Kun Louis Oosthuizenin tasoittava putti liukui neljännellä uusinta reiällä hivenen ohi, ei sillä hetkellä voittajaksi varmistunut Zach Johnson sortunut minkäänlaiseen tuulettamiseen tai hillumiseen niin kuin välillä saattaa nähdä lajin etikettiä ymmärtämättömän tekevän. Hän seisoi vain hiljaa paikallaan, painoi päänsä nöyränä alas ja vasta caddinsä voimakas halaus sai hänet lopullisesti ymmärtämään, että hei, ”minustahan taisi juuri tulla, The Champion Golfer of the Year,” niin kuin syksyllä eläkkeelle siirtyvä R & A:n pääsihteeri Peter Dawson tulisi pian julistamaan. Tyylikkyydestä vielä sen verran, että annan edelleen paljon arvoa sille, että Johnsonilla mainoslippis pysyi, palkintoseremonioiden aikana, pois päästä.
Suhteellisen lyhytlyöntisen, välillä ”nallipyssymieheksikin” haukutun Zach Johnsonin menestys on aina perustunut erinomaiseen puttipeliin niin kuin taas tälläkin kertaa. Tähän ominaisuuteen kiinnitin hänen kohdallaan huomiota jo vuoden 2006 Ryder Cup’issa Irlannin K-Clubilla. Siellä hän upotti niitä välillä hyvinkin kaukaa.
Jordan Spieth pääsi kovin lähelle suurta unelmaansa, selvittyään vain lyönnin päähän uusinnasta. Hän tulee pitkään muistamaan Old Coursen ehkä yksinkertaisemman reiän, pienen par-3 kahdeksikon, jolla hän otti peräti neljä puttia.
Tämän vuoden Openia sävytti myös amatöörigolfarien mainio panos. Irlannin Paul Dunne pelasi viimeisen kierroksen johtopallossa ja kaikkiaan viisi amatööriä selvisi viikonlopun peleihin, joista Mikko Ilonen jäi harmittavasti vain vaivaisen lyönnin päähän.
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Open tarjosi mainion näytelmän, jossa eilisen takaysin alkaessa oli vielä noin tusinan verran voittajaehdokkaita. Vasta vastatuuleen pelattu ”loppusuora” erotti jyvät akanoista.
Zach Johnson on todella oikea henkilö the Openin voittajaksi. Hänen voittonsa on myös Golfpelin voitto. Samoin kuin amatöörien loistava suoritus ja sijoitukset kilpailussa.
Henk koht Johnsonissa ja monessa muussa jenkki-golffarissa riipii yltiöuskonnollisuus. Muuten ok että lyhytlyöntisetkin pärjää joskus.
Tällä(kin) kertaa The Open tarjosi ikimuistoisia lisäelämyksiä kisan jännittävyyden ja tasokkuuden ohella. Tom Watsonin, Nick Faldon ja (jos muistan oikein) Sandy Lylen jäähyväiset Major tasolla herättivät tunteita. Ilosen hyvä tsemppi toisena päivänä samoin. Kivaa oli myös todistaa vanhojen mestareiden, David Duvalin ja Padraig Harringtonin paluuta ”sieltä jostakin” ihan kärkikamppailuun. Ja sitten se Tiger Woodsin surkeus. Kauankohan media ja suuri yleisö jaksaa olla kiinnostunut hänen luokattomista esityksistään? Itse menetin uskoni mieheen jo monta vuotta sitten.
Nuoret ryntäävät kärkikahinoihin ja vanhat p:t väistyvät taka-alalle.
”Nuoret ryntäävät kärkikahinoihin ja vanhat p:t väistyvät taka-alalle.” No voittaja ei ollut enää nuori, Zach 39v.
Golfhan ei todellakaan ole pituuslyöntikilpailu. Suomessa moni koittaa repiä hurjia draiverilla, sinne sun tänne, ja muiden pitäisi kehua että olipa pitkä lyönti, vaikka meni ihan päin v####a. Hienoa että pelitaktiikka ja taito voitti.
Golfin seniorinaisten sm kisoissa Nähdään tyylikkäästi pukeutuneita naisia – pelistä ei ole paljon raportitavaa, jos ei vinoja hymyä lasketa. Pelin on lähinnä koomista!