23.4.–30.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][15]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Tilander Tuulettaa

Reikäpelejä jaksaa katsella

Viime yönäkin sain valvoa puoli kolmeen ennen kuin maailman ykkönen Dustin Johnson selvisi nuoresta haastajastaan Jon Rahmista, joka on ilmeisesti suurin lupaus minkä Espanja on tuottanut sitten karismaattisen Severiano Ballesteroksen. 22-vuotias Rahm on nyt täsmälleen samanikäinen kun hänen idolinsa Seve silloin kun tämä vei ensimmäisen major-turnauksen nimiinsä vuonna 1979, Royal Lythamin kentällä Englannissa. Hän oli voittava The Openin vielä kaksi kertaa 1984 ja 1988, sekä Mastersin vuosina 1980 ja 1983.

Jon Rahm osoitti melkoista luonteenlujuutta noustessaan viiden reiän tappioasemastaan taistelemaan voitosta viimeisellä greenillä. Eilen hänen näyttävin temppunsa sattui reiällä 13, jossa oli navakka vastatuuli ja viheriölle oli veden yli matkaa noin 270 metriä. Hän selvitti veden muutaman metrin marginaalilla ja vei reiän, yleisön hurratessa, konservatiivisesti pelanneelta Johnsonilta.

Voittaja Dustin Johnson on tietenkin luku sinänsä sillä hän on hallinnut lajia siitä saakka kun hän viime kesäkuussa pudotti, U.S. Open -voitollaan selästään, siellä jo pitkään majailleen apinan. Nyt 32-vuotiaalla Johnsonilla oli vähintäänkin kirjava nuoruus ja voidaan sanoa, että golf pelasti aikanaan tämän, rikollisissa nuorisojoukoissa viihtyneen kaverin.

Tämä WGC:n reikäpeli käytiin Texasissa jo tutuksi käyneellä Austinin golfklubilla, jonka kentän nykymuodoista vastaa todellinen häijyjen kenttien isä, Pete Dye. Kyllähän nämä mestarit siitä jotenkuten selvisivät, mutta en ole koskaan nähnyt ammattimiesten lyövän veteen niin paljon palloja kuin viime perjantaina, kun kentällä ujelsivat myrskytuulet. Monet jäsenet ovat perinteellisesti aina mielissään kun oma kotikenttä panee mestarit lujille, mutta mitä tapahtuu sitten kun joutuu siitä itse selviytymään. Palloja kuluu varmasti sen verran paljon, että veikkaan Pete Dye’llä olevan iso nippu Titleistin osakkeita.

Vielä otsikkoon mennäkseni toteaisin, että reikäpeli, jossa otetaan riskejä aivan eri lailla, on ainakin minulle paljon mielekkäämpää katsottavaa kuin monien lyöntipelien junnaavat, ensimmäiset kolme ja puoli kierrosta. Nämä sanat pyörrän vain jos meidän mainiot Mikkomme ovat mukana voittotaisteluissa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje