Kilpailija | Minna Kaarnalahti

Teksti Sami Sarpakunnas ja Minna Kaarnalahti Kuva J-P Salakari

Sen piti olla vain ajanvietettä

Kun polvestani hajosivat sivu- ja eturistisiteet toistamiseen lyhyen ajan sisällä, päätin, että on aika lopettaa jalkapallo. Olin ajatellut, että se saa jäädä kun täytän 30. Se oli minusta sopiva rajapyykki naiselle, mutta pelaaminen loppuikin sitten vähän aikaisemmin.

Pelattuani vuosikausia futista pääsarja- ja maajoukkuetasolla olin uudessa tilanteessa. Piti keksiä jotain rauhallisempaa. Ajattelin, että rupean elämään ihan samanlaista elämää kuin muutkin. Golfin piti siinä yhtälössä olla vain harrastus ja ajanvietettä.

Olin edelleen tosi hyvässä kunnossa, ja opin golfin nopeasti. Kai minulla oli vähintäänkin hyvä pallosilmä ja muitakin lahjoja, kun tasoitus tippui singleen muutamassa vuodessa.

Klubikisat eivät enää riittäneet, ja aloin pelata Finnish Amateur Touria (FAT). Menestyin niin hyvin, että edustin Suomea useana vuonna maajoukkueessa. Ammattilaisuus ei enää tuntunut mahdolliselta, koska olin aloittanut lajin vasta kolmekymppisenä. Asiasta on minulta monesti kysytty, mutta ei minua kiinnosta mennä cutista juuri ja juuri läpi. Mieluummin pelaan voitosta.

Ainoa yleisen sarjan Suomen mestaruuteni on vuodelta 1999 reikäpelistä kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun aloitin golfin. Mideissä olen voittanut 21 SM-kultaa ja senioreissa 11.

Kilpailuviettini on voimakas, ja siksi haluan kehittyä golfissa edelleen. Voisi kai sanoa, että lähes koko elämä on rakennettu golfin ehdoilla. Teen lähes kaiken ihan samalla tavalla kuin ammattilaiset. Harjoittelen ja teen asioita golfin eteen päivittäin, olinpa sitten Suomessa tai Espanjassa, jossa asumme loka–marraskuusta huhtikuuhun. Lajivalmentajani on Miguel Sedeno, ja henkisestä puolesta vastaa Jukka Routamaa. Olen edelleenkin siitä omalaatuinen, että tykkään enemmän treenata kuin vain pelailla. Se on hauskaa ja niin sen pitää ollakin, jos haluaa menestyä.

Pelaan vuodessa 10–15 kansainvälistä kisaa. Viime kausi oli ensimmäinen vähän heikompi. Taisin hiukan palaa loppuun, ja olin henkisesti väsynyt kisaamiseen. Aikaisemmin minulla ei ole ollut tuollaista nukahdusta, ja oikeastaan sen pitikin jossain vaiheessa jo tulla. Olen hyväksynyt sen hyvin, ja nyt harjoitteluintoni on taas tapissa.

Toissa vuonna voitin monta kisaa, harmikseni en kuitenkaan British Openia tai Euroopan mestaruutta, joiden voittaja saa kutsun Yhdysvaltojen avoimiin mestaruuskisoihin. Olen ollut molemmissa kisoissa kakkonen, joten ne ovat edelleen ykköstavoitteeni.

Nautin siitä, että pystyn haastamaan itseni kilpailutilanteessa ja keskittymään vain omaan tekemiseen – ja inhoan häviämistä. En usko, että väsyn kisaamiseen. Jos niin käy, tapahtuu se sitä kautta, että kyllästyn treenaamiseen.

Ehkä kovin juttu itselleni on ollut se, kun vuosittain maailman parhaat pelaajat ikäluokittain valitseva Global Golf Post -lehti valitsi minut vuonna 2015 kymmenen parhaan joukkoon maailmassa. Sitä tunnustusta arvostan, ja sille listalle haluan takaisin. Se vaatii aika monta voittoa, eikä missään kakkoskategorian kisoissa, vaan isoissa kansainvälisissä kisoissa.

Mieheni on vähän yrittänyt vihjailla, että joko pian olisi aika keskittyä enemmän moottoripyöräilyharrastukseen. Sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.

Minna Kaarnalahti, 57, on voittanut yli 30 SM-kultaa, toistakymmentä kansainvälistä turnausta kaksi henkilökohtaista EM-mitalia. Hän on myös tehnyt yhdeksän hole in onea.

En usko, että väsyn kisaamiseen. Jos niin käy, tapahtuu se sitä kautta, että kyllästyn treenaamiseen.

En usko, että väsyn kisaamiseen. Jos niin käy, tapahtuu se sitä kautta, että kyllästyn treenaamiseen.

© (2017) Golf Digest Publications. Kaikki oikeudet pidätetään.