26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Häviäminen golfin kuralammikko vai….

Etusivu Foorumit Yleistä Häviäminen golfin kuralammikko vai….

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 35)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Miten suhtaudut epäonnistumiseesi urheilussa, nimenomaan kolohvissa ???? Onko tämä suuri tragedia vai todellinen voimansaanti todella suuriin voittoihin ???? Muistan kuinka mäkeä hypätessäni keksin jo 1962 v-tyylin – molemmat sukset olivat ilmalennossa korvien takan – vinossa eri puolella ,päätä . Minä keskellä kädet sivuilla ja painoin kädet tiukasti sivuilla – tulin rinta edellä alastulorinteeseen – pehemeään lumeen . Ei käynyt lopulta kuinkaan – sain vain lisää rohkeutta – olin saman kisoisssa 3 parhaan joukossa. Tätä kaatumista ’ salto mortalea ’ mäkihyppääjä eniten pelkää !!! Pelko ja sen toteutuminen voivat antaa lisää rohkeutta - EIHÄN SE HUONOSTI MENEMINENKÄÄN NIIN PAHALTA TUNTUNUTKAAN. Viime sunnuntaina meitä oli kolme iäkästä herraa kiosissa pelasimme n. 15 HCP:llä kaikki n. 106 brutto. vaikka kenttä olikin märkä .. niin me munimme , mutta minua huvitti enemmän koko tilanne – itse asiassa se tuntui jotenkin hyvältä !! Olen riittävästi jo kuusikymppiseksi pärjäillyt , joten on tosi vaihtelevaa joskus odottaa – jos edes arvontapalkinto osuis. Pelimme kukkane oli, että 2 väylällä minä löin peltiseen infotauluun , pallo lensi huitsin nevadaan, neljännellä löi vastaavaan tauluun päätytolppaan toine mejän peluri. Kolmas sai huhkia melkein 19 . reiälle , kunnes kaiken räävistelyn jälkeen tsippasi 18 . bunkkerin takaa näkemättä – reikään – se hyväksyttiin taulunlyöntiklubin jäsenyydeksi. Meillä oli silti hauskaa. Kertokaa – mitä ajattelette häviämisestä – katkaiseeko se selän vai vahvistaa tulevia elämän koitoksia – vaikka ’ lopullista 2km lentomäen ylämäkeä varten ’ ? .

    Dear sir,

    Otit esille minulle henkilökohtaisesti hyvin läheisen asian. Mulla on takana yli vuoden kuiva kausi golfissa. En ole pelannut kuin pari hyvää kierrosta, pääsääntöisesti kentälläolo on ollut melkoista rämpimistä ja händäriin pelaaminen on ollut täysin mahdotonta. Viimeksi tänään lopetin (ekaa kertaa miesmuistiin) ysin jälkeen sen takia että henkinen kantti ei kestänyt pelata kuin ensikertalainen.

    Henkisellä puolella hävisin siis taistelun, mutta toivottavasti en sotaa.

    Noin tunnin olin totaalisen down, mutta sen jälkeen olen miettinyt pelkästään sitä miten saan pelini raiteilleen ja lyönnin kulkemaan. Katse on eteen-, ei taaksepäin.

    Olo on siis vähän kuin kehäraakilla nyrkkeilijällä: välillä otetaan lukua, mutta toistaiseksi olen päässyt viimeistään kahdeksan kohdalla ylös kanveesista ja jatkanut matsia.

    Juhannusviikolla Ruukissa pelasin puolikkaan 60:llä lyönnillä. Keskeytin kierroksen kun olin avannut kaksi peräkkäistä palloa kympillä oikean puolen metsään ja kaikki hanskat alkoivat olla likomärkiä.

    En ole koskaan ollut yhdistetyssä näin kovassa vesisateessa ja tuulessa. Sateenvarjo mm. pullahti väärin päin lähes joka väylällä.

    Normaalisti puolikkaat menee 38-45 lyöntiä. Ei sitä voinut kovin vakavasti ottaa.

    Suihku klubilla ja kuivat vaatteet tuntuivat ruhtinaalliselta.

    Exmo Senhor,

    Moi Parti,

    Ymmärrän yskäsi sillä usein itselleen häviäminen aiheuttaa tuon tyyppisiä oireita.Siihen ei paljon muu auta kuin todeta että olen paljon parempi kuin kortti näyttää.Tässä golfissa on yksi liikkeellä pitävä voima-huonon pelipäivän kuittaaminen päivällä paremmalla.

    Hyvää kesää ja kovia pelejä Masterin kisaan.

    Lue lisää: Pohjois-Portugali

    Nimetön

    Aika pahalta näyttää täälläkin. Tulosten mukaan juuri kortin saaneet pieksee mut kentällä mennen tullen. Vaikka aloittelija olenkin odotin ainakin pientä kehitystä kauden alkuun. Toisaalta kierroksia ei vielä kovin montaa ole takana, mutta kyllä ahkerankin yrittämisen jälkeen epäonnistumiset sai jo miettimään miksi valitsin lajin (ei ihan oikeasti kuitenkaan). Täytyy myöntää että kyllä sitä tulee kiukuteltua, mutta kyllä se kenttä opettaa jatkossakin varmasti kyseisen suhtautumisen hyödyn… Ei muuta kun ylös suosta.

    Onhan sitä pari puoliheppoista syytäkin hanskassa mutta kyllä ne numerot kortissa saa uskon vasta oikeasti palaamaan..

    On tämä golf todella pirullinen laji. Olen jo kohtuullisen pitkän elämäni aikana oppinut, että pärjään kaikessa, kunhan tosissani yritän – jos ei ole kyse laulamisesta.

    Olen treenannut kahden vuoden ajan kuin hullu. Kohta alkaa olla 100 000 lyöntiä kasassa. Kaiken pitäisi siis toimia ainakin kohtuullisesti. En kuitenkaan osaa nollata epäonnistumisia. Huono lyönti pilaa helposti seuraavat pari reikää.

    Pirullisinta golfissa on tasoitusjärjestelmä. Päässälaskutaitoni on valitettavan hyvä. Tiedän joka hetki – halusin tai en – mikä kierroksen tulos on tasoitukseeni nähden. Järjestän itselleni ylen määrin paineita. Ne siivittävät useimmiten aivan kelpo tuloksiin. Olen pelannut tasoitukseeni, vaikka olen pilannut kierroksen aikana 13 lyöntiä huteina.

    Nyt kun lyönnit vaihteeksi toimivat, putti tökkii. Osaan erinomaisesti söhriä alle metriset parputit ohi, jotta tasoitus vaan ei putoaisi.

    Olen vakavissani miettinyt, että lopetan tuloskorttien ottamsien ja täyttämisen kokonaan. Yritän vain saada pallon reikään ja nautin onnistumisista.

    Itse koen etta golfin hyva puoli on sen henkinen haastavuus, eli kuinka kantti kestaa todella nolot munaukset tahi hyvan kierroksen tyrimisen…… Jos niita ei tassa lajissa opi kestamaan, joutuu varmaan lopettamaan, silla v-kayra nousee niin korkealle etta sydan poksahtaa…..

    Oma, taman kesan (tahan mennessa), ’hauskin’ kierros: Kotikentta, Front 9, par 35, 7. reian jalkeen Par:ssa, bogeyt 8 & 9 (kantti alkoi pettaa…), elaman paras front 9 (37 lyontia ja 23 PB pistetta). Back 9 taydessa kipsissa kun kantti ei kestanyt, 50 lyontia (Par 37) ja 12 PB pistetta, lopputulos 87 Lyontia ja 35 pojoa….. Ei ollut itku kaukana, mutta positiivisesti ajatellen jalleen yksi henkinen kynnys, eli front 9 alle 40, on ylitetty….

    Golfin ehdottomasti paras puoli on tuo kuralammikko. Ei tätä vissiin turhaan sanota maailman vaikeimmaksi palloilulajiksi.

    Itsellänikin viime viikolla vesisateessa kierrokset 81 ja 80, sitten täydellisessä poutasäässä käsittämätön 106..

    Nollaus kossulla ja taas radalle, seuraava kierros tänään vesisateessa 82..

    On tämä helppoa.

    Ei tunnu missään. Huonoihin kierroksiin on aina jokin syy. Se pitää etsiä ja harjoitella kylmän rauhallisesti pois. Turha keksiä selityksiä säästä tai kankkusesta ja luulla että on parempi kuin onkaan.

    Mä muistan, että olen pohjustanut svingiäni 7 v. 1988 – 1994 ja yritinkilpailla vaihtelevalla menestyksellä samaan aikaan . Hyviä sijoituksia tuli aina 1- 3 kunakin vuonna kilpaILUISSA , mutta myös takapAkkkeja niin kuin se moneen kertaan kertomani Nevaksen 1. väylä kiosissa 20 lyöntiä !!!!!!!!!!!!! pelasin2. väylän 7 ja ulos silti vain 63 !!!! .Eli kelasin jo kisan aikana itteni, että in jo oli kohtuullinen.

    Kun päätin 52V. lopettaa koko kolohvikilpailun ja erosin Nevaksesta kattoakseni muitakin kenttiä – pelini rupesi yht´äkkiä kulkemaan
    paraat voittoni ovat sen jälkeen 53- 59 v.

    Muistan hermoilleeni aina kilapilun 3- 5 EKAAA reikää niin että peli oli usein pelattu tai 14 laskin olevani lujilla jamokasin reiät 15- 18 Nevaksessa.

    Jos iki-svingi ei ole aikoinaan ajettu sisään – svingi voi tod. näk. romahtaa helpommin. Nyt kaipaan johermostuista , koska olen liian rauhallinen alkaessani kolohviskabat.

    Kolohvi on kuitenkin myös ja etenkin kilpailussa 80 % psykkettä 20 % tekniikkaa.

    Eilen nautin häviöstä poikani hakkasi minut ekan kerran kolohvkentällä Teijossa ja kirkkaasti – mä luulin,että mun pitää täyttää 60 v ennekuin se tapahtuu – aurinko paistoi jha olin ihan kon-
    diksessa , mutta silti hävisin ja 10 lyöntiä . Poika paransi HCP:tä
    6.5 .

    Sadepelit on iha oma lukunsa -. siellä on ns. vesikeli ; saavathan
    PRO:kin käyttä mailan mitantalvisääntöä mm. Volvo Open.

    Häviö, huonO kierros , mielen masennus – jos ei viina, terva ja sauna
    niin mikä sitten. Kolohvi on kuin elämä ’ per aspera ad astra ’.

    Kiitos herroille,

    Otitte kivan asenteen luuserin rooliin golfkisassa.

    Luulen, että aika monen käyttäytymisen takana on

    häviämisen ja munautumisen pelko,

    VAIKKA KUTEN NÄKYY PGA – TOURILLA SIELLÄ SE TIIKERIKIN KIPRISTELEE AIEMPAAN PELIIN VERRATTUNA. EI TULE MAJUREITA EI !!??

    Onko toisten pelaamisen arvostelunkin ja tiukkojen ryhmäsiteiden takana pelko ; munautua , jäädä yksin, ??

    Kertokaa kokemuksia voi olla , että se avaa monen silmät ymmärtämään myös muita ; ihmisiähän me vain olemme .

    Joskus olemme lähellä eläintä ;

    tiikeri, karhu, hai , pingviini , apina , mölyapina ..??? mitä muita eläimiä ??

    ……………kertokaaa enmmän omista kokemuksista .. mm Master 16.7 .04, ??

    Viime perjantaina se jälleen iski – soketti. 9 reiän jälkeen ajatukset olivat jo golfin osalta hyvin pitkässä tauossa. Mietin, että voihan sitä harrastaa muutakin, vaikka jotakin sellaista mistä saisi onnistumisen tunteita ja jätin viimeiset 9 reikää pelaamatta. Bägi on nyt varastossa ja mietin ankarasti mitähän tekisi.

    Hyviä ehdotuksia kaivataan. Ilmeisti tämä golf on parantumaton tauti kun taas täällä glubhousen sivuilla pyörin.

    Niblick – mä kävin vastaavassa tilanteessa PRO:n esa Mykkäsen luona Nevaksessa, nykyään Takkulalassa Lahlessa. olin nostanut vasenta jlkaa ja se korjautui het , mut podin sitä 1 kk !! Kntsii mennä tohtorille het et !!??

    Joskus tauko voi tehdä hyvää – vaikka pelmata mirrinsä kanssa. Jos on pelannut liikaa.

    Mulla on kumma rekatio huonoihin tuloksiin – ne naurattaa enemmän kuin itkettää, ei siis pelota.

    Paksis sanoi hyvin, ett´kannattaa ottaa heti lärvit jo kansakoulussa esiintymällä vapaaehtoisesti huonosti ei pelota myöhemnmmin – JKO otti ekan kirjallisuusesitelmän samasta syystä.

    Me mäkikonkarit hypättiin aina uudesta mäestä ekana ettei tarttenu tornista tsiikata edellisen hyppääjän suksenpohjia, jos kaveri teki salto mortalen.

    Päin pelkoa ensin vai mitä mieltä olette. Kokemuksia ???????????

    Ensimmäiset 4-6 väylää ratkaisee pelivireen. Mikäli alussa kaikki mättää, tuplaa tulee jatkuvaan, niin enin peli-into häviää kyllä saman tien. Johtuu tietysti siitä, että ukko asettaa itselleen älyttömät suorituspaineet; pitää saada hyvä bruttotulos, etunen alle 40 lyöntiä, takasella 40-45 lyönnin paikkeille jne. jne.

    Ja kun alussa on tupeksinut bruttotuloksen, niin samalla voi unohtaa tasoituksen tiputtamisen. Yleensä jos alkuun tekee tuplan tai pari, sitä yrittää paikata tulevilla rei’illä. Mutta sehän tietää, mitä siitä tulee, kun alkaa yrittämään liikaa.

    Golfuran alussa, jos tuli huono kierros, niin piti heti päästä uudelle kierrokselle. Nykyään vanha ei jaksa toista kierrosta perään, vaan sitä tyytyy kohtaloonsa, käy rangella lyömässä muutaman stressipallon, painuu kotio hakemaan fiilistä golfvideoista ja yrittää seuraavalla viikolla uudestaan.

    Häviäminen ei harmita kunhan on parhaansa yrittänyt…

    Tällä kaudella golf ei ole sujunut lukuunottamatta yksittäisiä lyöntejä, kierrokset ka 12 lyöntiä yli händärin. Chipit ja putit ok peruslyönti tai seitä ei ole ollenkaan.

    Ennen annoin mailalle vauhdin pelkillä käsillä tällä kaudella on sitten yritetty tuoda lantiota mukaan sillä tuloksella että maila tulee ulkoa sisään joka toinen kerta.

    Jos tällä pelillä voittaisi jossain kisassa jotain se olisi enemmänkin noloa.

    Pitää vain löytää kultainen lanka millä lyönnin saa kohdalleen…(vinkkejä?)

    Tosin kaverin vinkistä keskiviikkona en tule funtsimaan yhtään swingiä vaan senkus lyön palloa ja analysoinnin paikka on 19:sta reiällä.

    Joka tapauksessa golf antaa enemmän kuin ottaa, harmi vaan että on ittestä kiinni.

    Mää häviin joka kerta… toisaalta tää tarkoittaa sitä että itseasiassa olen voittaja joka kerta 😉 Pienet onnistumiset pitää mut tiukasti pelissä – irti ei pääse.. miksi pitäis päästäkään?

    Voittakaa itsenne 🙂

    Nimetön

    Onneksi juuri nuo pienet onnistumiset pitää toivoa yllä. Lyönnit alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan heikon alkukauden jälkeen. Varsinkin mojovan mittainen avaus hyvään paikkaan kapealla par 4:lla sai hymyn pitkästä aikaa kasvoille. Ehkäpä tulostakin luvassa jatkossa…

    Olen huomannut että silloin tällöin itselläni tulee jonkin sorttista black-outtia lyönteihin. Yhtäkkiä lyönnin jälkeen vaan tajuaa ettei ajatellut yhtään mitään miten tuli palloa nakattua (katse lähtee pallosta, riuhtoo liian kovaa)… Kaippa tuo korjaantuu rangella käydessä ja rutiineita iskostamalla. Pienet oivallukset tuo mukavasti lohtua. On se pienestä kiinni.

    Ajatelkaaa nyt, jos jokainen kierros on disaster jos tulee huon tulos ja jokainen kilapilu on susru puseros jos ei voita ja vielä menee 10 Törleyn hinta – niin dorakaln hommia.

    Kyll sen golfin , niinkuin jokaisen eletyn päivän tarkoitus on jossain muualla.

    Golf vopi olla suuir ilo täss murheen laaksos.

    Nimetön

    Lajihan on oikein sopiva kasvatuksellisessa mielessä. Nimittäin pieniä virheitä tulee jatkuvasti, kaikilla pelaajatasoilla. Ja niistähän parhaiten oppii!

    Isoja virheitä golfissa on aika vaikea tehdä, ainakaan minun kohdalleni ei vielä ole sattunut pyöräilijään osumista tai vastaavaa katastrofia.

    Oppii se Tikrukin näistä Majoreiden puuttumisista. Ja tulee takaisin.

    Nimetön

    Virheistä oppii ja kokemus karttuu…

    Joku viisas on sanonut, että ’ KOKEMUS ON KÄRSIMYSTEN SUMMA ’ ???
    Pitäääkö kolohvissa paikkansa.

    Uuttera harjoittelu alkaa tuottamaan pikkuhiljaa tulosta…

    Pelasin viimekierroksella Rinkussa jo 38 Bogipistettä.

    Lyöntipelituloksen vielä pilasi avaus 15:n outtiin ja sieltä veden kautta ysi, mutta ojasta noustaan!

    Viime sunnuntaina vedin oikein pohjanoteeraukset kisoissa. Ei sitten mikään kulkenut. Kaikkein vaikein asia oli se, etten saanut peliäni millään kasaan. Mieli oli tosi maassa ja mailoillekin yritin keksiä uusiokäyttöä…

    Kyllä se on niin, että mikä ei tapa niin vahvistaa. Pidin yhden välipäivän mökillä golfista ja tiistaina kotikentällä peli kulki jo kelvollisesti bufferiin.

    Tosin juuri viime viikolla oppimaani pahaa hukkia en meinaa millään saada pois. Kai se täytyy kääntyä taas ammattiauttajan puoleen :o)

    Sevverran kisan tulos (28.) otti itsetunnolle, että pari viikkoa ainakin pysyn pois kilpailuista. Firman kisoihin ehkä sitten elokuun puolessa välissä osallistun.

    Luulen, että omalla golfurallani eräänlainen käännekohta oli Mastersin kisa. Se meni niin huonosti, että enää ei edes v—-tanut. Seuraavana aamuna piti todistaa itselleni, että osaan vielä golfia. Niinpä tasoitus parani. Seuraavat viisi kierrosta meni helposti bufferiin, vaikka kärsin aika pahoista svingivaikeuksista.

    Seuraava kisa viikon päästä meni jo Mastersiin nähden huomattavasti paremmin – 29 bogipistettä. Kuitenkin analysoituani kisaa, laskin että menetin 12 lyöntiä suoranaisten mokien vuoksi. Milloin hukki vei pallon outtiin, milloin veteen. Lyötyäni avauksen outtiin sisuuntuneena päätin näyttää itselleni. Pelasin väylän kakkospallolla birkkuun.

    Vain karkaistu rauta on terästä. Pitää pyrkiä oppimaan onnistumisista yhtä paljon kuin kuin epäonnistumisista. Ainakin minä olen saanut itseluottamukseni takaisin, vaikka pelissä ei vieläkään ole hurraamista.

    Annika Sörenstam on analysoinnut kaikki pelinsä 1987 lähtien ! Olisiko siinä huonossa pelissä jotain erikoisen tärkeää samoin kuin tosi hyvässä.

    Annika kertoi myös ,että svedut pelaa ja trenaa aina birdie mielessä.

    Tätä häviötä ei kannata hautoa – pieni hävöhän on huono väyläkin. MITEN PÄÄSET SIITÄ YLÖS ???

    Psykologiaa 80 % 20 % tekniikka – kun perusvalmiudet on HARJOITELTU.

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 35)
Vastaa aiheeseen: Vastaus #374125 kohteessaHäviäminen golfin kuralammikko vai….

Etusivu Foorumit Yleistä Häviäminen golfin kuralammikko vai….