-
JulkaisijaArtikkelit
-
… mutta mitä sillon pitäis tehdä? koko homma maistuu tässä vaiheessa kautta todella raskaalta, rangella tulee riuhdottua puoliväkisin (tänään todella väkisin), kierroksilla mitä kummallisimpia sattumuksia (ei lasten katottavaa) ja alkaa olla olo että laitan kamat pörssiin – joku varmaan ostais kamat hyvään kotiin… kokeilin jo pientä taukoa tahkoamisessa mutta sekään ei tunnu auttavan – onko kellään ollut samoja fiiliksiä??! mistä apu mäkeen??! HJELP!
Omalla tasolla ei paljon pitäisi varmaan neuvoa, mutta ohessa kuitenkin mitä mieleen ekaksi tuli:
Olisiko käynti (mieluummin tutulla ja hyväksi koetulla) proolla mitään? Jos/kun pro löytää pahimmat häslingit suorituksesta nopeasti pois, alkaa lyöminenkin taas maistua?
Lisäksi/vaihtoehtoisesti:
Itse vietän joskus aikaa ihan huolella lähipelialueella (pitchit & chipit), kun rangeharjoittelu maistuu puulta tahi lyönti tökkii (ainahan siinä joku tökkii =). Lähipelialueelta löytyy usein tarvittavaa herkkyyttä ja tuntumaa, joka sitten helpottaa pitempiäkin lyöntejä.
Yleisesti: siirry mahdollisimman yksinkertaiseen lyöntiin, hidasta backsvingiä PALJON ja lyö puolikkaita lyöntejä.
Jos lohduttaa, meitä on muitakin.
Minä lähden ensi viikonlopuksi Vierumäelle. Toivo elää! (jätän ranget ja pelit sitä odottaessa väliin)
Minulla myöskin ollut ongelmia siirtää rangella erinomaisesti toimiva lyönti kentälle. Itse olen pähkäillyt asian mahdollisesti korjaantuvan, kunhan ottaisin viikon rangekuurin, jonka aikana _EN_ kävisi pelaamassa.
Tuntuu vaan, että kun rangella pystyy tekemään rauhallista hyvää suoritusta, niin kierroksella tuhoaa treenin tuloksen. Pelaaminen on pahasta treenatessa. Pitäisi koettaa saada treenin tulos lihasmuistiin, jotta kierroksella ei joutuisi säätämään, mutta tiedähäntä riittääkö siihen viikko. Tai vuosi.
Mites sinulla, toimiiko lyönti kuitenkin rangella, vai tuntuuko koko swingi olevan hukassa ?
Liityn porukkaan.
Rangella kulkee, välillä. Mutta aika surkuhupaista on peli tähän asti ollut. Muutama hyvä reikä ja sitten lähtee laukalle. Pallojakin on kadonnut kiitettävä määrä.
Epäonnistumisien seurauksena itseluottamuskin on kadonnut. Suurimpana ongelmanani pitäisin tällä hetkellä sitä, että en enää osaa ottaa hyvää grippiä! Aina kun kyykistyy pallolle, niin kädet tuntuvat olevan väärin.
Toivottavasti tämä työsulku loppuisi, niin ei tarvitsis käydä joka päivä nöyryyttämässä itseään kentällä..
Jaa luin kysymyksen huolellisesti, mutta kirjoittaessani omaa viestiäni unohdin jo osan siitä :-/
Selkeästihän ilmoitit, että lyönti on hankalaa rangellakin, joten puhumme eri ongelmasta.
Zori.
NimetönKuulostaa oudolta tuo mainitsemasi ’rangekuuri’ ratkaisuna siihen, ettei peli ja lyönti kulje kentällä. Näkisin asian juuri päinvastoin – jätä se rangeharjoittelu vähäksi aikaa ja pelaa. Vain pelaamalla saat itseluottamusta ja kokemusta erilaisista lyöntiasennoista, -tilanteista ja kilpailujännityksestä!
Voip tuo olla noinkin.
Perusteluna kuitenkin omalle ajatukselleni on se että rangella kun tulee toistoja riittävästi, niin liikerata pysyy haluttuna, mutta kentällä kun lyönnissä on muita tavotteita ja toistot harvempia, niin swingaminen menee pallon hakkaamiseksi. Siltä pohjalta ajattelin ennemminkin saada muutokset lihasmuistiin, jotta kentällä voisi tehdä toistoja ajattelematta.
Mutta se, kuinka nopeasti tämä tapahtuu, niin se on taas ihan toinen asia. Siihen ei välttämättä viikko riitä ja mielummin treenailen lähipelialuella, joten jos ei tule kuntoon, niin lyödään sitten tuolla. Väittävät tosin, että täyden swinginkin saa kuntoon puoliswingiä treenaamalla, joten katotaas nyt.
Tuohon sinun teoriaasi en oikein omalta osaltani usko, kun rangella aika harvakseen käyn muutenkin. Ennemmin kesällä tulee vain pelailtua. Talvella kuplahallissa tulee taasen mietittyä tuota liikerataa. Kiitos kuitenkin.
Nyt vaan harmittaa, kun se tuntuu olevan niin lähellä, mutta niin kaukana. Noh, elämä on julma paikka. Tai Golf ainakin, mutta se taitaa aika monille olla sama asia.
Golf on älyttömän vaikea laji. Kehitystä ei tapahdu ilman harjoittelua ja silloinkin tuskaisen hitaasti. Vaikea asia nieltäväksi. Jos onnistut, nauti siitä täysin palkein – jos et onnistu, nauti siitä että on kesä ja saat pelata.
Nauttikaa golfista!
Olen aika pitkälle samaa mieltä kuin hömö. Thg:n mainitsemassa tilanteessa kyse taitaa olla toisenlaisesta tsykologisesta ’ongelmasta’… Jos rangella kulkee, odotukset kentälle ovat kovat. Olosuhteet kentällä ovat kuitenkin sellaiset, että harvoin suoritukset sujuvat yhtä onnistuneesti ja helposti. Seuraa turhautumista ja harmitusta, joten vauhtia haetaan uudestaan rangelta. Tämä syklinomainen odotusten ja suoritusten epäsuhta aiheuttaa nopeasti kasautuvaa yleistä turhautumista, jolloin rangen onnistumiset eivät tuota enää kicksejä – niitä kun pitäisi saada kentällä!
Lääkkeitä voisi ajatella kahdenlaista:
(1) Niinkuin hömö sanoi, kentälle vaan hankkimaan onnistumisenkokemuksia ja erityisesti itseluottamusta (yritä käydä sellaisina aikoina, että voit ilman paineita lyödä useampia palloja erilaisina harjoitteina ilman tuloksentekopaineita!).
(2) Unohda pelailu vähäksi aikaa, ja ala hankkia kaikenlaisia uusia erilaisia golfvälineitä, joita voit sitten hinkata ja kokeilla rangella… ;->
NimetönJoo en tosiaan tarkoittanut etteikö lyönnin perusteet pitäisi olla kunnossa eli toistettava suhtoikeaoppinen swingi, stanssi, grippi jne. Tarkoitin vain, että usein, jos rangella lyönti kulkee muttei kentällä, niin kyse voi olla myös siitä, että tilanteet ovat niin kovin erilaisia pelissä. Useinhan huono lyönti ilmenee mm. duffina tai toppina ja ne selittyvät pitkälti mm. maaston muodoista. On lyöntiä alamäestä, sivurinteestä, raffista jne. Toisilla syynä voi olla myös kisajännitys, muiden pelaajien reaktioiden pelko jne.
Jos swingi on oikeasti vääristynyt tai jotenkin kateissa, on oikea paikka PRO:n tunti eikä omin päin rangella lyöminen ja väärien swingiratojen ja väärän lihasmuistin vahvistaminen. Tsemppiä!
Tää on niin tätä. Tuttu tilanne.
Älä hyvä mies mailojasi myy! Mutta luottamusta omiin kykyihin tämä peli vaatii. Sitä voi saada oikeastaan vain onnistumisten kautta. Ota bägistäsi joku helppo rauta, esm. kasi-seiska ja pelaa sillä jollain kaksi kolmasosateholla. Yritä ja onnistu tavallista pituuttasi lyhyemmillä ja tarkemmilla lyönneillä kentällä.
Eli tee paarisi/bogisi/tuplasi toisella tavalla kuin ennen. Onnistuneiden lyöntien (vrt. epäonnistuneiden) avulla. Vähän kerrallaan vaikeampaa mailaa peliin. Tämmöinen idea taisi tmv:lläkin olla. Ja samaa esitti guru Rotellakin jossain.
Paljon on tehtävissä myös parantamalla rutiineja. Ottaa lyöntiasennon, stanssin ja gripin yms rangella aina samalla tavoin ja toistaa saman kentällä. Itse pyrin hakemaan taaksevientiin tiettyä rentoa tunnetta/fiilistä, jonka jälkeen homma yleensä toimii. Itselle on ainakin tähän panostamisesta ollut huomattavasti apua lyöntivarmuuden parantamisessa. Siten lyönti tuntuu samalta kentälläkin.
Se jos ei kulje lyönti rangella eikä kentällä on usein minulla kiinni svingirytmistä — minun tapauksessa huono (siis liian nopea) rytmi huonontaa hartiakiertoa, painonsiirtoa, aiheuttaa sivuttaisliiketttä yms => seurauksena toppeja, hookkeja etc. Proolle ensin ja sitten rangelle TREENAAMAAN – ei päättömästi hakkaamaan sarjatulella palloja. Johan päättömällä hakkaamisella saa kehosta vaihtelevan määrän paikkoja rikkikin. 🙂
NimetönTunnen suurta sympatiaa omiin kokemuksiini pohjautuen. Varovasti haavoja repimättä ettei verenvuoto yltyisi kuiskaan korvaasi: Voisko olla, että jotain OLENNAISTA GOLFLYÖNNISTÄ ON JÄÄNYT HIFFAAMATTA!!!!
Kuten meillä kaikilla 🙂 (toivottavasti tärykalvo ei pamahtanut!)
Olen kuullut jonkun itseäni viisaamman suusta seuraavaa: ’sata lyöntiä rangella on sama kuin yksi lyönti kiekalla’…
Pistää miettimään. Eli kun kiekka on noin sata, niin rangella pitäisi mättää 10 000 palloa – ja vielä keskittyä kaikkiin yhtä hyvin kuin kierroksella! Aikasta hurjaa, mutta uskon, että ideassa on vinha perä.Ketjussa on mielestäni paljon oikeita asioita, mutta vähän pitää liiaksi lukea rivien välistä, että saa oleellisen irti.
Thg:lle ensin tarkentava kyssäri: pieni tauko? Vko? Pvä? Kk?
Ja sitten koitan paketoida OMASTA MIELESTÄNI tärkeimmät ketjusta:
– rangella saadaan perusta siihen, että vaikka lyönti väylällä onkin epätasaisella pohjalla ja muutenkin veemäisesti, niin pelaaja pystyy muuntautumaan tilanteen mukaan, eikä suoritus järky, koska RUTIINI on niin hyvä
– jotta tietäisi, miten kussakin tilanteessa pitää pallolle asettua, niin tilanteista pitää olla kokemusta -> harjoituskierrokset, joilla saa vaikka pari kertaa lyödä samasta paikasta, jotta SE erikoistilanne tulee selkärankaan. Okei – ei se kahdella lyönnillä tule, mutta ymmärrätte varmaan.Fiiliksen hakemisessakin olen samaa mieltä muiden kanssa, että ihan vaikka sieltä viheriöltä aloittaisit sen etsimisen. Sitten chipit, ehkä pari tuntia bunkassa (ei putkeen) ja sit viel pitchejä aina 30:stä metristä sinne sataan metriin ja kaikilla mailoilla LW:stä rauta femmaan. JOS ei jostain syystä löydy, ni sit tarvii jo kartan =)
PS Poro ei ole poissuljettu vaan jopa suositeltava apu muokkaamaan tällaista ohjelmaa.
ensinnäkin suurkiitos jo saamistani vinkeistä ja sympatiasta – tuolla ulkona sitä on monesti niin yksin oman säätämisensä kanssa… niin kuin niin moni muukin tuntuu sen tietävän 😉 onneksi kukaan ei tarjonnut niitä palstan vakkarivastauksia pelaa-vaikka-paremmin-tai-muuta vaan asialinjalla ollaan oltu, kiva niin!
kuten sanottua range alkaa maistua puulta enkä tosiaan ole siellä kaikkea aikaani viettänyt, ehkä kuitenkin enemmän kuin viime kesänä – kierroksia on takana kymmenkunta joista pari viimeistä on ollut aika kauheita. pallo on jossain vaihetta ’uraa’ lentänyt ihan mallikkaasti, onnistumisen elämyksiä on tullut ja pelikaveritkin on ihan mukavia hemmoja – nyt kuitenkin on tuo itseluottamus päässyt karkaamaan jonnekin. tulee olo että mä en osaa tätä enää lainkaan, vaikka oon jo tahkonnut 4 kesää lajia (hcp parinkympin alla).
Bosco, kalvot ehjinä – samaa oon miettinyt itsekin, onko jotain jäänyt matkan varrelle: niitä muutoksia swingiin, stanssiin, koko meininkiä on muutettu omasta ja pron tahdosta (ja niistä huolimatta ;-))
liian vähän olen viettänyt varmasti aikaa griinillä ja sen ympäristössä – range on ollut enemmän sellaista suunnan ja tarkkuuden hakua, ei niinkään pituuden saavuttamista. pitää varmaan koittaa tuota uusien vehkeiden hankkimista (wedge tarttis muutenkin ostaa) ja suunnata sinne greenin kanttiin – jso se vaikka sitten sieltä löytyis…
NimetönItse olen hahmotellut asiaa seuraavasti: Tarvitaan rangetreeniä ja pelinomaista treeniä. Ensin tarvitaan paljon toistoja rangella, kun ollaan päästy tiettyyn pisteeseen ei pelkästä toistamisesta ole mitään hyötyä. Eli kun menee rangelle täytyy olla jokin treenattava asia mielessä tai harjoite. Turhaa lätkiä palloja ja taas kerran palloja.
Itse olen havainnut pelinomaisen treeninkin aika hyväksi, joskus tekee hyvää pelata yksin (jos pystyy) ja lyödä palloa ajatuksella. Lyön joskus pari-kolme palloa samasta paikasta jne. Siis sananmukaisesti harjoittelee kentällä.
Tossa talvella koitin mielikuva kierrosta kuplassa. ’Avaa’ draiverilla ja koittaa kattoa, et mihin se suunnilleen meni ’väylällä’ ja sitten rautaa käteen ja niin edelleen.
Itse ainakin keskityin paremmin ja oli kyllä mielenkiintoisempaa kuin se normaali mättä, mättä… Vois koklaa ulko rangellakin, näkis vielä paljon paremmin, et mihin tulee…
Kovasti tuttua.
Minulla oli viime kaudella kovat tavoitteet itselleni (toinen pelikausi). Alkukesä sujuikin hyvin ja tasoituskin tuli hyvän matkaa alaspäin. Sitten peli rupesi tökkimään. Uuden rescue-mailan myötä hukki tuli tutuksi ja sitä myöten peli meni repimiseksi. Loppukaudella pääsin enää silloin tällöin vaivoin bufferiin.
Talviharjoittelussa muutin lyöntityyliäni. Repiminen vaihtui hitaasti kiiruhtamiseksi. Niinpä painonsiirtokin alkoi toimia. Lopullisesti lyöntini vapautui kun sain keväällä prolta vinkin liian jäykästä vasemmasta kädestä (olen vasuri).
Muutin myös asennoitumistani. Yritän keskittyä lyöntiin kerrallaan. Edelleenkin tuppaan hosumaan ja mm. stanssaan usein aivan vinoon, kun unohdan tarkastaa suuntaukseni. Yritän myös ammentaa itseluottamusta onnistumisista.
Peli on yleisesti ottaen alkanut toimia kohtuullisesti. Niinpä tasoitus on pudonnut jo yhtä paljon kuin koko viime kaudella. Paras puolikas on toistaiseksi ollut +5. Siihenkin mahtui yksi epäonnistunut avaus (20 m) ja kolme kolmen putin greeniä (joista kaksi tosin greenin ulkopuolelta, mutta putterilla).
Itselle asetettu onnistumisenpakko on myrkkyä golfissa. En tahdo vieläkään päästä eroon vaatimuksestani; greeniosumasta ei saa tulla kolmea puttia. Osumat pitäisikin päin vastoin nähdä aina birkun mahdollisuuksina.
Kommentti Henkalle. Viesteistäsi päätellen olet parempi kuin hyvä puttaaja ja chippaaja. Niissä tuloksia ei voi saada kädet ja kroppa jäykkänä. Koeta siirtää sama jäntevä rentous myös pitkiin lyönteihin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)
Esillä 19 viestiä, 1 - 19 (kaikkiaan 19)