Kolme nuorta miestä näyttää juuri nyt hallitsevan golfin maailmanlistaa ja vaikeata on ennustaa miten pitkään asiantila jatkuu, mutta kauan asioita seurannut ei voi välttää pientä ”déja-vu” (tämän olen kokenut joskus ennenkin) ilmiötä. Edellisen vuosisadan alkuvuosina golfkenttiä hallitsi kaikkien aikojen ensimmäinen triumviraatiksi kutsuttu kolmikko, Harry Vardon, John Henry Taylor ja James Braid. Tämä ”jengi” vei esim. The Open’in nimiinsä peräti 16 kertaa. Toisen maailmansodan molemmin puolin puhuttiin seuraavasta kolmen koplasta, Ben Hogan, Sam Snead ja Byron Nelson, jotka veivät 21 Major -voittoa. Sitten 1950 -luvun lopulta pitkälle 1970 -luvulle maailman golfkenttiä hallitsivat seuraavat kolme suurta eli Jack Nicklaus, Arnold Palmer, sekä Gary Player. Majoreita näille herroille kertyi peräti 34 kappaletta.
Uusimmalla kolmikolla, Jordan Spieth, Jason Day ja Rory McIlroy on kertynyt suuria voittoja vasta 7 kappaletta, mutta lisää on varmasti luvassa, eikä näiden kolmen asema ole sitä paitsi vielä kirkossa kuulutettu. Oman vastalauseensa saattavat lähivuosina esittää esim. pieni, mutta terhakka Rickie Fowler sekä tietenkin voimakaksikko Bubba Watson ja Dustin Johnson.
Yleensäkin saattaa olla liian aikaista innostua jonkin kaverin nopeasta noususta. Vuosi sitten puhuttiin aivan tosissaan ja kahden perättäisen Majorin vauhdittamana Rory McIlroyn aikakaudesta ja jo nyt, vuotta myöhemmin, hän on jäänyt kahden muun nuoren miehen taakse. Odotettavissa on myös aivan uusia nimiä joista saimme vähän esimakua tämän vuoden Openissa, kun liuta nimettömiä amatöörejä kummitteli pitkään tuloslistan kärkisijoilla.
Sellaista yksinäistä hallitsijaa kuin nyttemmin jo historian lehdille siirtymässä oleva Tiger Woods, ei kuitenkaan taida olla näköpiirissä. Sellaisia virtuooseja tuskin syntyy aivan jokaisella vuosisadalla.
Kaikkien golfia katsovien onneksi ei enää tarvitse katsoa Tigeria edestä ja takaa, vaikka kentällä tapahtuu koko ajan ja johtopaikoillakin olevien pelit näkyvät ainoastaan listoilla. Tämä niin ihmeellisesti käsistä päässyt henkilöpalvonta on jo huvittavaa, kun kaveria seurataan parkkipaikalla saakka, muista viis – ja asiantuntijat keskustelevat hänen lyöntiongelmistaan, livelähetyksessä! Kun Woods joku päivä tulee takaisin, toivottavasti hän saa sen hetkiseen tasoonsa sopivan kohtelun. Usassa ja osin jopa täälläkin tuntuu olevan tarve saada yksi yli muiden pelaaja Woodsin tapaan. Toivottavasti tällaista ei koskaan tule, ei edes kolmea ehdotonta, joiden nimet kuitenkin tuntuvat kovasti vaihtuvan kauden edetessä. Virtuoosien ylivoimaisuus ja menestys on usein kiinni kilpakumppanien tasosta, tuntuu olevan aaltoliike sekin.