Junnuvalmennus seuroissa

[Moi123]

Golfliitto julkisti eilen liittovalmennusryhmät vuodella 2005. Pelaajia on yhteensä 42. He edustavat yhteensä 26 eri seuraa. Eniten edustusta tulee Aura Golfista eli 4 pelaajaa. Uudenmaan kentistä loistaa poissaolollaan mm. Peuramaa, Pickala, Kurk ja Vihti. Tiedän, että mm. Pickala panostaa rahallisesti aika paljon junnutyöhön, mutta onko laadussa joku vika. Onko niin, että jos junnulle tehdään hommat liian helpoksi, niin se näkyy motivaatiopuolella. Mitä enemmän vaaditaan tavoiteen saavuttamiseen, sitä motivoidumpi porukka sen saavuttaa. Lisäksi tarvitaan palava halu.Isin ja äidin halu ei riitä. Muistan kuinka eräät A. Pasanen ja T. Tuovinen olivat AINA Pickalan harkkaviheriöllä pikkupoikina ’leikkimässä’ mailoineen ja palloineen. Eli sanokaas viisaat, miten ne lahjakkuudet löydetään ja siivitetään menestykseen?

[Esa Lehti]

Saattaa tietysti olla että juniorin motivaatio laskee jos ei joudu tekemään kovasti työtä saadakseen tukea esim. golfseuralta. Ja koska lajin tosissaan ottavien pelaajien määrä ei Suomessa ole kovin suuri on mahdollisuus päästä liittovalmennusryhmiin kohtuullinen. Nuorten pelaajien olisi kuitenkin syytä huomioida se, että se on vasta ensimmäisiä askelia kohti huippua. Heille siis tarjotaan mahdollisuus tasokkaaseen valmennukseen ja harjoitteluun. Se mahdollisuus pitää yrittää parhaansa mukaan käyttää hyväksi.

Vielä toistaiseksi suurempi osa nuorista harrastaa ykköslajinaan jääkiekkoa tai jalkapalloa. Golf on siinä sivussa harrastus, jossa saattaa jopa tulla kohtuullista menestystä. Golfsurojen ja golfliiton tulisi vakavissaan haastaa näitä suurempia lajeja jotta golf ei olisi se ykköslaji vasta sen jälkeen kun on todettu että ura jalkapallossa tai jääkiekossa ei lähdekään toivottuun nousuun. Ja jos pelaaja ei pärjää nuorten tasolla jääkiekossa tai jalkapallossa niin voi tietysti olettaa että hän ei sitten olekaan liikunnallisesti todella lahjakas. Ja aivan huipulla myös golf vaatii suuren työn lisäksi ripauksen huippulahjakkuutta.

On tietenkin tosi hyvä että nuori harrastaa useampia kuin yhtä lajia mutta golf tulisi aloittaa nuorempana ja golfin harjoittelemisen esteenä ei saisi olla muut lajit. Ehdottomasti olisi hyvä jos golfseuran juniorit esimerkiksi talvisin harjoittelisivat vaikkapa telinevoimistelua, tietysti ammattitaitoisella ohjauksella. Talviharjoittelun pitäisi olla monipuolista, ei siis pelkkää pallon lyömistä verkkoon tai puttaamista samalla suoralla matolla.

Kun siis saataisiin lahjakkaita urheilijoita golfin pariin aikaisemmin voisi muutama tehdä läpimurron kansainvälisillä ammattilaiskentillä.

[H.N.P.V.J.K.P]

Monella kentällä on toi junnuihin panostus aika löysää. Tärkeintä on sen voiton saanti.

Eräskin noista uudenmaan kentistä on kaikkea muuta kuin junnuystävällinen kenttä. Jos alkaa junnumaksuja katsomaan, niin löytää ihmeellisen tavan hinnoitella junnuja. Saatte itse päätellä mikä kenttä, niin kukaan ei tuu sit haukkumaan mua yms.

[vieraspelaaja]

Seura ei voi valmentaa muita kuin niitä junioreita, jotka treeneihin ilmaantuvat.

Rahaa on vain rahallinen määrä, ja sitä tarvitaan muuhunkin kuin junioreiden tukemiseen. Tässä eri toimintoja on turha arvottaa keskenään, mutta jokainen voi kohdallaan miettiä, mistä kaikesta olisi oikeasti valmis luopumaan jonkun lahjakkaan mutta varattoman nuoren hyväksi. Olisiko se 100, 1000 vai 10000 euroa? Moniko olisi valmis luovuttamaan pelioikeutensa ja mailansa?

Se, ketkä minkäkin lajin pariin ohjautuvat ja miksi, riippuu tekijöistä, joihin ei voi vaikuttaa. Tällä hetkellä ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että fiksumpi osa jäkiekkojunioreista (muutkin kuin lahjattomat ja menestymättömät) on alkanut siirtyä jääkiekosta muihin lajeihin, mm. golfin pariin.

Voidaan tietysti väittää, että Minea Blomqvistin menestys on tuonut lajille lisää nuoria harrastajia, mutta tämäkin on oikeastaan sattumaa. Jos joku muka osaisi tuottaa ilosia ja blomqvisteja, kai niitä jo olisi ehditty tuottaa aikaisemmin ja useampiakin.

Riippumatta satsauksen määrästä seura- ja liittovalmennuksella pystytään ’tuottamaan’ vain pelaajia kansallisen tason kilpailuitoiminnan pyörittämiseksi ja maajoukkueen kasaamiseksi. Kaikki sen yli menevä on puhdasta sattumaa. Ruotsalaisetkaan eivät ole kyenneet vuosiin tuottamaan kuin muutaman tour-tason rivipelaajan, joista joku saattaa vielä onnistua tai sitten ei.

[Molle]

Näkyypä poikien ryhmästä löytyvän pari kappaletta legendaarisessa Paloheinä Golf ry:ssä uransa aloittanutta junnua.

[Qvikari]

Eipä noista liiton ryhmistä nyt niin hirveästi muuta saa kuin taloudellista tukea. Se tottakai on erittäin tervetullutta, ei noi ulkomaanleirit nyt ihan ilmasia ole.

Kyllä se ’valmennus’ kuitenkin tapahtuu ihan muualla kuin noilla leireillä. Omat kuviot kannattaa hoitaa kuntoon, eikä luottaa siihen että kun oot maajoukkueessa niin kaikki hoidetaan sulle valmiiksi.

Hyvällä seuran junioritoiminnalla saa kyllä aikaseksi hyviä ’JoukkueSM-tiimejä’, mutta kyllä ne todelliset helmet syntyy ihan sattumalta. Se on niin paljon pelaajan omasta halusta kiinni.

Naurattaa jos joku seura mainostaa ’tuottavansa’ huippugolffareita. Ne varmaan luulee että kaikki joiden händäri on alle 3 on huippugolffari/urheilijoita. Siitä on vielä aika paljon matkaa sinne missä oikeasti taidot mitataan.

[Juuso]

Onko herrojen kirjoittajien mielestä juniorivalmennuksen tehtävä tuottaa huippuja vai ohjata nuoria golfin pariin. Hienoa, että Pickalassa käytetään paljon rahaa juniorityöhön ja monessa muussakin paikassa. Tärkeää on saada nuoret mukaan lajin pariin ja laajalti, sieltä niitä tähtiäkin sitten mahdollisesti syttyy. Ei meillä kaiken kaikkiiaan kovin monta tähteä noin muutenkaan taida lajin parissa olle. Myös huippuurheiluun tähtääville tulee olla väylänsä ja sitä tukea, mutta ei se nyt ole junnuvalmennuksen ’Gluu’.

Suurin ongelma, että junnut ei oikei tahdo glubeilla viihtyä on semmoiset nipottajakeski-ikäiset äijät?

[vieraspelaaja]

junnuvalmennuksen päätarkoitus on kasvattaa maksajia kentän tuleville investoinneille sekä uusille kenttähankkeille.

Toki golfin voi aloittaa aikuisenakin, mutta se aikuisten pieni ryhmä, joka parin vuoden välein hurahtaa aina uuteen muotihössötykseen ei ole riittävä pitämään seuraa hengissä, nämä pintaliipparit tulevat odottamatta ja ja menevät ennalta arvaamatta eivätkä palaa koskaan.

Todella hyvin menestyvistä junioreista taas ei aiheudu seuralle kuin kuluja. Heitä pitää leirittää ja kilpailuttaa eri puolilla maata ja ulkomailla huippuunsa viritetyillä kentilllä, joihin totuttuaan heitä ei juuri omalla kentällä näy kuin ehkä kerran kesässä valittamassa huonokuntoisista lyöntipaikoista ja liian hitaista greeneistä.

Ne juniorit, jotka eivät koskaan pääse junnukisoissa mitaleille tai seuran edustusjoukkueeseen (joita siis on kaikilla kentillä sitä suurempi enemmistö, mitä enemmän junioreita on) ovat niitä, jotka aikuisina maksavat kiltisti osakkeensa, pelikausimaksunsa sekä lastensa pelikausimaksut ja välineet. Lisäksi jotkut heistä vielä uhraavat vapaa-aikansa seuraavan juniori/maksajasukupolven kasvattamiseksi.

[Julkaisija]

Artikkelit