Palasin kotiin neljän viikon reissulta noin viikko sitten. En ole vieläkään täysin toipunut 11 tunnin aikaerosta, vaan herään joka aamu ennen seitsemää. Matka oli mahtava, mutta on mukavaa olla kotonakin pitkästä aikaa. Ihanaa myös, että pikkusiskoni vietti poikaystävänsä kanssa viikonlopun luonani. Seuraava reissu minulla on edessä kolmen viikon päästä, kun Eurooppa Touria pelataan Marokossa.
Pidin Uudesta-Seelannista todella paljon. Maa tuntui pieneltä, puhtoiselta ja turvalliselta (vain 4,4 miljoonaa asukasta) ja sen historia alkuasukkaineen oli mielenkiintoinen.
Asuin perhemajoituksessa kentällä ja tenttasin heitä loputtomasti Uudesta-Seelannista.V iimeisenä päivänä ajelimme keskustaan ja perhe näytti tuhoa, mitä maanjäristys sai aikaan vuonna 2011. Christchurchin keskusta on kuin pommitettu, vaikka siitä on jo neljä vuotta ja rakennuksia on korjattu siitä lähtien. Suurin osa rakennuksista oli vain purettu pois.
Puolikkaita rakennuksia oli edelleen siellä täällä, mm. puolikas kirkko ja elokuvateatteri. Näin myös omakotitaloja, jotka roikkuivat kalliolta kymmenien metrien korkeudessa. Koko keskusta oli täysin suljettu reilun vuoden ja poliisit vahtivat sitä.
Kilpailun yhtenä aamuna sain Nooralta viestin, ”Apua, heräsin yöllä maanjäristykseen!!” Paria päivää myöhemmin kuulin myös australialaisten pelaajien heränneen järistyksiin toisena yönä. Järistykset kestävät n. 15 sekuntia ja ovat todella pieniä, joten jos sellaisia oli kentän alueella, niin ne eivät ainakaan minun yöuniani häirinneet. Niin kuin ei yleensä mikään muukaan.
Pelasin kisassa kierrokset +2, -2, +4 ja selvitin näin vuoden ensimmäisen cuttini. Clearwater Golf Club oli kaunis paikka. Vettä oli pelissä lähes jokaisella väylällä ja se oli erittäin kirkasta, niin kuin nimi antaa ymmärtää.
Greenit olivat todella kovat ja nopeutuivat päivä päivältä. Tuuli hankaloitti peliä kahdella kierroksella ja raffit olivat paikoittain hyvin pitkät. Kenttä pelattiin toisena päivänä lyhyenä ja sen käytti hyväkseen maailman ykkönen, Lydia Ko, ollen kolmentoista reiän jälkeen -10, ja päätyen lopulta tulokseen -11.
Tämä 17-vuotias tyttö vei kisan voiton kotiyleisönsä edessä. Häntä oli seuraamassa huima ihmisjoukko. Lydia vaikutti erittäin hauskalta, sympaattiselta ja pidetyltä.
Nautin pelaamisesta erittäin paljon. Välillä peli oli todella hyvää, mutta aina keskellä kierrosta tuli ”dippejä” ja jouduin bogey-juniin. Pelasin kuitenkin jokaisen takaysini alle parin, joten sain aina itseni vaikeuksien jälkeen takaisin kasaan.
Viimeisenä päivänä aloitin kierroksen tuplalla, mikä sai itseluottamukseni horjumaan. Olin aikalailla kauhusta kankeana greeneillä. Se johti siihen, että pelasin etuysin +5, mutta siitäkin toivuin takaysillä.
Isäntäperheeni 5-vuotias tyttö nauratti yleisöä ysillä, kun hän alkoi huudella greenin reunalta minulle kannustushuutoja ja kommentteja. En tietenkään voinut olla vastailematta ja ehkäpä se toikin rentoutta loppurei’ille. Voisikohan vitsikäs mailapoika olla tuleva salainen aseeni? Kilpailusta jäi hyvä fiilis. Rakastan uutta työpaikkaani ja se tuntuu koko ajan tutummalta.
Lindan kuulumisia ja kuvia myös osoitteessa www.lindahenriksson.com
Hyvä Linda Mukavaa luettavaa taas kerran. Jatkoa seuraa toivottavasti sekä kisoissa että palstoilla. PS tarvittaessa ”hassunhauska” Caddie tarjolla..