-
JulkaisijaArtikkelit
-
Lipulle kirjoitti: (1.7.2010 12:53:22)
Pikakelauksena tuli mieleen Talman Masterin 16. ja Hyvinkään 4. ja 14. sekä GPI:n kisakentän 15. väylät..
Mun on äärettömän vaikea nähdä näistä ainuttakaan edes hiemankaan huonona väylänä. Hyvinkään kohdalla en tiedä tarkoitatko nykyisen vai viimevuotisen kentän numerointia, mutta loistavia väyliä oli kummin tahansa. Mahdollistavat hyvän eaglepaikan (vanhanlla numeroinnilla) tai sitten rauhallisemman tavan edetä.
Luulenpa, että tuossa jakaantuvat mielipiteet vahvasti pelitason mukaan, kuka pitää niitä hyvänä ja kuka huonona.
ts kirjoitti: (4.7.2010 20:23:21)
Lipulle kirjoitti: (1.7.2010 12:53:22)
Pikakelauksena tuli mieleen Talman Masterin 16. ja Hyvinkään 4. ja 14. sekä GPI:n kisakentän 15. väylät..
Mun on äärettömän vaikea nähdä näistä ainuttakaan edes hiemankaan huonona väylänä. Hyvinkään kohdalla en tiedä tarkoitatko nykyisen vai viimevuotisen kentän numerointia, mutta loistavia väyliä oli kummin tahansa. Mahdollistavat hyvän eaglepaikan (vanhanlla numeroinnilla) tai sitten rauhallisemman tavan edetä.
Luulenpa, että tuossa jakaantuvat mielipiteet vahvasti pelitason mukaan, kuka pitää niitä hyvänä ja kuka huonona.
Itse näen huonona väylänä kaikki sellaiset, joilla viheriötä ei näe ajatellun lähestymislyönnin paikalta. Talman Masterin 16 on klassinen esimerkki tällaisesta. Mielestäni epäonnistunut ratkaisu.
Rinkun 15 on suoraan Manalasta, mutta se on taas pelaajan taitojen vika, ei suunnittelijan. Tosin korkea puu ennen viheriötä on yleensä ahterista, niin kieltämättä tässäkin.
KL kirjoitti: (4.7.2010 20:47:19)
Itse näen huonona väylänä kaikki sellaiset, joilla viheriötä ei näe ajatellun lähestymislyönnin paikalta. Talman Masterin 16 on klassinen esimerkki tällaisesta. Mielestäni epäonnistunut ratkaisu.
Rinkun 15 on suoraan Manalasta, mutta se on taas pelaajan taitojen vika, ei suunnittelijan. Tosin korkea puu ennen viheriötä on yleensä ahterista, niin kieltämättä tässäkin.
Talman masteria en muista, pitäis vissiin joskus pelata.
Sen sijaan rinkun 15 on harvoja väyliä, jossa jotenkin hyväksyn tuon puun olemassaolon. Avauksella siitä jäädään riittävän kauas ja puun ja viehriönkin välissä on matkaa riittävästi, jotaa pelaaja voi haluamallaan tavalla puun sivuuttaa. Se todellakin on vain pelitaidon puutteesta kiinni, jos tuo väylä tuntuu monsterilta. Ja tämän todistin itse vahvasti perjantaina tehden siihen 8.
Jokaisella on makunsa sanoi koira kun pallejaan nuoli.
Kisakierros GPIssä opetti (jälleen kerran) pari uutta asiaa golfista. Kotikenttäni Ringsiden väylän #17 lähestymislyönti ylämäkeen sokkogriinille on pitkään ollut mielestäni kentän mielenkiintoisin lyönti. Ei kovin pitkä, mutta vaatii tarkuutta. Tarjolla on myös valintaa agressiivisen lipullelähtemisen ja safen välillä, risk&reward.
Tätä aloin selostamaan ts:lle kisakierroksella, kun hän herrasmiesmäisesti vastasi:”hyvässä golf-lyönnissä pelaaja näkee kohdealueen”. Ja voiko tuon enemmän oikeassa olla?
Oikeasti; kenttää tuntemattomalle pelaajalle tuo lyönti on aivan hanurista. Ei näe mitään vinkkejä mihin pitäis lyödä ja idea aukeaa vasta kun nousee griinille katsomaan mihin pallo päätyi.
Toisaalta greenin metkut tuntevalle se voi olla kierroksen kohokohta.Taidosta kaikki on kiinni, mutta muistaakseni Rinkun 16. teeboxista näkee ’matkan varrelta’ 17. lipunpaikan.
Sen verran excel taitoa löytyy, että ketjun avaajana teen Tali Cupin jälkeen (10-11.7) yhteenvedon siihen menneistä tulleista postauksista.
Par 5 ja nelosia on esitetty mukavasti, mutta missä lymyävät ne ’onnettomimmat’ par- kolmoset, kun muutama pitäisi löytää, jotta täysimittainen ’painajainen’ olisi järkevällä tasolla?
Lipulle kirjoitti: (4.7.2010 22:25:28)
Par 5 ja nelosia on esitetty mukavasti, mutta missä lymyävät ne ’onnettomimmat’ par- kolmoset, kun muutama pitäisi löytää, jotta täysimittainen ’painajainen’ olisi järkevällä tasolla?
Auragolfin avaus-par-3 on niin perseestä kun voi vaan olla. Vasemmalla outti ja griini puiden takana. Uittu!
2-väylä toisaalta on ihan jees. Pitää vaan lyödä avaus sen puun ohi.
Tuo Hill Siden 9. täyttää omat ja KL:n kriteerit eli yksi ’kukkanen’ eteläisestä suomesta.
Mietin Mäntsälästä alkaen 160 km, mutta tota Aura #1:stä lukuunottamatta ei ilmaantunut yhtään kandidaattia haastamaan sitä. Erityiseen arvoon se nousee kierroksen avaavana.
Paikalleen istahdettua alkoi kaistaviivojen vilinä hellittää ja cortexiin piirtyi mielikuvaa Arctic Golf #2:sta, joka vahvasti vaaran kylkeen nousten kanervaisen rinteen kupeelle tasattuna hyllynä on syönyt pallon jos toisenkin.
Tiin kanssa samalla korkeuskäyrällä ennen jyrkkää rinnettä on vesieste keräämässä topatut avaukset. Greenin vasemmalla puolella on 45-60 asteisessa rinteessä bunu, jonka pohja on pari metriä greeniä alempana. Oikeassa laidassa vantteran kuusen katveessa hyökkääjiä vaanii myös ryteikkö, vesieste ja pari muuta ikävän tiheää kuusta, joiden läpi pelastelu jää monelta tekemättä.
Väylän pituus ei ole suuren suuri, takaa n. 145 m ja klubitiiltä nirkosesti yli 100, mutta tiiltä avautuva näkymä saa ajatuksen helposti harhailemaan lanketilta…
Tässä ketjussa on Lakiston tiettyjä väyliä haukuttu oikein porukalla, aiheestakin, mutta kunhan kentän on muutamaan kertaan kiertänyt niin sitten siihen ei hirveän helposti kyllästy – niin kuin moniin tasaisiin puistokenttiin. Itse olen aina pitänyt esim. ysistä, vaikkei se par-vitosen kaikkia kriteerejä täytäkään.
Mutta pistetään nyt monsterilistaan, kun parkolmosia kaivattiin, myös Lakiston numero 17 eli vanha kasi. Griini on kukkulalla, jonka vasemmalla sivulla on iso kuusi, ja oikealla puolella bunkkeri.
Jos griinikukkulalle ei pääse, on kakkoslyönti vaikea. Singelille ei suuri ongelma, mutta useimmille klubipelaajille kyllä. Tuulikin tuppaa olemaan vastainen.
Sitä ei muuten tuon remontin ekassa vaiheessa ja tuskin toisessakaan (jos sitä tulee)muuteta.Vihdin (sic!) nelosväylä, par 3. Keltasilta 181 metriä, bäkkäriltä 205. Reippaaseen ylämäkeen ja griinistä ’näkee’ vain lipun tee-boksiin. Ei tällaisia enempää, kiitos.
Briha kirjoitti:
Turha keksiä yksittäisiä väyliä. Minulla on ehdottaa suoraan koko kenttä.
Pieksämäellä Anolan kenttä on ehdoton pohjanoteeraus. Avaus kumpareen yli alle aarin
kokoiselle griinille, jota ympäröi tosi pitkä heinikko.
Sen jälkeen väylät risteilevät tukkimännikössä ristiin rastiin ,niin ettei doglegien mutkia harvassa männiköissä tajua vielä toisellakaan kierroksella.
Kaiken kruunaa kaksi viimeistä väylää. Kasi lyödään rangelle, josta yritetään löytää pallojen joukosta oma pelipallo. Viimeinen par5, käydään suolta lyömässä uudelleen samaiselle rangelle,josta toinenkin lyönti jää vielä rangepallojen joukkoon.
Kentällä on kuitenkin mielenkiintoinen tarjous: Jos pelaat ensi yrityksellä tasoitukseesi, niin saat lahjaksi viinipullon.Täysin samaa mieltä. Takaysi tälle kentälle löytyykin sitten Kemistä, Kemin golf / ex. Mainarigolf, erikoismainintana uudet par-vitoset.
Pekka Pelimies kirjoitti:
Laukaa #5, tupla dog-leg, jossa poikkeuksellisen huonosti vastaanottava greeni korkeiden puiden takana ja välilyönnin päässä suppea kurkku, jossa käytännössä vain 15 metrin levyinen alue, josta greeni avautuu.
Laukaa #14, hyvänkään avauksen jälkeen ei hoodeilta löydy tasaista kohtaa, 230-185 metrin tienoilta, josta kannattaisi yrittää kakkosta päälle.
Ihmettelen. Molemmat sattuvat olemaan kotikenttäni suosikkiväyliä, haastavia mutta palkitsevia.
Pekka Pelimies kirjoitti: (4.7.2010 8:26:11)
Henkka kirjoitti: (1.7.2010 14:20:12)
KL kirjoitti: (1.7.2010 10:54:24)
Yksi Suomen taatusti hölmöimpiä parvitosia on Lakiston kuutonen. Onneksi tulevan remontin myötä se häviää maailmankartalta. Siis oikeasti: millainen parvitonen on semmoinen, jossa avataan rautavitosella, jatketaan seiskalla/kasilla ja mennään griinille ysillä/pitchillä?? Vaihtoehtoja ei juuri ole, vain erittäin taitavat pelaajat voivat lyödä kakkoslyönnin suoraan griinille ja janosuotilat voivat oikaista metsän yli.Kaikesta huolimatta täytyy tämän kuun aikana vielä kerran käydä kokemassa tuo 😀
Kuulostaa ihan taktiikaltani Pyhiksen väylällä 17, joka silti on mielestäni yksi kentän mukavimpia ja kauneimpia väyliä 😉
Kakkosta päälle!!!
Kappas. Tästä kommennuksesta tietämättä lauantaina ensimmäistä kertaa teeboxissa sanoinkin että nyt pitää koittaa 2på. Ihan hyvä drive reiluun kahteen sataan, mutta kun en ollut ennen koittanut, en tajunnut että olisi pitänyt sihtaa väylän ’puhki’ että greeni aukeaa. Nyt leikkasin ihan vasenta reunaa ja sattumoisin jopa osuin sinne. Noh, sieltä pitikin sitten yrittää sponella melkein hukkia puut kiertäen, joka oli epätoivoinen yritys jo alun alkaen koska tähtäyslinja oli suoraan keskelle pin high veisestettä ja hukin olisi pitänyt olla valtaisa. Hyvä osumahan tuosta tuli ja olisi greenille mitan puolesta yltänytkin, mutta kun ei taittunut yhtään plumsahti nätisti veteen. Dropin, kylkkärin ja muiden lyönteiden jälkeen pallo taskuun ja seuraavalla kerralla taas tutulla nylppytaktiikalla liikkeelle.
Mutta nätti väylä se silti on.
Henkka kirjoitti: (5.7.2010 15:09:06)
Pekka Pelimies kirjoitti: (4.7.2010 8:26:11)
Kakkosta päälle!!!Kappas. Tästä kommennuksesta tietämättä lauantaina ensimmäistä kertaa teeboxissa sanoinkin että nyt pitää koittaa 2på. Ihan hyvä drive reiluun kahteen sataan, mutta kun en ollut ennen koittanut, en tajunnut että olisi pitänyt sihtaa väylän ’puhki’ että greeni aukeaa. Nyt leikkasin ihan vasenta reunaa ja sattumoisin jopa osuin sinne. Noh, sieltä pitikin sitten yrittää sponella melkein hukkia puut kiertäen, joka oli epätoivoinen yritys jo alun alkaen koska tähtäyslinja oli suoraan keskelle pin high veisestettä ja hukin olisi pitänyt olla valtaisa. Hyvä osumahan tuosta tuli ja olisi greenille mitan puolesta yltänytkin, mutta kun ei taittunut yhtään plumsahti nätisti veteen. Dropin, kylkkärin ja muiden lyönteiden jälkeen pallo taskuun ja seuraavalla kerralla taas tutulla nylppytaktiikalla liikkeelle.
Mutta nätti väylä se silti on.
Siihen voi myös vetää ison ja korkean drawn ja pelata 16 kautta. Lähestymisestä muodostuu kyllä aika paljon haastavampi, kun joutuu lähestymistä loppaamaan niin vahvasti pois viettävään alamäkeen… d:)
welt kirjoitti: (5.7.2010 14:24:09)
Pekka Pelimies kirjoitti:
Laukaa #5, tupla dog-leg, jossa poikkeuksellisen huonosti vastaanottava greeni korkeiden puiden takana ja välilyönnin päässä suppea kurkku, jossa käytännössä vain 15 metrin levyinen alue, josta greeni avautuu.Laukaa #14, hyvänkään avauksen jälkeen ei hoodeilta löydy tasaista kohtaa, 230-185 metrin tienoilta, josta kannattaisi yrittää kakkosta päälle.
Ihmettelen. Molemmat sattuvat olemaan kotikenttäni suosikkiväyliä, haastavia mutta palkitsevia.
Sepä se haasteet kasvaa sepän mukaan.
#5 on jo ’selätetty’, vaatii vaan aika monta kertaa, ennen kuin tietää oikeat pelisuunnat, ettei jää katveeseen.
#14 on vielä lyömättä kahella, mutta varmaan syksyyn mennessä tämä uuden lähikotikenttäni risk-big risk & reward tullaan kokemaan.
Kauneus tai rumuus on katsojan silmissä. Kaksi erittäin kaunista Nigthmare reikää ovat Hirsalan 17 ja 18. Useamman kerran upea golfkierros on päättynyt kahteen kamalaan tulokseen ja harmistumiseen. Valkoisilta ongelma on yleensä pienempi.
Pekka Pelimies kirjoitti: (5.7.2010 18:42:49)
Henkka kirjoitti: (5.7.2010 15:09:06)
Pekka Pelimies kirjoitti: (4.7.2010 8:26:11)
Kakkosta päälle!!!Siihen voi myös vetää ison ja korkean drawn ja pelata 16 kautta. Lähestymisestä muodostuu kyllä aika paljon haastavampi, kun joutuu lähestymistä loppaamaan niin vahvasti pois viettävään alamäkeen… d:)
Menee nyt vähän Jugiksi alkaa selostamaan omia ja muiden taitolyönteitä, mutta todettakoon että jos tollasella taktiikalla olet edennyt, drawn pitää kyllä olla TOSI korkea 😀
Eikä se mikään haastava lähestymissuunta ole. Muutama viikko sitten eksyin satasesta ’pikku’ hihulilla 16 teeboxiin ja lobi 15 cm:iin. Ja jostakin kumman syystä jopa sain siitä parin putattua ihan yhdellä putilla. Eikä ollut edes suopursuja teeboxissa. Muuten olisi mennyt suoraa kuppiin, suopursuissa syy pariin hän.
welt kirjoitti: (5.7.2010 14:24:09)
Takaysi tälle kentälle löytyykin sitten Kemistä, Kemin golf / ex. Mainarigolf, erikoismainintana uudet par-vitoset.
Muutamia kertoja kesässä tuolla vierailevana en tätä aivan heti allekirjoita.
Nuo par-viitoset olen tosin pelannut vasta kertaalleen ja paras mielikuva niistä on sen ensimmäisen haastava, siis reilu mutta haastava, lähestymislyönti griinille.Kentän aloitus- ja päätösväylät ovat toki pahoin alimittaisia par-nelosia, jotka antavat mahdollisen palkinnon riskinotolle mutta myös vaihtoehtoinen vaarattomampi reitti löytyy. Lukuisista par-kolmosista löytyy helmi, kakkonen, mutta kieltämättä myös kummallisempia ratkaisuja kentällä on.
Niin isoja suunnittelun älyttömyyksiä kuin monella muulla tässä ketjussa mainitulla kentällä on ei Kemissä mahda kuitenkaan olla.
Täällä oli jo joku maininnut Hirvihaaran muutaman väylän ja tänään kävin ’tarkistamassa’ tilanteen. Pahimpina tuli vastaan #5, joka on par4 väylä tupladoglegillä ja greeni piilossa mäen alla. Toinen suunnittelun kukkanen on #14, jossa tottumattomalla ei ole hajuakaan greenin sijainnista. Muitakin sokkopaikkoja siellä on aika paljon, ilman paikallisopasta sinne ei kannata kenenkään mennä.
Vieras kentät ovat aina lieviä sokkokenttiä jos ei oo paikallisopasta mukana. Itte en oo kokenut painajaisväyliä, koska loppu pelissä se on kiinni siitä kuka on mailaa heiluttamassa. Koen että kenttä/väylät ovat haastavia ja ne pelataan niin, miten taidot riittää.
Eli turha valittaa kentän layoutista. Pelatkaa paremmin.Ryhdistäytykää arvon golffarit 🙂
Kullo Golfin 18:nnesta sen verran, että onhan saman kentän kolmonen tai vaikkapa Talin 18:s aivan eri luokkaa hirveydessään.
Tulipas tossa noista mäen alla olevista greeneistä mieleen, että onhan siellä Tiilaaksossakin…
Numeroo en muista, mutta vanhaan tervamiiluun tehty se greeni. Ihan pölhö väylä.
Totta muriset.
Tuoppi taisikin mainita tuon 5. väylän yhtenä Hirvihaaran ’kummajaisena’.Toistan ehkä näitä ’matkan varrelta’ juttujani. mutta 2. teeboxista kävellessä kannattaa luoda silmäys vitosen lipunpaikkaan.
Hyvää huumoria kenttäsuunnittelija on osoittanut bygaamalla WC:n vain naisille väylän 7. tee- alueelle. Tasapuolisuuden nimissä koivut griinin edestä pois ja muutos par 3- väyläks, jolloin miehilläkin vatsanpohjassa saattaa kirpaista toilettikäynnin edestä.
Miehillähän on toki se iso ’vessa’ all time…:)Harmittaa tuo hymiö, mutta asiana tuon ilmaisjakeluna jaettavan Stroke saverin mitat ovat omituisesti jaksotettuja, samoin kentällä kelta-mustia mittapaaluja harvassa.
Satasia löytyi toki, mutta minkä arvoinen on väylän vierellä (molemmin puolin) oleva satkun puna-valkoinen tolppa – tolppien välissä mittaeroja sivusuunnassa jopa 35 metriä?
Siis lähestmislyönneissä!Ensimmäistäkään väylällä olevaa mittaa osoittavaa ’läpyskää’ griinin keskelle ei ainakaan ennen juhannusta löytynyt.
Koko seuran ’touhu’ hieman hakusessa, mutta ehkä joskus…
Kyselin ym. asioista HGS:n toimistosta kesäkuun ’kiepin’ jälkeen ja kuulin, että jokin golfliiton kisakin täällä järjestetään.
Eli homma Hirvihaarassa siis hallussa – toivottavasti.
Pellaaja kirjoitti: (5.7.2010 23:53:39)
Vieras kentät ovat aina lieviä sokkokenttiä jos ei oo paikallisopasta mukana. Itte en oo kokenut painajaisväyliä, koska loppu pelissä se on kiinni siitä kuka on mailaa heiluttamassa. Koen että kenttä/väylät ovat haastavia ja ne pelataan niin, miten taidot riittää.
Eli turha valittaa kentän layoutista. Pelatkaa paremmin.Ryhdistäytykää arvon golffarit 🙂
Sano se niille onnettomille ammattilaisille, jotka kehtaavat hekin valittaa joidenkin kenttien/reikien layoutista. Taitaa olla taidon puutetta.
Yksi ehdokas Nightmare 18 kentälle löytyi Raumalta. Rauma golfin väylä nummero 14.
KL kirjoitti: (6.7.2010 7:31:42)
Sano se niille onnettomille ammattilaisille, jotka kehtaavat hekin valittaa joidenkin kenttien/reikien layoutista. Taitaa olla taidon puutetta.jep, tässähän haettiin nimenomaan huonoja väyliä, ei vaikeita. Pitää muista että hyvä/huono ja helppo/vaikea ovat merkitykseltään kaksi täysin eri juttua.
Voi tietenkin ajatella että joku reikä olisi huono sen takia että se on ylivaikea. Mielestäni reikä ei voi olla ylivaikea, edellyttäen että vaikeutta ei ole heattu jonkun ihmevirityksen kautta. Ei klubipelaajan ole tarkoitus tehdä normiparia jokaisella väylällä vaan joka kentälle kuluu pari väylää jossa par tuntuu puolibirkulta.Tuota epäreiluutta aloin miettimään: Mikä on arkkitehdiltä reilua pelaajan harhauttamista ja mikä täysin turhaa v***lua? Nähdäkseni arkkitehdit suunnittelevat joskus tarkoituksella kohtia jotka hämäävät ihmissilmää tai jossa tuuli tekee helposti tepposet pelaajalle tmv. Tätä kai jopa arvostetaan niin kauan kuin se pysyy hyvän maun rajoissa?
-
JulkaisijaArtikkelit