Surulliseksihan tämä Tiger Woodsin uran loppusuora vetää.
Mestarin hinku kisoihin on edelleen tallella. Kroppa ei vaan toimi ajatusten mukaan, tositilanteessa aiemmin kivikova korvien välikään ei ole entisensä. Itsevarmuudellaan loistanut Woods on kentällä ennen lyöntiä ja sen aikana selvästi epämukavuusalueellaan.
Maanantaina CNN:lle antamassaan haastattelussa Woods myöntää, että selkävammojen aiheuttamien kipujen ja epävarmuuden johdosta hänellä on ollut runsaasti aamuja, jolloin sängystä ylös raahautuminen on ollut henkisesti raskasta, lähes ylivoimaista.
”Paljon mieluummin ottaisin riesakseni polvivamman (vrt. 2008, US Open voitto!) kuin selkävaivan, jonka paranemisesta ei ole varmuutta”, Woods määritteli samassa haastattelussa.
Ennen suunniteltua, myöhäistettyä ( PGA Tourin kisa + Turkki ET peruuntuivat) paluutaan hän antoi monia positiivisia lausuntoja selkänsä kunnosta ja harjoittelustaan. Ryder Cupin apulaiskapteenin roolissa Woods otti ensimmäistä kertaa ”roolia” joukkuepelaajana joka taputteli enemmän kaveriensa selkää kuin omaansa.
Rumpua löivät myös, sympatiasta, golfille hyvän asian puolesta tai muista syistä, Woodsin harjoittelua seuranneet kilpakumppanit.
Mestarin paluu omassa kutsukilpailussaan joulukuussa antoi hetken viitteitä siitä, että peliä olisi vielä jäljellä. Woodsin birdiesade ja yksi huippukierros (65) toivat hetken harhan. Neljän kierroksen yhteistuloksessa hän oli kolmanneksi viimeinen.
Kaksi seuraavaa kilpailua ovat saaneet intomielisimmätkin Tigerin peukuttajat, itseni mukaan lukien, epätoivon valtaan.
”Kotikentällään” Torrey Pinesissa Woodsin peli oli ensimmäisestä lyönnistä alkaen yhtä puuroa. Selviytymistaistelua, jossa yleisö ja media kokivat rajun pettymyksen, osa myös melkoista myötähäpeää. Tuloslistan häntäpään sijoitus tuli todella ponnettoman esityksen jälkeen.
Dubai on ollut Tigerille melkoinen kultakaivos. Kaksi voittoa ja kolme muuta sijoitus viiden joukkoon seitsemällä yrittämällä perustuivat myös Woodsille sopivaan, ”tilavaan kenttään.”
Muhkean starttirahan kisasta kuitanneenWoodsin 77 (+5) avauspäivänä kirvoitti asiantuntijoilta ja yleisöltä syystäkin rajuja kommentteja.
Lyönneissä ei ollut puhtia, mailanpäästä puuttui vauhti, Tiger näytti pelkäävän selkänsä puolesta.
”Mikä tuolla Tigerilla oikein on. Ainakin hän on lihonut melkoisesti. Vaikken golfsuoritusta lähde arvioimaan, näkee, että homma ei ole kunnossa” luonnehti TV-lähetystä seurannut urheilun suurkuluttaja, golfin ystävä Arto Bryggare.
Toiselta kierrokselta vetäytyminen innosti monet tahot jo lähes ivallisiin spekulointeihin Woodsin todellisista syistä matkata takaisin USA:han.
Olin USA:ssa kun Woods vahvisti osanottonsa kotikulmillaan West Palm Beachilla pelattavaan Honda Classiciin. Paikallismedioissa riemuittiin suuresti Woodsin osanoton tuomaa näkyvyyden kasvua ja taloudellista hyötyä Palm Beach Countylle, jossa melkoinen osa maailmanhuipuista asustaa.
Tätä kirjoittaessani on hyvin epäselvää se, onko Woods rivissä ja testauttamassa itseään Jack Nicklauksen suunnitteleman kentän väyliltä 15-17, jotka ovat vaikeutensa johdosta saaneet nimen ”Bear Trap”
Reilun viikon kuluttua hänen pitäisi osallistua lapsuutensa kotinurkilla Riviera Country Clubilla Los Angelesissa PGA Tourin kisaan, jota Woods ei ole koskaan tällä kentällä voittanut, vaikka hän oli lähes vuosittain mukana huippukausillaan.
Historialliseksi Rivieran tekee se, että samalla areenalla Woods pelasi uransa ensimmäisen PGA Tourin kisan 16-vuotiaana alkuvuodesta 1992.
Samalla kentällä, sen 11:n väylän varrella törmäsin Tigeriin 1997. Ensikohtaaminen, vieläpä varsin läheltä, paikka ja hetki jäivät ikuisesti mieleeni. Woodsin ryhdikäs ja itsevarma olemus, josta nyt on vain rippeet jäljellä erottuivat muusta pelaajakatraasta.
25 vuotta PGA Tour uran käynnistymisestä huippugolfia seuraavat spekuloivat ympäri maailman sitä, olisiko Tigerin syytä nostaa tassunsa pystyyn jo ennen Rivieran kisaa ja todeta, että ura PGA Tourilla on tullut päätökseensä?
Vain fanaattisimmat meistä jaksavat kolmen floppikisan jälkeen uskoa, että Tiger Woods nousisi fyysisestä ja henkisestä kärvistelystään kuntoon, jossa hän kykenisi isoissa kisoissa hätyyttelemään maailmanhuippuja.
Ja siinä vaiheessa, kun Tiger itse tiedostaa viimeisenkin toiveenrippeen paluusta huipulle karanneen, tulee ilmoitus lopettamisesta.
Kovin on erilainen näkemys ainakin Sky Sportsin asiantuntijoilla. Heistä on päivänselvää että 18 kuukauden tauon jälkeen kaveri tarvitsee monta kuukautta kilpailemista että voi edes unelmoida pärjäävänsä. Ei Tigeria kiinnosta muu kuin Masters ja kaikki ennen sitä on vain valmistelua. Se on totta että paikat ei välttämättä kestä mutta pelisuorituksia ei näin pitkän tauon jälkeen kannata suurennuslasilla katsoa. Tosin tässä oli varmaan enemmänkin tarkoitus saada raflaava otsikko ja linkki, joka kieltämättä tehosi allekirjoittaneeseenkin 😉
No mutta nähtäväksi jää tuleeko paluusta mitään mutta lisämielenkiintoa se lajiin joka tapauksessa tuo.
Teemu, uskotko joulupukkiin?
Elämää on TW:n jälkeenkin.
Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Kiitoksia blogiin liittyvästä kommentoinnista,
Vettä on virrannut Woodsin viimeisestä terveestä vuodesta,(2013) jolloin hän voitti viisi kertaa ja oli kauden päätteeksi maailmanlistalla omalla paikallaan.
Selkävamma vei mahdollisuudet menestykseen 2014-2015.Jälkimmäistä vuotta leimasi vielä kipsaaminen, jopa jipsi lähipelissä.
Leikkauspöydällä käynnin jälkeen paluu venyi….
Minulle on muodostunut käsitys, että Tigerin paluu fyysisesti samaan formuun jossa hän oli menestysvuosinaan ei tule toteutumaan. Harjoitteluaan hän on kropan muodosta päätellen muuttanut, ikäkin tekee tehtävänsä.
Jokainen kisa ja lyönti, jonka Tiger tekee on loopin alla. Kyllä hänelle itselleenkin onnistumisista ja epäonnistumisista muistijälki jää. 2014- 2017 korvien väliin on mennyt lähinnä vain jälkimmäisiä, jotka eivät voi olla vaikuttamatta itseluottamukseen.
Puheet siitä, että vain majoreilla olisi merkitystä, muu merkityksetöntä, eivät päde edes Tigerin kohdalla.
Pohjalla kyntäminen syö miestä.
Toivon että Tiger saisi itseään kuntoon ja jatkaisi uraansa lähempänä sitä tasoa josta hänet muistamme.
En vaan jaksa siihen enää uskoa.
USA:ssa asiantuntijoiden ja kommentaattorien armeija huolehtii siitä, että saamme mielipiteitä, usein hyvinkin ristikkäisiä Tiger Woodsin uran tulevista vaiheista.
Varmaa on ainoastaan se, että Tiger tullaan näkemään seuraavalla viikolla Riviera Country Clubilla, sillä hänen säätiönsä on kisan järjestäjä.
Useimpien pelaajien kohdalla pitkän tauon jälkeen kisohin palaaminen on hankalaa, tulokset tulevat jälkijunassa, vaikka lyöminen rangella olisikin priimaa.
Woodsin osalta mittatikkuna käytetään hänen lyöntejään kisoissa. Kylmä fakta on se, että Tiger on ollut kahdessa viimeisessä kilpailussaan niin kuutamolla, että kärjen tavoitteluun kevään aikana on vaikeaa uskoa, vaikka sitä kuinka toivoisi.
En usko Tigerin paluuseen, terveys ei vain kestä. En muista kommentaattorin nimeä, mutta totesi jo 15 vuotta sitten että ongelmia tulee jos svingaa golgmailaa niinkuin Tiger teki. Oli valitettavan oikeassa. Nykyisin monet huiput (esim Rory) viettävät aikaa kuntosalilla huomattavasti enemmän kuin takavuosina. Tarkoitus on saada vahvat lihakset, jotka tukevat kroppaa ja pitävät loukkaantumiset minimissä.
Eniten jutussa ihmetytti Bryggaren lausunto. ”Tiger on ainakin lihonnut melkoisesti”. Mistähän Atrzi nyt puhuu? Tikrua kun tv:stä katselin viime kisan yhden kierroksen verran, tuli mieleeni että ainakaan kaveri ei ole lihonnut, vyötärö vaikutti jopa hoikemmalta kun aiemmin.
Tiger tulee takaisin kun pää kestää. Pää on vielä hajalla ja se säteilee mm. selkään. Antaisi anteeksi jo itselleen.