Ensimmäinen kilpailu pelattu ja cuttiraja jäi lyönnin päähän. Se harmittaa tietysti, tarkoitus olisi kuitenkin pelata sen verran hyvin, että cutin selvittäminen olisi itsestäänselvyys eikä cutin nurkilla tarvitsisi roikkua.
Putti toimi kisassa hyvin, greenit ovat hyvin tasaiset, joten lukeminenkaan ei tuottanut ongelmia. Pari päivää ennen reissuun lähtöä hankittu putteri saa ehdottomasti jatkaa bägissä. Myös chippailu oli helppoa ja parin sai tehtyä kovalla prosentilla, jos reikä oli chippietäisyydellä.
Rautalyöntien kanssa oli vähän ongelmia, vaikka niiden pitäisi olla vahvuuteni ja Suomesta treeneistä lähtiessä ne toimivat tosi hyvin. Ruoholta on kuitenkin aina erilainen lyödä kuin matolta ja svingiä tulee helposti alitajuisesti muokattua.
Jännitys tuo tietysti vielä yhden elementin. Tempo saattaa muuttua tai ajatukset harhailla tekniikkaan kohteen sijaan. Itse jännitin ja olin todella innoissani koko kisan ajan. Tour ja tilanne olivat minulle uusia, vaikken virallisesti rookie olekaan.
Lyönti on taas kunnossa parin päivän kovien rangetreenien jälkeen. Viikko oli hieno. Pelaajia kohdellaan hyvin ja on tunne, että saa olla osa jotain isoa ja upeaa.
RACV Ladies Masters pelattiin hyvässä säässä paria erittäin rankkaa sadekuuroa lukuun ottamatta. Viime vuoden voittaja (Tiger Woodsin veljentyttö) Cheyenne Woods ei kyennyt puolustamaan titteliään vaan voiton vei kolmen lyönnin turvin 18-vuotias So-Hyun Oh.
Kilpailu oli hyvin järjestetty ja paikalla oli paljon ystävällisiä vapaaehtoistyöntekijöitä. Yksi heistä jopa joutui (tai pääsi) minulle mailapojaksi vain 30 minuutin varoitusajalla. Kisassa oli caddie-pakko ja edellisen päivän mailapoika ei päässyt seuraavana päivänä paikalle, vaan joutui töihin.
Tämä saattoi ehkä kuitenkin olla valkoinen valhe, koska ensimmäinen kierrokseni päätyi hänen vuokseen sääntökirjan lukemiseen tourin työntekijöiden ja tuomareiden kanssa. Hän nimittäin viimeisellä reiällä asettui pallolleni ja alkoi lyödä harkkasvingejä, mikä on ehdottomasti kiellettyä mailapojilta.
Tilanne käytiin läpi, enkä onneksi saanut rangaistusta (sakkoja tai lisälyöntejä), vaikka se onkin kiellettyä. Tilanteessa caddieni ei kuitenkaan pyrkinyt näyttämään minulle miten tilanne tulisi pelata ja olin itse vähän kauempana svingailun alkaessa, joten siksi pääsin pälkähästä.
Sydän nousi kyllä kurkkuun, kun katsoin pallolleni viimeisellä reiällä ja näin, kun ruoho vain lensi mailapoikani svingailun voimasta. Seuraavana päivänä bägiäni kantoikin sitten tosiaan yksi vapaaehtoistyöntekijöistä, joka oli mukava, puhelias, paikallinen nainen.
Pidimme eilen Nooran kanssa vapaapäivän golfista ja tänään treenit taas jatkuvat. Noora ja Roope lähtevät huomenna Uuteen-Seelantiin ja minä jään tänne yksin sunnuntaihin asti. Seuraavaksi kisaamme Christchurhissa.
Hyvä Linda!. Tsemppiä ens viikkoon!
Kiitos terveisistä. Missä Kultarannikko on?