Toimittajalta

lähes kaikki golfarit haluavat lyödä pidemmälle.

lähes kaikki golfarit haluavat lyödä pidemmälle.

Lahjattomat harjoittelee, lahjakkaat sitäkin enemmän

Tässä lehdessä on juttu sekä maamme lupaavimpiin nouseviin kykyihin lukeutuvasta turkulaiskolmikosta Daniella BarretElina SaksaIida Rissanen että mid- ja seniorikilpailuissa pystejä vuodesta toiseen voittavasta Minna Kaarnalahdesta.

Naiset ovat keskenään eri-ikäisiä ja uransa eri vaiheissa, mutta yksi yhdistävä tekijä on heitä haastatellessa helppo löytää: himo harjoittelemiseen.

On tietyllä tavalla sääli, että nykyaikaisessa huippu-urheilussa ei ole enää juurikaan sijaa luonnonlapsille ja superlahjakkuuksille. Lahjakkuus on nimittäin vasta hyvä alku. Se on tukeva aihio, jonka varaan osaaminen rakennetaan päämäärätietoisella työnteolla. Urheilussa voivat pärjätä enää vain ne, jotka jalostavat lahjakkuuttaan. Esimerkiksi maajoukkueen Floridan leirillä golfharjoittelua oli ohjelmassa kuusi tuntia päivittäin.

Entäs me vähemmän lahjakkaat? Eikö saisi vain pelailla ja pitää hauskaa kentällä? Kaikin mokomin. Moni vain tuntuu nauttivan enemmän, kun pelaa paremmin. Se sinut säännöllisesti sunnuntaikierroksella pesevä pelikaverikin on todennäköisesti harjoitellut vähän enemmän kuin sinä. Ehkä vain käynyt rangella ennen kierrosta tai jäänyt rundin jälkeen vähän puttailemaan?

Pohdimme talven mittaan toimituksessa, mikä olisi hyvä aihe pidemmälle harjoitteluun paneutuvalle juttusarjalle. Yhteinen nimittäjä oli lopulta helppo löytää: lähes kaikki golfarit haluavat lyödä pidemmälle. Vai uskallatko väittää, ettei muutama lisämetri kelpaisi sinullekin?

Kasasimme kuuden hengen porukan, joka harjoittelee suunnitelmallisesti sata päivää tavoitteenaan saada avauksiin yhteensä sata metriä lisää mittaa.

Osallistuin itse muutama vuosi sitten projektiin, jossa tavoitteena oli puolittaa tasoitus. Tavoite oli kova, ja vaikka se jäi saavuttamatta, kaikki kehittyivät pitkin harppauksin.

Suurin syy taisi olla sitoutuminen treenaamiseen. Se oli helppoa, kun luotimme siihen mitä teimme. Ei työmäärä ollut mitenkään erityisen suuri, tekeminen oli kuitenkin tavoitteellista ja päämäärätietoista.

Sittemmin itselleni tehdyt, golfiin liittyvät lupaukset eivät ole oikein pitäneet. Harjoitteleminen jää liian vähäiseksi ja tapahtuu liiaksi mukavuusalueella. Kenties siksi, että mitään varsinaista tavoitetta ei ole?

Jos lajimme huippujen esimerkki tuntuu liian kaukaiselta, ehkä kuusi koekaniiniamme saavat meidät muutkin innostumaan harjoittelusta?

Sami Sarpakunnas tuottaja

© (2017) Golf Digest Publications. Kaikki oikeudet pidätetään.