikaista tekniikkaa, jossa vartalolla tehdään asioita, joilla vauhti palloon tulee itsestään. Ei tarvitse lainkaan heilauttaa kättä tai heittä palloa. Monet ovat tulleet ihmettelemään sitä ymmärrystä, jonka olen lyhyessä ajassa keilailusta muodostanut ja muutamalle olen lyhyen valmennuksenkin myynyt. Toisaalta on myös niitä Mestari- ja A-luokan old school-keilaajia, jotka ovat nälvineet, että miksi sä harjoittelet noin vaikeaa heittoa, kun sillä ei saa tulosta.
Haluan oppia keilailusuorituksen, enkä tehdä tulosta, koska se on harrastus. Parin vuoden päästä pystyn tekemään hakemani keilailusuorituksen, sitten pesen ne kaverit ilman tasoituksia mennen tullen.
Mun keilailuajatuksia voi lukea vielä hetken täältä… Aikovat siivota ilmoitustaulun kesän loppuun mennessä. Niissä on sama idea kuin golfissa – helpolla tulee hyvää ja hyvää tullessa tulee myös hyvä tulos.
data kirjoitti: (8.7.2009 16:08:02)
. Tästä käy hyvänä esimerkkinä monet tälläkin palstalla esitetyt
täysin höpö höpö väitteet, joita kokeilleet ovat kuitenkin jollakin tavalla pystyneet palloa lyömään ja plasebon avittamana jopa muutaman hyvänkin kierroksen pelaamaan.Pakko esittää datalle yksi selkeä kysymys, että saadaan mies taas poistumaan hetkeksi:
Väitätkö, että Hogan teki lapaa sulkevaa kiertoa käsivarsilla, vaikka osumassa hänellä oli oikea kyynärpää vasemman alapuolella ja ranteet erkanivat toisistaan osuman aikana?
Olen näköjään ominut tämän ketjun, mutta vielä haluan yhden seikan tuoda julki. Tämän opin 80-90-luvulla ollessani alppihiihdon opettajana.
Opettavat prot on puun ja kuoren välissä, sillä suomalaisella mentaliteetillä heidän pakeilleen mennään vasta, kun ollaan umpikujassa.
Kuitenkaan ei haluta myöntää, että ollaan tehty 10 vuotta asioita väärin perustein ja väärällä tavalla. Kehittyminen alkaa vasta, kun on todella tunnustettu ja tunnistettu objektiivistesti, missä ollaan.
Tarvittavaa työtä kehittymisen ja vuosien virheiden korjaamiseen ei olla valmiita tekemään. Halutaan hot-fix, jolla saadaan se hiha-hook tai mega-slice oikenemaan.
Väärällä asenteella on ihan turha alkaa havitella parempaa tekemisen tasoa. Silloin on viisainta tyytyä siihen, mitä on ja alkaa nauttia siitä mitä osaa – huonon golfin pelaamisesta helve’tin hyvin.
Tunnin jälkeen kiroillaan ekalla kierroksella, että se hemmetin pro sekotti mun lyönnin ja ajatukset. ;D
Ja jos joku epäilee, etten tiedä, mistä on kyse, niin tässä vähän referenssiä…
Tulokset svingiremontin alun jälkeen:
2005 +11…+49
2006 +10…+49
2007 +10…+38 (Valderrama Volvo Masters kunnossa)
2008 +11…+39
2009 +6…+20Pirun pitkävetistä hommaa ja valoa ei tahdo näkyä – tunneli on pitkä, mutta nyt ollaan jo aika selvillä vesillä.
Ite en oo siis Pekkaa pahempi, vaikka kokemusta on toisista lajeista. Ehkä siinä on ero, että tietäessäni tämän, olen päättänyt töitä tän asian eteen tehdä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Koska Pro:lle?