Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelu vs pelaaminen
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mikähän on oikea suhde harjoittelun ja pelaamisen välillä ja mihin harjoittelussa pitää panostaa. Tietysti kovin yksilöllistä ja painotuksia harjoittelussa pitää välillä muuttaa sinne suuntaan mikä ei toimi. Mutta otetaan oletuksena seuraavanlainen pelaaja: Noin bogipelaaja ja selvästi singeliksi pitäisi päästä. Lähipeliharjoittelua ei ole oikeastaan koskaan vakavasti tehty ja palloon lyödään ihan kohtuullisesti ja sen treenaus saisi olla lähinnä ylläpitävää. Kaikkea ei kentällä opi ja kaikkea ei taas treeneissä. Itse ajattelin golfiin käytettävästä ajasta noin 60% peliä ja 40% treeniä. Treenin painotus 80% lähipeliä ja 20% rangea. Lähipelin painotukset puttaamisen, chippaamisen, bunkkerin ja pitsailun välillä sitten ovatkin liukuvia tilanteen ja fiiliksen mukaan. Jos joku jaksaa ja asiasta (kun) tietää, niidenkin optimaalisista suhteista olisi kiva ajatuksia kuulla, mutta ne alkaa varmaan menemään jo sen verran yksilöllisiksi että niihin lienee vaikea ottaa kantaa. Eli siis, oma ajatus: Peliä: 60% Treeniä: 40% Treenistä Lähipeli 80% Lyöntiharjoittelu 20% Muistan kerran jopa lukeneeni (Olikohan Parnevik) että lyöntiharjoittelua ei tarvitsisi tehdä lainkaan mikäli mitta vaan riittää. 80-100 m pitsailu riittäisi jopa sen treenaamiseen. Mutta kiitollisena kannanottoja odotaessa.
En omaa ammattitaitoa niin puhun vain omasta kokemuksesta.
Olen itse todennut että kehitystä tapahtuu lyönnissä (pitkissä) kun olen lyönyt noin 800 palloa viikossa rangella. Nyt kun olen ruvennut pelailemaan enemmän niin kehitys on enemmän tai vähemmän tyssännyt taas paikoilleen eikä lyönnissä ole kovin hyvää ideaa mukana enää. Väittäisin että tuo 800 palloa viikossa alkaa olee semmonen tahti millä pääsee nopeasti eteenpäin, ja jos se sitten on 40% peliajasta niin aina vaan parempi. Luulen että paras tapa harjoitella on kyllä vahvasti tuolla rangen ja lähipelialueen puolella koska pelissä toistoja ei yksinkertaisesti tule niin että voisi tietosesti pyrkiä muuttamaan tarpeeksi pienin askelin. Lähipeliin minulla ei ole oikeastaan muodostunut mitään käsitystä mikä määrä toisi hyviä tuloksia. Ilmeisesti omalta osalta en ole vielä tarpeeksi suuria määriä sitä harjoitellut. Pelaaminen on tosin hauskempaa niin jos se saa liikkeelle niin se varmasti kehittää enemmän ku rankeilu.
Oma tapa laskea mitä pitää harjoitella on niin että yksinkertaisesti kierrokselta lasken jäikö Par saamatta lähipelin vai pitkän pelin takia. Oman tason mukaan voi laittaa tavoitteen minkälaisen etäisyyden päähän lipusta tulisi lähestyminen napsahtaa niin että par on realistinen, ja toisaalta minkälaisen matkan päästä lähipeli pitäisi onnistua kahdella laittaa kuppiin. Sitten katsoo mistä on virheet tullut, ja myöskin mikä osa-alue on pedannut paikat parin tai birkkuun (tekikö parin hyvä chippi vai hyvä lähestyminen?). Tätä tapaa voi sitten jatkaa jaottelemalla yhä pienempiin kategorioihin, esim chippeihin tai putteihin. Pitchit alle 100m tai avaukset jne. Omalta osalta pitkän pelin ja lähipelin +- tilasto on aika tasainen, eli teen onnistumisia tasaisesti kummallakin niinkuin myös mokia. Toisaalta karkeimmat virheet tulee aina pitkässä pelissä, ja kierros pysyy triplattomana jos vain pitkäpeli ei töki.
Henkan tapaan tiivistettynä omat ajatukset:
pitkän pelin kehittelyyn bogipelaajalle yli 800 palloa vko. vähintään 200 pallon erissä.
Lähipeliin vähintään 2h per kerta jotta tulisi kehitystä.
Pelaamiseen riittä mielestäni 18r viikossa.Kuvittelisin kehitystä hakevan bogipelaajan pelaavan vähintään kolme kertaa viikossa niin tietenkään ei tuo 800 palloa täyty kovin helposti jos pelaa joka kerta 2h lähipeliä. Siksi näkisin avain asemassa sen että ottaa itse selvää mikä on oma ongelmakohta ja kehittää sitä, eikä siis treenaa omia vahvuuksia (esim. draivia) jos jokin osa-alue on aivan poskellaan.
Ps. Hyvä keskustelun avaus. Kiinnostaisi kuulla muitakin ideoita/kommentteja miten ihmiset treenaa.
Olennaista on arvioida mikä on oma tavoite, mitä sen eteen on valmis tekemään, ja mikä on realistista saavuttaa. Täydellistä svingiä ei ole kenelläkään, ei ainakaan jatkuvasti. Numeerinen pelitulos ei pitäisi olla tavoitteena (ainoastaan kilpailussa) vaan se että oppisi lyömään oikein ja tekemään muutkin asiat oikein.
Miten sen sitten voisi saavuttaa? – Ei ainakaan lyömällä omin päin satamäärin palloja rangella. Rangella oppii kyllä lyömään – mutta vain rangelle, rangelyönti ei onnistukaan sitten kentällä. Kokemukseni mukaan paras tapa oppia asioita – ja korjata ominpäin syntyneitä virheitä – on mennä kierrokselle kokeneen pron kanssa. Real life tilanteessa valvovan silmän alla virheet ja väärät maneerit paljastuu ja voidaan yrittää korjata.Mulla on hyviä kokemuksia tosta ’satamäärin palloja rangelle’ lyömisestä. Ja hyvin on onnistunu kentälläkin sen jälkeen. Epäilemättä valmentaja on hyvä asia mutta joutuu sitä kuitenkin itsekseen harjoitella ellei palkkaa sitten valmentajaa kolme-neljä kertaa viikossa kahtelemaan ku lyöt.
Tässä oli kait kyse kuitenkin siitä miten tulisi harjoitella ku se valmentaja ei ehkä ole siellä joka päivä katsomassa ja valvomassa.
bogibirdy kirjoitti: (23.6.2009 13:46:44)
Rangella oppii kyllä lyömään – mutta vain rangelle, rangelyönti ei onnistukaan sitten kentällä.Itse ’pelaan’ rangella jotain tiettyä kenttää ja teen lyöntejä kuvitteellisen kentän mukaan. Usein taas pelissä keskityn suuntauksen jälkeen vain lyömään kuten olisin vain rangella.
Jos itselläni olisi riittävästi aikaa, niin voisi olla että treenaisin viikon aikana 5 x 2h lähipeliä josta putteja 4-5 tuntia. Rangelyöntejä 4 x 0,5h, 2-3 x 9-reiän harjoituskierroksia joissa epäonnistuneen tai erittäin onnistuneen lyönnin voi/pitää uusia.
Sitten kerran viikossa yksi 18 reiän kierros jolla seuraa tulostasoa. Siinä olisi n. 23 tuntia golffia viikossa, eli keskimäärin reilut 3 tuntia päivä 🙂Mieluummin kuin hakkaisin satoja ja taas satoja palloja rangelle, keskittyisin harjoittelun laatuun, ei niinkään määrään. Toistoja toki tarvitaan, mutta pitäsi keskittyä lyömään ’vain hyviä lyöntejä’ . Jokaisella harjoituskerralla täytyy olla selkeä tavoite mitä harjoitellaan ja sitten keskitytään vain siihen. Se kuinka kauan yksittäinen harjoittelusessio kestää on paljoltikin siitä kiinni kauanko kukin pystyy parhainta keskittymiskykyään ylläpitämään ja miten lihakset/selkä kestää väsymättä. Range ei ole kuntosali, turha sinne mennä riehumaan 🙂 Toiseksikin harjoittelun pitäisi olla säännöllistä eli läpivuotista. Talvella on parempi keskittyä tekniikkatreeneihin pron säännöllisessä ohjauksessa ja kesällä pelaamisen painoarvo on sitten suurempi. Pelaamaan oppii vain pelaamalla.
APu72 kirjoitti: (23.6.2009 14:48:38)
bogibirdy kirjoitti: (23.6.2009 13:46:44)
Rangella oppii kyllä lyömään – mutta vain rangelle, rangelyönti ei onnistukaan sitten kentällä.Itse ’pelaan’ rangella jotain tiettyä kenttää ja teen lyöntejä kuvitteellisen kentän mukaan. Usein taas pelissä keskityn suuntauksen jälkeen vain lyömään kuten olisin vain rangella.
Range peliä pelaan välillä itsekin. Esim. jonkun kentän score saver taskussa. Siitä vaan saver käteen, kuvittelee väylän rangelle ja ’pelaa’. Jos tulee huono lyönti, muutama terapia heti perään. Yritän pitää löyntien välissä hieman taukoa, varsinkin huonon jälkeen.
Äänestyksen tulos 🙂
Henkka
Harjoittelu vs pelaaminen 40% / 60%
lähipeliharjoittelu vs range 80% / 20%APu72
Har vs peli 60% / 40%
lähip vs range 85% / 15%Löysin kysymyksen swingitohtorille aiheesta ja swingitohtori suositteli kaavaa
Har vs peli 50% / 50%
Lähip vs range 50% / 50%2000-luvun golffari kirjoitti: (23.6.2009 12:33:00)
… Pelaamiseen riittä mielestäni 18r viikossa. …Eihän tuo ole riittävä edes päiväannokseksi.
Jinx kirjoitti: (23.6.2009 16:11:34)
Mieluummin kuin hakkaisin satoja ja taas satoja palloja rangelle, keskittyisin harjoittelun laatuun, ei niinkään määrään. Toistoja toki tarvitaan, mutta pitäsi keskittyä lyömään ’vain hyviä lyöntejä’ . Jokaisella harjoituskerralla täytyy olla selkeä tavoite mitä harjoitellaan ja sitten keskitytään vain siihen. Se kuinka kauan yksittäinen harjoittelusessio kestää on paljoltikin siitä kiinni kauanko kukin pystyy parhainta keskittymiskykyään ylläpitämään ja miten lihakset/selkä kestää väsymättä. Range ei ole kuntosali, turha sinne mennä riehumaan 🙂 Toiseksikin harjoittelun pitäisi olla säännöllistä eli läpivuotista. Talvella on parempi keskittyä tekniikkatreeneihin pron säännöllisessä ohjauksessa ja kesällä pelaamisen painoarvo on sitten suurempi. Pelaamaan oppii vain pelaamalla.tää on nii siistii.. kuinkakoha monta ’menkää pron tunneille’ vinkkiä saadaa tässäki ketjussa aikasee ku puhutaan että miten harjotella.
Sitten siitä mikä tulisi olla toistojen ja keskittymisen suhde. Ei se aivan mee niinkään että jokaseen harkka lyöntiin tarttee panostaa niinku pelilyöntiin että siitä on mitään hyötyä (vaikka jokin keskitie tästäkin löytyy). En tiedä miten golffissa, mutta ainakin muissa lajeissa nimenomaan tehdään tiettyjä harjoitteita maksimoidakseen toistot, ei niinkään että tehtäisiin jokainen toisto tietyllä tarkoitetulla tavalla. Sitten tietyillä harjoitteilla saadaan aikaseen tiettyjä muutoksia tekniikkaan jota tietosesti haetaan. Ajatus on kait että jos jokasella lyönnillä hakis muutosta, niin ei oikeen mitään osaa lyönnistä sais toimimaan. Voi tietty olla golffissa monimutkasempikin asia.
Voisin kuvitella että varsinkin alussa toistojen saaminen on nopein tapa kehittyä. Epäilen myöskin vahvasti sitä mitä monet sanoo, että jos aluksi oppii asian väärin niin on vaikeampi korjata se myöhemmin. Itse näkisin että jos asian aluksi oppii jotenkin, niin sitten on jotain mitä edes korjata.
Noh, tällekkin varmaan jokin toteaa että paras mennä prolta kysymään miten se menee…
2000-luvun golffari kirjoitti: (24.6.2009 1:43:04)[I
tää on nii siistii.. kuinkakoha monta ’menkää pron tunneille’ vinkkiä saadaa tässäki ketjussa aikasee ku puhutaan että miten harjotella.
Sitten siitä mikä tulisi olla toistojen ja keskittymisen suhde. Ei se aivan mee niinkään että jokaseen harkka lyöntiin tarttee panostaa niinku pelilyöntiin että siitä on mitään hyötyä (vaikka jokin keskitie tästäkin löytyy). En tiedä miten golffissa, mutta ainakin muissa lajeissa nimenomaan tehdään tiettyjä harjoitteita maksimoidakseen toistot, ei niinkään että tehtäisiin jokainen toisto tietyllä tarkoitetulla tavalla. Sitten tietyillä harjoitteilla saadaan aikaseen tiettyjä muutoksia tekniikkaan jota tietosesti haetaan. Ajatus on kait että jos jokasella lyönnillä hakis muutosta, niin ei oikeen mitään osaa lyönnistä sais toimimaan. Voi tietty olla golffissa monimutkasempikin asia.
Voisin kuvitella että varsinkin alussa toistojen saaminen on nopein tapa kehittyä. Epäilen myöskin vahvasti sitä mitä monet sanoo, että jos aluksi oppii asian väärin niin on vaikeampi korjata se myöhemmin. Itse näkisin että jos asian aluksi oppii jotenkin, niin sitten on jotain mitä edes korjata.
Noh, tällekkin varmaan jokin toteaa että paras mennä prolta kysymään miten se menee…
Talvella hallissa palloa lyödessä on mielestäni kohtuu hankalaa nähdä miten oikeasti lyönti kulkee kun lentorataa näkee vain muutaman kymmenen metriä. Pron tunnit silloin lähinnä varmistavat sen, ettei talven aikana mene lyönti ainakaan huonompaan kuntoon ja saattaahan siinä käydä vahingossa niinkin, että jotain uuttakin tulee opituksi.
Huonoja tekniikoita on aikas turhaa urata swingiin, kun hyvin opituista vääristä tekniikoista on oikeasti vaikea päästä eroon ja hyvän tekniikan opetteluun menee muutenkin paljon aikaa. En ymmärrä miksei jokaiseen lyöntiin ei tulisi keskittyä kuten pelilyöntiin. Ei se pelilyöntiin keskittyminen niin raskasta ole, eikä se saa olla rutiineiltaan niin pitkäkaavaista että aikaa palaa minuuttitolkulla. Ihmettelisin mitä hyötyä on rangelyönneistä joita lähinnä lätkitään liikkeelle ilman sen kummempaa ajatusta kuin vain että tulee paljon toistoja. Tarkoitus loppujen lopuksi olisi saada paljon hyviä osumia oikeaan suuntaan, eikä vain että pallo lähtee lavasta jonnekin;)
Yleisesti hoetaan sitä, että lähipeliä tulisi harjoitella enempi kuin pitkiä lyöntejä, joten se on kait uskottava mukisematta. Mun pro (jolta sain aloittaesssani noin 2 tunnin paketin) sanoi että kun swingiä on vielä tarkoitus vakioida niin suhde voisi olla 50/50.
Jos amätööripelaaja pääsee siihen, että pelaa (josta ajasta suurin osa kävelyä ja selittelyä kun peli ei kulje) vain kiepin viikossa ja muun liikenevän ajan käyttää harjoitteluun niin nostan hattua. Se, että kovin harva näin tekee johtunee siitä, että kävely pallon perässä on niin paljon mukavampaa.
En sisällyttäisi puttaamista lähipeliin sellaisenaan, vaan tekisin kolmijaon, pitkä peli, lähipeli, putteri. Näin korostaisin puttaamisen merkitystä. Harvemmin näkee näet osaavaa puttaajaa, on sitten tasoitus mikä tahansa, eikä varsinkaan silloin jos tasoitus on vähän isompi.
Minä siis treenaisin putteja puolet, wedgejä ja lyhyitä rautoja neljänneksen ja pitkiä mailoja neljänneksen käytettävissä olevasta ajasta. Puteista treenaisin melkein yksinomaan metrisiä putteja.
Treenatessani käyttäisin alueita monipuolisesti (esim. jos rangella on mahdollisuus lyödä kaltevalta pinnalta, niin käyttäisin sitä, TG:n rangella siltä ei lyö kukaan). En kehittäisi niinkään vahvuuksiani vaan koettaisin poistaa heikkouksiani. Kierrosten tilastointi auttaa tässä kohtaa varmasti (mutta moniko amatööri sitä viitsii tehdä? taas nostan hattua niille, jotka viitsivät.
Sitten kävisin suhteellisen paljon kisoissa (verrattuna) pelaamiseen. Jos pelaa yhden kierroksen viikossa niin silloin kalenteriin mahtunee kisa per viikko. Kortit jättäisin vain kisoista koska sellaista en laske singeliksi, joka on saavuttanut tasurinsa parhailla treenikierroksillaan muutama vuosi sitten.
PS.
Pelaamaan (välttämään hidasta peliä) oppii vain pelaamalla, mutta pelaajaksi oppii vain harjoittelemalla.solamies kirjoitti: (24.6.2009 11:17:24)
Yleisesti hoetaan sitä, että lähipeliä tulisi harjoitella enempi kuin pitkiä lyöntejä, joten se on kait uskottava mukisematta. Mun pro (jolta sain aloittaesssani noin 2 tunnin paketin) sanoi että kun swingiä on vielä tarkoitus vakioida niin suhde voisi olla 50/50.Jos amätööripelaaja pääsee siihen, että pelaa (josta ajasta suurin osa kävelyä ja selittelyä kun peli ei kulje) vain kiepin viikossa ja muun liikenevän ajan käyttää harjoitteluun niin nostan hattua. Se, että kovin harva näin tekee johtunee siitä, että kävely pallon perässä on niin paljon mukavampaa.
En sisällyttäisi puttaamista lähipeliin sellaisenaan, vaan tekisin kolmijaon, pitkä peli, lähipeli, putteri. Näin korostaisin puttaamisen merkitystä. Harvemmin näkee näet osaavaa puttaajaa, on sitten tasoitus mikä tahansa, eikä varsinkaan silloin jos tasoitus on vähän isompi.
Minä siis treenaisin putteja puolet, wedgejä ja lyhyitä rautoja neljänneksen ja pitkiä mailoja neljänneksen käytettävissä olevasta ajasta. Puteista treenaisin melkein yksinomaan metrisiä putteja.
Treenatessani käyttäisin alueita monipuolisesti (esim. jos rangella on mahdollisuus lyödä kaltevalta pinnalta, niin käyttäisin sitä, TG:n rangella siltä ei lyö kukaan). En kehittäisi niinkään vahvuuksiani vaan koettaisin poistaa heikkouksiani. Kierrosten tilastointi auttaa tässä kohtaa varmasti (mutta moniko amatööri sitä viitsii tehdä? taas nostan hattua niille, jotka viitsivät.Sitten kävisin suhteellisen paljon kisoissa (verrattuna) pelaamiseen. Jos pelaa yhden kierroksen viikossa niin silloin kalenteriin mahtunee kisa per viikko. Kortit jättäisin vain kisoista koska sellaista en laske singeliksi, joka on saavuttanut tasurinsa parhailla treenikierroksillaan muutama vuosi sitten.
PS.
Pelaamaan (välttämään hidasta peliä) oppii vain pelaamalla, mutta pelaajaksi oppii vain harjoittelemalla.Muuten hyvä teksti, mutta jyrkästi eri mieltä tuosta metrin putin treenaamisesta pelkästään.
Lainataanpas hieman ketjua asiaan liittyvällä kysymyksellä. Olisiko jollakin tiedossa nettisivuja joissa olisi hyviä puttiharjoitteita? Itselläni ainakin tuppaa suurin syy olemaan tuon välttämisessä se, että se on niin pirun tylsää.
Itseasiassa jos teillä on linkkikätköissänne myös muita hyviä harjoitteluun tulevia linkkejä niin laittakaa tulemaan. Seuraavista osa-alueista ainakin kaipaisin:
-Chippi ja pitch
-Kotiharjoittelu(venyttely, liikkuvuus ja ’voima’)
-Salitreeni ja golfiin keskittyvät ohjelmat(liikkuvuus ja ’voima’)
-MentaaliTiedän että näistä on kirjoissa ja DVD:ssä vaikka kuinka paljon, mutta ongelma on se, että niitä ei saa kentälle mukaan:(
Dosto kirjoitti: (24.6.2009 13:54:47)
….Muuten hyvä teksti, mutta jyrkästi eri mieltä tuosta metrin putin treenaamisesta pelkästään.
Lag-puttaamisella saavutetaan parempi tulos kuin metrisen hinkkaamisella. Vielä ei omat lähestymiset etenkään huonona päivänä ole alle 3 metrissä, joten kahden putin suoritteen varmistaa oppimalla puttaamaan varmasti 5 – 10 metristä.
Tähän tavoitteeseen pyrkiessäni jätän kupit metriheikeille harkkagreenillä ja laittelen milloin minkäkin merkin greenin laitaan ja yritän putata siihen. Tiiharjoite on hyvä. Pallon kohdalle yksi ja sitten takaheilurin suuntaan 2 – 3 tasaisin välein. Heilurin pituudestaa oppii näkemään, minne asti menee.
Sitten kun toi on hanskassa, niin sama käänteisesti. Pallon kohdalle yksi ja tiit puttisuuntaan 2, 3, 5 ja 9 metrin päähän. Joka putti eri tikulle, niin alkaa hahmottua, millä vauhdilla pääsee perille ja lähelle täppäämään sisään.
Mickelsonilla on ympyrätreeni ollut vuosia kuulema tärkeimpiä puttiharjoituksia. Samalle etäisyydelle (eri breikit eri suunnista) ja 4 – 10 palloa samalle ympyrälle. Kyn samassa ympyrässä olevat menee kaikki peräkkäin, niin sitten seuraava etäisyys.
Hyvä on myös samasta suunnasta puttaaminen 60, 90, 120 ja 150 sentistä. Kun on vähänkään breikkiä, niin tossa metrin kahta puolen alkaa greeninluku korostua ja uuden suunnan saa aloittaa vasta, kun on kaikki putkeen kupissa.
http://www.golfdigestchallenge.com
Kirjauduttuaan tuonne saa laajan repertuaarin erilaisia vinkkejä ja harjoitteita videoina ja kuvina käyttöönsä. Opastajat on LPGA- ja PGA-Tourin kärkinimiä ja huippuvalmentajia.
Osa neuvoista on kyllä ’hot-fix’-tyyppisiä, mutta kriittisesti lukien ja valikoiden niistä löytää kestävän kehityksen varmistavat drillit. Siellä on myös J McLeanin akatemian svingianalysointimahdollisuus, mutta vastaukset kestää tosi pitkään ja niitä pitää välillä muistuttaa, jos haluaa feed backiä saada.
Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaa Peuriksella. Olen alkanut oikein tykkäämään lähipelitreenistä ja Peuriksen ohi olen aina ajellut kun en ole sinne nurmipellolle viittinyt mennä.
Noh, tänään sitten ajattelin että menepäs Peuriksen rangelle lyömään pari koppaa palloja. Yllätys oli valtava kun näin mitä siellä oli tapahtunut. Lähipelialuella oli käynyt täysi remppa. Ihan hiton hieno. Oli kumpuja ja muotoja ja pääsi pitsailemaan vielä yli viisikymppisiä. Greeni nopea, että ihan oikeasti piti huomioida breikit ja spinnit.
Range jäi kun niin innostuin tuosta tykkäämästäni lähipelitreenistä. Peurikselle hatunnosto. Alue oli hieno niin visualisesti kuin teknisestikin.
Jos nyt jotakin miinusta on pakko sanoa, niin kun kävin kuikuilemassa rangella, nurmilyöntipaikat oli kyllä aikamoiset, bunkkapaikka tosi omituisessa paikassa ja sen ’greeni’ täysin hyödytön, puttigreeni edelleenkin aika epäkäytännöllinen kun kallistus käytännössä on vain yhteen suuntaan, mutta nehän ei ole huonontuneet, pysyneet vain ennallaan, eli se mitä siellä on uutta tehty oli kyllä hienoa jälkeä.
Tässä kun pohdiskelen ensi kesän kotikenttää Peuriksen lähipelialue veti kyllä kovat pinnat kotiin. Vuoden siellä olin jäsenenä ja henki on upea. Ja nyt myös lähipelialue.
Henkka kirjoitti: (4.9.2009 12:38:59)
Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaa Peuriksella. Olen alkanut oikein tykkäämään lähipelitreenistä ja Peuriksen ohi olen aina ajellut kun en ole sinne nurmipellolle viittinyt mennä.Noh, tänään sitten ajattelin että menepäs Peuriksen rangelle lyömään pari koppaa palloja. Yllätys oli valtava kun näin mitä siellä oli tapahtunut. Lähipelialuella oli käynyt täysi remppa. Ihan hiton hieno. Oli kumpuja ja muotoja ja pääsi pitsailemaan vielä yli viisikymppisiä. Greeni nopea, että ihan oikeasti piti huomioida breikit ja spinnit.
Range jäi kun niin innostuin tuosta tykkäämästäni lähipelitreenistä. Peurikselle hatunnosto. Alue oli hieno niin visualisesti kuin teknisestikin.
Jos nyt jotakin miinusta on pakko sanoa, niin kun kävin kuikuilemassa rangella, nurmilyöntipaikat oli kyllä aikamoiset, bunkkapaikka tosi omituisessa paikassa ja sen ’greeni’ täysin hyödytön, puttigreeni edelleenkin aika epäkäytännöllinen kun kallistus käytännössä on vain yhteen suuntaan, mutta nehän ei ole huonontuneet, pysyneet vain ennallaan, eli se mitä siellä on uutta tehty oli kyllä hienoa jälkeä.
Tässä kun pohdiskelen ensi kesän kotikenttää Peuriksen lähipelialue veti kyllä kovat pinnat kotiin. Vuoden siellä olin jäsenenä ja henki on upea. Ja nyt myös lähipelialue.
Totta kirjoitat. Lisäksi kentät ovat tänä vuonna olleet aivan älyttömän hienossa kunnossa, parhaimpana niistä seitsämästä vuodesta, jotka minä tunnen. Esim. Porkkalan greenit olivat 8.4 avattaessa paremmat kuin useimmilla Suomen kentillä päästiin koko kesänä. Tällä hetkellä greenit ovat molemmilla kentillä poskettomat ja kaiken lisäksi nopeat.
Lisäksi murheenkryynin Porkkalan surkealle loppupäälle tehdään syksystä iso remontti. Siitä tulee jopa ihan pelattava, pahimmat tyhmyydet korjataan. Ihan tässä vesi kielellä odottelee ensi vuotta.
Mun mielestä treeniä 90% ja peliä 10 %.
Treenistä 40% rangella, 40% par-3 kentällä ja 20% chippejä ja puttia.
-no eagle-> Mun mielestä treeniä 90% ja peliä 10 %.
Eikö tuo suhde jo viittaa kilpapelaajan tahtiin?Itselläni tähän mennessä 42 pelikierosta sekä 38 harjoituskertaa (2-3 tuntia) Kytäjällä, joista 80-90% ajasta lähipelialueella. Sama suhde oli viimekin kaudella.
savanni kirjoitti: (5.9.2009 17:16:44)
Itselläni tähän mennessä 42 pelikierosta sekä 38 harjoituskertaa (2-3 tuntia) Kytäjällä, joista 80-90% ajasta lähipelialueella. Sama suhde oli viimekin kaudella.
Usealla henkilöllä on 80 pelikierrosta, mutta ei yhtään harjoituskertaa. Respect!
OK. Viitaten viestiketjuun, jossa keskusteltiin lähipelin / svingiharjoitusten suhteesta, oletko analysoinut omaa kehitystästi? Eli onko fiilis, että jossain vaiheessa olisi tarve muuttaa näiden harjoitteiden suhdetta?
-no eagle- kirjoitti: (5.9.2009 16:09:40)
Mun mielestä treeniä 90% ja peliä 10 %.Treenistä 40% rangella, 40% par-3 kentällä ja 20% chippejä ja puttia.
Eli jos pelaa yhden rundin viikossa, pitää treenata 5-6 h päivässä, riippuen treenaako pelipäivänä myös. Aika kunnioitettavat treeniprosentit.
Kilpapelaaja taasen kun pelaa yhden neljän päivän kisan (öbaut 20 tuntia), sitten saakin jo treenata 60 tuntia vuorokaudessa, mikäli meinaa pelata seuraavallakin viikolla. Tokihan voi treenata kisakierroksia ennen ja sen jälkeen vaikkapa 5+5 h, niin sitten ei tarvii välipäivinä enää treenata kuin rapiat 45 tuntia vuorokaudessa.
Dittis:
>OK. Viitaten viestiketjuun, jossa keskusteltiin lähipelin / svingiharjoitusten suhteesta, >oletko analysoinut omaa kehitystästi? Eli onko fiilis, että jossain vaiheessa olisi tarve >muuttaa näiden harjoitteiden suhdetta?Olen kirjannut kierroksilta ylös pitkät, lyhyet, bunkat ja putit.
V.2008 36/20/2/35
V.2009 32/20/2/35 alustavan tutkailun perusteella.Pitkien määrä on pienentynyt, kun epäonnistuneet rautalyönnit väylillä ovat vähentyneet. Talvinen kuntosalitreeni on tehnyt sen, että olen myös lähempänä greeniä. Mutta lähestymislyönnit (SW) ovat sitten turhan usein menneet greenin takaraffin tuntumaan, kun en ole osannut kunnolla sopeuttaa lyöntiäni ja voiman käyttöäni. Tällöin chipit ovat lisääntyneet. Samaten vaikka pitkä rautalyönti on osunut greeniin, pallo on rullinut greenin takaraffiin spinnin puuttumisen johdosta.
Puttien määrä on pysynyt samana, vaikkakin liian suurena. Kytäjän greenit kun eivät suosi klubipelaajaa! Ovat ne niin vaikeat ja kimurantit. Puttitreeniä olisi kaiketi lisättävä.
En näillä näkymin muuta lähipelin/swingiharjoitusten suhdetta. On varmaan lisättävä SW-harjoittelua alle 60 metrin matkoilta. Minulla on vain 20 min ajomatka K:n rangelle, joten sekin edesauttaa lähipelin harjoittelumotivaatiota.
Kehitystä on sikäli tapahtunut, että kierroskeskiarvo verrattuna edelliseen kauteen näyttää laskevan. Paras kierrokseni SE 84 ja NW 86.
Golf on ja pysyy mulla vain mukavana harrastuksena.Henkka kirjoitti: (6.9.2009 12:52:58)
-no eagle- kirjoitti: (5.9.2009 16:09:40)
Mun mielestä treeniä 90% ja peliä 10 %.Treenistä 40% rangella, 40% par-3 kentällä ja 20% chippejä ja puttia.
Eli jos pelaa yhden rundin viikossa, pitää treenata 5-6 h päivässä, riippuen treenaako pelipäivänä myös. Aika kunnioitettavat treeniprosentit.
Kilpapelaaja taasen kun pelaa yhden neljän päivän kisan (öbaut 20 tuntia), sitten saakin jo treenata 60 tuntia vuorokaudessa, mikäli meinaa pelata seuraavallakin viikolla. Tokihan voi treenata kisakierroksia ennen ja sen jälkeen vaikkapa 5+5 h, niin sitten ei tarvii välipäivinä enää treenata kuin rapiat 45 tuntia vuorokaudessa.
Selvishän se No-Eaglen pelin tukkoisuus… Noilla prosenteilla se on tiukassa ylikunnossa.
Mulla takana n. 60 rundia + n. 10 kertaa rangella + ehkä kerran lähipelialueella. HIEMAN väärä suhde, mutta ensi kaudella voisi vähän skarpata.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Harjoittelu vs pelaaminen