Lukaisin äskettäin vanhan legendan John Henry Taylorin (1871-1963)elämänkerran ja hämmästyin suuresti hänen erittäin kielteiseen suhtautumiseen vasemmalta puolelta pelaaviin. John Henry oli oman aikansa mahtimies voittaen esim. The Open’in peräti viisi kertaa, ensimmäisen vuonna 1894 ja viimeisen vuonna 1913. Hän toimi vuosikymmenet myös opettavana pro’na sekä suunnitteli, yhdessä Fred Hawtreen kanssa, satakunta golfkenttää, joista kuuluisin on edelleen Open -rotaatiossa mukana oleva Royal Birkdale. Meitä lähin Taylorin kenttä on muuten Ruotsin Båstadissa. Hän oli myös perustamassa tavallisille duunareille eli ns. artisaaneille tarkoitettuja kenttiä, joista ehkä merkittävimpiä olivat hänen suunnittelemansa kaksi, edelleenkin toimivaa kunnallista kenttää, Lontoon Richmond Park’iin. John Henry toimi myös Brittien voittoisan Ryder Cup -joukkueen kapteenina Englannin Southportissa vuonna 1933.
J. H. Taylor oli siis kaikin puolin kelpo golfari, mutta miksi hän inhosi vasureita niin kovasti? Hänen mielestään ”väärältä” puolelta lyöminen pilkkasi lajin poikkeuksellisen kaunista symmetriaa, eikä vasureilla ollut koskaan mitään asiaa hänen suosituille oppitunneilleen. Eikä hän ollut edes ainoa, joka ajatteli näin. Kun toiselta hänen aikansa kuuluisuudelta Harry Vardonilta kysyttiin kerran, tunteeko tämä yhtään vasemmalta puolen pelaavaa, kuului hänen tyly vastauksensa: ”Tiedän muutaman, mutta heistä ei ole mihinkään!”
Asiantila saattoi osin johtua siitä, että vielä 1900 -luvun alkuvuosina vasenkätisyyttä pidettiin jonkinlaisena sairautena ja muistan itsekin joskus todistaneeni kuinka äiti, kerta kerran jälkeen, siirtää lapsen puurolusikan tai värikynän vasemmasta kädestä oikeaan.
John Henry Taylor kuoli helmikuussa 1963, eikä päässyt todistamaan kuinka saman vuoden heinäkuussa vasuri vie ensimmäisen kerran Major -voiton nimiinsä. The Open pelattiin sinä vuonna Royal Lytham’issa ja mestariksi leivottiin Uuden Seelannin Bob Charles. Kilpailua ennätettiin pelata siis 103 vuotta ennen kuin tämä ihme näki päivänvalon. Seuraavaa vasurivoittoa saatiin odottaa 40 vuotta, jolloin kanadalainen ja nuoruudessaan jääkiekon parissa temmeltänyt Mike Weir vei vuoden 2003 Mastersin. Phil Mickelsonin (5) ja Bubba Watsonin (2) ansiosta ovat vasurivoitot nyttemmin vähän yleistyneet ja ehkä merkille pantavaa on myös se, että kaikkiaan yhdeksästä vasurimajorista peräti kuusi on saavutettu Augusta Nationalin kentällä, joka mitä ilmeisimmin heitä suosii.
Uskon, että John Henry Taylorin kummalliset ajatukset tulevat vielä joskus mieleeni ja ehkä varmimmin ainakin silloin kun näen Bubba Watsonin svingaavan… Lopuksi on todettava, että vasenkätisyys ja vasemmalta pelaaminen ovat vähän eri asia. Viiden Majorin Mickelson syö nimittäin aamumuronsa aina oikealla kädellä.
