26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Kädet edellä osumassa

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Kädet edellä osumassa

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 33)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Onkos olemassa harjotteita, jotka ehkäisevät käsien olemista liian edessä osumassa. Tämä johtaa perinteisesti lavan aukeamiseen osumassa.

    Ootko varma, että vain kädet ovat edellä osumassa vai tuntuuko vain siltä. Nimittäin jos vartalo on toiminut oikein ja vain kädet ovat edellä osumassa, tasoituksesi on todennäköisesti +-merkkinen.

    Jos pallot karkaa oikealle, epäilen että koko ylävartalo liukuu pallon ohi, kenties ylikorostat esim. painonsiirtoa tai jalkojen sivuliikettä downsvingin alussa, jolloin kierto unohtuu tai myöhästyy.

    Näin käy helposti, kun siirtyy sisältä ulos eikä pallo makaakaan enää niin hyvin kuin matolla. Sivuliu’ulla saa silloin osuman ensin palloon, mutta em. seurauksin.

    Se korjaantuu lantion kiertoliikkeen tehostamisella, eli vasen lantio edestä pois. En tiedä siihen mitään muuta harjoitetta kuin lihaskäskytyksen opetteleminen ja paksujen osumien hyväksyminen jonkin aikaa.

    fukke diise saisse kirjoitti: (24.4.2006 17:28:55)
    Ootko varma, että vain kädet ovat edellä osumassa vai tuntuuko vain siltä. Nimittäin jos vartalo on toiminut oikein ja vain kädet ovat edellä osumassa, tasoituksesi on todennäköisesti +-merkkinen.

    Jos pallot karkaa oikealle, epäilen että koko ylävartalo liukuu pallon ohi, kenties ylikorostat esim. painonsiirtoa tai jalkojen sivuliikettä downsvingin alussa, jolloin kierto unohtuu tai myöhästyy.

    Näin käy helposti, kun siirtyy sisältä ulos eikä pallo makaakaan enää niin hyvin kuin matolla. Sivuliu’ulla saa silloin osuman ensin palloon, mutta em. seurauksin.

    Se korjaantuu lantion kiertoliikkeen tehostamisella, eli vasen lantio edestä pois. En tiedä siihen mitään muuta harjoitetta kuin lihaskäskytyksen opetteleminen ja paksujen osumien hyväksyminen jonkin aikaa.

    Alkuun lupaus: Erittäin harvoin mitään tänne kirjoitan ja tää tuleekin myös olemaan ensimmäinen ja ainoa svingitekniikkaan liittyvä kirjoitus. Asiaan, uskoisin että kädet voi olla osumassa edessä myös silloin kun taaksevienti aloitetaan käsillä (=kädet eivät pysy vartalon edessä). Tää on helppo todentaa kokeilemalla. Mutta tää tästä.

    ts

    Mutta kun siis niitten käsien pitääkin olla edellä osumassa. Siihen tuo Fukken heitto + tasoituksesta viittasi ymmärtääkseni. Mielestän ongelma on enemmä alta pois kiertymisessä tai liukumisessa, tai käsien liikenopeudessa osuma-alueella tai gripissä tai…. no nii juu

    Kenties siksi alkuperäisessä kysymyksessä oli liian?

    jakek kirjoitti: (25.4.2006 13:45:55)
    Kenties siksi alkuperäisessä kysymyksessä oli
    liian?

    Minulla on sellainen käsitys, että meidän kaikkien golfsvingi kehittyy asteittain, olipa kehityssuunta mikä tahansa. Ja se mitä tunnemme, on suhteellista ja siksi harhaanjohtavaa. Esim. pelaaja voi joskus tuntea tehneensä jonkin asian aivan eri tavalla kuin ennen, mutta todellisuudessa ero aiempaan svingiin on minimaalinen.

    Jos shotmakerin ongelma on todellakin vain se mitä hän sanoo, eli kädet ovat osumassa liian edellä, niin jossakin aikaisemmassa vaiheessa niiden on täytynyt olla sopivasti edellä (siis timing kohdallaan). Tällöin hänen on täytynyt olla schratch-pelaaja, mutta ymmärtääkseni näin ei ole.

    Siis mielestäni perusongelman pitää olla jossain muualla kuin ’kädet liian edessä’.
    Vaikeahan sitä on lähteä arvailemaan, mutta ts:n listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauas, eikä se ketään hyödytä.

    Ehdotan Shotmakerille, että menet pron tunnille kuvattavaksi ja katsot miten vartalo liikkuu, mikä on painojakauma ja pysyykö vasen käsi suorana. Siitä pro pystyy jo antamaan paljon tarkempia ohjeita.

    Voihan tuo kieliä myös siitä, että ranteet eivät ’vapaudu’ riittävän nopeasti/tehokkaasti osumahetkellä, eli kunnon ’crossausta’ ei tapahdu. Näin saattaa tapahtua (tuntua) jos yrittää lyödä liikaa ylöspäin ja/tai puristaa mailasta liian kovaa.

    Perinteisesti lavan aukijäämistä korjataan siten, että lyödään ’riittävän monta’ hukkia, jotta saadaan tuntuma miten ranteiden tulisi toimia. Tarkista ensimmäisenä otteesi, sillä jos se on väärä, ei ranteetkaan välttämättä pysty toimimaan niin kuin pitäisi.

    Eli kun pallo lähtee oikealle lavan ollessa auki, niin pyri tekemään harjoituksia, joissa suljet lavan kunnolla osuman jälkeen ja yrität lyödä matalaa vasemmalle. Sitten annat lyönnin pikku hiljaa suoristua, helppoa 🙂

    Nimetön

    fukke diise saisse kirjoitti: (24.4.2006 17:28:55)

    Jos pallot karkaa oikealle, epäilen että koko ylävartalo liukuu pallon ohi, kenties ylikorostat esim. painonsiirtoa tai jalkojen sivuliikettä downsvingin alussa, jolloin kierto unohtuu tai myöhästyy.

    Näin käy helposti, kun siirtyy sisältä ulos eikä pallo makaakaan enää niin hyvin kuin matolla. Sivuliu’ulla saa silloin osuman ensin palloon, mutta em. seurauksin.

    Itselläni oli tämä ongelma pitkään varsinkin silloin kun väsymys alkoi painaa ja/tai muutoin vain yritti liikaa. Suurimpana syynä oli liiallinen painonsiirto takajalalle back swingissä. Kun sieltä sitten piti päästä takaisin niin yleensä koko yläkroppa liukui samalla liikaa eteen. Vartalon kiertoa on silloin lähes mahdotonta enää tehdä ajoissa tai se ei edes onnistu kunnolla. Tuloksena oli parhaassa tapauksessa aukeaminen oikealle ja välillä todella mielettömiä slaisseja.

    Hehee, Riflen kuvaamat pushislaissit ovat tuttuja täälläkin.

    Mielenkiintoista oli allekirjoittaneen pelissä viime kaudella se, että raudoilla maasta lyödessä pelasin piikkisuoraa tai hieman oikealta vasemmalle kaartuvaa kierrettä -vaikka griinin oikea sivusta tulikin selvästi vasenta tutummaksi. No, annas olla kun otti puumailan käteen ja nosti pallon tikun päälle: tuloksena usein lentorata, joka lähtee kohteesta kymmenkunta metriä oikealle ja matkalla kiertää vielä samaan suuntaan 20-50 metriä lisää. Viereiset väylät tulivat todella tutuiksi.

    Olen taltuttanut ongelmaa rajoittamalla painonsiirtoa downswingissä, siis etten hyökkää vasemmalle aivan yhtä kovaa: ilmeisesti tämän ansiosta vartalon sivuliuku on vähentynyt ja pääsen paremmin pysymään pallon takana tai lievästi päällä, enkä blokkaa itseäni pallon edessä. Yritin kyllä lapa auki -syndrooman tunnistettuani myös clapin kuvaamaa oikean käden ’rullauksen’ voimistamista, mutta ainakin allekirjoittaneesta tuntui hiukan hölmöltä manipuloida mailanpäätä ranteilla, kun perusongelma taitaa sittenkin olla aivan muualla.

    Saas nähdä kun tästä siirtyy ulos, onko sama tuttu vaiva edelleen seurana, vai olenko ollut puolet talvesta ihan hakoteillä itsediagnoosini kanssa. Toki edes kelvollinen pro olisi sanonut kaiken tarvittavan nähtyään pari swingiä, mutta sehän olisi liiaksi lyhentänyt tätä nautittavaa matkaa…

    En tiedä Ron, lohduttaako yhtään mutta kuvaamasi ongelma on enemmän kuin yleinen paljon harjoittelevien pelaajien joukossa.

    Ja ongelman ratkaisematta jääminen on myös suurin yksittäinen syy, miksi nuoret ammattilaispelaajat tai sinne pyrkivät lahjakkuudet lopulta päätyvät opettavien proffien joukkoon.

    Tsemppiä!!!!

    Niin, ainakin kevät on sujunut omalla mittapuullani mainiosti.

    Olen funtsinut, mistä koko ongelma sai alkunsa. Luultavasti osasyynä on perimiehekäs halu lyödä pitkälle, ie. ’laittaa painoa lyöntiin’. Mutta vaikutusta on varmasti myös golfopetuksessa säännöllisesti annettava misinformaatio, tai pikemminkin ilmiön puutteellinen kuvaus. Useammin kuin kerran olen lukenut/kuullut mantran, että ’downswingin aluksi paino siirtyy vasemmalle ja kädet putoavat alemmalle radalle…’. Jos tuon kirjallisesti ottaa, lienee todennäköisenä seurauksena hyökkäys, sivuliuku ja blokki.

    Esim. Annika Sörenstamin massakeskipiste liikkuu swingin aikana maahan nähden pari hassua senttiä. Ehkä totuus onkin benhoganmaisessa opetuksessa: vartaloa tulee kiertää ja pyörittää, ei liikuttaa sivuttain tai heijata -kuten ei painoakaan, vaikka se luonnolliselta tuntuisikin. Tosin Leadbetter väittää myös Hoganin lantion liikkuneen sivusuunnassa, joten mistäs sen lopullisen totuuden tietää…

    Pointtini on, että myös ketjun aloittaja voi tutkailla alaruumiinsa/lantionsa liikettä downswingin aikana, aivan kuten fds jo ensimmäisessä vastauksessa ehdottaa. Ainakin allekirjoittaneella se tuntuu toimivan! (fingers crossed…)

    clap kirjoitti: (25.4.2006 19:44:17)
    Perinteisesti lavan aukijäämistä korjataan siten, että lyödään ’riittävän monta’ hukkia, jotta saadaan tuntuma miten ranteiden tulisi toimia.

    Onko yksi kesä riittävän paljon? Sillä vaan kysyn että tietäis joko voi lopettaa…

    Nimetön

    Ron Manager kirjoitti: (25.4.2006 23:47:23)

    Mielenkiintoista oli allekirjoittaneen pelissä viime kaudella se, että raudoilla maasta lyödessä pelasin piikkisuoraa tai hieman oikealta vasemmalle kaartuvaa kierrettä -vaikka griinin oikea sivusta tulikin selvästi vasenta tutummaksi. No, annas olla kun otti puumailan käteen ja nosti pallon tikun päälle: tuloksena usein lentorata, joka lähtee kohteesta kymmenkunta metriä oikealle ja matkalla kiertää vielä samaan suuntaan 20-50 metriä lisää. Viereiset väylät tulivat todella tutuiksi.

    Juuri näinhän siinä yleensä kävi 😉 Ja sitten kun alkoi kompensoimaan puumailojen lentoratoja jollain oudolla virityksellä (esim. käsiä aktivoimalla) niin silloin vastaavasti wedget lähtivät ajoittain todella pahasti vasemmalle 🙂

    Olen itse päätynyt aivan samaan kuin sinä eli painonsiirtoa kuvataan usein swingiopetuksessa väärin ja se saa aikaan vain turhaa sivuttaista heilumista. Ainakin minulla lääke on ollut välttää tietoista painonsiirtelyä ja keskittyä enemmän siihen kiertoliikkeeseen. Tulokset ovat olleet erinomaiset eikä sivuliukuja enää juurikaan esiinny …paitsi silloin kun yrittää vetäistä sen kesän pisimmän draivin 😉

    ts

    Tuota nuin. Edellen asia on kohtalaisen laaja, mutta muutaman kommentin voisi heittää.

    1. Painonsiirto on todellakin pyörinyt melkoisena mörkönä opetuksessa pitkään. Sitä ei tulisi tietoisesti tehdä, eikä ainakaan aloittaa downswingiä sillä. Jos mielikuva pallon lyömisestä alaspäin (raudoilla) on oikea, painonsiirto kyllä tapahtuu luonnostaan. Parempi olisi pysyä oikean jalan päällä osumaan tuloon asti, jolloin myös ponistaminen osumassa on mahdollista.

    2. Kiertoliike on voimantuoton perusta, mutta releasen toteutuminen vaatii taasen kiertoliikkeen hetkittäisen pysäyttämisen. ’Vedon’ alkaessa ylhäältä pyrkii vastavoima avaamaan mailan lapaa ja se pyrkii jäämään takse. Osumaan tultaessa vasemman jalan tuki mahdollistaa kierron vastustamisen ja sisäkehän hidastuessa lapa kiihtyy ja pyrkii sulkeutumaan.

    Usein näkee pyrittävän pitkään lyöntiin käsien nopeutta lisäämällä, joka taas johtaa päinvastaiseen lopputulokseen ja lisäksi lavan jäämiseen auki osumassa.

    Loppujen lopuksi kyse golflyönnissä on vain muutamasta asiasta:

    1. Grippi joka mahdollistaa oikeat liikkeet ja releasen
    2. Asettautuminen joka mahdollistaa mailan vapaan liikkeen ja kehän maksimaalisen laajuuden osumassa
    3. Timing ja liikejärjestys joka lopulta määrää koko liikeradan ja lavan asennon

    Nuo kuntoon, niin lyömisen osalta ollaan jo pitkällä. Sitten tarvis vielä oppia pelaamaan 🙂

    Nimetön

    ts kirjoitti: (26.4.2006 10:36:33)

    Usein näkee pyrittävän pitkään lyöntiin käsien nopeutta lisäämällä, joka taas johtaa päinvastaiseen lopputulokseen ja lisäksi lavan jäämiseen auki osumassa.

    Tämän pitää todella hyvin paikkansa. Mitä enemmän yrittää antaa vauhtia käsien nopeutta lisäämällä niin sen heikommin siinä lopulta käy 😉

    Olenkin usein miettinyt, että millä ne ’pituuslyöjät’ saavat sitä mailanpään nopeutta kasvatettua kun itsellä se on pysähtynyt sinne n. 110 mph tuntumaan. Heti kun yrittää kasvattaa nopeutta ns. hauiksen avulla niin käy juuri päinvastoin eli nopeudet vain putoavat. Liiallinen rentous taas saa ainakin meikäläisellä aikaiseksi hajonnan kasvua. Onko ideoita ?

    ts

    Onhan noita ideoita, mutta niin perkaleen laajasti, että tässä paha niitä ruveta käsittelemään. Tuo vipuvarsien (elä Fukke hermostu 😀 ) ymmärtäminen ja vastavoimien käyttö siinä kuitenkin ovat avainjuttuina.

    Yksi havainnollistava juttu olisi:

    Otaq maila oikeaan käteen ja pyöri hetki ympäri vauhdikkaasti maila vaakatasossa ja käsi suorana. Ei niin kauan että laatta lentää, mutta sen verran, että hahmotat mailan lavan nopeuden. Sitten teet saman liikkeen oikealla kädellä niin, että pysäytät vasemmalla kädellä oikean käsivarren liikkeen ja katsot mitä mailan lavalle silloin tapahtuu jos oikea käsi pysyy rentona. Varo osumasta itseesi lavalla koska vauhtia on yllättävän paljon 🙂

    Olipa vaikee ohje… en itekään ymmärtäny 😉

    Nimetön

    Kyllä sitä on tullut kokeiltua jos jonkinlaista heiluria ja havainnut mailanpäännopeuksien kasvavan. Ongelmana vain on tällaisten vapaiden liikeratojen soveltaminen käytäntöön. Niistä kasvavista nopeuksista ei ole ollut paljoakaan hyötyä kun pallot ovat lähteneet mihin sattuu 😉
    Toisekseen pituuslyöjien swingi ei ainakaan minusta näytä kovinkaan rennolta ja tempo/kiihdytyskin on usein nopea ?

    Jos ongelma johtuu ranteiden pidättämisestä/jäykkyydestä/huonosta läpilyönnistä, niin Juha Skyttä neuvoi Vierumäellä harjoitteen joka on auttanut minua (katsotaan osaanko selittää ymmärrettävästi):

    Aloita lyhyellä swingillä( 1/4, käsivarret backswingissä n. vaakatasoon ja vastaavasti downswing läpi), niin että vartalo vetää, kädet vain ’putoavat’ pallon suuntaan ja ranteet mahd. rentona. Toisaalta voi ajatella että downswing aloitetaan vain vetämällä mailan grippipäätä palloa kohti ranteet rentona ja annetaan mailan hoitaa loput.

    Pallo lahtee tälläisellä 1/4 swingilla suoraan ja yllättävänkin pitkälle, kunhan mailan saa swingaamaan vapaasti. Kannattaa kokeilla eri mailoilla, myös driverilla.

    Sitten vaan pidempää swingiä peliin samalla ajatuksella.

    Muuten olen sitä mieltä että lantion sivuttaisliikkestä backswingissä ei ole kuin haittaa. Downswing onkin sitten eri asia, mutta siinäkin kierto on A ja O.
    ja
    Rytmin hallitseminen niin että mailanpään nopeus kiihtyy koko ajan downswingin alusta palloon osumaan saakka on sitä vaikeampaa mitä kovempaa YRITTÄÄ (pituuslyöjillä rytmin täytyy olla todella hyvä).

    Jake2 kirjoitti: (26.4.2006 12:06:48)
    Muuten olen sitä mieltä että lantion sivuttaisliikkestä backswingissä ei ole kuin haittaa. Downswing onkin sitten eri asia, mutta siinäkin kierto on A ja O.

    Kyllä kyllä, on aivan universaali totuus, että lantion pettäminen sivulle backswingin aikana on liike helvetistä. Asianmukaisen kierron aikaansaaminen lantion ja hartioiden välille vaikeutuu, ja joskushan sieltä oikealta on tultava takaisinkin. Koita siinä sitten osua palloon johdonmukaisesti ja oikein…

    Sen sijaan se, mistä tässä tässä on ollut kyse (ainakin omalta osaltani, ja parhaan käsillä olevan tiedon mukaan myös shotmakerin) on mainittu sivuttaisliike downswingissä. Itse olen tullut viime aikoina siihen johtopäätökseen, että pyrin sallimaan sivuttaisliikettä kohteen suuntaan vain sen verran, kun on tarpeen lantio-hartialinjan asianmukaiseksi aukaisemiseksi impact zonelle tultaessa. Siis hyvin vähän.

    Toisaalta turha tässä mitään swingigurua on meikäläisenkään leikkiä…

    Oletkos muuten ts lukenut kirjan ’swing machine’, vai mistä noita vastavoimavipuvarsiajatuksia (olipas pitkä sana) kumpuaa? 😉

    ts kirjoitti: (26.4.2006 10:36:33)
    Kiertoliike on voimantuoton perusta, mutta releasen toteutuminen vaatii taasen kiertoliikkeen hetkittäisen pysäyttämisen.

    Elä sie huoli, en mie hermostu, mutta pari kommenttia tuohon kiertoliikkeen hetkittäiseen pysäyttämiseen, koska olet maininnut sen pari kertaa aikaisemminkin.

    Olet puhunut svingikaaren eri kehistä ja siitä, että mailanpään nopeus kasvaa liike-energian siirtyessä sisäkehältä ulkokehälle (vartalon kierto pysäytetään hetkellisesti -> kädet kiihtyvät -> kädet pysäytetään hetkellisesti -> ranteet toimivat saranana -> mailanpään nopeus kasvaa).

    Teoriassa näin saadaan maksimaalinen mailanpään nopeus, mutta kuka pysäyttää nuo sisäkehien liikkeet oikeaan kohtaan?

    Clap mainitsi tarkoituksellisen hukin lyömisen ranteiden saranaefektiä korostamalla, mikä saadaan aikaan pysäyttämällä käsivarret osumahetkelle, jolloin kädet ’krossaavat’. Tämä on se ’hands realease’, josta Leadbetterikin puhuu sunnuntai-pelaajille sopivan hukintekotapana. Sillä tosiaan saa pallon kiertämään vasemmalle, mutta kun se hukki täytyy suoristaa, niin useimmat hakevat sitä oikealta lisäämällä sivuliukua -> killeri.

    Paremmille pelaajille Leadbetter suosittelee ’body releasea’, jossa tapahtuu vastaava pidätys-kiihdytys-efekti lantion ja ylävartalo/käsien välillä. Ymmärtääkseni tämä on myös, mitä ts ajaa takaa releasen toteutumisella.

    Mutta Hogan sanoo näin: ’the correct hitting motion is on unbroken thrust from the beginning of the downswing to the end of the follow-throug’. Edelleen hän korostaa monissa yhteyksissä, että lantion kertoliike vetää koko svingiä läpi osuman niin, että ylävartalon kierto saavuttaa alavartalon vasta svingin lopussa. Hän ei omien sanojensa mukaan tuntenut mitään releasiä ja krossauskin meni hänen mukaansa toisinpäin kuin muilla.

    Minun mielestäni tämä Hoganin tekniikka on maailman toiseksi paras tapa kehittää mailanpään nopeutta. Nopein on se, mitä pituuslyöjät käyttää ja mistä ts, sinäkin puhut. Ongelmana on kuitenkin se, että svingikaaren alin kohta jää liian taakse heikentäen puhtaita osumia, varsinkin pitkillä raudoilla ja huonoista makauksista.

    Ja nyt tullaan tähän shotmakerin kuvaamaan ongelmaan. Kun svingikaaren alin kohta on talviharjoittelun (pehmeä matto ihanteellisena lyöntialustana) seurauksena jäänyt liian taakse, ulkona tulee vaikeuksia osua ensin palloon. Sitä voi helposti (ja usein vaistomaisesti) korjata jalkojen/lantion/vastalon sivuliu’ulla, mutta mukana muuttuu pari muutakin asiaa. Timing jää vajaaksi eli lapa auki ja pallot oikealle.

    Siis shotmakerin oikealle lähteviä palloja voi alkaa korjaamaan kolmella tavalla: käsillä krossaamaalla, tehostamalla body releasea, soveltamalla Hoganin lantiotekniikkaa.

    Vain yksi niistä eli Hoganin tekniikka (valitettavasti vaikeimmin omaksuttava ja sisäistettävä ja eniten epäluuloja herättävä) johtaa asioiden pysyvään korjautumiseen ilman siitä syntyviä uusia ongelmia.

    Ja nyt tullaan tähän shotmakerin kuvaamaan ongelmaan. Kun svingikaaren alin kohta on talviharjoittelun (pehmeä matto ihanteellisena lyöntialustana) seurauksena jäänyt liian taakse, ulkona tulee vaikeuksia osua ensin palloon. Sitä voi helposti (ja usein vaistomaisesti) korjata jalkojen/lantion/vastalon sivuliu’ulla, mutta mukana muuttuu pari muutakin asiaa. Timing jää vajaaksi eli lapa auki ja pallot oikealle.

    Siis shotmakerin oikealle lähteviä palloja voi alkaa korjaamaan kolmella tavalla: käsillä krossaamaalla, tehostamalla body releasea, soveltamalla Hoganin lantiotekniikkaa.

    Vain yksi niistä eli Hoganin tekniikka (valitettavasti vaikeimmin omaksuttava ja sisäistettävä ja eniten epäluuloja herättävä) johtaa asioiden pysyvään korjautumiseen ilman siitä syntyviä uusia ongelmia.

    Omasta mielestäni svingini on melko hyvin hanskassa teknisellä puolella. Olen pelannut paljon hankigolfia, ja lumella ongelmaa ei ole. Hankigolfissa ainoastaan matolta lyödyt ja nyt keväällä kovalla kentällä lyödyt lyönnit ovat välillä lähteneet oikealle. Tälläisessa lyönnissä pallo ei slaissaa lainkaan, vaan lyönti on täysin ’suora’ tai äärimmäisen pieni fade. Mielestäni hyvin yksinkertainen selitys voi löytyä lyöntialustan kovuudesta: kova alusta kääntää mailan lavan auki. Normaali lyöntijälki osoittaa mukavasti sisältä ulos, ja slaissittomuus voisikin selittyä sillä, että kovalla alustalla ongelmalyönnissä lapa on auki kohteeseen nähden mutta mailan kulkusuuntaan nähden suorassa kulmassa. Normaali lyöntini on selvä draw. Mitä mieltä?

    Mielestäni hyvin yksinkertainen selitys voi löytyä lyöntialustan kovuudesta: kova alusta kääntää mailan lavan auki.

    Eikös tämä toteudu suuremmassa mittakaavassa vain jos lie-kulmat on pielessä, tässä tapauksessa mailan kärki osuu maahan ensin?

    Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja koska myös paininut saman ongelman kanssa, lisään oman näkemykseni soppaan.

    Lantion liukuminen down swingissä eteenpäin on mielestäni yleinen syy oikealle lähteviin lyönteihin. Tätä näkee jatkuvasti siellä, missä gollfarit mailojaan heiluttelee. Perus asiat: grippi, alkuasento, oikea kierto ja swing plane on mielestä kohtalaisen helppo harjoitella kuntoon, mutta ainakin itse koen vaikeaksi tuon oikean painonsiirron+lantion/hartioiden oikean kierron(=timing?). Suurin syy tässä epäonnistumiselle on omien havaintojen perusteella pelaajien taipumus ’repiä’ ts. lähdetään lyömään pitkälle ja kiihdytetään swingiä liian aikaisin -> paino liukuu eteen ja hyvä lantion kierto(aukaiseminen) tulee mahdottomaksi.

    Usein tiedetään, että down swing pitäsi aloittaa rauhallisesti ja näin antaa mahdollisuus oikeille liikeradoille. Käytännössä tämän harjoittelu/toteuttaminen onkin hankalampaa, varsinkin pelitilanteessa. Itse olen kokenut hyväksi ’swingi avaimeksi’ pyrkiä pitämään paino mahdollisimman pitkään takajalalla niinkun joku tossa jo mainitsikin. Muita hyviä ideoita rauhalliseen down swingin aloittamisen toteuttamiseen?

    Vaikka tietämykseni swingistä on vähäistä, niin on se vaan mukava huomata, että mitä rauhallisemmin lyö sitä kovemmin ’piiska’ heilahtaa -> ainakin jokseenkin oikeilla jäljillä hyvän tekniikan etsinnässä 🙂

    KL

    shotmaker kirjoitti: (26.4.2006 20:06:23)
    Normaali lyöntijälki osoittaa mukavasti sisältä ulos

    Kylläpäs Sinulla maila kulkee pitkän matkan sisältä ulos osuman jälkeen !? Omat lyöntijälkeni osoittavat poikkeuksetta ulkoa sisälle, koska maila liikkuu palloon osuessaan swingitason lyöntisuunnan suuntaisen tangentin suuntaisesti (ymmärsikö kukaan….?) ja kääntyy heti osuman jälkeen kulkemaan ulkoa sisälle ja tässä vaiheessa kaivaa sen divotin irti maasta.

    No, jos lyönti on vahva draw niin kai se lyöntijälki voi olla sisältä ulos. Itse vain en ole moista kokenut.

    nasupulla kirjoitti: (27.4.2006 9:56:16)

    Mielestäni hyvin yksinkertainen selitys voi löytyä lyöntialustan kovuudesta: kova alusta kääntää mailan lavan auki.

    Eikös tämä toteudu suuremmassa mittakaavassa vain jos lie-kulmat on pielessä, tässä tapauksessa mailan kärki osuu maahan ensin?

    Eikös siihen pienempään palloon olis tarkoitus osua ensin?
    Paitti tietty jos ollaan beechillä…

    Puutteellisen tekniikan ja ’äärimmäisen pituuden tavoittelun’ myötä (hehheh) tuo sambamainen lantion liuku on itsellänikin aika usein läsnä, tahattoman tahallisesti ja yleensä lyönti on huono sen myötä (kuitenkin se itselläni menee enempi kainaloon ja vasuriin kuin oikealle). Alkukevään, vielä vähäisen, pelaamisen/reenauksen aikana olen pyrkinyt siitä pääseen eroon ja pienellä ’ajatusharjotteella’ saanu parannusta. Vaikeahan tämmöset aina on selittää mutta lähinnä olen ajatellut ’lyöväni’ ns etummaisen jalan polveen. Eli lantio kiertää mutta ei liu’u etujalan sen estäessä. Eihän tosta varmaan kukaan muu tajua mitään mutta itellä auttanut=) Tunti Pron kanssa voisi tietenkin jeesata vielä enemmän….

    No, joku viisas senkin tokas että ihan sama miten, mutta sinne se pallo menee mihin sen lyö=)

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 33)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #250365 kohteessaKädet edellä osumassa

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Kädet edellä osumassa