Tilander tuulettaa |
31.12.2017

”Koijareita” keskuudessamme

Jenkkien, pelkästään golfiin erikoistuneella kanavalla, ”The Golf Channel,” kerrottiin äskettäin miehestä, joka oli lyhyessä ajassa tehtaillut 80 holikkaa. Kukaan ohjelman kolmen hengen paneelissa mukana olleista ei pitänyt saavutusta mahdollisena ja samassa yhteydessä haastateltiin mm. kuuluisaa matemaatikkoa ja tilastotieteilijää, joka myös kuittasi asian täysin mahdottomana. Tämä ns. sankarimme, nimeltään Dan de Cando, oli viime vuosina tehtaillut holikoita melkein 20 kappaleen vuosivauhdilla. Ohjelmassa haastateltiin de Candon lisäksi myös joitain hänen pelikavereitaan, jotka kertoivat, että he eivät juurikaan nähneet pallojen menevän reikään vaan, että niitä usein etsittiin ensin joka puolelta ja vasta sitten älyttiin kurkistaa reikään. Tämän kuultuani muistin yhtäkkiä, että meillähän oli joskus – parikymmentä vuotta sitten – lähes samanlainen sankari täällä koti-Suomessakin. Hänen erikoisuutensa olivat varsinkin albatrossit, joita hän alkoi tehtailla useaan otteeseen. Myös eaglet ja holikat alkoivat olla hänelle lähes joka viikoittaista kauraa. Näillä saavutuksilla hän ratkaisi monet hyvillä palkinnoilla varustetut kilpailut edukseen.

Olin itsekin aluksi hämmentyneen innostunut tästä tyypistä ja taisin jopa kirjoitella miehestä alan lehtiin. Sitten hänelle kävi niin kuin kaikille huijareille ennen pitkää eli hän jäi kiinni eräässä Kotkassa pidetyssä tärkeässä seniorikilpailussa. Mies sai lopulta pitkän kilpailukiellon, muutti vähäksi aikaa maasta pois ja vaihtoi kuulemma nimensäkin.

Käytin jonkin aikaa selvittääkseni, kuinka hän sen oikein teki, ja muutamia mukana olleita kanssapelaajia haastattelemalla alkoi kupletin juoni selvitä. Sankarimme oli pitkälle, muttei kovin suoraan lyövä kaveri, joka varsinkin silloin kun lippu alkoi olla näköpiirissä, kysyi aina kanssapelaajiltaan, että ”näkikö kukaan?” Jos hän sai empivän tai kielteisen vastauksen löysi hän usein samanmerkkisen ja samannumeroisen pallon reiästä. Sanomattakin on selvää, että hänellä oli samanlainen identtinen peliväline aina taskussaan mukana. Tällä lailla huijaavat pyrkivät aina lyömään kovalla kiireellä, kun pelikaverit vielä penkovat laukkujaan tai tekevät jotain muuta ja joutuivat vastaamaan heidän vakiokysymykseensä, että ”en valitettavasti kerinnyt nähdä mihin se lähti.”

Dan de Candon ”tekniikka” näytti siis kutakuinkin samanlaiselta, mutta en ole vaivautunut siitä sentään Golf Channelia valistamaan.

Holikoista puheenollen ja HIO-klubin vuonna 1986 tähän maahan perustaneena voisin tässä samalla informoida kaikkia siitä, että Suomen miehistä pitää kärkisijaa, tietojeni mukaan, hallussaan legendaarinen Markku ”Näppis” Leinonen Paltamosta 11 täysosumallaan. Paras nainen on niitä 10 kappaletta tehtaillut Sarfvikin mainio Anneli Alanen.

Kommentit

Kenttäolosuhteilla ja -virityksilläkin on aika iso vaikutus holikoiden ja lintujen esiintymiseen. Reissulla pelasin juuri kenttää, mistä porukat pelasivat lyhyttä kenttää ns. Etutiiltä, jolloin lähes kaikki par5 väylät oli lyötävissä kahdella päälle. Samoin pelasin par3 väylän, jossa griini oli kuin wok-pannu ja lipputanko siellä pohjalla. Ikään kuin tehty holikoiden maksimoisiseksi. Ei siis ihme, jos joillain kentillä ”ihmeitä” esiintyy tavallista enemmän eikä lkm.vertailu ole oikein järkevää.

Eikös eräs jääkiekko selostajakin ”löytänyt” pallonsa pitkän haeskelun jälkeen raffin puolelta, mutta peliä jatkettaessa hänen pallonsa löytyikin kupin pohjalta.
Sitä ei tietääkseni laskettu holariksi eikä hän kai pelannut kierrosta loppuun, jostakin syystä..
Pelailee kai vieläkin Etelä-Suomen kentillä ja ihme kyllä saa peliseuraakin mukaansa. Itse jättäisin väliin!

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.